Näin syksyn tullen alkaa jo hiukan olla aikaa raatailla oman kylän viljelijöiden kanssa. Kysellä puolin ja toisin, miten kesä on mennyt. Yllätyin, kuinka laidasta laitaan ihmiset ovat kesän kokeneet. Nämä helteethän toivat oman lisänsä menneeseen kesään. Myrskyistä johtuneet sähkökatkot ovat onneksi saaneet ihmiset havahtumaan varavoiman tärkeyteen. Lopultakin suurin osa on niitä tilannut. Tilaustavaraahan ne ovat, toimitusajat vaan ovat pitkät, kun kotomaasta on myyty kaikki aikaa sitten.
Rehua tuntuu tulleen kaikille hyvin, joten siltä osin talvi on isoissakin karjoissa turvattu. Ja jos joutuukin ostamaan, niin nyt niitä ainakin täällä meidän korkeudella on myös mitä myydä.
Se, mikä on huolestuttavaa, niin monilla tiloilla on ollut suoranainen epidemia tulehdusten kanssa. Kalliit antibioottihoidot yhdistettynä looriin lypsettyyn maitoon, josta ei senttiäkään maitotili kartu vielä lisäksi maidon huono hinta ovat omiaan liian monen kohdalla vetäneet talouden todella tiukalle. Rahat ei riitä vaikka miten päin eläisi. Tämän päivän massikka oli karua luettavaa. Lopultakin joku selkeästi ilmoitti, mikä on jakauma maidon hinnassa. Paljonko saa tuottaja, paljonko kauppa. Joten se vanha sanonta, kauppa se on mikä kannattaa, pitää edelleen paikkansa. Olisi kiinnostavaa tietää sama hintapolitiikka viljan ja lihan osalta. Se hinta, millä kaupasta lihaa ostat, paljonkohan siitä on tuottajan osuus? Aika pieni. Suoranaista pilkantekoa lihankasvattajia kohtaan.
Mutta palatakseni vielä lehmän hoitoon, niin pikkusen pitää kyseenalaistaa sellaista asiaa, että kun osaan karjasta tulee utaretulehduksia, niin ainakin mitä itse olen kuunnellut, niin neuvoja ei oikein meinaa kaikilla luonto ottaa vastaan. Kun asian on kuitenkin niin, että maitonäyte eläinlääkärille joka sen viljelee ja sen jälkeen heti hoidot päälle, jos pystyy hoitamaan ja jos ei pysty, niin sitten umpeutetaan ja lypsyjärjestys uusiksi, niin jossain vaiheessa tilanne sitten tasaantuu. Aureus kun meinaa olla sellainen pirulainen, että se leviää äkkiä helposti. Itsekin aikanaan aureuksen kanssa sai yhteen ottaa ja sen jälkeen panin hommat siihen malliin uusiksi, että keskisolutus ilman erikseen lypsyä on pysynyt melkein kymmenen vuotta alle 50:n. Siksi meinaa välillä ihmetyttää, miksi ei luonto anna periksi muuttaa työtapoja, jos jatkuvalla syötöllä vuodesta toiseen meinaa olla ongelmia. Varsinkin, kun ne ongelmat yleensä kärjistyvät juuri kesäaikaan. Jääräpäisyys? Ehkäpä. En tiedä. Se vain meinaa itseä turhauttaa, kun ensin kysytään neuvoa ja kun sitten neuvoo, niin ei siltikään mitään tapahdu. Ei niiden omien tapojen muuttaminen ylivoimaista ole, mutta itsekin sen olen kokenut, että välillä pitää nöyrtyä ja kuunnella. Neuvot ei maksa mitään ja tulosta syntyy. Ymmärrän kyllä sen, että ei tämä taloudelline tilanne on tuottajilla kovin hyvä, mutta jos maidontuotantoa aikoo jatkaa, niin ei siinä oikein ole vaihtoehtoja.
Sehän on vähän kuin kerta toisensa jälkeen löisi itseään vasaralla peukaloon. Joka kerta käy niin pirun kipeästi, mutta junttura luonto ei vaan sitä suostu ääneen tunnustamaan. Eli mikään ei muutu. Ja kun elämä kuitenkin on elinikäistä kasvamista ja oppimista. Tai ainakin siihen pitää edes välillä muistaa pyrkiä.
Kun ajattelee omaa elämää taaksepäin, niin paljon on opittu. Vielä enemmän toivottavasti on elämää ja oppimista edessä. Että osaisi vielä vanhanakin hymyillä ja rakastaa elämää. Oppia uusia asioita, elää mielenkiinnolla jokainen päivä. Niin kuin lapsena, kun kaikki oli uutta.
Mutta harhautui taas ajatus. Minulla on vissiin hempeä aika menossa :). Haitanneeko tuo, sadan vuoden päästä. Vaan siitäpä tulikin mieleen että millaistahan se maanviljelijän työ lienee sadan vuoden päästä. Olemassa sitä kyllä on, vaan onkohan pellot vaihtuneet labroihin, jossa vilja viljellään. Lehmien tilalla on lehmää muistuttava robotti, joka tekee maitoa keinotekoisesti. Ja lihakin olisi keinotekoista, näyttää ja maistuu lihalta, mutta ainesosat olisivat jotain ihan muuta. Vai peräti kasvissyöjiäkö kaikki olisi?
Hui kauhistus pelkkä ajatus!
Tätä mielikuvaa lähden pakoon keittiöön, iso lasi omien lehmien maitoa, kotimaista leipää, päälle oikeaa voita ja juustoa ja kunnon kinkkusiivu. Tai parikin, meinaa hiuko olla ;)
Rehua tuntuu tulleen kaikille hyvin, joten siltä osin talvi on isoissakin karjoissa turvattu. Ja jos joutuukin ostamaan, niin nyt niitä ainakin täällä meidän korkeudella on myös mitä myydä.
Se, mikä on huolestuttavaa, niin monilla tiloilla on ollut suoranainen epidemia tulehdusten kanssa. Kalliit antibioottihoidot yhdistettynä looriin lypsettyyn maitoon, josta ei senttiäkään maitotili kartu vielä lisäksi maidon huono hinta ovat omiaan liian monen kohdalla vetäneet talouden todella tiukalle. Rahat ei riitä vaikka miten päin eläisi. Tämän päivän massikka oli karua luettavaa. Lopultakin joku selkeästi ilmoitti, mikä on jakauma maidon hinnassa. Paljonko saa tuottaja, paljonko kauppa. Joten se vanha sanonta, kauppa se on mikä kannattaa, pitää edelleen paikkansa. Olisi kiinnostavaa tietää sama hintapolitiikka viljan ja lihan osalta. Se hinta, millä kaupasta lihaa ostat, paljonkohan siitä on tuottajan osuus? Aika pieni. Suoranaista pilkantekoa lihankasvattajia kohtaan.
Mutta palatakseni vielä lehmän hoitoon, niin pikkusen pitää kyseenalaistaa sellaista asiaa, että kun osaan karjasta tulee utaretulehduksia, niin ainakin mitä itse olen kuunnellut, niin neuvoja ei oikein meinaa kaikilla luonto ottaa vastaan. Kun asian on kuitenkin niin, että maitonäyte eläinlääkärille joka sen viljelee ja sen jälkeen heti hoidot päälle, jos pystyy hoitamaan ja jos ei pysty, niin sitten umpeutetaan ja lypsyjärjestys uusiksi, niin jossain vaiheessa tilanne sitten tasaantuu. Aureus kun meinaa olla sellainen pirulainen, että se leviää äkkiä helposti. Itsekin aikanaan aureuksen kanssa sai yhteen ottaa ja sen jälkeen panin hommat siihen malliin uusiksi, että keskisolutus ilman erikseen lypsyä on pysynyt melkein kymmenen vuotta alle 50:n. Siksi meinaa välillä ihmetyttää, miksi ei luonto anna periksi muuttaa työtapoja, jos jatkuvalla syötöllä vuodesta toiseen meinaa olla ongelmia. Varsinkin, kun ne ongelmat yleensä kärjistyvät juuri kesäaikaan. Jääräpäisyys? Ehkäpä. En tiedä. Se vain meinaa itseä turhauttaa, kun ensin kysytään neuvoa ja kun sitten neuvoo, niin ei siltikään mitään tapahdu. Ei niiden omien tapojen muuttaminen ylivoimaista ole, mutta itsekin sen olen kokenut, että välillä pitää nöyrtyä ja kuunnella. Neuvot ei maksa mitään ja tulosta syntyy. Ymmärrän kyllä sen, että ei tämä taloudelline tilanne on tuottajilla kovin hyvä, mutta jos maidontuotantoa aikoo jatkaa, niin ei siinä oikein ole vaihtoehtoja.
Sehän on vähän kuin kerta toisensa jälkeen löisi itseään vasaralla peukaloon. Joka kerta käy niin pirun kipeästi, mutta junttura luonto ei vaan sitä suostu ääneen tunnustamaan. Eli mikään ei muutu. Ja kun elämä kuitenkin on elinikäistä kasvamista ja oppimista. Tai ainakin siihen pitää edes välillä muistaa pyrkiä.
Kun ajattelee omaa elämää taaksepäin, niin paljon on opittu. Vielä enemmän toivottavasti on elämää ja oppimista edessä. Että osaisi vielä vanhanakin hymyillä ja rakastaa elämää. Oppia uusia asioita, elää mielenkiinnolla jokainen päivä. Niin kuin lapsena, kun kaikki oli uutta.
Mutta harhautui taas ajatus. Minulla on vissiin hempeä aika menossa :). Haitanneeko tuo, sadan vuoden päästä. Vaan siitäpä tulikin mieleen että millaistahan se maanviljelijän työ lienee sadan vuoden päästä. Olemassa sitä kyllä on, vaan onkohan pellot vaihtuneet labroihin, jossa vilja viljellään. Lehmien tilalla on lehmää muistuttava robotti, joka tekee maitoa keinotekoisesti. Ja lihakin olisi keinotekoista, näyttää ja maistuu lihalta, mutta ainesosat olisivat jotain ihan muuta. Vai peräti kasvissyöjiäkö kaikki olisi?
Hui kauhistus pelkkä ajatus!
Tätä mielikuvaa lähden pakoon keittiöön, iso lasi omien lehmien maitoa, kotimaista leipää, päälle oikeaa voita ja juustoa ja kunnon kinkkusiivu. Tai parikin, meinaa hiuko olla ;)
Vastaukset 74
Vanhimmat
Jaaa, että oikein sadan vuoden päästä, minä miettisin sitä, mitä se on seuraavan kymmenen vuoden päästä, on menossa aika raju rakennemuutos ...
Tais olla ihan emännän vitsailua,saahan sitä höpäjätä, ei pidä ottaa liian tosissaan :)
no eipä tietenkään oteta liian tosissaan ...
mutta olisihan se aika mielenkiintoista, jos tietäisi noinkin kauas, miten maa makaa ...
menolla sadanvuoden päästä ei varmaan tarvitse viljellä ollenkaan. Luulen, että ihmiskunta on lähtenyt muille planetoille karkuun hirvikärpäsiä ja hyttysiä. Nämä veitikat ovat kasvaneet viisinkertaisiksi johtuen ilmakehän metanikaasun lisääntymisen. Tämä on tietysti seurauksena siitä, että ihminen on lisännyt kasvisten syöntiä ja samalla metaanin erittyminen ihmisen elimistöstä on lisääntynyt voimakkasti.
Eli syökäämme siis antibiotti sianlihaa. Se on terveellistä. Ei muodotu kaasuja ja antibiotit ehkäisevät yskää...
Onkin aika mielenkiintoinen juttu! Syödä pitää silloinkin ja jengiä on aikalailla enemmän, mitä nykyään, ellei joku luonnonkatstrofi ole sitten viennyt koko populaatiota täältä pallolta... Öljy on ainakin ollut loppu, tai sitä on enää hyvin vähän jäljellä. Gm-viljely on ainut tapa saada riittävästi safkaa koko poppoolle. Afrikasta on viljelysmaista käyty kisat jo aikaa sitten ja aasialaiset on voittaneet ne... Traktorit kulkee vedyllä taikka muulla kaasulla (bio-). Fosforivarat on hyödynnetty koko lailla tarkkaan.
sadan vuoden päästä maatalous on sellaista, että monikerroksiset kasvihuoneet sijaitsevat kaupungin välittömässä läheisyydessä, samoin sikalat ja kanalat, ravinteet kiertävät rakennuksesta toiseen ja kaikki lannoiteet kierrätetään myös biokaasuvoimalan kautta, koko systeemi on täydellisesti automatisoitu, ja ns.maatila tuottaa ravinnon lisäksi myös bioenergian kaupungin väestölle, kuljetuskustannuksia ei ole, eikä myös tarvittavaa logistista tieverkostoa tarvita.
eläimet ja kasvit hyödyntävät myös kaupungin tuottamat jätteet, joten jäteongelmakin on ratkaistu, muu jäte poltetaan ja sillä lämmitetään kasvihuoneita tai kaupungia.
metallit kierrätetään 100 %:sti.
Jos edellisten viestien mukaan asiaa ajattelee, niin mitähän me ihmiset sitten tehdään työksemme? Jos kaikki mahdollinen on automatisoitu, niin maailman systeemihän muuttuu valtavasti. Jos ennen jonkun työn hoitamiseen, ketjun kaikki osakkaat huomioiden, tarvittiin sata ihmistä, se tulevaisuudessa hoituisikin parin kolmen ihmisen voimin. Mikäli ihmisten keskimääräinen elinikä nousee, ruokittavia olisi enemmän, jos ei tosiaan joku elleskaappi isolla kädellä ihmisten määrää maapallolla hähennä. Lapsia enemmän, millaista olisi sen ajan koulutus? Työikäisiä paljon, mitä työtä silloin tehtäisiin? Eläkeikäisiä vielä enemmän, miten eläkkeet, onko sitä järjestelmää edes enää olemassa silloin?
Konekanta, millainen vekotin tulevaisuuden traktori olisi, jos sitä nyt enää sitten tarvitaan? Tuskin edes ihminen sen ohjaimissa istuisikaan. Entä työkoneet? Ei riitä edes oma mielikuvitus sitä arvaamaan.
Entä sitten Suomen ilmasto? Olisiko täällä välimeren ilmasto? Mitä silloin kasvatettaisiin? Olisiko kuusien ja koivujen tilalla jo palmut valtaamassa alaa? Entä eläimet? Mitähän uusia eläinlajeja tänne tulisi? Istuttaisiinko sulassa sovussa apinoiden kanssa palmupuussa ja heiteltäisiin kookospähkinöillä toisiamme? Vai kääntyisikö tämä homma niin päin, että meille ei tulisikaan lämmintä ilmanalaa? Siirtyykin siperian ilmasto lännemmäksi. Meni miten päin hyvänsä, sopeutumista tarvitaan. Mikäs siinä, jos se muutos on hidas. Mutta entä jos tuleekin joku nopealla syklillä etenevä tapahtuma? Mitä sen jälkeen?
minua pelottaa tuo ilmasto, siis millaisissa oloissa ruokaa tuotetaan. Jos, ja kun ilmasto lämpenee, niin seuraukset voivat olla mullistavat. Eikä yksin maatalous, vaan koko systeemi. Havumetsätkin uhkaavat hävitä Suomesta ilmaston lämpiämisen myötä, tai ainakin Etelä-Suomesta havumetsät häviävät täysin jos on uskominen ilmastoasiantuntijoihin.
Jatkossa on myös lihansyöntiä rajoitettava. Lihankasvatus vaatii aina laajoja aloja peltoa niin että siinä viljellään rehuviljaa. Ja maailman väkiluku on koko ajan vain kasvamassa. Ainakin se on selvää, että ruuan hinta tulee jatkossa nousemaan. Se, että hyötyykö siitä viljelijä on mahdotonta sanoa mitään. Tähän asti viljelijä on aina joutunut kärsimään kun muut ovat vetäneet välistä.
Kuuleehan sinustakin :)
Mitä kuuluu? Tuossa jo ehdin epäillä, suututinko sinut jotenkin kun et ole porinoilla käynyt? Minä kun osaa senkin taidon, monesti tahtomattani.Toivon mukaan asia ei ole niin. Miten sinulla on aika mennyt?
minua suututtanut. En ole vain ehtinyt pahemmin olla netissä. On ollut kiirettä niin töissä kuin kotonakin. Tulin aamulla tänne pääkaupunki seudulle naisystäni luokse, ja kirjoittelen nyt hänen kotona tänne palstalle kun lopultakin on hetki aikaa myös kirjoitella kuulumisia tänne.
Ei sinun Emäntä10 jutut ole minua koskaan loukanneet, päinvastoin. Ja jos ollaan jostain asiasta sinun kanssa eri mieltä, niin se on vain positiivinen asia siinä mielessä, että saadaan asioista myös toisenlaisia kannanottoja. Joten jatka ihmeessä porinoitasi, niitä on aina mukava lukea.
Niin toivoinkin. Mutta koska olet rakkaasi luona, en nyt sinua häiritse. Vietä oikein hauska viikonloppu, niin minäkin teen. Palaillaan myöhemmin turinoille.
demarin silmin...
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=73890&c=11
empä oikein usko tohon lihansyönnin rajoittamiseen, kulutus todennäköisesti rajusti nousee, kun elintaso suurissa maissa kuten Kiinassa ja Intiassa kasvaa, Intiahan on tällä hetkellä jo mailman suurin maitotuotteiden käyttäjä.
tähän asti ruuantuotanto on kasvanut nopeammin kuin väestö, miksi tulevaisuudessa olisi toisin, tekniikka kehittyy, tieto lisääntyy ja kehitysmaatkin siirtyy yhä enempi nykyaikaisen maataloustuotannon piiriin, nehän on oikeastaan eläneet enempi luomuotuotannossa tähän asti, muutaman kanan kanssa lehmänpaska majassa.
ilmaston lämpeneminen voi kyllä muuttaa kasvivyöhykkeitä, etelässä kuivuus lisääntyy ehkä, kukaanhan ei vielö osaa sanoa varmasti lämpeneekö ilmasto tasaisesti vai vain napaseuduilta.
on, että tulevaisuudessa punaisen lihan syönti vähenee.
Tällä hetkellä ihmisten liikalihavuus lisääntyy ja sitä myötä diabetes ym. elintaso sairaudet, jonka seurauksena kalaa ja kasviksia tullaan käyttämään ruokavaliossa enemmän. Sen myötä kalanviljely lisääntyy voimakkaasti.
Punaisen lihan tuotanto keskittyy etupäässä maidontuotanto tiloille, joissa syntyvät vasikat kasvatetaan lihaksi. Erikoistunut naudanlihan tuotanto häviää kokonaan pois. Tilakoko nousee voimakkaasti ja eri tuotantomuodot erikoistuvat eri alueille. Myös itse viljely tulee hankaloitumaan ilmaston muutoksesta johtuvan ääri sääilmiöiden lisääntymisen johdosta.
empä oikein usko, naudanlihaa kuten lampaanlihaakin voidaan tuottaa kannattavasti pelkästä nurmestä, mikä on esim. maitotuonnossa jo vaikeampaa, samoin nämä nurmet voidaan kasvattaa alueilla, jotka ei sovellu viljanviljelykseen, kuten on maailmalla tälläkin hetkellä.
Joten tuotantomuoto ei sinänsä kilpaile ihmisen ravinnontuotannon kanssa ja on kannattavaa itsessään.
miksi se loppuisi, ei pelkkä diapetes voi olla syynä ????
ei tue väitettäsi, että lihansyönti tulisi jatkossa kasvamaan. Jo pelkästään maailman peltopinta-ala tulee vastaan kun ajatellaan asiaa. Kuten jo aikaisemmin totesin, niin rehuviljan kasvattaminen vaatii yhä enemmän peltopinta-alaa jos lihansyönti vielä tästä tulisi merkittävästi kasvamaan. Se vain on yksinkertainen mahdottomuus, että lihan kulutus tulisi jatkuvasti nousemaan.
Joko tuo kyseinen isäntä on ihan huuhaa, saanut lottovoiton tai ihan vaan omalaatuinen. Kuka hullu menee tekemään moisia temppuja? Johan tuossa on nippelin nokastakin vaarassa pätkä lähteä pois! Kaikkea sitä näkee :).
Mutta palataksemme maailman mullistuksiin. Kun tosiasia siis on, että vain tietty osa maapallon pinta-alasta on viljelykelpoista, joka taas rajoittaa eläimistä saadun lihan määrää, joka taas aiheuttaa sen, että vain tietty määrä ihmisiä maapallolla voidaan ruokkia, niin millaisella yhtälöllähän kasvava ihmismäärä saadaan ruokituksi? Joko minä olen tollo matematiikassa, mutta oman laskutavan mukaan jatkuva väestön kasvu ei ole mahdollista. Tai siis onhan se mahdollista, mutta jollakin tavallahan luonto pyrkii pitämään tasapainoa, jos siitä yksi kasvava ryhmä, tässä tapauksessa ihmiset, yrittää rohmuta liian suuren osan. Onko tsunamit ym. katastrofit vain luontoäidin keino balanssin ylläpitoon?
Jatkuva väestön kasvu ei todellakaan ole mahdollista. Monesti nämä tsunamit, ja muut luonnonkatastrofit ovat seurausta ihmisen toiminnasta. Jos nykyinen meno jatkuu, ja kaikkea tavaraa yritetään tuottaa aina vaan enemmän, ja enemmän niin se yhtälö on mahdoton.
Olen seurannut kun nyt on ollut käynnissä maailmanlaajuinen lama, niin maailman johtavien talousmiesten mielestä ratkaisu kyseiseen ongelmaan on se, että kulutetaan kaikkea entistä enemmän. Ei herranen aika!! Siis kuluttamalla lisää ja taas lisää ongelma ratkeaa. Monesti tämä kulutus tehdään kun riistetään kehitysmaita, ja kulutetaan entistä enemmän jo nyt kovaa vauhtia hupenevia uusiutumattomia luonnonvaroja. Tämä yhtälö ei mene ainakaan minun järkeeni.
Eli kyseessä on siis ihan ihmisluontoon kuuluva tapa ottaa enemmän kuin tarvitsee, imeä tyhjiin joku senhetkinen "kultakaivos". Ei riitä kohtuus vaan aina pitää saada enemmän. Eläin yleensä ottaa tarpeeseensa millä nälkänsä tyydyttää. Ihmiselle se ei riitä. Mielikuva onnesta opetetaan jo lapsena, kun on paljon rahaa, omaisuutta, niin sitten ihminen on onnellinen. Empä tiedä, omaisuuden kasvu tuo valtaa, valta tuo vastuuta, vastuu velvollisuuksia ja sen myötä pitäisi vielä pyrkiä kohtuus säilyttämään. Monella lähtee mopo käsistä. Jos ajattelee tosiaan sinne sadan vuoden päähän, niin minkälaisen maailman me olemme luoneet? Olisiko tässä meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka?
peiliin katsomisen paikka. Jos ajatellaan jo pelkästään kymmenen vuoden päähän niin pelkään katsoa jo sinnekin asti. Esim. politiikot jotka lupaavat vaikka mitä tulevaisuudelta eivät yleensä pidä lainkaan lupauksistaan kiinni. Ei ihme jos entistä suurempi joukko ihmisiä jättää äänestämättä näitä päättäjiä. Itsekään en takuulla äänestä. Ei näihin huijareihin voi luottaa.
Ja mitä tulee rahaan ja rikkaisiin ihmisiin, niin tosiasia on se, että he ovat monesti onnettomia ihmisiä. Onnellisuutta kun vaan ei voi rahalla ostaa, oli sitä rahaa kuinka paljon tahansa.
On sentään ihmisiäkin jotka käyttää aivojaan. Ja ihan tosissaan pohtii asioita. Niin ja että te kaksi olette taas puheväleissä :)-.
ahneus on evoluution ihmiselle luoma ominaisuus, josta on sille ollut paljon hyötyä.
varautuminen tulevaan taas on opittua, näiden kahden ominaisuuden yhtäaikainen hyödyntäminen parantaa koko yhteisön asemaa, suhteessa kilpailjoihin.
Kaikki tilastot kumminkin selkeästi osoittaa, että eniten lihansyönti lisääntyy Kiinassa ja Intiassa, eli elintason nousu johtaa suoraan siihen, että lihansyönti lisääntyy, ihmiset jota käyttävät ruokaan puolet tuloistaan ovat niitä samoja, jotka ostavat lihaa heti kun siihen on varaa.
Pelloista mitään pulaa ole, päinvastoin kun ihmisten maksukyky paranee, niin ruuantuotanto tehostuu oleellisesti, tämä kehitys on vasta alussa kehitysmaiden maataloudessa.
Kiina ja Intia tulevat tuottamaan jatkossakin pääosan elintarvikkeistaan itse.
karppa: "itsekään en takuulla äänestä". Minä ajattelen aivan toisin. Toki päättäjissä ja heidän toimissaan on moitittavaa, mutta meikäläinen demokratia on kuitenkin niin hyvä systeemi, ettei sitä passaisi heittää kevyesti romukoppaan.
Mietitäänpä millaisia systeemejä on ollut ja on nytkin eri puolilla maailmaa. Ensimmäisenä paukahtaa mieleen Hitlerin Saksa ja Pohjois-Korea.
Meillä on sanomisen vapaus, kokoontumisen vapaus ja mahdollisuus useaan puolueeseen, joissa asiat jauhaantuvat monelta kantilta. Aina on joku räkyttämässä vastaan. Minusta se on hieno asia. Ja äänestysoikeus se vasta upea juttu onkin.
Mitä useampi äänestää sitä paremmin kansaa vastaava eduskunta saadaan. Ja mitä harvempi äänestää sitä hullummaksi meno voi mennä. Osallistuminen on minusta sekä oikeus että velvollisuuskin. Helppohan se on vetäytyä kaikesta ja vaan moittia toisia huonosta asioiden hoidosta.
En ole minkään aatteen tai puolueen asialla, kun vouhotan äänestämisen tärkeydestä. Olen demokratian ja ihmisen puollustaja.
jättäminen on myös mielipide. Suomessa on oikeus olla myös äänestämättä. Kun olen seurannut nyt näiden Suomalaisten politikkojen touhuja, niin se on täynnä epärehellisyyttä, ja ei todellakaan tee mieli äänestää.
ja vapaus tätä. Meinaakos kyyninen tarkkailija, että vapaudet ovat ihan oikeita? Eikö vapaus ole kuitenkin enemmän oikeutta ajatella kuin itse oikeaksi tuntee? Ei niinkuin se jossakin järjestelmässä tai puolueen jäsenkortissa lukee?
Demokratia ei ehkä ole täydellistä eikä aina järkevinkään järjestelmä, mutta se on paras järjestelmä minkä ihminen on pystynyt luomaan, kaikki muut variaatiot on olleet vielä huonompia.
Olen samaa mieltä. Jos olis hyvä ja viisas yksinvaltias, olisihan se paljon yksinkertaisempaa, helpompaa ja halvempaa. Mutta kun ei sellaista viisautta ole. Tai jos alkujaan olisikin valta turmelisi sen piankin.
Demokratia on meillä oleva työkalu. Miten sitä käytämme on meistä kiinni. Itse arvostan demokratian korkealle.
Oikeus olla äänestämättä on tosiaan tärkeä oikeus sekin. Itse en halua luopua äänioikeudesta, mutta toki sallin sen muille.
Miksi yhteiskunta on muodostettu tai muodostunut? Miksi emme jokainen elä omassa kolossamme ja tee juuri niinkuin haluamme? Mitä politiikka on? Se on yhteisten asioitten hoitoa. Miksi emme antaisi omaa panostamme - vaikka pienen pientäkin - siihen kekoon. Jos olemme tyytymättömiä asioiden tilaan ja hoitoon mielestäni on parempi tyyrätä asioita oikeampaan suuntaan kuin livistää ja laistaa.
Mutta kukin tyylillään ja Suomi on tosiaan siinäkin mielessä vapaa maa, että ketään ei pakoteta äänestämään.
Itse en toimi politiikassa aktiivisesti , mutta arvostan kyllä heitä, jotka yrittävät. Seassa on tosiaan monen sortin helppoheikkiä ja häntäheikkiä, mutta kyllä on oikeita ihmisiäkin. Ja näitä kunnon poliitikkoja on kaikissa puolueissa. Kuten sanottu en ole tuomassa esiin mitään tiettyä aatetta.
Ei poliitikot ole sen epärehellisempiä kuin on muukaan kansa, ehkä meilläon vaan väärä kuva suomalaisten rehellisyydestä.
Emme ole niin rehellisiä kuin kuvittelemme, mutta onhan se hyvä, että olet tiedostanut asian, silloin sille voi tehdä jotain ...
Vieläkö se menee niin kuin ennen vanhaan? Ainakin mitä itse muistan, niin äänestysoikeuden saatuaan oli perhe ja suku joka hemmetin vaalikauden alla ilmoittamassa/muistuttamassa siitä, ketä piti äänestää. Jos johonkin puolueeseen olit syntynyt, siinä sinun piti oleman loppuikäsi. Muuten olit petturi tai muuten laumasta vieraantunut. Itse äänestän jos koen asian tärkeäksi. Monet vaaliuurnat ovat jääneet näkemättä, toki moneen on lappu käyty jättämässä. Mitä vanhemmaksi tulee, sen kriittisemmäksi näissä asioissa menee.
Luota en loppupeleissä kuin itseeni eikä ehdokkaiden vaalien alla antamat lupaukset ihan vähällä mene läpi. Kun kuitenkin asia on niin, ettei siellä yksikään edustaja yksinään voi päätöksiä tehdä. Miksi siis luvataan maat ja mannut, kun jokainen tietää, että niiden toteutuminen on kyseenalaista? Uskooko joku ihan tosissaan ja vilpittömästi läpi päässeiden ehdokkaiden lupauksiin? Vai onko niin, että toivossa on helpompi elää?
kun tv,stä tuli tietoisku, että vain mäntti jättää äänestämättä. Voiko enää suurempaa halveksuntaa olla kansanryhmää kohtaan joka ei äänestä. Minusta se oli törkeä tietoisku. Sitä paitsi nyt kun äänestysprosetti on nippa nappa yli 60, niin näitä mänttejä on silloin tosi paljon.
äänestä persuja, ne hoitaa populismin sun puolesta.
tuli Lipposen taannoinen sanonta äänestyksen ollessa jo menossa .."kohta tulee meillekkin ääniä ,kunhan saadaan vaalikarja liikkeelle"...ei siinä kansalaisia paljon arvostettu ...ja demokratia unohtu heti äänestyksen jälkeen.
politiikkaa, osaa se elättää, osaa ei. Minulla on yksi tuttu, joka on niin piinkova pirttipoliitikko, että ei mene viittä minuuttia, ettei jo sanan säilä heilu, kun pirtin pöydän ääressä pääsee vauhtiin. Se halveksunta, joka hänen puheestaan kuuluu, vetää vertoja parhaimmillekin/pahimmille vaalipaneeleille. On vain yksi oikea kanta ja se on hänen omansa. Olen itse yrittäjä, samoin hän, mutta palkansaajia kohtaan hänen halveksuntansa on jotain uskomatonta. Pissa on noussut päähän pahasti. Tuossa joku aika sitten kävi kylässä esittelemässä omaa paremmuuttaan. Kysyin missä vika, kun ei noin hyvällä yrittäjällä ole enää kotipaikkakunnalla töitä, vaan ne pitää hakea muualta. Vastauksena tuhahdus. Että se siitä.
miten niin, edustuksellisessa demokratiassa nimenomaan valitaan johtajat päättämään asioista, ei niiden kuulu enää vaalien jälkeen kysellä kansan mielipidettä, vaan johtaa maata ja se edellyttää päätösten tekoa, kuten parhaaksi näkevät.
Kaikenlaisia mätämunia löytyy niin poliitikoista kuin äänestäjistakin. Ja helmiä myös.
Minusta juuri siksi on tärkeätä äänestää, ettei yhteisten asioiden hoitoa eli politiikkaa valtaa kuvaamasi kaltaiset yksisilmäiset pässit. Siellä tarvitaan viisaita ja avarakatseisiä ihmisiä, sillä asiat ovat suuria ja vaikeita. Tai veilä vaikeampia. Asioita pitää katsoa monelta kantilta - siksi juuri demokratia ja useat puolueet on hyvä asia.
esillä lehdissä ainakin yksi Suomalainen politikko joka käy säännöllisesti maksullisen naisen luona. Alibi lehti aikoo ilmeisesti paljastaa tämän miehen nimen. Ei voi muuta kuin sanoa edesmennyttä isoäitiäni lainatakseni, että voi yhdenkerran..
Eduskunta on kansa pienoiskoossa. Kansassa on kaikenlaista ja niin on eduskunnassakin.
Minuun tuo ko uutinen vaikuttaa siten, että se entisestään vahvistaa äänestyshalujani. Haluan, että yhteisistä asioistamme - siis minunkin asioista - päättää joku, jolla nimenomaan yläpää toimii.
Sehän on terveen miehen merkki, jos alapääkin toimii.
hävinnyt tältä palstalta Emäntä10? Olisi kiva kuulla taas sun mainioita juttuja.
Istuin hetki sitten koneen ääreen ja ajattelin käydä moikkaamassa sinua. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi ollaan turistu, oikein on ikävä ollut. En minä minnekään ole hävinnyt, olen vain innostunut hyvien säiden myötä ulkona olosta siinä määrin, että nyhjään pihoja siistiksi pimeän tuloon saakka. Olen kyllä monena iltana aikonut kirjoittaa, mutta kun aamut alkaa todella aikasten ja sitten ihan omasta tahdosta kykin tuolla ulkona pitkään, niin luonnollinen väsy on vienyt tämän emännän nukkumatin syliin.
Mutta täällä ollaan taas ja nyt alkaa hommat olla kasassa, ei haittaa vaikka lumi maahan sataisi. Tuossa äsken pikaisesti vilkaisin ihmisten kirjoituksia. Mutta mitäs nyt sitten on tapahtunut, kun niin negatiivisella mielellä moni näytti olevan liikkeellä?
Ei sitä piä hättäillä turhia, niin kuin meillä sanotaan. Rehujen hinnat on kyllä nousussa, no se ei oikein hyvältä kuulosta, mutta viljamiehillä näyttää olevan jo paremmat näkymät. Maidon tuottajahinnatkin kipuavat hitaasti mutta varmasti ylöspäin, mille tasolle ne sitten taasen jäävät, on toinen juttu. Vielä kun lihan kasvattajat saavat hinnat kohdilleen, niin hyvä on. Ja kyllä ne nousevat, sikamaisen hitaasti vain. Mutta uskokaa pois, joka tästä kurimuksesta selviää, eteenpäin on sitten helpompi mennä.
Lopettavat tilat omalta osaltaan auttavat tilannetta. Tilanne on kurja heille, jotka joutuvat ilman omaa halua luopumaan elinkeinostaan kannattamattomana, mutta ei siinä löysässä hirressä kannata roikkua, jos on mahdollisuus muualta saada toimeentulo. Ja mikä sen tuotannon estää aloittamasta joskus uudestaankin. Jos ei nyt sitten maitaan myy pois. Mutta harva kerran luopuva enää tähän ralliin uudestaan haluaa lähteä. Kun itsekin sitten tulevaisuudessa tästä luovun, niin voi sanoa, että tämä on nähty, oikein kovimman kautta. Mutta siltikin toivoisin ihmisiltä uskoa tähän hommaan.
Mutta mitäs karppa sinulle kuuluu näin syysiltana? Onko hyvä olla ja asiat kunnossa? Oikein lämmin halaus sinulle, ihan sydämestä :)
Taitaa olla telepatiaa kun kerran juuri olit samanaikaisesti koneella:) Tässä odottelen vähitellen, että pääsee sokerijuurikkaan nostoon. No, ei se nyt ihan vielä ala, mutta parin viikon päästä olisi tarkoitus se homma aloittaa.
Kun kysyit, että onko hyvä olla, ja että onko asiat kunnossa, niin vastaus on että asiat ovat ihan kunnossaa, ja muutenkin kuuluu ihan hyvää. Käyn usein naisystäväni luona, ja hän tulee ensi viikonloppuna minun luokseni.
Tuossa olen tällä palstalla muissa ketjuissa kauhistellut miten käy siankasvattajien kun vilja ja rehut ovat nousset rajusti eikä sian hintaa ole nostettu juuri lainkaan.
Lämpimät halaukset sinulle takaisin:)
Kateellinen sinulle, noin hyvässä mielessä sanottuna :)
Siis siitä, kun sinä saat nauttia siitä ihanasta seurusteluelämästä. Siitä, kun on vasta tutustunut ja kaikki on uutta ja ihanaa. Ai ai, muistan itsekin aikaa sinne kauas kauas vuosien taa, kun isännän kanssa tutustuttiin. Tässä yksi ilta juteltiin, mitä kaikkea hauskaa ensimmäisiin vuosiin sisältyi. Melkein punastutti kun muisteli. Hih, on se vaan tuo alku uuden ihmisen kanssa ihanaa. Nauti siitä täysin rinnoin.
Vaan nyt keittiö kutsuu, tuli isäntiä yllättäen kylään ja iltasumpit menen miehille keittämään. Vaan lähtee kuule isosta miesporukasta iso ääni, kun kuuluvat pirtissä nauraa hekottavan. Liityn siis heidän seuraan.
Pidetään yhteyttä :)
siitä yläpään terveydestä, jos alapää toimiikin :). Ihan vain kommenttina tuohon äskeiseen.
Tuossa iltalypsyn aikaan alkoi kännykkä soimaan. Se perhanan ikiränkyjä soi ties kuinka monta kertaa. Välillä pientä taukoa ja ei kun jatku. Lypsy oli kuitenkin siinä vaiheessa, että ei ollut mahdollisuutta vastata, joten viimeiselle lehmälle kun koneen sain, piti jo alkaa tosissaan katsomaan, kenellä oli niin tärkeää asiaa. Näin hyvän ystäväni soittaneen monta kertaa ja jo hetken kävi mielessä, että jotain ikävää oli sattunut. Siinä sitten takaisin soittamaan ja kyselemään, mikä oli neitillä hätänä. Juuri ja juuri sain selvän puheesta. Missä ihmeessähän tuo nyt taas on. Arvatkaa pääsikö iso nauru, kun puhelun syy selvisi. Ystäväni oli linnottautunut kaupan pukukoppiin ja ongelman nimi oli seuraava:
Vääränkokoiset tissit!!!!
Et sitten yhtään huonompaan aikaan moista ongelmaa keksinyt kuin iltalypsyn aikaan, nauroin hänelle :))
Ystäväni ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä huumorimielellä liikenteessä kuin minä, joten vaivoin vakavoiduin ja kysyin asian todellista ongelmaa. Ongelma oli siis se, että hän oli lähtenyt tissiliiviostoksille ja käynyt vissiin 20 malllia läpi eikä yhtään ainoaa sopivaa kokoa ollut löytynyt. Mitäs sinä liiveillä teet, kysyin? Eikö ne pingispallon kokoiset pallukat pysy kuosissa ilman liivejäkin? Siitäkös riemu repesi ja sain kuulla valikoimattoman arvostelun omasta rintavarustuksesta. Minulle kuulemma löytyy sopivan kokoiset kannattimet lehmien utareliivien puolelta.
Nauratti ystäväni tuohtunut papatus niin, että vain vaivoin sain hänet leppymään. Ymmärsin kyllä häntä, ei se sovittaminen järin hauskaa ole ahtaassa, kuumassa pukukopissa. Mutta kun itsellä on ihan päinvastainen ongelma kuin hänellä, niin meinaa se joskus naurun puolelle mennä.
Siinä aikamme höpöteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että liivit on varmaan miesten keksintö. Ne on joko liian isot tai liian pienet, väärän väriset tai ne kutittaa. Paljon helpompi olisi ilman, siinä on vaan se ongelma, että sitten alkaa varustus vanhemmiten muistuttaa ajokoiran korvia.
Että tällaisia, kerrassaan valovoimaisen älykkäitä keskusteluja joskus pitää käydä. Mitäpä sitä ei ystävänsä eteen tekisi. Liekköhän miehillä moisia ongelmia, ainakaan iltalypsyn aikaan :)
sellaisia ongelmia oli ystävälläsi:) En voinut nauramatta lukea tuota juttua. Siis tarkoitan sitä, että olet tosi hyvä pukemaan sanoiksi tuon tissiliivi jutun. Jos on vaikka muuten huonolla tuulella, kun lukee sinun juttuja Emäntä10, niin väkisinkin tulee hyvälle tuulelle.
pienistä, hauskoista asioista tehty, olkoon sitten kyse kannattimista tai killuttimista :)
Hyvää yötä ja kauniita unia
Tässä kyttään kamerasta lehmän poikimisen edistymistä ja samalla ajattelin kirjoitella sinulle. Siitä sokerijuurikkaan viljelystä kysyisin. Sitä kun ei täällä meidän korkeuksilla viljellä, niin kuinka kannattavaa hommaa se oikein on? Se ilmeisesti nostetaan aika myöhään? onko sille hyvät markkinat? Mulla vissiin pitäisi joskus liikkua etelän viljelijöiden suunnalla, saisi vähän katsella senkin suunnan elämää. Kävin tuossa parisen vuotta sitten katsomassa erästä isoa robottitilaa tuolla etelämpänä, oli mukava jututtaa tilan isäntää. Ja samalla verrata ihan konkreettisesti etelän ja pohjoisen eroja keskenään. Tilalla näytti silloin menevän hyvin ja hyvää kuuluu ilmeisesti nytkin. Samat vaikeudethan siellä on kuin täälläkin, mutta ehkä tilan koko on jo sen verran iso, että järkevillä vaikkakin isoilla investoinneilla liikkeellä oleva maitotilan suurisäntä, että kannattavuus on plussan puolella ihan kiitettävästi vaikka velka onkin julmettu. Vähällä väellä siellä työmäärä tehtiin. Itselle moinen suuri kokonaisuus ei tunnu mieleiseltä, mutta oli mukava nähdä, kuinka hän oli saanut pienillä omilla ratkaisuilla erittäin toimivan kokonaisuuden aikaiseksi.
Tulinkin just töistä, ja kyselit sokerijuurikkaan viljelystä. Sen kannattavuus on samanlaista kuin vähän kaikkien muidenkin maataloustuotteiden, eli hinta on heikohko, mutta se mikä siinä on etuna esim. viljaan nähden, niin siinä on melko hyvät tuet. Ilman tukia sokeria ei kannattaisikaan viljellä. Nyt kun viljan hinta on noussut, niin vilja ei tällä hetkellä jää kannattavuudessa paljoakaan sokerin jälkeen.
Se mikä siinä kesällä työllistää on myrkytys, tai kauniimmin sanottuna kasvinsuojeluruiskutus:) Ruiskutus pitää tehdä jollekin lohkolle jopa neljä kertaa, että rikkaruohot häviäisivät.
Juurikkaan nosto alkaa ensi viikolla, eli se alkaa syyskuun lopulla, ja kestää noin pari viikkoa riippuen ilmoista. Minulla sitä on tänä vuonna 14 hehtaaria. Parhaimmillaan on ollut 22 hehtaaria. Ensi vuonna vielä viljelen, koska sopimus tehdään aina kahdeksi vuodeksi. Sen jälkeen lopetan juurikkaan kuten koko maatalouden, kuten olen siitä jo täällä ennen puhunutkin.
Markkinat ovat juurikkaalla sellaiset, että tehdas Säkylässä ottaa kaiken juurikkaan vastaan, mutta jos menee tilakohtaisen kiintiön yli niin siitä saa heikomman hinnan. Meillä on pitkät perinteet juurikkaan viljelyssä. Jo isäni viljeli juurikasta 50-luvulla, joten meidän tilalla on viljelty sokerijuurikasta jo selvästi yli 50v. kahta välivuotta lukuunottamatta.
Toivottavasti sait nyt jotain selkoa millaista juurikkaan viljely on. Tai kysy ihmeessä lisää jos vielä jotain haluat tietää.
Vastaus. Ne vaan kiinnostaa nämä eri viljelymuodot, siksi kyselin. Luitko netistä Ranuan suuresta navettapalosta? Itsellä teki kyllä todella pahaa lukea, sitä miettii pakostakin, mitenhän siellä jaksellaan. Järkytys on varmasti sitä luokkaa, että sitä ei muut kuin asian kokeneet pysty ymmärtämään. Tunnen erään tilan väen, jolta aikanaan paloi navetta. Meni pitkään kun he siitä tointuivat henkisesti. Itselle jäi loppuelämäksi muistiin se haju, joka siellä oli pitkään. Sydän särkyi, kun sitä tuhoa katsoi ja kun ei mitenkään voinut heitä auttaa. Ja suru niiden eläinten puolesta oli valtava. Mitä ne raukat sai kestää. Se tapahtuma jätti meihin kaikkiin ikuiset jäljet, kyseisen tilan väki on kuitenkin siitä selvinnyt, sen minkä siitä selvitä voi, eihän se koskaan unohdu ja ikuiset jäljet jättää.
Toivon koko tilan väelle voimia ja jaksamista, päivä kerrallaan.
luettua siitä tulipalosta. Tulipalo on aina järkytys, varsinkin silloin jos siinä menee ihmishenkiä. Ja tietysti myös jos eläimiä palaa tulipalossa. Täällä päin on useampi sikala palanut, ja eläimiä niiden mukana. Onneksi ei sentään ole mennyt ihmishenkiä.
Asiasta kolmanteen, täällä satoi eilen kaatamalla, mutta onneksi ensi viikosta luvattii poutaista, joten eiköhän se juurikkaan nostokin sitten luonaa.
Nyt ollut. Hassua ajatella, että teillä alkaa juurikkaan nosto nyt, kun meillä eletään aikaa, jolloin ensimmäiset yöpakkaset varmasti ovat aika lähellä. Tässä ollaan jo asennoiduttu siihen, että milloin vain voi ensimmäiset lumet ripsauttaa. Suomi on pitkä maa, ei voi muuta sanoa. Ja ajatteleppas, kuinka paljon hienoja ihmisiä maa on pullollaan.
Suomi on todellakin pitkä maa. Ensi viikolla tämä "ralli" sitten alkaa, nimittäin juurikkaan nosto. Se on muuten ainoa maataloustyö mistä voin sanoa nauttivani. Kyllähän sitä muutakin maataloustyötä joudun vielä tekemään, mutta lähinnä enää rutiinilla teen ne muut työt. Vuosien varrella on ns. motivaatio kadonnut maataloustöihin. Se johtuu siitä, että nämä ovat sen verran heikkoa hommaa, että näistä ei enää pääse palkoille.
ja syysi motivaation katoamiseen. Itsekkäästi jos saa itselleen jotain toivoa, niin toivoisin oman maauskon säilyvän. On sitä koeteltu, mutta jotenkin se on vaan pysynyt. Liekkö tuo luonne niin ärhäkkä, ettei periksi anna kuin pakon edessä :). Ei nyt sentään, mutta ehkä se rakkaus tähän työhön on vienyt rankkojen aikojen läpi. Ja se valtava rakkaus näitä eläimiä kohtaan. Hassua muuten, että hyvin harvoin tapaan ihmisiä, jotka nostattavat yhtä suuria vilpittömiä kiintymyksen tunteita kuin eläimet. Mutta joskus kuitenkin elämään astuu ihmisiä, joista tykkää välittömästi.
Hyvää yötä :)
Alkoi. Aika, jolloin punaliiviset miehet valloittavat metsät. Aika, jolloin kävellään, ollaan passissa, juodaan välillä kahvit tulilla ja jolloin testosteronia on pusikot pullollaan. Metsästetään. Se hirvenmehtuu.
Vanha, hyvä tapa. Päättää syksyn ja aloittaa talven. Niinhän se maalla menee. Omavaraistaloudessa. Kesällä ja syksyllä poimitaan sienet ja marjat. Syksyllä kaivetaan perunat ja juurekset maasta, täytetään pakastimet lihalla ja talven tullen nuotataan kalaa, joka suolataan, savustetaan, tehdään purkkeihin jne.
Nykymaailma on niin pahasti vieraantunut maasta elämisestä, että saadaan hepuli, kun ei kaupan hyllyltä löydy juuri sitä leipää, mitä haluaa. Jauhopusseja kyllä on myynnissä, mutta moniko ihan oikeasti enää edes osaa leipoa itse? Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kun kaupunkien lapset tulevat kylään, niin ei heitä einekset kiinnosta. Oman maan perunaa kiehumaan ja maitoa tankista, tehdään pottumuusi. Hirvenlihaa pakkasesta ja käristys valmistumaan. Ja oman maan porkkanoita pitää keittää ja maustaa. Menee kuin väärä raha, pienimmästä isompaan.
Eikä kukaan kaipaile hampurilaista tai pitsaa. Ei limsaa, kun itse tehty mustikkamehua maistuu. Sipsejä jos haluttaa, siivutetaan omenoita pellille ja maustetaan sokerilla ja kanelilla ja uuniin valmistumaan. Kun jaksaa vaivan nähdä, niin ruokalaskut ovat kymmenesosa normaaliperheen ruokalaskuista, jossa kaikki ostetaan valmiina. Vaan se vaatii sen vaivan. Vaan pysyy allergiat kurissa, ei ole anemiaa ja tytöistä varttuu hyvävoimaisia kauniita naisia ja pojista raamikkaita miehiä.
Ihan niin kuin ennen tätä hyvinvointiyhteiskunnan aikaa. Silloin ennen kun söit sen mitä tienasit. Ei ollut ylipaino-ongelmia eikä verenpainetta läheskään siinä määrin kuin nyt.
nähnyt yhtään metsästäjää ainakaan vielä. Tiedä sitten koska lähtevät liikkeelle.
Huomenna laitan juurikaskoneen traktorin perään, ja katson vielä että kone pelaa. Tiistaina sitten alkaa nostot. Nyt on luvattu hyvää ilmaa joten sen puolesta ainakin homman pitäisi luonata.
Mitenkäs olisi jo niitten puh. numeroiden vaihto. Eikös se olisi jo vähän intiimimpää käydä keskustelua sieltä sikalan ja perunakellarin vaiheilta luurit korvilla, kuin näin koko kansan nähden.
Eipä silti, ei minua kyllä haittaa....
Kumma kun minun täällä olo häiritsee :)
Ainahan olisi mukava jutella toisen kanssa ihan kunnolla, mutta miten minulla on sellainen olo, täällä "pottukellarissa", että minua yritetään häätää pois? Älkääs kuulkaas nyt kehdatko savustaa minua mihinkään. En nimittäin aio lähteä ja karppa vielä vähemmän.
Nyt muuten pääsenkin oikein urakalla ihmettelemään sellaista asiaa kuin kontaktin otto toiseen ihmiseen. Itsellä kun tuo sosiaalinen elämä on tietyllä tapaa rajattua ihan työn puolesta, niin onhan se nyt kerrassaan hieno juttu, että täällä virtuaalimaailmassa joku tuntematon antautuu juttusille, ihan niin kuin ihminen ihmiselle. Mitäs sitten, jos se sukupuoli sattuukin olemaan eri kuin minulla?
Jos itsellä sattukin se suolenpätkä olemaan sisä- eikä ulkopuolella, niin ei kai se ole este ihmissuhteelle miehen kanssa? Ja puhutaampa nyt ihan ystävyyssuhteesta. Minä ainakin voin rehellisesti tunnustaa pitäneeni aina miehistä. En kaikista, mutta kaverina mies naiselle on vailla vertaa. Suhde on erilainen kuin naisen kanssa. Jos nyt sen naisystävän kanssa niistä tissiliiviostoksista juttelee, niin kyllä ne puheenaiheet miehen kanssa monesti ovat paljon laajemmat. Itse olen ikäni elänyt miesten keskellä, joten olen saanut tutustua siihen sielunmaisemaan ihan aitiopaikalta. Ystävyys miehen kanssa on suorempaa. Ilman turhia krumeluureja, vain kaksi ihmistä.
Ja vielä semmoinen juttu, että en minä naisten seuraa karsasta. Täällä elävässä elämässä olen kuitenkin eräänkin kerran saanut tuta, miten se kelkka äkkiä kääntyy. Inhoan sitä näennäistä ystävyyttä, mitä osa naisista osoittaa. Siitä on aitous yhtänä kaukana kuin pluto auringosta. Miehen kanssa taas joko olet kaveri tai sitten et. Joskushan ystävyyssuhteita koetellaan, mutta vakaampina ja aidompina olen ne itse saanut kokea miesten kanssa. Ja jos oikein analysoi mutkan kautta tätä asiaa, niin itseä eniten miehissä viehättää se suuri herkkyys, mikä heissä sen monasti kovankin ulkokuoren alla on. Sille vain pitää antaa aikaa ja luottoa tulla esiin.
Teille on ennenkin ehdoteltu es. keskustelua sähköpostin välityksellä. Mun mielestä pointti on siinä, että kun nyt käöytte kahdenkeskistä kuulumisten vaihtoa tällä palstalla, niin muut lukijat ikäänkuin "joutuvat" kurkistelemaan toisten henkilökohtaista kirjeenvaihtoa. Julkisesti kirjoitatte, emmekä me lukijat tee mitään salaa tai sopimatonta, mutta fiilis on vähän sama kuin murtaisi kirjesalaisuutta.
Ja totta on, että kenenkään ei tarvitse lukea. Oma valinta. Mutta silti. Ja lisään vielä sen, että tässä ei uumoilla, että välillänne olisi jotakin säpinää. On tai ei, eikä se ole olennaista tässä minun pointissani.
Yhteyden löytäminen ON arvokasta. Siinä komppaan Emäntä 10 täysin.
Lopultakin :))
Nimittäin se yhteyden luominen myös esim. sinuun. Katsos ystäväiseni, ymmärrän kyllä tarkoituksesi ja olen monelta osin kanssasi samaa mieltä. Mutta eihän tässä olekaan ainoa tarkoitus pelkästään karpan ja minun välinen yhteydenpito. Oletko ajatellut, kuinka mukavaa olisi, jos vaikka sinä liittyisit tähän "kirjekerhoon"? Tuntematta sinua, tietämättä sinusta yhtään mitään, kutsun sinut mukaan ja samoin kaikki muut. Olisiko sinustakin mukavaa välillä osallistua keskusteluun? Samahan se on, poriseeko täällä vai facebookissa.
Syy, miksi en ole oikein halukas täällä vaihtamaan yhteystietoja, johtuu ihan siitä, että kun loppujen lopuksi ei toista tunne. Tottakai minä mielelläni sähköpostia vaihtaisin. Mutta kun perusluonne on varsin epäileväinen monen asian suhteen, niin siinä tavallaan suojelee itseään. Tulee mieleen, että entä jos sittenkin se kääntyy itseään vastaan. Tämä nettimaailma on arvaamaton.
Kun nyt syvällisellä mielellä tässä ollaan, niin kirjoitampa ajatuksiani ihan yleisesti. Ja saa lukea, ilman huonoa omatuntoa ja jos vaikka kommenttiakin löytyisi.
Olen luonteeltani ihminen, joka haluaisi oppia olemaan luottavainen toisen ihmisen suhteen. Eletty lapsuus ja nuoruus oli kuitenkin sen verta karua aikaa, että ei silloin järin ollut mahdollisuutta oppia luottamaan oikein keneenkään. Sitä vain odotti, että kasvaisi täysi-ikäiseksi ja pääsisi pois siitä perhehelvetistä, missä silloin joutui elämään. Se aika oli kuitenkin suunnattoman arvokasta minulle oman henkisen kehitykseni kasvussa. Silloin itselle iskostui syvälle sisimpään, millainen ei tarvitse toiselle ihmiselle olla.
Sain elämäni opin siinä, kuinka valtavan paljon hyvää voi tehdä toiselle ihmiselle. Kuinka petomainen ihmisluonto voi myös olla. Niistä lapsuuden ja nuoruuden ajoista saan toisaalta kiittää sitä, että olen aina pyrkinyt kasvamaan ihmisenä. En halunnut sitä omaa herkkyyttä piilottaa mihinkään. En siltikään, vaikka tiesinkin saavani myös kärsiä siitä. Mutta se määrä henkistä kasvua on vienyt minua eteenpäin. Niin yritysmaailmassa kuin omassa yksityisessä elämässäni.
Mutta vielä tähän karpan ja minun yhteyteen. Esim. on mukava ajatella, että toinen on siellä jossain, ilmeisesti juurikkaan nostossa tällä hetkellä. On ajatuksena mukavaa, että voi toiselle kirjoittaa jotain kaunista. Jotain, josta toinen tulee hyvälle mielelle ja hänelle tulee tunne, että joku on ihan aidosti kiinnostunut kuulemaan päivän touhuista. Antaa henkinen halaus. Ei se ole sen kummempaa. Jotenka karppa, miten siellä juurikaspellolla hommat on sujuneet? Näyttääkö tulevan hyvä sato? Koneet pelaa hyvin eikä remonttia ole tarvinnut tehdä?
Lämmin halaus sinulle :)
hiukan ihmetellään minun ja Emäntä10 ajatustenvaihtoa. Minusta tässä ei ole mitään ihmeellistä. On kiva tarinoida niin Emäntä10 kuin muidenkin kanssa.
Juurikkaannosto alkoi tänään, ja homma on luonannut tosi hyvin. Pelto on suhteellisen kuiva, ja satokin näyttää hyvältä. Juurikkaat ovat isoja. Koneet ovat pelanneet hyvin, tosin juurikaskoneeni huollettiin ennen nostoja perusteellisesti, joten tiesinkin ettei siihen pitäisi mitään vikaa tulla. Nostin muuten tänään melkein kaksi hehtaaria. Aloitin aamulla seitsemältä, ja ajoin kellon ympäri.
kautta sänkyyn noin pitkän työpäivän jälkeen. Sinne olen itsekin menossa. Meni tänään muutenkin myöhään työmaalla. Isäntä on lomalla ja kun on yksin kotona, niin ei tule katsottua kelloa. Syön kun on nälkä eikä ole sillä tavalla rytmiä muuten kuin tietenkin navettahommissa pitää olla ajallaan. Muuten sitten tahti on erilainen, sitä hömpöttää omia juttujaan. Lähinnä on mennyt aika ruoanlaiton ja leipomisen kanssa.
Tuo kuvailu lapsuudestasi ja tuntemuksistasi oli kuin minun elämästäni. Se oli surkeata aikaa, mutta olen pystynyt ottamaan sen voimavaraksi. Toisin kuin yksi sisaristani, jota lapsuuden tapahtumat jäytävät ja katkeroittavat edelleen. Vievät energiaa ja syövät elämänhalua.
Maailmassa on aivan tarpeeksi ihan oikeita ongelmia, joten eipä ole mitään syytä tehdä ongelmaa asiasta, missä sellaista ei ole. Tämän palstan kirjoitukset ovat pieni kurkistus maalaisen elämään tai sielunmaisemaan. Monenlaistahan siellä taitaa häilyä. Jokainen saa kirjoittaa mitä haluaa ja kannattaa olla valmistautunut myös poikkipuolisiin reaktioihin. Ihmisen mieli liikahtaa helposti ja täällä sen voi myös helposti ilmaista. Ei siis mitään syytä luulla, että Emäntä 10 yritettäisiin täältä häätää, kuten hän jokunen viesti sitten arveli. Hän saa kirjoittaa niinkuin kirjoittaa (hyvin ilmaiseekin itseään) , ja toiset saavat myös kirjoittaa ja vastata mitä mielessä liikkuu. Hyvät käytöstavat pitää olla täälläkin tottakai ja onhan ne olleetkin.
Raikasta syksyä ihan jokaiselle!
Oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi :)
Vaan on se jännä juttu, miten elämä kuljettaa. Paljon on asioita, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei voi, niiden kanssa on vaan elettävä. Eipä siinä juuri muu auta. Tuo katkeruus on ikävä juttu. Se lannistaa ja estää elämästä elämäänsä kunnolla. Siksi siitä on hyvä pyrkiä eroon. Menneestä pitää oppia, nykyisyydestä nauttia ja tulevaisuudesta haaveilla. Aina se ei mene ihan niin, mutta pyrkimys sitä kohti on.
Ne hyvät käytöstavat muuten vievät paljon pitemmälle kuin yritys olla aina kulloisenkin vastapelurin kanssa samoilla linjoilla.
Nimittäin juurikkaan nostosta. Työ on luonannut erinomaisesti. Ja myös ilma on ollut mitä parhain. Nyt on jo homma hyvässä vauhdissa, ja jos koneet pelaavat, niin ensi viikon lopulla siis viikon päästä työn pitäisi olla jo melkein valmis. Mutta katsotaan nyt miten menee.
Kuulla. Sattui tosiaan sinulle mitä parhaimmat työilmat. Itse tässä saunotin jäykkää kroppaani. Meni puoli päivää navetassa kun oli poikivia ja jotenkin on jäykkä olo, sai olla kätilönä. Ei enää ole kroppa kuin kaksikymppisellä :))
Vaikka en ole viinaan menevä, niin jo hetken kävi mielessä ottaa konjakkipaukku, vaan taidan jättää ottamatta. Yksin ei huvita, vaikka nyt tuntuisikin, että se voisi antaa rauhallisemman yöunen.
paljonko sulla on kokonaisala. laskeskelin jos 2ha päivässä , niin
lähelle 20 ha olis silloin , melkoisen rankkaa hommaa. Eikös jurtti
tarvi vielä hyvän varastopaikankin , ja onko se mitenkään peiteltävä.
Muistelen tuolta 60 luvulta , kun ensin nostettiin juurikas käsin
kuin halot , ja jos ilmat salli annettiin kuivua ennen listimistä , jolloin
sai pahimmat mullat kopistaa pois , ja isolla puukolla naatit listittiin
irti , jurtti laitettiin kasoille , ja talikolla , jossa piikkien päässä oli
pyöreä nuti ja talikko kuin vilja lapio ne kerättiin lamuskoihin ja
ajettiin aumaan , sitten kerättiin naatit ja tehtiin niistä säilörehua
tai syötettiin suoraan lehmille.
On se muuttunut , kuin yö ja päivä, olettaisin . Kaikki muuttuu ja
me sen mukana , sanotaan. Ja muistella on aina mukava.
Tuo täysikuu enteilee pitkää poutaa , sitä toivotan ja tsemppiä
hommiisi.
Nimittäin Maavaari kun kyselit juurikkaannostosta. Olen tosin syntynyt vasta tuolloin 60 luvulla mistä puhuit, mutta isäni esim. on puhunut, että juuri noin sitä juurikasta silloin nostettiin.
Minulla on juurikasta jotain 14-15 hehtaarin välillä, ja tänään tuli hommiin takapakkia. No, ei se nyt mikään maata mullistava takaisku ollut, mutta juurikaskoneestani irtosi rengas kesken kaiken. Laakeri oli täysin sökö. Onneksi paikallinen remonttimies sai sen kuntoon, mutta tuli töihini kuitenkin lähes kuuden tunnin katkos. Nyt on taas kone kunnossa ja uusi laakeri paikalla. Toivottavasti huomenna ei tule mitään ylimääräistä katkosta, kun ilmatkin ovat mitä parhaimmat.
nimittäin nuo naatit , mitenkä niitä hyödynnetään , vai
meneekö ne esim. lannoitteeksi. Kun nyt kaikki tehdään
koneellisesti.
kiitos vaan vielä kun vastasit , ilmojakin äsken katselin
lupaillaan jatkuvan , toivotaan parasta , moi.
lannoitteeksi menevät nykyään naatit. Vielä 90 luvulla naatit haki naapurini jolla oli siihen aikaan lehmiä. Mutta nykyään kaikki naatit menevät lannoitteeksi. Ja ilmoja näyttää riittävän pitkälle ensi viikon lopulle asti.
Juurikkaannosto on hyvällä mallilla. Enää kolme hehtaaria maassa ja ylhäällä on jo yksitoista hehtaaria. Viikonlopun jälkeen homma on valmis jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
ilmojen puolesta , ja kaikille muille kans.
Jurtti tuo mukavia muistoja , kylvön jälkeen harvennus, jne
silloin tienattiin koulurahaa harventamalla , opittiin tekeen
töitä jo lapsesta , jaksetaan nyt ottaan arvostelua lorviporukalta
arska etunenässä. heh heh
Joo karppa peukut on pystyssä , ......
Maavaari kun pidät peukkuja pystyssä. Ilmoittelen taas miten jurtinnosto etenee..