Miehille.Kumman valitsit,Jos olisit korviasi myöten rakastunut, tuntisit ettet voi elää ilman elämäsi naista,kaipaat, mietit, valvot,mutta sinulla olisi entisestä liitosta lapsia, ja jompikumpi pitäisi valita. Uusi elämä uuden rakkauden kanssa(lapset kärsisi) vai elämä omien lasten kanssa,itse kärsisit???
Helppo tietysti sanoa,ota molemmat, mutta jos se ei olisi mahdollista olosuhteista riippuen.
Helppo tietysti sanoa,ota molemmat, mutta jos se ei olisi mahdollista olosuhteista riippuen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
vastaisku - miksi lapset kärsisivät jos valitsee uuden elämän uuden "rakkauden" kanssa? Ajattelen päinvastoin, lapset kärsii jos joutuvat katsomaan vanhempaa, joka teeskentelee, lapset vaistoavat kaiken, aivan kaiken...
Ymmärtävät oikeassa rakkaudessa paljon enemmän kuin aikuiset!
Kysy lapsestasi mitä he valitsisivat!
Saat siihen vastauksen!
http://i.i.ua/photo/images/pic/6/2/3756726_132884a1.jpg
:)
Lapset, jotka katsovat vierestä vanhempiensa rakkaudetonta kulissiliittoa, kärsivät tosi paljon. Ei pidä aliarvioida lapsia!
Onnellinen vanhempi on paras vanhempi. Eivät lapset kärsi erosta, jollei se toinen osapuoli ala häiriköimään. Ja silloinkin se kääntyy aina sitä häiriköivää osapuolta vastaan. Lapset ovat fiksuja ja älyävät aina missään mennään.
etkö hyväksy hänen lapsia vain MITÄ?
Siis Rakkaus on juuri sitä että yhdessä ollaan "olosuhteista huolimatta"(jos niin päätetään)
Ja siihen kuuluu koko paketti ,lapset omat hänen..marsut ,kanit ,jyvät ,kissat ,koirat .apinat..noo.?
Mutta jokainen päätäköön mitä haluu.
Pieni lisäys tuohon ensimmäiseen..
Siis jos lapset ja suuri rakkaus ei tule toimeen keskenään ja suhdetta varjostaa mustasukkaisuus.Lapset kärsisivät koska eivät saisi olla omia itsejään,tunnelma olisi kireä kokoajan,tuntisivat itsensä syyllisiksi erimielisyyksiin vaikka syy onkin mustasukkaisuudessa, ei lapsissa.
Ja toki tiedän että lapset vaistoavat kaiken,ei heitä kannata huijata,mutta pitäisikö vaan koittaa unohtaa äärettömän mustasukkainen nainen ja antaa ajan kulua.Näitä mietin itsekseni.
Ja mene metsään!
http://mdv-club.ru/images/humour/uploaded_files/219/_________.jpg
:)
Millainen nainen on mustasukkainen lapsille??? :O
Lapset ovat lapsiasi, sinun lihaa ja verta. Se nainen on vaan toinen nainen lapsille.. Paha tilanne...
Eikös noissa tapauksissa yleensä se ex-vaimo ole mustasukkainen eikä se nyksä.
Mutta, onhan noita tarinoita varmaan monenlaisia.
Sulla on nyt kova tarve ilmeisesti saada sun miehesi luopumaan uudesta rakkaudestaan kun moista tänne kirjoitat. Aloituskysymyksessäsi lähdit siitä että mies on tekemässsä valintaa ja nyt jo sitten väität että uusi nainen on mustasukkainen.
Nämä sun juttusi muuten sopisivat varmaan uusioperhepalstalle, siellä voisit saada enempi keskustelua aikaan.
unohda älä yritä väkisten MITÄÄN.
Olet hyvä ihminen jos LOPETAT just nyt
koska et tuota enempää käsimystä ainakaan lapsille.
uudelleen ja jos tosiaan joku entinen haluaa mustamaalta hänen exän nykyisen naisystävän?
Ajatellaan tilannetta siten että nyksä ja mies ovat onnellisia ja rakastavaisia. Luonnollisesti nyksä rakastaa miestä ja suhtautuu miehen lapsiin positiivisesti. Kaikki mieheen liittyvä on uuden naisen mielestä ihanaa. Miksi ihmeessä nyksä ei pitäisi miehen lapsista. Nyksä haluaa tuottaa miehelle iloa elämässä ja parhaiten se onnistuu tulemalla miehen lasten kanssa toimeen.
Ex-vaimo sitä vastoin vihaa nyksää (joka vei häneltä miehen) ja mustamaalaa naista lapsille. Nainenhan exän mielestä rikkoi perheen.
Minusta tämä on yleisempi versio tilanteesta.
Nyksän mahdollisen mustasukkaisuuden huomaa kyllä jo ennen kuin esittelee hänet lapsille. Jos nyksä vaatii koko ajan huomiota, roikkuu, ei anna miehen harrastaa mitään, kiukuttelee jos miehellä on työkiireitä yms. Nämä ovat mustasukkaisen ja omistuksenhaluisin ihmisen tunnuspiirteitä ja jos tuollaista ilmenee, voi tulla tilanne että ollaan mustasukkaisia muille ihmisille, lapsille tai jopa kotieläimille.
Näkisin että miehellä on hyvää aikaa selvittää nyksän mahdollinen mustasukkaisuus ennen kuin lähdetään esittäytymään lapsille.
Tätäkään asiaa ei kannata surra etukäteen tai maalata piruja seinille ennen kuin on jotain syytä.
Pääsääntö on kuitenkin se, että nyksä hyväksyy miehen lapset jo ennen kuin aloittaa seurustelun miehen kanssa. Näkisin että jos nainen/mies ei hyväksy lapsia entisestä liitosta niin ei ala seurustelemaan "lapsellisen" kanssa. Etenkin miehistä löytyy paljon sellaisia jotka eivät kelpuuta yh-äitejä ja samaa löytyy myös naisista.
Millainen liitto teillä sitten on? Riitoja vai kulissi vai hyvä? Sinä itse kai osaat sanoa kärsiikö lapset oikeasti nyt? VAI kärsitkö vain itse? Minkä ikäisiä lapsia?
Mä liputan aina rakkauden nimiin! Mutta kun kyseessä on lapsia...pitäisi eron olla hidas, ei shokkiero. Jokainen ehtii tottua ajatukseen, siitä ehditään puhua rauhassa, riitelemättä. Lasten takia pelkästään suhdetta ei saisi ylläpitää, se on oikeasti väärä käsitys (mistä sekin on lähtöisin) että lasten takia pitäisi pysyä yhdessä.
Tiedän monta esimerkkiä joissa lapset olisivat aikuisina tasapainoisempia ihmisiä jos vanhemmat olisivat eronneet aikoinaan. Esim. mun vanhempien liitto (ei eronneet! vaikka lapsina sitä toivoimme!!) , appivanhempani ( siinäkin lapset toivoivat eroa!!).
Ja kyse on tosiaan uusio perheestä, minä hyväksyn puolison lapset mutta hän ei minun.
Rakastan häntä yli kaiken mutta elämä yhdessä on niin kuluttavaa, pitäisi valita, yrittääkö kestää mustasukkaisuuden ja sen mukanaan tuomat kärsimykset vai unohtaa koko nainen.Emme asu yhdessä.
Jo on saatana oikein tyyppiesimerkki nykyaikaisten ihmisten ongelmista "kumman otan". Tarviiko tuota normijärkisen aikuisen ihmisen edes miettiä? Minä olen sitä mieltä, että ihminen joka nusiskelee niin mielellään niitä lapsia maailmaan, ottaa myös vastuun niistä. Lapsia ei kannata tehdä jos ne on valintakysymys uusien kumppanien kanssa. Lapset tulee aina ensin ja sitten vasta joku mustasukkainen nainen.
minä olen joskus ollut tuollaisessa tilanteessa jossa tunsin etten rakastanut kumppaniani vaan olin rakastunut tapaamaani mieheen. Tuli kaikenlaista sotkua ja en enää koskaan lähde moiseen soppaan..
Mutta, tunteeni elivät jollain tasolla vaikka niitä yritin tappaakkin, mutta annoin uuden mahdollisuuden suhteelleni ja meillä meni tosi hyvin..Sitten kyllästyin totaalisesti ja aloin tajuta etten voi mennä koskaan naimisiin miehen kanssa. Noh, aloin taas kaipailemaan tätä yhtä miestä ja pistin hänen voimallaan suhteeni poikki. Arvata saattaa että panokset olivat mun puoleltani kovat. Olin niin rakastunut. Mies puolestaan oli vain yksinäinen eikä ollut koskaan ollutkaan rakastunut muhun/eikä rakastunut muhun missään vaiheessa, ja se oli minulle lähes kuolettava opetus! Sen suhteen lopussa kerkesin tietysti vielä rakastua kolmanteen mieheen kun oma veteli viimeisiään..
Oikeastaan vasta ttä tekstiä kirjoittaessani tajuan millainen ihminen olen ollut. En silti syytä itseäni kaikesta koska olin kaikissa suhteissa täysillä silloin kun olin niissä ja ekan miehen pettäminen johtui osaltaan myös hänen aikaisemmasta pettämisestään josta en päässyt yli.. Mutta voin vain sanoa varoituksen sanan että en minäkään vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi rakastuin aina suhteessa ollessani jo uuteen mieheen..? Kenen syy se oli vai olenko niin läheisriippuvainen etten osaa olla yksin ja etsin aina jonkun intohimon ja rakkauden kohteen jota palvon etäisesti mutta tulisesti.
Sen vielä sanon että se syyllisyyden määrä on todella suuri myöhemmin jos lähdet pettämään ja sähläät asiat tod. sotkuun..Samoin se pettymyksen määrä jos uusi ei rakastakaan sinua kuin sinä häntä. En tiedä ymmärtääkö tätä tekstiä kukaan järkevä ihminen mutta elämä on heitellyt minua näin. Nyt olen vihdoin yksin... taas rakastuneena.. voi voi..
Ehkä en osannut kaikkea kirjoittaa selvästi, mutta tilanteeni siis on että olen mies, ja olen eronnut jo vuosia sitten, ja ollut rakastunut senjälkeen ja ollut avoliitossa kyseisen mustasukkaisen naisen kanssa, joten kokemusta yhteisestä asumisesta on.Ja nainen siis on mustis minun lapsista, ja ymmärsin että lapset pitäisi olla etusijalla ennen mustasukkaista puolisoa, muttakun meillä toimi kaikki muut asiat niin hyvin. Ei ole elämässä sellaista kemiaa ollut kenenkään kanssa. Mutta olisiko se ainoa ja hyvä syy olla yhdessä että rakastaa liikaa ja seksi on mahtavaa...
Varmaan monen mielestä olenkin tyhmä kun edes mietin moisia, kyllä naisia tulee ja menee mutta omat lapset on ja pysyy. Ja rakastan lapsiani yli kaiken.
.
nainen viellä ,uskon että hän tarvitsee aikaa kasvaa aikuiseksi .
Kyse on aikuisesta naisesta.
Kyllä sinä olet tyhmä! Aikuinen ihminen osaa asettaa omat tarpeensa taka-alalle silloin kun lapsista on kysymys. Kysymys on kasvavista ihmisistä joiden koko elämään ja myöhäisempään elämänkaareen sinä vaikutat.
Sinä olet valinnut nämä lapset silloin kun olet isäksi alkanut. Lapset eivät ole voineet valita ottavatko sinut isäkseen vai ei - valitettavasti. On kertakaikkisen kummallista, että ihmiset eivät ymmärrä tässä elämässä vanhemmuuden tärkeyttä ja vaikutustaan lapsen elämään. Siinäkö joku "pillu" on tärkeämpi kuin omat lapset?
No kun se pillun viehätys lakkaa jonain päivänä ja se mahtava kemia, niin mitä sulle jää?
SE "pillu" halu vain raha
tekisitte yhdessä(sinä hän ja lapset jotain ,annat naisen valita mitähän haluisi tehdä
Siis ehdotat vain , mutta jos hänellä ei ole mielenkiintoa tehdä yhdessä mitään
on se selvä merki siitä ettei hän rakasta sinua.
Tarkoitan että se voisi lähentää naistasi ja lapsia paremmin tutustumaan toisiinsa.
Oletko sinä tämä nainen, josta tässä ketjussa puhutaan?
Olet oikeassa,yhdessä puuhaaminen olisi parasta terapiaa ja se aina onnistukin melko hyvin, mutta kun lapseni tulivat mun lähelle, jopa syliin, toinen poistui paikalta. Kyllä hänellä mielenkiintoa on yhdessä touhuta mutta pelkää vaan niin paljon.Kyse ei tosiaan ole mistään uudesta tuttavuudesta, vaan ollaan tunnettu jo vuosia. Suhde meni karille mustasukkaisuuden ja siitä johtuvien riitojen vuoksi. Ja tiedän että hän on rakastanut minua kovasti, ja rakastaa vieläkin.
Arvasin että minua pidetään tyhmänä mutta tosiasiassa en lapsista luovu, en koskaan edes ole semmoista suunnitellut. Jaa tein sen myös toiselle selväksi. Ei hänkään luopuisi omastaan,tietenkään. Nää on vaikeita juttuja eikä näihin ole ohjekirjaa eikä oikeaa vastausta, jokainen tapaus on omansa että turha täällä ketään haukkua. Niinkuin aiemmin sanoin naisia tulee ja menee mutta lapset on ja pysyy.
Ei kun olen mies, nainen on minun entinen avokki.
!
päs
on itsekäs ja keskeneräinen. Eihän tosta voi tulla mitään....miks te edes olette yhdessä? Kysyn vain?
Tuntuu ettei nainen hyväksy tätä isyys puolta sinussa, miksi se on niin vaikeaa sanoa sille naiselle että minä olen isä, ja minulla on nämä lapset, jos et sitä kestä painu helvettiin!!!
on sairas ja tyhmä !
mies voi kysyä tällaista? ...ei tietenkään pitäisi yleistää, kaippa naisissakin on samanlaisia.
Tietenkin lapset ovat aina etusijalla...jopa oman onnen! Minun exäni asetti itsensä etusijalle eikä voinut siis tavata lapsiaan koska uusi nainen oli niin mustasukkainen. Tapasi toki silloin tällöin kun nykyisellä oli omia menoja eli harvoin, viikonloppuisin tai yökyläilyjä ei koskaan. Tuloksena lapseni eivät tunne isäänsä. Tapaavat kyllä nykyisin kun erosi uudesta naisesta mutta kyllähän tuo jättää jälkensä ja lapsetkin kyllä tajuavat asioita vaikkeivat niistä puhukaan. Miltä itse ajattelisit siitä jos oma isäsi olisi asettanut uuden naisen etusijalle kun olit pieni?
mutta lapsen kannalta. Isäni lakkasi tapaamasta minua koska hänen uusi vaimonsa oli niin mustasukkainen.
Tietysti lapset menee kaiken yli, olet tosi mies jos sen olet sisäistänyt.
Tämä nainen ei ole tosi nainen jos ei kestä sun lapsia. Aikuisen pitää pystyä käsittelemään asioista, eikä missään niimessä olla mustasukkainen lapsille! Sehän on ihan hölmöä! Kyllä aikuinen ymmärtää että kun lapsellisen ihmisen kanssa alkaa olemaan niin siihen kuuluuu koko paketti!
Olen itse myös eronnut, ex-mieheni on seurustellut jo muutaman vuoden erään naisen kanssa joka on erittäin mustasukkainen. Exä tapaa lapsia edelleen useamman kerran viikossa, mutta tämä nainen ei lapsiani tapaa eikä tarvitsekaan. Sen verran seköpäisyyttä löytyy :( (eikä tämä ole katkeran ex-vaimon puhetta).
Heillä on ollut paljon riitaa siitä, että ex-mieheni tapaa lapsiaan. Minusta se on sairasta!
Sairasta se tosiaan onkin, aivan kamalaa olla äärimmäisen mustasukkaisen ihmisen kanssa, ja kun se kohdistuu lapsiin. Sitä vaan oli suhteen alussa niin sinisilmäinen että uskoi että kaikki muuttuu.Niin muuttuikin, mutta pahempaan suuntaan. Aivan kamalaa kun omia lapsia haukuttiin milloin mistäkin.Eikä lapsi uskaltanut ottaa isää kädestä, olla sylissä, ettei isän kumppani suutu. Se oli niin raastavaa ettei kukaan usko mikä jatkuva stressi on päällä.
En tiedä, tunteita on, molemmin puolin mutta mahtaako suhteella olla toivoa. Terapiakaan ei auttanut.Miten voisi päästä asiasta yli..
http://www.youtube.com/watch?v=gA9yZ_Fc_K8&feature=related
Outoa, että joku nainen on mustasukkainen lapsille, aivan kamalaa. Itse olen joskus ollut erittäin mustasukkainen, mutten ikinä olisi voinut olla sitä kenenkään lapsia kohtaan. Lapset on niin arvokkaita ja tärkeitä enkä pidä mitään niin tärkeänä kuin sitä, että lapset voisivat elää mahdollisimman onnellisen lapsuuden. Jokainen lapsi ansaitsee parhaan mahdollisen lapsuuden.
Jos kyse olisi naisesta, joka kohtelee lapsiasi hyvin niin sanoisin, että kyllä lapsille terveempää on nähdä hyvä parisuhde kuin se, että äiti ja isä ovat yhdessä ilman rakkautta. Mutta, jos nainen on lapsille mustasukkainen eikä hyväksy miehen lapsia niin silloin siitä naisesta on parempi pysyä erossa.