Oletko selvinnyt veneillessä uhkaavasta vaaratilanteesteesta pelkällä säikähdyksellä? Itse olin ajaa lomareissulla aamukasteisen srayhoodin ja nousevan aamuauringon sokaisemana väylälle yöksi ankkuriin jääneen veneen kyljestä sisään. Pari metriä styyrpuurin ja olisin päässyt länsinaapurissa ikäviin otsikoihin. Silmät ja aurinkolasit päähän jo aamulla, näitä ei näe plotterista eivätkä ne myöskään väistä sinua.
Läheltä
piti...
482018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Ja monta kertaa. Uhkaava vaaratilanne on tietysti venyvä ja aika henkilökohtainenkin käsite...
Itselläni ei ole ollut törmäysvaaraa toiseen veneeseen koskaan, mutta muuta kyllä:
Kaksi venepaloa, toisessa oli vieläpä kaasuuntunut kevytbensa palonlähteenä. Useita moottoririkkoja, useimmat toki purjeveneelle. Mutta pohjanmerellä pläkässä, mutta kovassa swellissä kapeassa rakosessa (mailin kaistale, toisella puolella laivaväylä, toisella puolella hiekkasärkät) ei ole kivaa, kun ohjattavuus menetetään... Ei siis katastrofeja, mutta ikäviä. Genoan falli on juuttunut kovassa kelissä, eikä purjetta saanut alas. Vaijeri oli hypännyt mastohelalla pylpyrän sivuun ja lukkiintui sinne. Puosuntuolilla mastoo ihan liian kovassa kelissä ja fallinlukko irti...
Spinnu mereen ja vene sen yli. Seurauksena potkusissa sellanen mytty kangasta, ettei se potkuri vedä mihinkään suuntaan. Ja alla atlantti, kovaa keliä eikä mahdolisuutta mennä repimään sitä pois. Ja peräsimen ja skegin välissä samaa kangasta ihan liikaa... oli jäykkä ohjaus.
Ja aotopilotin työyksikön jumiutuminen jälleen atlantilla. Ohjaus siis meni täysyin jumiin noin 20-24 metrin tuulessa... ei herkkua.
Ja sitten niitä melkein karilleajoja on ollut paljon, karilleajojakin kohtuupaljon... pahin niistä eväkölisellä seitsemää solmua kallioon... Mustelmia ja pari avohaavaakin siitä tuli, mutta ei murtumia.
Sitten äkilliset myrskyt vielä... huh huh. Pahin niistä välimerellä, matkalla Sisiliasta Ibizalle. Kunnon ukkosmyräkkä, jossa tuulimittari näytti yli 30 metrin lukemia ajoittain. Ja Iso viimeisessä reisissä, eikä saada alas. Vinssi, jolla reiviköysi oli kiinni, repesi alustastaan irti. Sentin paksuinen merialumiini oli kuin paperia ja kokoa 65 oleva vinssi lähti lentoon...
Olishan noita... tässä nyt ekana mieleen tulevat viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Sitä vanhemat tapaukset on niin eri kontekstissa, että asioiden vakavuuden ymmärtäisi vaan silloin seilanneet.
Ja kaikista noista on selvitty ihan omin voimin kotiin. Apua ei ole pyydetty. Eikä useimmin olisi ollut mahdollista edes saada... Merelle kun meet, varaudu selviämään kaikesta vastaantulevasta omillasi. Silloin myös pärjäät siellä.
Aika jännää, että sinulla on viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut noin paljon! Itse olen purjehtinut neljännesvuosisadan, enkä ihan vastaavia ole kokenut. Tietenkin kova keli aiheuttaa välillä tilanteita, jotka tuntuvat vaarallisilta, vaikka eivät välttämättä sitä olekaan. Karille en ole ajanut kertaakaan, pohjakosketuksia tietenkin on tullut. Toisaalta minulla ei ole ollut Atlantilla kovassa kelissä spinnua (!), vaan keliin soveltuvat purjeet. Välimerellä en ole koskaan ollut.
Jotain näistä vaaratilanteista kylläkin kertoo se, että ainoa potentiaalinen läheltä-piti-tilanne, joka kohdalleni on sattunut, tapahtui väylällä, Hangon itäpuolella. Kyse oli tilanteesta, jossa suuri nopeakulkuinen vene tuli kohti, eikä kukaan ollut tähystämässä, mitä edessä oli. Me saimme väistettyä, ja moottoriveneilijät ihmettelivät jälkeenpäin, että mistä tuo purjevene tuli. Eli tuossa(kin) vaaratilanteessa osallisena oli toinen vene, ei luonto.
..ja tapahtuu, kun purjehtii paljon. Onhan noita ollut, mutta on kyllä mailejakin tullut paljon. Tälle kesälle nyt päälle neljätuhatta kipparoitua ja kausi jatkuu vielä pitkään, joten voi se kuusikin tuhatta tulla täyteen.
Ja se eka venepalo oli kylläkin 80 luvulla, mutta muut tapahtumat tällä vuosituhannella.
Se spinnu atlantilla oli tietysti kisassa. Tai, no.. ei kaikki pidä ARC:iä kisana mutta me olitiin ihan tosissaan kisaamassa. Kun 200 neliötä kangasta lojahtaa 30 tonnia painavan veneen eteen, niin ei sitä vaan ehdi väistää. Se oli siis se pikkuspinnu yöajoa varten, isoin oli 380 neliötä...
Välimerellä oltiin marraskuussa, silloin voi olla jo myrskyjä sielläkin. Ja se iso 3 nopeuksinen vinssi oli 12 kappaleella 8 mm pultteja kiinni... kaikki tuli läpi tai katkesi kuin tulitikut...
Ja on mulla ollut kuvaamasi kaltainen tilannekin, tai ainakin oli sijainti sielläpäin: Ajamassa sitä kapeaa ränniä hetkellisesti koneella (kun oli ihan vastanen ja kevyehkö tuuli) tammisaarenväylän suunnasta hangon itäiselle. Takaata tuli kivitalon kokoinen aallontekokone ja mulla oli alla Hai ja seagull. Eivät varmaan edes nähneet mua ja ajoivat muutaman metrin päästä ohi. Ja aallot upotti mun koneen veden alle ja se sammui. Ränni oli niin kapea, että takaisin kääntyessä meinas vaimo hypätä keulan ALLA olevalle luodolle, kun peräsin jo samalla kolisi kiviin... Ei hauskaa. Sain fokan ylös ja veneen käännettyä ja ajettua takasin alas ja siellä huollettua koneen ja ajettua taas takasin saman rännin kautta selälle, jossa purjeet ylös ja meno jatkui kohti Velkuaa...
Saaristopurjehtijana koen suurinta pelkoa vastaantulijoista, jotka kai luulevat olevansa autotiellä ja ajavat vielä kaapelinmitan päässä suoraan törmäyskurssilla ja lopulta sivuuttaessamme etäisyyttä jää esim. 10 metriä. Tällainen tilanne oli Kotkasta meripäiviltä tullessamme 2009, oli mukava myötätuuli, spinnulla mentiin länteen suoraan myötäiseen sillä ulommalla reitillä. Vastaan tuli n. 35 jalkainen uudehko massatuotantopursi, sitloodassa iloisesti hymyilevät keski-ikäiset, ilmeisesti ei mitään tajua siitä että muut purjeveneet _purjehtivat_ ja erityisesti myötätuuleen tuleville pitää jättää hajurakoa.
Toinen opettavainen tarina oli, kun ajelimme koneella peräkkäin lännestä kohti Bogaskäriä, kaksi purkkaria joista ekalla oli peräprutku. Onneksi oli riittävästi väliä, sillä perämoottorithan pysähtyvät n. tunnin-parin välein tankkaamaan ja aika yllättäen, ja muuttuvat saman tien ohjailukyvyttömiksi. Näin siinä sitten kävi, että oltaisiin törmätty suoraan heidän perään, jos sen minuutin aikana ei oltaisi oltu tarkkana, kun saavutimme heidät.
Paljon on sulle sattunut! Venepalot ovat tietysti aina vakavia eikä nuo muutkaan kuvatut tapaukset varmaankaan erityisen mukavia tilanteita ole olleet. Teet käsittääkseni siirtopurjehduksia, joten onkohan näistä tapauksista monet sattuuneet juuri siirtopurjehduksilla? Onko siirrettävät veneet keskimääräistä huonommassa kunnossa pitkiä legejä ajatellen?
Suurin osa on sattunut jollain muulla reissulla, kuin siirtopurjehduksella. Siirroissa olen tavallistakin varovaisempi, koska olen vastuussa jonkun muun omaisuudesta. Molemmat palot tosin oli juuri siirroilla...
Se kiveenajaminen sattui Oulun edustalla vaimon veljen veneellä. Paikallistuntemus puuttui... ja kivi oli kahden vihreän kepin välisellä suoralla linjalla, väylän puolella.
Koneen sammumisia on sattunut siirroillakin. Yleensä syynä polttoaineessa oleva vesi. Aina vaihdan öljyt ja suodattimet (myös polttoainesuodattimet) ennen lähtöä ja tarkistan/kiristän takilan. Tankissa olevaa vettä ei vaan niin helposti saakaan pois.
Siirrettvät alukset on olleet pääsääntöisesti alle kymmenvuotiaita ja kohtuullisen hyvässä kunnossa. Lähinnä kiinnitysköydet on olemattomat (vain pari lyhyttä köyttä) ja ylimääräistä ei veneissä ole mitään. Tämä koskee varaosia ja työkaluja sekä kaikenlaista yleissälää, jota omassa veneessä aina on. Kuten plokeja ja "purjehdusteknisiä" köysiä. Kolmelyöty 20 millinen köysi on aika huonoa preventteriksi...
No, Mikan juttuihin kannattaa suhtautua varauksella. Omien kirjoitusten mukaan on kyseessä Suomen kokenein ja menetynein avomeripurjehtija. Todellisuus on sitten jotakin muuta.
Tiedä nyt tuota, mutta juttuja lukiessa tuli kyllä mieleen, että paljon sitä tuntuu sattuvan sellaisia vanhan sananparren mukaisia tilanteita, joista osaava selviää taidolla ja harkitseva taas ei niihin edes joudu.
Että aika paljon on sattunut "kaikenlaista", itsekin olen paljon ollut merellä ja myös vaikeissa tilanteissa, tosin on paljon myös kertoja että todella pahat tilanteet on vältetty ennakoimalla ja "toimimalla toisin".....
En halua alkaa kuitenkaan viisastelemaan, kun itsekin tiedän että merellä voi sattua mitä vain ja maissa ollaan sitten kovin viisaita.
Toimimalla toisin voi joihinkin asioihin vaikuttaa. Ja kokemuksen kautta osaa seuraavan kerran toimia toisin.
Se 80-lukuinen venepalo olisi ollut helpostikin vältettävissä. Olisin vaan ise hoitanut Origon tankkauksen. Kun ei ollut oma vene alla (oli siirtopurjehdus) niin en ollut kirjoittanut siihen katalyyttilämmittimen kevytbensapulloon, että "ei saa laittaa Origoon!!" Nyt siis gasti tankkasi Origoon kevytbensaa ja laittoi kahviveden tulille...
ARC:ssa olisi tietysti voinut vaihtaa köysilukon varmuuden vuoksi siihen falliin. Nyt vaan laitoimme siihen fallin lukkoon nippusiteen estämään aukeamista. Sen perään 3mm dyneemalla sidottiin se kiinni, ettei vaan voisi vahingossa aueta. Ja teipattiin koko hoito kunnolla. Se fallinlukko vaan oikeni niin, että se aukesi... Ja en ollut kipparina siinä veneessä, vahtipäällikkönä vaan. Veneenä Tenareze, Swan 57. Mitä vielä olisi voinut tehdä toisin? Jäädä lähtemättä siihen ARC:iin?
Se myrsky välimerellä. Mitä olisi voinut tehdä toisin? Ottaa se kangas alas vielä aikaisemmin, ehkä. Nyt tuon insidentin jälkeen lisäsin siihen veneeseen isopurjeeseen alasvetoköyden. Se kulkee fallikulmasta jokaisen vaunun kautta reivilenkkeihin ja niistä alas mastonjuureen. Nyt pystyy siitä vetämään purjeen paljon helpommin alas kaikissa olosuhteissa jopa vinssiä käyttäen. Se vaan tarvittiin se yksi kovempi tilanne, ennen kuin tuo apuväline tuli mieleen. Sama vene oli kyseessä edelleen, olin co-skipper.
Entäs tuo jälkimmäinen venepalo? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Kyseessä oli siirtopurjehdus Hollannista, veneenä Elan 38. Näin veneen ensimmäisen kerran perjantai-iltana ja lauantaina puolen päivän aikaan lähdettiin merelle. Konehuoneessa oli tulipalo Kalmarista lähdön jälkeen. Syytä ei vieläkään tiedetä. Ehkä jumiutunut bendixi, ehkä osittain rikki menneet eristtet joissain johdoissa. Olin huontanut koneen (vaihtanut öljyt ja suodattimet) Hollannissa, tarkistanut johdotukset päällisin puolin ja kaikki näytti olevan kunnossa.
Tuo keulapurjeen fallin juuttuminen sattui omalle veneelleni loppukesästä. Sen olisi voinut välttää huolellisemmalla takilatarkistuksella keväällä, ennen vesillelaskua. Se on ehkä selkein ihan huolimattomuudesta johtuva asia. Sorvautin uudet rullat siihen helaan seuraavan talven aikana. Olisin voinut tehdä sen jo edellisenä talvena...
Autopilotin työyksikön jumiutuminen tapahtui 2002 paluupurjehduksella ARC:sta. Veneenä Baltic 43 ja olin kokemattomana gastina tuossa veneessä. Mutta tapaus jäi voimakkaana mieleeni, koska ryömin kovassa kelissä sinne peräsinkonehuoneeseen ja kiinnitin sen lineaarimoottorin nippusiteillä johtosarjoihin kiinni, ettei se heilunut vapaasti ja mennyt mekanismin väliin uudelleen. Mitä olisin voinut tehdä toisin? En mitään, koska olin vaan gastina jonkun muuun veneessä.
Karilleajo Oulun lähellä sitten. Olin vaimon veljen FinnFlyer 27 veneellä hänen kanssaan kaksistaan vesillä. Hänellä oli ensimmäistä kesää vene, eikä juuri vielä kokemusta. Eikä siis oikein sitä paikallistuntemustakaan. Olimme tuossa: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?e=416693&n=7239742&scale=8000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi&map.x=336&map.y=375
Siinä on keskellä niiden kahden vihreän kepin välisellä linjalla suoraan pohjoiseenpäin työntyvä kalliokieleke, joka ainakin tuona kesänä uloittui väylälle asti. Olin ruorissa ja veneen omistaja kajuutassa hakemassa ankkuria (olimme menossa siihen kerhosatamaan siinä pohjoispuolella olevassa saaressa).
Mitä olisin voinut tehdä toisin? Ajaa tarkemmin? Ehkä. Kieltäytyä lähtemästä vesille veneellä, jossa ei kaiku toimi? Varmaankin.. En vaan odottanut, että matala ulottuu väyläalueelle asti...
Ja sen voin kyllä sanoa, että jokaisesta ongelmasta on selvitty kuitenkin ja opittu myös paljon.
Parin viikon päästä lähden hakemaan venettä Jerseyltä. Toista tuhatta mailia matkaa ja kelit tästä vaan kylmenee/kovenee. Varmuusmarginaaleja siis kasvatetaan lisää....
Ja mitenköhän olen mielestäsi väittänyt tuollaista? En todellakaan ole kokenein tänne kirjoittavista. Ja mitenkäs se menestys sitten mielestäsi mitataan? Kisoissa vai? No tällä kaudella gastasin suursaaressa ja runtissa. Suursaari keskeytettiin ja runtissa oltiin hännillä. Ei järin "menestyksekästä". Ja yhdessä ainoassa ARC:ssa olen ollut mukana (2008), sillonkaan en kipparina.
Siirtopurjehdukset onkin sitten eri juttu. Niitä olen tehnyt jokseenkin paljon ja pitkään. Myös atlantilla, välimerellä ja pohjanmerellä. Ja nämä siis enimmäkseen keikan ottaneena, kipparina ja vastuussa veneestä, miehistöstä ja koko siirrosta. Myös joissakin toki vaan gastina/vahtipäällikkönä/Co-kipparina. Ja mm. sellasessa veneessä, jossa kipparina on Kenneth Gahmberg ja mun vahtiparina Martin Gahmberg...
Se että kirjoitan paljon ja kerron kokemuksistani paljon (myös niistä huonoista), ei takoita sitä, että olisin "omien puheideni mukaan" palstalle kirjoittavista "kokenein". Ja kaikessa kirjoittamassani koitan olla suora ja rehellinen. Sopii osoittaa ne kohdat, joissa olisin totuudesta poikennut.
Huh. En kyllä antaisi Mikalle omaa venettä siirrettäväksi. Uskomatonta koomailua ja sitten kaikki selvitetään jälkeenpäin niin ettei se ole oma vika.
Kannattaa katsoa wikipediasta, mitä tarkoittaa narsismi ja sen jälkeen katsoa peiliin.
tuo "harkinta" = että ei ole lähdetty minnekään eikä missään tilanteissa. Tekemättä mitään, ei satu mitään. Ja netissä on helppo kommentoida.
Sinulta nyt vain taitaa puuttua kokemusta muusta kuin omalla veneellä purjehtimisesta. Ja sitäkin Mikaan verrattuna sinulta puuttuu paljon. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että lähtiessä pidemmälle siirtopurjehdukselle joko aivan pakasta repäistyllä tai käytettynä ostetulla veneellä yllätyksiä tulee. Kipparin kyvyistä on sitten kiinni, miten niiden ylläreiden kanssa tulee toimeen. Ja pitkään palstaa ja Mikan kirjoituksia seuranneena olen varsin varma, että minä hänet kelpuuttaisin viemään tai tuomaan omaa venettäni, jos jostain syystä sellaista pitäisi vieraalla teettää. Muutamia paljon siirtopurjehduksia suorittaneita kavereita tunnen ja jokaisella olisi samanlaisia kertomuksia kerrottavana. Narsismia en ole noista jutuista pystynyt tulkitsemaan.
eli mietin tapauksia, jossa itse olen ollut joko kipparina tai muuten sellaisessa vastuuasemassa, että olisin voinut tai minun olisi pitänyt tajuta joku tilanne tai mahdollinen tekninen ongelma etukäteen (kun olen abt 20 vuotta näin ollut niin ns. gastiajat ovat niin kaukana).
Kiitos hyvistaä tarinoista, kiva että joku jaksaa niitä tänne kirjoitella, oli kiva lueskella ja samalla itse muistella vähän saman tyyppisiä juttuja joskus aikanaa.... :)
Tässä oli motto kun itse aikanaan siirsin veneitä. Ymmärrän hyvin nikki -Mika-:n tarinat koska olen itse nähnyt ihan samaa. Tosin sitten muutaman varsin tapahtumarikkan kerran jälkeen panostin siihen, että veneet olisivat myös merikelpoisessa kunnossa kun niitä ryhdytään siirtämään.... no silti eivät aina olleet.
Noooh, ehkä noinkin. Tosin on minulle kertynyt valtamerimaileja lähes 30.000 viimeisten 8 vuoden aikana, vene nytkin siellä etelässä odottamassa. Paria skuutin katkeamista ja genaakkerin repeämistä kummempia ongelmia ei ole sattunut. Varmaan pääasiassa hyvää tuuria, mutta hiukan arkana olen kyllä aika kärkäs reivaamaan ja muutenkin kai vähän "turhan" ennakoiva ja varovainen.
Monesta keikasta olen kieltäytynytkin, veneen kehnoon siirtokuntoon vedoten.
Tuota Elan38:a lukuunottamatta on kaikki tämän kauden veneet olleet 2000 lukuisia ja ei mitään vanhoja charter-romuja. Ja aina lähetän myyjälle/brokerille listan asioista, jotka veneessä pitää olla kunnossa. Ja aina on myöskin kunnollinen survey suoritettu ja olen saanut siitä raportin ja olen myös sen huolella lukenut.
Jotkut asiat ei silti koskaan muutu: Vedenerotin/karkeasuodatin on sellainen, joita aina vaadin veneeseen 3 kappaletta varalle jo etukäteen. Poikkeuksetta veneestä löytyy silti vaan hienosuodattimia, niitä sitten useinkin se 6 kappaletta.... Venemyyjät katsoo vaan, että mikä kone veneessä on ja hakee koneen edustajalta polttoainesuodattimia... ja saa poikkeuksetta hienosuodattimia. Se karkeasuodatin/vedenerotin kun ei ole konekohtainen, vaan veistämön sinne polttoainelinjaan asentama. Nykyään en enää lähde vesile, jos en saa vaihdettua myös tuota karkeasuodatinta ennen laiturista lähtöä. Ja muutama pitää olla varallekin.
Yhdellä reissulla jouduin ohittamaan karkeasuodattimen ja vaihtamaan hienosuodattimia kerran vuorokaudessa. Vuorovesialueilla kun se moottorikin on turvallisuusvaruste.
Takilat on usein uskomattoman löysiä. Kun veneet talvehtii vedessä ja maissakin masto pystyssä, niin takilatarkistus on välttämätön enne vesillelähtöä. Ja yleensä myös aika paljon saa kiristää...
Yhdessä veneessä irtosi peräsimen ylälaakeri kulussa!!! saatiin takaisin paikalleen ja tehtyä "patentti", jolla se pysyi paikallaan siirron ajan.
Teen aina myös siirrosta "defeckt list"-tyyppisen raportin omistajalle. Listaan siihen kaikki siirron aikana havaitsemani puutteet/viat. Ja aika monet niistä myös korjaan siirron aikana, jos se vaan on mahdollista. Moni veneistä tulee siis perille paremmassa kunnossa kuin mitä lähtivät. Ja useaan olen myös asentanut esim. autopilotin ennen lähtöä. Siis ottanut sen suomesta mukaan ja asentanut kohdesatamassa ja vasta sitten lähtenyt merelle.
Tämmöstä tää vaan on. En tiedä mainitsinko jo siitä viimeisimmästä palosta, että sain kaverit tuomaan mulle tarvittavat varaosat ja ladatun akun ja apukaapelit merelle. Vaihdoin siis palaneen startin tilalle uuden merellä, ja ajoin ehjän veneen asiakkaan laituriin. Varalla oli plan B, jossa olisin tuonut veneen autettuna (siis kylkihinauksessa samojen kavereiden toimesta) asiakkaan laituriin tai plan C, jossa olisin ajanut veneen purjeilla johonkin tuntemaani tilavaan ja helppoon satamaan.
Kai näistä voi sanoa, että nokkela selviytyy tilanteesta mihin ei viisas joudu, mutta silloin se viisas ei kai aja muiden veneitä muualta tänne. Viisas jos olisin, en ajaisi. Vastaan kuitenkin veneestä omalla omaisuudellani, koska suomen lainsäädäntö vaatisi veneen katsastamista vuokraveneeksi jotta vakuutus jotain korvaisi. En siis ota mitään ylimääräisiä riskejä. Mahdolliset vahingot korvaan minä ihan ite.
on, mistä selvittiin, keulastaagin irtoaminen kryssillä kovahkolla kelillä. Onneksi olin jotenkin varautunut tilanteeseen ja masto on kannen läpi menevä osatakila. Syy oli väärin kiinnitetty staagin hela kanteen. Opiksi on otettu ja huomattu, että kaikkea sattuu väkisinkin, jos merellä liikkuu...
Katkesiko masto? repikö kansirakenteita? Vai saitko tilanteen hallintaan ilman vaurioita? Tuntuu uskomattomalta, jos purjeet oli ylhäällä, selvitä tuosta kunnialla.
Tai, no... samankaltainen (taas) tilanne on kyllä mullakin joskus ollut: Tuulenpuoleinen sivuvantti (ainoa) katkesi ja saman puolen barskan hela repesi irti kannesta... Syynä yllättäen suuntaa vaihtanut Merikarhu... Se oli menossa ensin nätisti Melkin ja Pihliksen välistä sisään ja mä kryssasin Hailla Pihliksen itäsivua jo aika lähellä matalaa... Sitten se Merikarhu vaan teki 90 asteen kurssinmuutoksen ja löi lämän pohjaan! Seurauksena se, että meni mun keulan editse parinkymmenen metrin päästä ja mulla ei ollut tilaa ottaa aaltoja muuten kuin suoraan keulasta.
Kajaus oli karmea! Ja vantti katkesi ja barskan hela repesi irti kannesta! Ja oltiin treenaamassa seuraavana päivänä olevaan kisaan ihan kaksistaan kokemattoman gastin kanssa! Sain käännettyä veneen nopeasti niin, että tuuli tuli toiselta puolelta, siltä ehjältä... Ja äkkiä kankaat alas... Masto kesti tyhjänä takasin satamaan ja me jopa mentiin siihen kisaan seuraavana päivänä hätäkorjauksen kanssa. Sijoitusta en muista....
ja kumma, mutta 16,5 m pysyi pystyssä ja selvittiin vaurioitta. Heti kääntö myötäiseen ja keulalle nappaamaan rullalaitteesta kiinni. Nyt mulla on varanostin kokoajan varalla kiinni ankannokan päässä.
No ei tässä hengenlähtö ollut vielä lähellä, mutta ehkä noin 200m leveällä (tyhjällä) väylällä jonka oikeaa laitaa etenin yllättäen pelastuslaitoksen saatanallinen aaltokone tykitti kohtuullista vauhtia vierestä. Olisiko ollut noin 3-4m väliä. Välitön sivuaalto ja kaikki helvetin tavarat lenteli pitkin lattioita, jos ei ollut pultattuna kiinni. Mitään ei kyllä hajonnut. Sen jälkeen olen ymmärtänyt mitä tarkoittaa käsite ammattimerenkulkija.
Minulla sama tänä kesänä.
Juuri pelastuslaitoksen vene... Ja miksi pitää ajaa siitä aivan vierestä?
Tästä on nyt jo muutama vuosi aikaa minun tapaukseeni. Palokunnan vene odotteli monen muun kanssa Hevossalmen sillan avautumista ja tuli sitten kiltisti jonossa kiireettä omalla vuorollaan läpi. Kuitenkin kiire iski välittömästi sillan toisella puolen ja hanat kaakkoon. Jälkeen jäi joukko hurjasti keikkuvia, eikä varmasti ollut kyse mistään hälytyksestä, vain taitamattomuudesta. Suurin osa kun palolaitoksen veneenkuljettajista on tavallisia palomiehiä, jotka vain on komennettu siihen tehtävään.
Kävi toissakesänä. Oltiin vedetty tosissaan pari vuorokautta, kovassa kelissä. Välillä satoi. Oltiin parin tunnin päässä Sanhamnista. Aamuyöstä menin silmät rähmässä ja aurinkolasit päässä hakemaan kylmboxista olutta ja PERKELE, ei yhtään kylmässä! Ehdin siinä jo kirota kovaäänisesti kunnes vene heilati isossa (ylikaatuvassa, tieytsti) aallossa ja lauhduttimen alta pyörähti huurteinen tölkki esiin. huokaisin syvään ja hartaasti. Avasin tölkin ja vedin pitkän kulauksen. Latasin lisää olutta kylmään. No, ei tässä nyt aivan hengenvaarassa oltu, mutta oli siinä merihätä lähellä. Kyllä tallasien traumaattisen kokemuksen jälkeen oppii varmistamaan, että kylmää olutta on.
kävi tutulle panimomestarille. H:n peräprutku tilttasi täyspläkänä päivänä kun tultavaa oli vielä 15 Nm. Ja juotavana pelkkää mehukattia. 20 tunnin päästä äijät olivat ihan pähkinöinä ja hikisinä meloessaan hoota seurasaareen turkkilevyillä. Tossa olisi voinut käydä helposti vielä pahemminkin.
6 henkinen osittain krapulainen miehistö, 24 tunnin matka tuulen ja moottorin puutteen johdosta, eväinä paketti ruisleipää ja pullo puolalaista votkaa.
Tämä menee nyt osastoon amatöörin hurjastelut eli ei suurempaa hengenvaaraa.
Itselläni on kokemusta eri kokoisista pienveneistä ja pienitä köliveneistä. Veljellä tosin on B42 joka tietenkin on laiskempi käsiteltävä. Venettä pidetään talvet tallinnalaisten hoivissa joten viimeinen syysreissu on perinteisesti lahden yli.
Viimeksi oli tavallista jännempää, sillä sattui seuraavaa:
1) Aamulla vaimeampi tuuli oli osoittautunut 14-metriseksi
2) Juuri ennen lähtöä veneen kimppaomistaja muisti muistuttaa, että rullaison vinssi on rikki ja sitä ei siis pysty reivaamaan
3) Veli oli nk. Cambridgen dieetillä eli söi vaan jotain 40g ravintoa päivässä..
4) Vene oli ollut vuokraveneenä kesän
No, koneella ensin ulos aavalle ja siellä purjeet ylös. Selvähän se, että mastosta rullautuva iso pamahti samantien auki eikä siinä sitten muu auttanut kun jatkaa tai peruuttaa koko reissu. Päätettyämme jatkaa päästämällä isoa hieman kiristelin jenniä tasapainoon ja huomasin siinä pieniä repeämiä takaliikin tienoilla. Ilmeisesti nämä viat oli tulleet kesällä jonkun liikaa viikosta maksaneen otettua "kaikki irti mitä rahalla saa".
Aallokko oli hiukan jo kasvanut ja vene heilutti sen verran, että tilanteeseen nähden "tiukkaa" kryssiä vastaiseen mennessä aalto löi sisään pari kertaa aaltojen mukaan ajosta riippumatta. Veljeä alkoi heikottaa ja mumisi puolivointisena että pikkuveli hoitaa veneen perille. Sanomattakin selvää, että loppumatkan mietin, miten kun purjettakaan ei voinut laskea.
B42:n tuplaruorisysteemi on vähän puuduttava, sillä koko matkan ruoria väännellessä ei oikein voi kunnolla istua tai nojata mihinkään (plotteri on keskellä ruorien välissä ja sitä pitää seurailla tietty määräajoin). Siinä jalalla luun laitaan nojatessa alkoi aaltojen möyrinän keskeltä kuulua muutakin jylinää; olin onnistunut ilmeisesti polvellani käynnistää koneen (joka oli täysin sammutettu virtoineen päivineen purjeet nostettuamme) ja pakki tietenkin päällä potkurin pyörimisen ehkäisemiseksi. Näin ollen kone siis käynnistyi täysille pakeille pyöreän 7solmun vauhdista. Kokemusta itselläni ei ole, mutta sen jälkeen jäin miettimään että potkurin menetys tästä vielä puuttuisi.
Tallinnan lahdelle saapuessa oli lounaistuuli voimistunut siinä määrin, että löysäksi säädetystä isosta huolimatta brouchailua tuli jatkuvasti. Kaikeksi onneksi varsinainen kippari alkoi tässä vaiheessa heräillä ja kurssi salli ajon suoraan lahden lounaiskulman rahtisatamaan jossa sitten purjeet saatiin hissukseen hivutettua pois rikkinäisellä reivivinssillä isojen hangaarien suojassa (ja konekin toimi ropelleineen päivineen).
No, tämä nyt oli paljon melua kenties tyhjästä, mutta sanotaan nyt että kokemusta karttui ja toivon mukaan ennakointikykyä myös.
En ole ikinä kuullut vinssin hajonneen niin että lopputulos olisi tuo. Huoltamattomana voi olla vähän takkuilevaa toimintaa tms. mutta nuo vinssit ovat kyllä melko idioottivarmoja vehkeitä. Elikkä kyse taitaa kuitenkin olla siitä, että joku osa siitä rullausmekanismista on mennyt rikki tai rullausmekanismi on irronnut vinssistä, vinssin itsessään en oikein voi uskoa hajonneen.
Ei muuten mutta kun täällä on ollu noita rullaison nimiin vannovia vähän niinkuin riesaksi asti, että tässäpä taas yksi esimerkki.
Kyllä vain osaa hajota vinssikin. Fallivinssistä on minulla räikkäpala tullut ulos kolostaan kulumisen seurauksena, joten ei siihen huoltokaan auttanut. Ja on lakannut skuutivinssikin toimimasta lukkorenkaan lähdettyä urastaan. Kyse oli näissä kuitenkin jo paljon nähneistä 80-luvun vinsseistä.
Tavallaan merkillistä, että rullaison hallinta voi olla täysin yhden vinssin varassa. Useimmitenhan köyden voi aina johdattaa jollain väliaikaisjärjestelyllä toiselle vinssille.
Tarkennetaanpas vielä.
Eli uskokaa tai älkää, tämä vene oli ollut vasta toista vuotta käytössä! Masto taitaa olla Seldenin (en muista, mutta laatumerkki kuitenkin) joten tuo reivaamisen pettäminen oli todella outo juttu. Varajärjestelmääkin koitettiin siinä miettiä mutta käytännössä kai olisi pitänyt lukko/salpa lyödä väkisin kiinni ison valuessa ulos että jonkin asteen reivi olisi saatu aikaan.
Tuon kokemuksen perusteella arveluttaa nuo rullavermeet mutta varmasti toimiessaan ovat kelpo pelejä.
Tässä tulee esiin oma asiantuntemattomuus. En ole koskaan purjehtinut veneellä, jossa olisi rullaiso, enkä siis niin tarkoin katsonut sellaisen mekaanista toteutusta. Olen vain syystä tai toisesta mieltänyt välityksen rullalle olevan enemmän suora tai köydellä, jossa on umpilenkki. Jos rullaa käytetään tavallisella vinssillä, voisi kysyä, miksi niin monimutkaisesti verrattuna verrattuna akseli- tai ketjuvetoon. Tietääkseni Selden toimittaa rikit kaikkiin bavoihin.
Oli miten oli, yksi syy lisää olla pitämättä rullaisoista. Noita juuttumistarinoita kuulee liikaa, eikä se oikein vakuuta, jos joku kertoo, ettei hänellä ole ollut kertaakaan ongelmia. Ei siksi, etten uskoisi, mutta jos parilla muulla sitä yhtä kohtaan on ollut.
Siis kyseinen systeemihän on sellainen, missä on mastolla vinssi omalla, erikseen kytkettvissä olevalla räikällään. Ja sen vinssin kautta kulkee päättymätön köysi sitlootaan, jossa sen molemmat "päät" kulkee omien luukojen sa kautta. Silloin tämä "silmukka" voidaan tuoda vinssille siinä ruffin kastolla sisäänrullausta varten. Ulos se päästetään toista lukoista avaten ja samalla outhoulilla purjetta esiin veivaten. Tässähän ei voi vinssin rikkoutuminen tehdä kuvaamaasi insidenttiä, jos veneessä on tuo päättymätön köysi. Koska silloin voidaan köysilukolla antaa vaan vähän purjetta haluttaessa ulospäin.
Oletan siis, että veneessä ei ollut tuota päättymätöntä köyttä JA mastolla olevan vinssin "räikkä" oli rikki. Ne on yllättävän usein epäkunnossa tai ainakin niisä on vaikeata kytkeä sitä räikkää päälle. Tällöinkin sitä purjetta voi päästää sen vinssin kammella vain vähän kerrassaan ulos. Siis ihan käsin jarruttamala siitä vinssiltä kammella. Tai vaihtoehtoisesti voi ottaa ylimääräisen köyden mukaan kannelle ja laittaa sen siihen rullamekanismin vinssille ja jarruttaa köydellä sen purjeeen avautumista...
Vai oliko sen mastolla oleva vinssi niin rikki, että purjetta ei saanut enää sisään ollenkaan, vaan se piti laskea?
Kyseessä oli juuri tuo maston vinssi. Päättymätöntä köyttä ei kannella näkynyt eikä ole käytetty tuossa veneessä (ainakaan omistaja ei siitä tiennyt).
Vinssin hampaat oli ilmeisesti niin kuluneet, että pelkästään salpa piti rullaa kiinni. Jos salvan aukaisi, vinssi ei ottanut lainkaan vastaan vaan purje valui tuulessa ulos. Edelleen ihmetyttää tuo, sillä vene oli toista kautta käytössä.
Tilanne laukesi niin, että vene ajettiin tyynimpään paikkaan mitä löytyi ja purje rullattiin hitaasti ja varovasti sisään (jolloin hampaat siis vielä piti jotenkuten) ensimmäisen työntäessä purjetta uraa kohti, toisen kammetessa varovasti ja kolmannen pitäessä venettä aloillaan koneen avulla.
Jatkuva köysi kuulostaa kyllä loogiselta varajärjestelmältä, pitääpä vinkata että asentavat semmoisen ellei sitä vielä ole.
Tuossa tilanteessa se päättymätön köysi ei vaan auttaisi. Se kun on vaan sille samalle vinssille (sen ulkokehälle) tuleva köysi, jolla sitä samaa maston vinssiä voidaan käyttää myös sitlootasta käsin.
Tietysti sitten, kun tuo mastolla oleva rullavinssi on korjattu/vaihdettu, niin käyttö helpottuu.Siinä maston vinssissähän on kulmavaihde, jolla se pyörittää suoraan isopurjeen foilia.
...korjataas taas..
Eli siis normaalisti vinssin lukko avataan ja purje valuu ulos. Sen jälkeen purje on tuossa veneessä kelattu sopivasti takaisin sisään kun vinssi on käännetty taas vetävään asentoon.
Tuossa yhteydessä tämä vetävä puoli ei siis toiminut vaan purje jäi auki. Ajatuksena oli yrittää päästää purjetta vaan sopivasti ulos ja sitten laittaa lukko suoraan kiinni vaan se ei onnistunut jne.
Itse olen noissa tehnyt siten, että jos halutaan vaan osa purjeesta ulos, niin jarrutetaan päättymättömällä köydellä tai maston vinssissistä kammella sopivasti. Ei tarvii silloin kelailla takaisinpäin.
Tuossa on kyseisen mekanismin ohjeet, räjäytyskuvineen ja päättymätön köysi-ohjeineen: http://www.seldenmast.com/frameset.cfm?id=6611&randnum=349681936
ja sieltä Manual for furling mast type RA .
Vinssin huolto talven aikana on varmaan tarpeen, ja sen päättymättömän köyden asennusta suosittelen...
Kiitos.
Välitin vinkin omistajille.
Siis siinä, että olet mieltänyt mekanismin rakenteen ihan oikein. Kuten muista kirjoituksista jo varmaan oletkin saanut selville, on rakenne seuraavanlainen: Mastolla vinssi jossa "räikkä" joka on poiskytkettävissä. Se vinssi on suoraan kulmavaihteella kiinni foilissa, johon isopurje on nostettu. Tämän vinssin ulkokehän kautta tulee LISÄKSI päättymätön köysi sitlootaan kahden köysilukon kautta. Tämän rakenteen tarkoituksena on ainoastaan helpottaa purjeen avaamista/sisäänrullausta mahdollistamalla se MYÖS sitlootasta. Se maston vinssi siis pyörii molempiin suuntiin räikkä poiskytkettynä.
Tuossa esimerkkitapauksessa on ilmeisimmin kulmavaihteen rattaat hyppineet yli. Se ei muodosta oikeastaan ongelmaa (muuten kuin reivaamiseen) koska purje on edelleen normaalisti laskettavissa/nostettavissa ihan kuten mikä tahansa isopurje. Siinä vaan ei ole ratsastajia mastolla, se isopurje on foilin urassa, kuten rullagenoatkin.
kustannussyistä laitettu liian pieni rullalaite Bavariaan. Itselläni vain hyviä kokemuksia rullalaitteesta, tosin toisen merkkisestä. Juuttumisista en ole kuullutkaan. Kerro lisää.
Lue nyt vaikka tuo ylläoleva, jos et ole sattunut juuttumisista korvin kuulemaan. Minä olen kyllä tapauksia nähnytkin.
Miten muuten isonpurjeen rullalaite voi olla liian pieni? Eikös sen mitoitus mene purjeen koon mukaan. ja Bavarian tapauksessa rikit toimittaa Selden, joka haluaa tarkistaa tavallistenkin rikien riittävän mitoituksen ennen toimitusta.
kotaan osista kuten keulpurjeenkin rulla. Josko vaikka on juuri rajatapaus, että riittääkö pienempi laite (alaosan vinssi ja muu mekaniikka) vai tarvitaanko seuraava isompi, niin on valittu kustannus syistä pienempi. Pieneenkin rullalaitteeseen voi laittaa vaikka kilometrin profiilia. Profiilihan kootaan n. 2 m pätkistä liitoskappalein, aivan kuten keulapurjeenkin rulla.
Ei Selden mikään ylinjumala ole. Kilpailutilanteessa toimittaa alimitoitettua kamaa, koska se riittää suurimmalle osalle purjehtijoista. Monien muidenkin uusien halpisveneiden rikit ovat täysin alimitotettuja, paitsi pituudeltaan. Kuten muukinhaloitus vinssit mukaan lukien. Josko vaikka lukisit Jimmy Cornelin kirjasta A Passion for the Sea kommentteja ARC:hen osallistuneista halpisveneistä. Riki on moinissa tapauksissa pysynyt pystyssä koko matkan vain neuvokkaan miehistön ansiosta, vakavasti kuitenkin vaurioituneena.
Laita joku linkki tapaukseen, jossa rulla iso on jumiutunut. Itselläni on nyt ollut 6 kesää rullaiso, ei kuitenkaan Selden, joka on mielestäni hassu, koska puomin alla on vinssi, josta on tarkoutus iso rullata sisään. Päättymätön köysiviritelmä on tullut myöhemmin kuvioon mukaan, mutta mielestäni tuo ratkaisu on kuitenkin huono. Itselläni ison rullaus hoidetaan aina avotilasta ruorin takaa.
Yllättäen en kylläkään ole laittanut nettiin sen enempää kirjallisessa kuin videomuodossakaan näkemiäni tapauksia. Mutta jos laitat vaikka vain tällä palstalla hakuun jotain rullaison jumittumiseen viittaavia hakusanoja, saat varmasti osumia. Ja hakuja voit jatkaa ulkomaisillakin keskustelupalstoilla, aineistoa kyllä riittää. Kuusi vuotta yhdessä veneessä ilman ongelmia on peräti olematon todistusaineisto. Todistaa korkeintaan saman verran kuin omat 40 vuotta ilman rullaa ja ilman ensimmäistäkään ongelmaa. Tai no, ongelman poikasta ovat muinaisuudessa tuottaneet rullareivit, hyvä, että niistä on päästy.
aiheesta täällä vängätään säännöllisin väliajoin. Aina väitetään rullaison jumiutumistapauksia olevan lukuisia. Jos ei suomessa, niin ainakin muualla. Ongelma voin os se, että kukaan ei ole vielä pystynyt osoittamaan tapausta, jossa näin olisi käynyt. Olen yrittänyt hakea, mutta käyttäjät vaikuttavat tyytyväisltä niin suomessa kuin ulkomaillakin.
Itse tiedän yhden tapauksen. Siinä oli kyseessä uuden veneen virheellinen nostimen asennus. Kun nostin asennettiin oikein, toimi rulla moitteettomasti. Virheellinen asennus on aina virheellinen asennus eikä tee mistään laitteesta huonoa.
Viidessä aikasemmassa veneessäni ei missään ollut rulla. Niissäkään ei 18 vuoden aikana ollut yhtään ongelmaa. Samoin ei keulapurjeen rullassakaan ole ollut ongelmia. Itseasiassa tietyiss äkelupurjeen rullalaitteissa on helpommin ongelmia kuin oison rullassa. Esimerkikis Profurlissa jos käytetään liian ohutta köyttä rullalla, voi köysi pudota rullalta ja kierrtyä kaulaharuksen ympärille. Tästä ei varsinaisesti aiheudu suurta ongelmaa, mutta köysi on nostettava takaisin rullalle ennen purjeen sisällevetoa.
Ärsyttää ihmisten turhanpäiväiset väitteet, kun ei oikeasti ole kokemusta ja tuunneta asiaa.
Kun veneessä on osatakila ja rullaisoi, jossa täyspitkät latat. Silloin on syytä päästää hekki löysälle ennen sisäänrullausta. Jos masto on kovin "banaanina", niin latat alkaa kääntyä vinoon ja ne voi jumittaa sen ison.
Mahdollisena lisäsyynä jumittamiseen on siis myös käyttövirhe. Hain keväällä yhden Bavaria 44:n Hollannista, ja siinä oli kuvaamani kaltainen tilanne. Hekki oli kireellä ja selvästikin iso oli rullattu sisään hekkiä löysäämättä. Rullailin sitä purjetta muutamia kertoja sisään ja ulos laiturissa ennen merelle lähtöä. Hekin löysääminen ihan löysälle oli ainoa tapa saada se iso kauniisti ja latat ihan pystyssä takaisin maston sisään.
kun halvalla sai. 800 Nm kotimatkalla paljastui kaikenlaista odottamatontakin pikkuvikaa kuten laturi ja VHF lakkasivat toimimasta, keulaluukku ei ollut vesitiivis jne. Vakavin vika paljastui vasta veneen pohjaremontin yhteydessä hallissa. Kaikkiin läpivienteihin oli lisätty aikoinaan kupariputken pätkät joihin liitosletkut oli kiinnitetty letkuklemmareilla. Kaikki kupariputket hajosivat irrotettaessa käsiin kuin näkkileipä. En viitsi edes ajatella mitä olisi tapahtunut kun yksikin olisi pettänyt puolivuotta aiemmin esim. yöllä jossain Öölannin ja Utön välissä
Laiva oli sellainen punainen ng linen purkki ja aikaa tästä on monta vuotta. Lähtö oli Helsingistä kohti Tukholmaa kustaanmiekan kautta. Ilta ja kello noin 21 syksyllä eli oli jo aika pimeetä ilma oli ihan kohtalainen
Muistelisin että tilanne meni suurinpiirtein näin.
Keskellä väylää tulee vastaan purjevene. Normitilanne luotsi huudattaa sumutorvea. vene jatkaa samalla törmäyskurssilla? veneen kurssi ei muutu. Valonheittäjät kohti venettä eikä ketään näy sitloodassa? Lisää valonheittimiä päälle vauhtia alas sumutorvi pohjaan pariastetta sivuun vielläkin kurssit kohtaavat. Sitten näkyy veneessä melko hätäinen kaveri käänsi kurssia about 90 astetta. Oli kyllä hirveä tilanne!!
Onneksi kaveri huomasi tilanteen oli muutama sekunti siihen että olisimme joutuneet ottamaan todellisia riskejä. Tiedä sitten mitä kippari olisi tehnyt?
Tätä tuli kyllä mietittyä ja uskon että kippari ja luotsi vietti muutaman unettoman yön.
Idiootti moottoriveneiliä tukholman saaristossa. ng linen laiva. sivulta tulee nopeakulkuinen moottorivene joku tyyliin 6m 200hv perärutku. Ajaa tahallaan törmäyskurssille ja hidastaa jättää kuitenkin vaihteen päälle. Jää odottamaan kapeassa väylässä laivan manöövereitä. Sumutorvea ja sitten jäädään katsomaan. Ei mitään liikettä veneessä. Ei hätämerkkejä tai mitään "hätäistä" liikehdintää. Kun venettä ei enää näy brygältä katsottaessa on kuolleessakulmassa keulan alla näkyy vene sivulta täydessä vauhdissa. Veneestä rekisterinumero ylös ja ilmoitus lähti viranomaisille.
Eka tapaus oli vahinko sattuuhan niitä mutta vituttaa toi jälkimmäinen hengellään leikkiä, piti varmaan säikytellä mukana olleita pikkutyttöjä...
Vähän kevyempi muistelus.
Hevossalmen silta, olisko ollut 60..70-luvun vaihdetta. Veneenä sen aikakauden purjehtija, luonnollisesti ilman moottoria. Tulimme idästä, rauhallinen ilma. Kryssi. Ajolinjat olivat tulleet jo tutuiksi.
Ajoitusta sillan avaamiseen jännitettiin. Kaikki näytti menevän hyvin. Silta avautui odotetusti. Mutta sitten saarelta tulikin bussi, ja vuorossa oleva varusmies käänsi jo vähän avautuneen sillan takaisin kiinni. Siinä oltiin sillan vieressä, bussi meni, ja siltaherra avasi siltansa uudelleen. Sitä tehdessään hän työnsi sillalla meidät takilasta takaperin.
Osatakila. Sen lisäksi oli topista vaijeri kanteen. Sen kiinnitys petti. Käänsimme takaisin itään, korjasimme etummaisen kutteristaagin kiinnityksen kanteen jotenkuten, kiersimme Santahaminan, ja Kustaanmiekasta sisään.
Opetus; luota itseesi ja veneeseesi, älä muihin. Luonto jos rankaisee, se kuuluu asiaan.