Olen 42-vuotias mies, saan usein kuulla näyttäväni nuoremmalta, kuin mitä olen. Hyvä juttu, ei se minua haittaa. En polta tupakkaa, enkä juo alkoholia. Olutta otan silloin tällöin ja viiniä. Harrastan myös liikuntaa ja nukun riittävästi. Nuorekas ulkonäkö ei ole ainoa asia, mikä erottaa minut muista. Huomaan ajattelevani eri tavalla, kuin monet muut. En ole lukinnut ajatuksiani mihinkään tiettyyn, vaan pidän ne avoimena. Tässä iässä kuuluisi ilmeisesti olla jo kaavoihinsa kangistunut ja johonkin tuttuun- ja turvalliseen jämähtänyt. Ei kuullosta tutulta/minulta. Ikuinen vastarannan kiiski, se minä ehkä olen. Monesti huomaa, että ei tunnu sopivan oikein mihinkään kategoriaan, eikä mihinkään seuraan. Parempi olisi varmaan olla yksin, niin ei tarvitsisi potea ahdistusta erilaisuudestaan. Onko muita samoja kokemuksia omaavia? Vittuilua en jaksa kuunnella, sitä saa kuulla jo muutenkin, kiitos.
Tunteeko joku
muukin samoin...
11424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sitä tarkoitin, kun sanoin, etten juo alkoholia.
Jo vain kuulostaa tutulta, ajattelin mennä tarkistamaan kirkonkirjat, kun uskon että syntymäaikani on väärä :) Minä en tiedä ikäisteni jutuista mitään, en musiikkimausta, enkä harrastuksista, ovat kaukana omasta ajattelustanikin, en saa itseäni sopimaan omaan ikäryhmääni. Tuo mihinkään kuulumaton olo on tuttua, ei tiedä oikein miten pitäisi olla ;(
Mittariini napsahti 41-vuotta. Olen koko ikäni saanut kuulla olevani nuorempi kuin olen. Ajattelen myös erilailla kuin muut. En katsele formula ajoja tai jääkiekkoa tai futista. Minulla ei ole tietoa mitä tässä iässä pitäisi harrastaa tai tehdä. Yritän koko ajan saada jotain uuttaa elämääni ja en oikein ole halukas jumiutumaan paikalleni työni ja harrastusten suhteen. Perhe on ja siitä nautin.
En ole koko elämäni aikana löytänyt kategoriaa johon sopisin tai paikkaa mihin kuuluisin joten tunnen olevani yksinäinen. Olen jo aikoja sitten luovuttanut muitten ihmisten suhteen ja todennut itselleni, että yksin olen jos ei perhettäni lasketa mukaan.
Miehet jotka ovat jo neljäkymmentä ja eivät tiedä mitä harrastaa tai tahdä ?
Yleensä ongelmana on ollut pitkä parisuhde jossa töiden jälkeen hoidetaan kotia ja lapsia.
Ystäväpiiri töiden ulkopuolella on pieni ja harrastuksia työkavereiden kanssa ei ole.
Noin sitä kun etenee kymmenen vuotta niin johan sitä alkaa ihmettelemään mitä sitä itse haluaisi tehdä tai harrastaa.
Jokainen ihminen on yksilö, jotkut menee porukkahengen mukana ihaillen samoja juttuja ja jotkut ovat enemmän ns. yksinäisiä susia.
Ihan normaalia.
Hei,
Ihan kuin kertoisit minusta vaikka minun ikäni on pikkasen enemmän kuin sinulla.
Siksipä näytän nuoremmalta, koska olin teininäkin ihan pikkukakaran näköinen ja 18vuotiaana minua luultiin kakaraksi usean kerran, kun kapakassa aloin käymään, aina henkkarit eteen.
Moni ei vieläkään tajua että minä olen isoäiti ja ihmettelevät miten aikuisia lapseni ovat - "olet nuorena aloittanut" - 22v olin kun ekan sain - tyttäreni pisti vielä paremmaksi. ;D... hänen ja miehensä haaveissa on tehdä vielä muutama lapsi lisää.
Ehkäpä näin on hyvä olla ja nautin itsestäni. ;)
Rok rok
Jos harrastuksista on pulaa niin suosittelen seuraavan tanssimuodon harrastamista, sopii myös miehille.
Pitää kropan vielä pitkään nuorekkaana.
Tämäkin mummo on jo 58-vuotias ja ihan hyvässä kunnossa.
http://www.youtube.com/watch?v=sDlBr0-v3_8&feature=related
En maininnut että olisi pulaa harrastuksista - eli miten päätit niin, että minulla olisi pulaa siitä?
ps. kysy ensin ennen kuin tarjoat yhtään mitään!
Terveisin treenaava N40
ajatuksia täällä 45 vuotiaalla miehellä. Olen pohtinut tilannetta paljon ja toki olen tyytyväinen siihen että olen nuorekas ja näytän ikäistäni nuoremmalta. Mutta välillä tulee tilanteita joissa huomaa ihmisten hämmentyvän kuullessaan oikean ikäni ja jotkut jopa selkeästi ilmaisevat suoraan epäuskonsa ja ajattelevat että valehtelen kun kerron ikäni ja työuristani yms. Esimerkkitapauksena kerroin uusille naapureille 22v pojastani joka on muuttanut jo pois kotoa. Olivat vähän hölmön näköisiä ja kun myöhemmin ikäni selvisi heille niin kertoivat pohtineensa ulkonäköni perusteella josko olisin tullut isäksi jo 15 vuotiaana.
Paljon ilmenee myös kateutta tietyiltä tahoilta.
Onhan mulla ystäviä mutta oikeastaan ei ketään sellaista jonka ajatusmaailma täysin kolahtaa samalle aaltopituudelle. Siksi myös olevani jatkuvasti ulkopuolinen porukassakin ja sopimaton mihinkään kategoriaan ja alkanut pikkuhiljaa hyväksyä sen että olen kai sitten se yksinäinen susi. En silti koe sitä mitenkään ahdistavana, päinvastoin mitä enemmän ikää karttuu niin sitä naututtavammalta se tuntuu.
Olen usein ajatellut että olenko ainoa laatuaan kokemuksineni kun tähän mennessä ei ole tullut vastaan muita. Mutta onhan meitä näköjään enemmänkin.
Sinulla on jäänyt jokin elämän kasvutehtävä suorittamatta. Lue Tony Dunderfeltin Elämänkaaripsykologia ja selvitä mistä tehtävästä olet lintsannut ja tee se, niin kasvat ikäiseksesi.
että huonoja puolia tässä ikäasiassa. Hyvä puoli on se, että 50-vuotiaana näyttää mahdollisesti 40-vuotiaalta ja nyt näyttää 35-vuotiaalta (näin on ainakin moni sanonut). Positiivinen ajattelu pitää nuorekkaana, en juurikaan ota ongelmia sellaisista asioista, mille en mitään voi. Riittävä uni ja liikunta, kävely, pyöräily, suht.koht. terveet elämäntavat ja ruoka auttavat myös asiaa. Hieman listaa kiinnostuksen kohteistani: luonto, luonnossa oleminen, taiteet, valokuvaus, musiikki todella laajalla skaalalla (myös rock ja klassinen), salaliittoteoriat, nwo, nde, ufot, kultuuri ylipäätään, matkustelu, tietokoneet.
Olen miettinyt kasvatuksen- ja vanhempieni roolia, joka on varmasti myös merkittävä. Omiin pohdintoihin rohkaiseminen on varmasti auttanut asiassa. Löytäisi vielä sen sopivan elämänkumppaninkin, niin olisi sekin asia kunnossa. Mielessäni kummittelee ikä 45, ehkä viimeistään silloin sen löydän, 3 vuoden sisällä/päästä ;)
Hyvää jatkoa kaikille vastanneille ja kiitos ajatuksistanne :)
Aivan sama kuin kuvaamasi tilanne, on itsellänikin. 45 ikää ja uudet tutut arvelevat kolmenkympin päälle ikäni. 28 vuotiaana alkossa viiniostoksilla oli syytä pitää vielä paperit mukana. Mutta en ole antanut sen koskaan häiritä elämääni, päin vastoin, nuoremmat lähestyvät helposti ja vanhojen kanssa tulee hyvin juttuun kun kokemusta riittää. Geeneillä on tietysti suurin merkitys, omat vanhempanikin ovat aina olleet ikäistään nuoremman näköisiä. Vaimoni näyttää myös 10 vuotta ikäistään nuoremmalta joten senkään suhteen ei kukaan kiinnitä huomiota. Joskus on hauska seurata ihmisten reaktioita kun kertoo että lapset ovat parikymppisiä tai kun kertoo työhistoriastaan. Nautitaan näistä ominaisuuksistamme vain ja luodaan jokainen oma kategoriamme itsellemme.