ollako vai eikö olla?

okei..tää on vähän hankalaa mutta...yritän aloittaa jostain....

eli...oon nyt kasilla ja viime vuonna kun olin seiskalla niin sillä koulussa oli yksi aivan ihana jätkä...aloin tekstaamaan sen kanssa ja lopulta sitten kesällä treffattiin..mutta se jätkä oli menossa lukioon ja sen piti palauttaa sinne lukioon jotain lappuja...ei siinä olisi mitään ollut muttakun sen kaverinkin (jätkä) piti palauttaa niitä lappuja...no sen kaveri tuli sitten mukaan enkä mä saanut puhuttua sen kanssa enempää...ottihan se pottuun mutta ehdotin että tekstataan ja tavataav vielä...MUTTA multa otettiin känny pois kun oli tullut vähän liikaa laskua...(n. 50€) en voinutkaan sitten tekstata sen kanssa enempää...

sitten mun yks kaveri (tyttö) kuuli siitä ja kun kerran on niin itsekäs niin hän päätti sitten ruveta tekstaamaan sen jätkän kanssa...en mä voinut sille mitään ennen kun vasta sain tietä että nekin oli tavannut...mä olin niin vihanen sille ja muuten epätoivoinen et meinasin lopulta tehdä itsarin kun en kestäny enempää (eikä se mun kaveri ees osottanu mitään kun sen vika se olis ollut jos mä olisin kuollut) kun se mun kaveri vielä hehkutti sitä että "mä olen löytänyt sen oikean"... ja mä olin vielä antanut sen jätkän numeron sille mun kaverilleni...kysyin tässä yks päivä siltä mun kaveriltani että onko se vielä kiinostunut siitä jätkästä...se vastas "en..jos sä et aio varastaa sitä multa ja olen jos sä aiot varastaa sen multa"...MINÄ..VARASTAA..KUKAKOHAN SEN VARASTI?!!?

meinasin vetää sitä turpaan heti siinä mut hillitsin itseni ja päätin että aion sanoa sille suorat sanat ja se arvas sen..joten se keksi jonkun hyvän tekosyyn että sen täytyi mennä...
sitten kun saan kännyni takas mä tekstaan sille jätkälle ja kerron sille totuuden...mut jos mä teen sen ni se mun kaveri väittää että se jätkä on hänen vaikka se kaveri onkin nyt jo toisen kanssa...

miten itsekkääks se mun kaveri voi vielä tulla?? mietin vaan..mut mä en enää ikinä ,jos se yrittää tuhota mun ainoa ihastukseni ja mun suhteen, kutsu sitä mun kaverikseni!!!

pitäiskö mun vaan antaa tän olla ja etsiä joku muu vai pitäiskö mun taistella siitä jätkästä vaikka se mun "kaveri" onkin mua 5 kertaa paremman näkönen ja parempi puhuja...????

auttakaa!!!!
2378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Moi!
Mulla oli vähän sama tilanne sillon...hmm...n.7 vuotta sitten, kun olin saman ikäinen kun sä. Nykyään, jos tulisi ystävän kanssa riitaa jostain miehestä, niin lähinnä naurattais..ei varmasti vois mies tulla ystävyyden väliin. Mutta muistan kyllä miten paljon sattui, kun paras ystäväni yritti 8-luokalla iskeä elämäni miestä, ensirakkauttani... Teki kans mieli vetää turpiin, ei koskaan oo tehnyt yhtä paljon...

Meillä kävi näin: Sanoin kaverilleni, miten sen teko loukkas mua, ja laitoin välit kokonaan poikki. En pelkästään sen pojan takia, vaan muutenki musta joskus tuntu et se yrittää viedä multa kaiken matkimalla vaatetyyliä, musamakua, kaikkea... meni hermot sen peesaamiseen, se oli paljon enemmän poikien suosiossa, enkä tajunnu miks sen piti kopioida mua... No sit oltiin puol vuotta niin, etten ees moikannu tälle tytölle, vaik nähtiin joka päivä. Juttu unohtui siinä ajassa, en ollut enää vihainen ja kaverikin oppi kunnioittamaan "mun omaa".

Tilanne nykyään: Olen seurustellut tän ensirakkauteni kanssa yli 4 vuotta ja tää ystävä,jonka kanssa oli välit poikki on nykyään yksi rakkaimmista ystävistäni. Näinkin voi käydä :) Tosin nyt mietin, kannattaako ensirakkauden kanssa viettää loppuelämä, maailmassa olisi voinut olla muitakin miehiä... Kannattaa miettiä sitäkin, sillä minun ensirakkauteni oli kyllä 8-luokalla unelmamies, mutta nykyään olemme aika erilaisia. Kumpikin on muuttunut, kasvanut toisesta erilleen...

Mutta, älä anna kaverisi kohdella sua miten sattuu! Sano miltä susta tuntuu! Ja muista tosiaan katsella myös ympärillesi, miehiä on muitakin, itse jumituin tähän ensirakkauteen. En kuitenkaan toivois sulle samaa, ensirakkaus ei välttämättä oo kuitenkaan "se oikea"...

Äänestä

Muutamia pointteja heti alkuun...olisiko se ollut sen kaverin syy jos olisit tappanut itsesi ja kuollut...mietihän hetki...sinähän sen valinnan olisit tehnyt eikä hän...tahdoinpa vain tarkentaa tuonkin...ja mitä itse asiaan tulee...*ottaa kaapunsa hihasta piipun ja alkaa tupruttelemaan* Eikö kaikki mitä pitää hyvänä ole taistelun arvoista...? hhmm..sitähän minäkin...ja jos todella tahdot sen jätkän yhä...tekstaat hänelle ja kerrot oman totuutesi...tietenkin..totuus on jokaiselle erilainen...ehkä hän uskoo sinua..ehkä kaveriasi...ei sitä voi tietää...mutta sitä ei saa ikinä tietää ellei kokeile...jos ei hommasta sen jälkeen tule mitään niin sitten sinun on etsittävä joku muu, joka on sinun arvoisesi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sissi kirjoitti:

okei..tää on vähän hankalaa mutta...yritän aloittaa jostain....

eli...oon nyt kasilla ja viime vuonna kun olin seiskalla niin sillä koulussa oli yksi aivan ihana jätkä...aloin tekstaamaan sen kanssa ja lopulta sitten kesällä treffattiin..mutta se jätkä oli menossa lukioon ja sen piti palauttaa sinne lukioon jotain lappuja...ei siinä olisi mitään ollut muttakun sen kaverinkin (jätkä) piti palauttaa niitä lappuja...no sen kaveri tuli sitten mukaan enkä mä saanut puhuttua sen kanssa enempää...ottihan se pottuun mutta ehdotin että tekstataan ja tavataav vielä...MUTTA multa otettiin känny pois kun oli tullut vähän liikaa laskua...(n. 50€) en voinutkaan sitten tekstata sen kanssa enempää...

sitten mun yks kaveri (tyttö) kuuli siitä ja kun kerran on niin itsekäs niin hän päätti sitten ruveta tekstaamaan sen jätkän kanssa...en mä voinut sille mitään ennen kun vasta sain tietä että nekin oli tavannut...mä olin niin vihanen sille ja muuten epätoivoinen et meinasin lopulta tehdä itsarin kun en kestäny enempää (eikä se mun kaveri ees osottanu mitään kun sen vika se olis ollut jos mä olisin kuollut) kun se mun kaveri vielä hehkutti sitä että "mä olen löytänyt sen oikean"... ja mä olin vielä antanut sen jätkän numeron sille mun kaverilleni...kysyin tässä yks päivä siltä mun kaveriltani että onko se vielä kiinostunut siitä jätkästä...se vastas "en..jos sä et aio varastaa sitä multa ja olen jos sä aiot varastaa sen multa"...MINÄ..VARASTAA..KUKAKOHAN SEN VARASTI?!!?

meinasin vetää sitä turpaan heti siinä mut hillitsin itseni ja päätin että aion sanoa sille suorat sanat ja se arvas sen..joten se keksi jonkun hyvän tekosyyn että sen täytyi mennä...
sitten kun saan kännyni takas mä tekstaan sille jätkälle ja kerron sille totuuden...mut jos mä teen sen ni se mun kaveri väittää että se jätkä on hänen vaikka se kaveri onkin nyt jo toisen kanssa...

miten itsekkääks se mun kaveri voi vielä tulla?? mietin vaan..mut mä en enää ikinä ,jos se yrittää tuhota mun ainoa ihastukseni ja mun suhteen, kutsu sitä mun kaverikseni!!!

pitäiskö mun vaan antaa tän olla ja etsiä joku muu vai pitäiskö mun taistella siitä jätkästä vaikka se mun "kaveri" onkin mua 5 kertaa paremman näkönen ja parempi puhuja...????

auttakaa!!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu