menkää kaupungille, aloittakaa tekemään jotakin. Kävelkää ihan pakosta joka päivä noin viisi kilometriä, niin endorfiini tekee tehtävänsä ja jaksatte aloittaa elämäänne. Se endorfiini on kova sana masentuneille ja voimattomille. Lähtekää perhana petistä ja kotoa ulos. Aloittakaa puolen tunnin kävelyllä. Menkää uudellen kävelemään tunnin kuluttua. Juokaa tuoremehua ja syökää valkuaista ja hedelmiä. Liikkukaa ja olkaa ulkona niin kauan kuin jaksatte. Kohta huomaatte ettei väsymys enää paina ja masennus kaikkoaa.
Joku tietenkin inahtaa, etten nyt ymmärrä mitä masennus on. Ymmärrän oikein hyvin ja olen itsekin kärsinyt siitä. Aloitin ulkonaolon ja liikunnan pienillä annoksilla. Juon mehuja, syön hedelmiä, syön vain sen verran mitä kulutan. Menen illalla vuoteeseen 21.30. Sammutan valot ennen vuoteeseenmenoa, en katsele TV:tä klo 20.30 jälkeen, en avaa nettiä kello 21 jälkeen. Annan itseni rauhoittua. En juo mitään piristävää klo 17 jälkeen. Ja herään nykyisin aamulla tasan 6.30. Olen saanut näillä kotikonsteilla masennukseni pois ja lisäten vielä niin olen aloittanut työni ohella muutaman uuden harrastuksen. Niitä on työväenopistolla erilaisia kursseja pilvin pimein, joissa voi viettää iltaansa ihmisten parissa.
Aloita jo tänään, sillä milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Kirjoittele sitten , miten olet edistynyt. Etene viikkosuunnitelmalla eteenpäin, kunnes olet saavuttanut oman tasapainosi ja olet tyytyväinen itseesi ja saavutuksiisi.
Joku tietenkin inahtaa, etten nyt ymmärrä mitä masennus on. Ymmärrän oikein hyvin ja olen itsekin kärsinyt siitä. Aloitin ulkonaolon ja liikunnan pienillä annoksilla. Juon mehuja, syön hedelmiä, syön vain sen verran mitä kulutan. Menen illalla vuoteeseen 21.30. Sammutan valot ennen vuoteeseenmenoa, en katsele TV:tä klo 20.30 jälkeen, en avaa nettiä kello 21 jälkeen. Annan itseni rauhoittua. En juo mitään piristävää klo 17 jälkeen. Ja herään nykyisin aamulla tasan 6.30. Olen saanut näillä kotikonsteilla masennukseni pois ja lisäten vielä niin olen aloittanut työni ohella muutaman uuden harrastuksen. Niitä on työväenopistolla erilaisia kursseja pilvin pimein, joissa voi viettää iltaansa ihmisten parissa.
Aloita jo tänään, sillä milloinkaan ei ole liian myöhäistä. Kirjoittele sitten , miten olet edistynyt. Etene viikkosuunnitelmalla eteenpäin, kunnes olet saavuttanut oman tasapainosi ja olet tyytyväinen itseesi ja saavutuksiisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aha.
Mä lenkkeilen vähintään 10 km päivässä. Paitsi silloin jos käyn salilla tai uimahallissa, silloin vähemmän. Liikun metsissä, pururadoilla ja pikkuteillä katsellen luontoa ja kuuntelen hiljaisuutta... Vaan eipä tunnu enää missään. Ihan sama. Yhden päivän viikosta pyhitän laiskottelulle, jotta palautuisin. Olen liikkunut vuosikaudet.
Pitäiskö lisätä liikuntaa vielä tunnilla parilla per päivä?
Nukahdan ahdistukseen ja herään ahdistukseen. Viimeaikoina olen joutunut jättämään joskus liikuntaa väliin, sillä ahdistus tuntuu niin pahalta että pelkään saavani jonkun kohtauksen jos vielä rasitan itseäni.
Syön terveellisesti ja nukun aika säännöllisesti.
Ei toimi kaikilla, mutta suosittelen silti kokeilemaan. Sopivalla masennuksella voi lähteä lenkille ajatuksella, että tapaa itsensä sillä urheilulla, lenkittää itsensä ihan piippuun. Mutta sekin auttaa vain kun kyseessä on oikeasti vitutus, ei masennus.
.. mutta miksi muiden pitäisi tehdä mitä sinä teet? Minä en kaipaa mitään stubbipäiväkotiohjelmaa.
Ja liikunta ja ulkonäön palvonta voi olla myös pakkomielle. Ja endorfiinikoukkuun voi myös jäädä.
Kävelin yhdessä vaiheessa noin 10 km päivässä ahdistuksen vuoksi. Ei lähtenyt masennus sillä.
Liikunta ei ole mikään poppakonsti sekään, tärkeintä on tehdä jotain mistä saa mielihyvää.
Ja jos olet koko ajan ollut töissä (etkä sairauslomalla kliinisen masennuksen vuoksi) et ole oikeasti masentunut ollutkaan.
Kuulehan aloittaja, jos masennus ja kaikki siihen liittyvä (yksinäisyys, eläköityminen, mielekkään elämänsisällön puute/yksipuolisuus jne.) voisi minusta kaikota MILLÄÄN omalla aktiivisuudella ja asenteella, se olisi poistunut jo parikymmentä vuotta sitten.
Tai mennään bielä edemmäs: en olisi koskaan sairastunutkaan.
Olen aina liikkunut paljon, nimenomaan ulkoilmassa. Ei ylipainoa, terveellinen ruokavalio.
Mutta katsos, aloittaja: kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Esim. muihin ihmisiin ja heidän tekosiinsa...
Ihan hyviä ohjeita etenkin terveyden ylläpitoon ja lievään masennukseen. Valitettavasti masennusta on muunkinlaista kuin lievää.
hoidetaan lääkkeillä ja lääkkeet auttavat niin, että sitten kyllä jaksaa aloittaa myöskin ulkoilun ja itsestään huolehtimisen ruokavaliolla jne. mitä aloittaja onkin maininnut.
Ihme juttu, että ap:lle tulee miikkoja. Itse ainakin olen huomannut olevani SELVÄSTI paremmilla fiiliksillä, jos vain olen jaksanut säännöllisesti reenailla. Vaatii vaan vähän selkärankaa, vuosien tauon jälkeen yritän taas päästä vauhtiin.