Kun tuo feminismi käsitteenä tunkee tällekin palstalle, niin jatkanpa aihetta vielä vähäsen..;)
Oman kokemukseni mukaan me naiset emme edelleenkään osaa kannustaa toinen toisiamme..:( Kertokaapa minulle, mikä siinä toisen naisen kannustamisessa on niin tavattoman vaikeaa?
Miksi mieluummin näemme kanssasisaremme kielteisessä valossa kuin että sallisimme hänelle yksilöllistä vapautta ja itsensä toteuttamisen riemua...?
Emmekö mitenkään voisi olla edes vähän armollisempia toisiamme kohtaan...?
Oman kokemukseni mukaan me naiset emme edelleenkään osaa kannustaa toinen toisiamme..:( Kertokaapa minulle, mikä siinä toisen naisen kannustamisessa on niin tavattoman vaikeaa?
Miksi mieluummin näemme kanssasisaremme kielteisessä valossa kuin että sallisimme hänelle yksilöllistä vapautta ja itsensä toteuttamisen riemua...?
Emmekö mitenkään voisi olla edes vähän armollisempia toisiamme kohtaan...?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanoppas jennifer muuta. Siihen kannattaisikin pyrkiä...
...etteivät naiset yleensäkään tue toisiaan vai puhutko vain näistä keskustelu- tai chat-foorumeista?
Minun kokemukseni ainakin työelämässä on, että kyllä me tuemme toisiamme. Kollegoistani noin puolet on naisia (vaikka alaa usein virheellisesti luullaan jostain syystä miesvaltaiseksi). Selvästi olen havainnut lukkarinrakkautta, joka ilmenee naishengen ja -osaamisen tukemisena ja sosiaalisena seuranpitona, hyväntahtoisuutena.
Eipä silti, samanlaisia me oikeastaan ollaan sukupuolesta riippumatta, naiset ja miehet, ihan ristiin. Jotkut yksilöt voivat olla kinkkisiä, jokaisella on luonteensa ja ominaisuutensa, kun ne on noteerattu, pärjäillään mukavan sivistyneesti. Henkilökohtaisesti ovat lähes kaikki valmiita tukemaan/auttamaan toisiaan, kiireenkin keskellä, mutta tietenkin on sitten linja- ja projektiorganisaatioista johtuvia intressieroja (mm. minkälaiset ratkaisut menevät läpi, keiden vastuulla jne), nämä ovat kuitenkin mielestäni eri asia, kuin mistä nyt on puhe.
Kokemukset eri työyhteisöissä voivat vaihdella tavattomasti, yrityksillä/laitoksilla, yksittäisillä osastoilla, jopa työpisteillä voi olla omat pienoiskulttuurinsa ja "historialliset taakkansa", ne elävät sitkeästi, vaikka väki vaihtuu.
Sen sijaan keskustelupalstoilla saattaa olla niin, että naiset esittävät ikäänkuin monologinsa, muut naiset eivät paljoa tue, vaikka ovat selvästi samaa mieltä. Ehkä samanmielisyyttä pidetään niin selvänä, ettei sitä tarvitse ilmaista. Sen sijaan miehet, varsinkin jos esiintyvät aggressiivisesti, tukevat joskus liikuttavan ...hmm...naurettavasti toinen toistensa kommentteja tyrmätäkseen vastustajansa. En kylläkään ehdi erityisemmin seurailemaan eri keskusteluryhmiä, joten vaikutelmani voi olla aivan pielessä.
..kuitenkin aika varovainen positiivissa arvioinneissani työelämän suhteen, sillä juuri siltä sektorilta tulee, ainakin omiin korviini, eniten valituksia, että naiset eivät vieläkään osaa tukea toisiaan.
Minulla on sellainen käsitys, että nainen suhtautuu kriittisemmin toiseen naiseen kuin mieheen ja riippumatta seksuaalisesta suuntauksesta. Vahvassa istuu ' miehet ovat miehiä' sanonta ja sitä pidetään jotenkin toteta, jota ei voi vaatia muuttumaan.
Keskustelupalstat ovat erikseen, mutta kyllä täälläkin välillä huomaa, että miestä sääliskellään enemmän kuin naista. Ja naiset ovat surullisen höynäytettävissä..;) Liekö sitten tyystin olen erehtynyt ja kiivaaseen tyyliini lukenut puolella silmällä ja ajatellut vain osalla rutistuneita aivojani ja tehnyt johtopäätöksiä jotka eivät vastaa todellisuutta:)
Muuten on hienoa, jos sinulla on työelämästä kokemus naisten solidaarisuudesta. Hyvään suuntaan ollaan menossa sitten..
Kerroin vain oman työperspektiivini vinkkelistä, tiedän, että kaikenlaista muuta löytyy myös. Oma kokemus on aina suppea, en ole tutustunut viimeaikaisiin työyhteisötutkimuksiin, niistä voisi saada jotain yleistämiskelpoista tietoa.
Olen kuullut, että naisvaltaisilla työpaikoilla koetaan "solidaarisuusvaikeuksia", en sitten tiedä, ovatko ne sen kummempia, kuin vastaavat miesvaltaisilla aloilla. Naiset kyllä ilmaisevat tunteensa eri tavoin kuin miehet eli ilmitason käyttäytyminen on erilaista.
Klaudian kommentit pitävät mielestäni aika hyvin paikkansa, naiset tyytyvät "perinnäisen sovinnaisesti" vähempään kuin miehet, ovat urakysymyksissä turhan vaatimattomia. Mitään ei anneta, ellei vaadita, näin se vaan on.
Keskustelupalstoilla miehet käyttävät yleensä rajumpaa kieltä, varsinkin naisia kohtaan. Naiset pehmoilevat. En kyllä haluaisi mennä mieskulttuuriin tässä suhteessa. Yhteiskunta (miehet naiset) edelleen suosii poikia (jo koulussa) ja miehiä (työssä), naiset puolestaan ymmärtävät lähes loputtomiin miespuolisia hulttioitaan.
..piilossa.?
Jos puhutaan vaikkapa yleisistä kahvikuppikeskusteluista, joita käydään työpaikoilla ja vapaa-aikana paljon, ja joiden arvo ei ole suinkaan vähäinen, niin naisten toisiaan tukeminen on heikkoa.
Vaikka ollaan samaa mieltä, niin ei vaivauduta sanomaan sitä ääneen. Vaiettu on näkymätöntä ja sitä ei ole olemassa.
(Ja epävirallisissa yhteyksissähän luodaan asennemuokkausta, joka vaikuttaa kokonaisuuteen työpaikoilla, ystäväpiirissä jne..)
Kun mies esittää kovaäänisesti jostain asiasta
mielipiteensä, nainen pysyy hiljaa, koska ei halua riitaa ja mies saa tukea toiselta mieheltä sanomisilleen. Mitä jää jäljelle?
Kuinka moni keskustelua kuunnellut on niin tarkkaavainen, että tajuaa myös ne sanat, joita ei sanottu ja mitä merkitystä niillä enää on.?
Asioiden hoitaminen sujuu välillä tämän saman kaavan mukaan. Ja se on tässä merkillistä, että naiset ovat koulutettuja ja fiksuja ja silti antavat miehen sooloilla, päättää ja tehdä järjettömiäkin päätöksiä.
Keskusteluissa palstoilla tapahtuu usein, että mies heittää arvostelevan ja rajun aloituksen. Jos siihen joku tai jopa muutama nainen vastaa täpäkästi, niin johan kohta joku ulkopuolinen keksii maamoilla. "Kyllä mun paras kaverini on mies!"
Tässä kohtaa meikälainen heittää pari kuperkeikkaa. Hitto soikoon, ei kai joka ikisessä paikassa tarvitse toitottaa miehistä mahtavuutta ystävänä, jos tilanne ei ole siihen lainkaan sopiva. Joiltakin näköjään puuttuu tilannetaju. Voisivat aloittaa miehen ylistyspuheet ihan omana aloituksenaan.
Jotenkin tuntuu, että naisen sisäänrakennettu ominaisuus on saada sopuisuutta aikaan hinnalla millä hyvänsä. Minäkään en halua tietenkään riitaa, mutta oma linja pitää säilyttää tai sitten olla kokonaan hiljaa. Ja onhan täälläkin nähty, mitä pehmokielisyydellä saadaan aikaan. Paljon uusia lesboutta herjaavia viestejä!
Joskus tuntuu, kun palstaa tulee, ettei tämä ole lesbopalsta ollenkaan. Ihmettelypalsta tämä on. Saa ihmetellä ja heittää paskaa lesbojen silmille ja käyttää kaikkia tapoja, mitä ihmisen sairaasta ja ilkeästä mielestä ikinä pulpahtaa esiin. Tämän palstan me olemme ansainneet.(?)
Tuli mieleen vapaamuurarit. He ovat kaikki miehiä. Naisilla ei kai ole mitään vastaavaa järjestöä?
..naisten vallankäytön olematon kulttuuri voisi kokea uudistuksen ja olla näkyvä ja kaikkien arvioitavissa ja siksi vahva?
...ja vaikutussuhteita on monenlaisia. On virallista, hierarkista valtaa, sen käyttämisessä ei kaiketi enää nykyään sukupuolella ole erityistä merkitystä, vai onko? Tietenkään naisten pääsy ylemmille portaille ei ole niin jumalten suosiossa, kuin miesten. Mutta muuten: kun suomalaisessa firmassa pomo jotain päättää, niin siten tehdään. Vaikka harmittaisi.
Mutta kaikissa organisaatioissa (työpaikat, järjestöt jne) on myös epäviralliset valtasuhteet, avainhenkilöt ja vaikuttajat. Olet oikeassa, niiden merkitys on huomattava, myös virallisen organisaation on otettava se huomioon, jos haluaa asioiden sujuvan.
Työpaikkakulttuurit määräytyvät aika pitkälle epävirallisen, näkymättömän, sosieteen viemänä. Se saattaa olla julma joitain kohtaan, kiusata, turhauttaa, eikä sitä saa "kiinni" tai vastuuseen mistään, paitsi harvoin. Mutta voi se olla auttava, hauska ja humaanikin.
Vaikeita juttuja, ahdistavia, jos huono tuuri käy. Saattaa olla, että suurissa naisjoukoissa jotkut vallanhaluiset tyypit omivat itselleen kuviteltua statusta, pitävät hovia, palkitsevat lakeijoitaan ja höykyttävät liian itsenäisiä. Tai kilttejä. En silti pitäisi tätä tyypillisesti "naismaisena", on tätä tutkitusti myös myös miesten työporukoissa, en sitten tiedä, onko vähemmän.
Enemmistö naisista minunkin kokemukseni mukaan tavoittelee sopuisuutta. Minäkin. Toisaalta se on hyvä piirre, mutta olet oikeassa: liika on liikaa. Mielistely on ala-arvoista, itsensä ja muiden pettämistä tavallaan. Kyllä suu pitää avata, kun on asiaa. Monipuoliset näkemykset ovat hyödyksi, aika paljon on kiinni siitä, miten asiat tuodaan esille. Eriävät näkemykset eivät ole riitelyä, sitä eivät ole mielestäni myöskään napakat vastaukset tarpeen tullen. Riitelyä on äkäily, kyräily, herjaava kieli tms.
Palstojen keskustelukulttuuri ei todellakaan taida olla kovin korrekti, varsinkaan tällaisilla avoimilla ja moderoimattomilla palstoilla, joilla ei tarvitse rekisteröityä. Toiselta puolen avoimuus madaltaa osallistumiskynnystä. Ei voi kuin toivoa, että meidän keskustelujen seuraaminen hälventäisi joitakin heteroiden ennakkoluuloja (vaikkei siltä tunnu).
Netistä löysin tietoa Zonta-järjestöstä: "Zonta International on palvelujärjestö, jonka tavoitteena on naisen aseman parantaminen kaikkialla maailmassa."
Juuri tuo "sonta"-järjestö tuli mieleeni minullekin, kun jotain vastaavaa kuin vapaat muuraajat mutta julkisesti toimivana kaipailtiin (Jennifer-nic?). Veit jalat suustani, tahttoo ilmoittaa tämä ;) .
Jotta nyt äkkiä kerkeäisin ilmoittaa tähän keskustelunhaaraan jotain omaa, niin muistelen, että kuuluikohan mm. Helvi Sipilä ja kuuluukohan edelleen Rehnin Elisabeth (,jonka "oikeutettu"-tappaminen virkavaihetta en oikein ymmärrä, sotien jälkipyykki -vaiheen paremminkin) tuohon järjestöön.
Huomioita
virallisesta vallasta: * Olen ollut huomaavinani, että esim. Suomessa "sai ryhtyä" nainen puolustusministeriksi, kun puolustusvoimat tarvitsi 1980-luvulta lähtien laajempaa kannatusta kansalaisten keskuudessa materiaaliuudistuksilleen ja organisaatiomuutokselleen (nyk. Nato-suuntautuneisuus). Tasa-arvon (ja työllisyyden) nimissä voi tehdä paljon monia elämän perussääntöjä vastaan. *Myös presidentiksi (Tarja Halonen on kyllä kunnioitukse(ni) arvoinen persoona!) valtarakenne johdatti naisen, kun tarvittiin mediaseksikkäästi Suomen presidenttijohtoista uudelleenlinjausta (EU, Nato). Ehkä yllätyksenä valtaan johdattelijoilleen presidenttimme on hoitanut pestiään persoonallisella, tyylisellään, =inhimillisellä tavallaan. Kerrankin Ihminen presidenttinä! [ed. vailla minkäänlaista poliittistakaan vakaumusta]
epävirallisesta vallasta: Ehkä pätee jonkin-/enämpiasteinen HETERO-OLETTAMUS, johon kuuluvat heterotapa- ja seura-elämäkultturi, umpifeminiininen hyeenamainen käyttäytyminen ns. perheen puolesta
(lue: perheellisten edut mm. työyhteisöajankäytössä) ja umpimaskuliininen keskenkasvuinen haastamis- ja kisailukulttuuri (=parisuhteen ja perheen hajottamiseksi rillumarei-mentaliteetillä).
,,,
Tämä on kilpailuyhteiskunta. Kaveria ei tueta, ettei hän pääse edelle.
Itse ajattelen niin, että jos toisilla menee hyvin, se ei vähennä minun hyvinvointiani, päinvastoin. Siksi YRITÄN aina tukea ja kannustaa ihmisiä eteen päin elämässään. Ehkä naiset kaipaavat miehiä enemmän henkistä tukea.
..minäkin ajattelen, että toisen menestys ei ole minulta pois. Menestynyt ihminen on usein onnellinen ja tyytyväinen ja hänen kanssaan on hyvä olla.
Totta on, että kilpailuyhteiskunnassa eletään, mutta toisaalta naisten välinen kilpailu ei perustu edes mihinkään varsinaiseen kilpailutilanteeseen. Pyrimme viimeiseen hengenvetoon olemaan yksilöllisiä ja määrittelemme asiat niin, ettei yhteistä sopuisuutta synny juuri missään asiassa. Olemme tavallaan aina pikkuisen eri mieltä...! Naiset eivät tue toisiaan, vaikka oltaisiin aivan eri aloilla, eikä mitenkään keskinäisiä kilpailijoita.
On tässä vuosien myötä tapahtunut parannusta, mutta paljon on mielestäni vielä tehtävää.
Naiset tarvitsevat tukea enemmän kuin miehet? Mutta juuri miehet saavat tukea toisiltaan. Miesten tuki liikkuu jollakin näkymättömällä tasolla, jota on vaikea edes huomata. Sen näkyväksi tekeminen on miltei mahdotonta!
Tämän aamun, Ihanassa aamussa, psykiatriaan perehtynyt henkilö väitti, että ihminen toimii järjellisellä, tiedostavalla tasolla vain yhden prosentin verran ja se 99 % tulee tiedostamattoman kautta. Tämä selittää ainakin sen, että vain harvoin löydän ihmisten käyttäytymiselle järkiselityksiä..;)
Naisilla on varmaan heikko itsetunto. Jos joku kehuu minun taitojani, sanon, etten ole niin hyvä ollenkaan. Tukea ja kannustusta ei osata ottaa vastaan, kun omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin ei uskota, ei sitten millään.
Jos minä taas yritän kannustaa toista ihan asiallisesti tilanteessa, jossa näen, että ihmisellä olisi selkeästi mahdollisuuksia, niin todella harvoin käy niin, että toinen olisi yhtä vakuuttunut onnistumisesta kuin minä.
Naiset ovat ehkä niin epäluuloisia ja epävarmoja, ettei toisen puhtaaseen auttamisen haluun tai arvostelukykyyn luoteta ollenkaan. On kai niin totuttu siihen, että naiset ovat niin kateellisia toisilleen, ettei siltä suunnalta voi odottaa saavansa minkäänlaista tukea tai apua.
Naiset todennäköisesti miehiä enemmän odottavat, että kaikki hyvä tulee luonnostaan jonkun muun kuin oman yrittämisen kautta. Että nainen voisi vain olla oma itsensä, ja joku toinen olisi se, joka osaa, tekee, huolehtii, pärjää, menestyy - ja naisen tehtävä on olla itse toisten tukena ja taustalla.
Näiden lisäksi menestyvän naisen ongelmaksi voivat muodostua toisten naisten lisäksi miehet. Harvemmin naiset ovat polkemassa miehiä suohon, mutta toisinpäin on hyvin yleistä.