Mulla on jo nyt niin helvetin ikävä erästä ihmistä joka en mulle varmaan tärkeämpi kuin se edes tajuaa, tärkeämpi kuin minä hänelle.... Hän muuttaa kohta kauas pois ja voi olla että en näe häntä enää ikinä, mitä nyt kerran. Tuntuu tosi pahalta kun en voi häntä nähdä, haluaisin olla hänen elämässään enemmän mukana...
Meillä oli jotain mutta se kariutui jo aiemmin juurikin tämän muuton takia, tulevaisuuden kuvat olivat uhkaavia meidän kannalta. Käsittelin olevinaan asian jo silloin mutta ei: nyt kun tajusin että tyttö lähtee pois iski ihan kauhea tunne, rintaa puristaa, vedet tulee väkisin silmiin, kurkunpäätä pakottaa... Tekisi mieli vain huutaa! Nyt vasta tajuan itsekin kuinka tärkeä tämä tyttö on minulle. Ihan liian tärkeä, en minä halunnut näin tuntea! Toki olin todella kiintynyt jo aiemmin tai vähintään todella ihastunut mutta nyt tässä on jotain ihan muuta mukana...
Kai sitä pitää koittaa muuten vain yrittää tukea ja olla mukana tytön elämässä neuvomalla ja olemalla ystävä, toivottavasti hän tämän sallii...
Mutta silti sattuu ja tuntuu pahalta, onko tähän mitään muuta parannusta kuin aika, nyt on jo käyty tämä asia liian monta kertaa läpi?
Meillä oli jotain mutta se kariutui jo aiemmin juurikin tämän muuton takia, tulevaisuuden kuvat olivat uhkaavia meidän kannalta. Käsittelin olevinaan asian jo silloin mutta ei: nyt kun tajusin että tyttö lähtee pois iski ihan kauhea tunne, rintaa puristaa, vedet tulee väkisin silmiin, kurkunpäätä pakottaa... Tekisi mieli vain huutaa! Nyt vasta tajuan itsekin kuinka tärkeä tämä tyttö on minulle. Ihan liian tärkeä, en minä halunnut näin tuntea! Toki olin todella kiintynyt jo aiemmin tai vähintään todella ihastunut mutta nyt tässä on jotain ihan muuta mukana...
Kai sitä pitää koittaa muuten vain yrittää tukea ja olla mukana tytön elämässä neuvomalla ja olemalla ystävä, toivottavasti hän tämän sallii...
Mutta silti sattuu ja tuntuu pahalta, onko tähän mitään muuta parannusta kuin aika, nyt on jo käyty tämä asia liian monta kertaa läpi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein, että olette tässä yhdessä jollain tapaa? Etkö voi lähteä hänen mukaansa? Rakastatteko toisianne vai sinäkö vain?
Kiitos, halit on tosiaan ihan paikallaan tässä kohtaa...
Aiemmin oltiin vähän aikaa yhdessä ja en voi lähteä mukaan. Tuskin huolisikaan minua kun ei tosiaan olla nyt kuin kavereita/ystäviä (tosin minulle todella tärkeä sellainen).
Hänen tunteistaan en tiedä mutta itse ainakin välitän toisesta todella paljon, voisi melkein sanoa että rakastan, ainakin silloin joskus rakastin, silloin se oli varmaa.
Mutta tytön ajatuksista en tiedä enkä ajatellut edes kysyä, en halua avata taas samoja haavoja jotka on jo aiemmin suljettu, nyt tosin näyttää että yksi on vielä ainakin isolta osalta auki :)
Mutta kyllä tästä yli päästään ja pystyn varmasti jopa iloitsemaan tytön puolesta jossain vaiheessa sen sijaan että aina kun tästä kuulee tulee paha olo. Toivottavasti ainakin, en halua kokonaan häntä menettää...
Kuulostaa melko vaikealta tilanteelta. Ainakin sinun puolelta, koska tunnet noin paljon... Minkä ikäisiä olette?
Vähän alle kakskymppisiä molemmat, eli nuoriahan vielä ollaan, ehtii kyllä päästä yli ja kokea asioita jnejne mutta en silti mahda sille mitään että nyt tuntuu tältä. Varmaan sekin lisää tätä oloa että tyttö on oikeastaan ainoa joka on koskaan ollut niin läheinen ja ollut näin vastavaikutuksessa mun kanssa, alitajuisesti varmaan menneisyys tulee esille, ettei olisi muita kuin tämä yksi tyttö jotka välittää tai edes välitti.
Eihän tässä ole oikeastaan muuta tehtävää ole kuin koittaa opetella olemaan sujut asian kanssa ja oppia olemaan vain ystävä tytölle. Eihän tämä tietenkään tarkoita että en koskaan tyttöä näkisi mutta kyllä siinä varmasti kauan menee ennen kuin tämä tapahtuu.
Ja meistä ei tule koskaan tulemaan mitään, kaukosuhde ei tule kysymykseen ja minä en pääse pois paikkakunnalta ainakaan puoleentoista vuoteen, muutkin asiat ovat esteenä. Periaatteessa meistä olisi varmaan tullut jotain jos kaikki olisi tapahtunut erilaisissa olosuhteissa mutta nyt kävi näin.
Kyllähän tuota asioiden kanssa oppii elämään ja odotankin jo innolla tulevaisuutta jossa toivon mukaan tyttö on onnellinen ja minä myös asiasta ylipäässeenä, yhteyksissä toistemme kanssa.
Antaa ajan parantaa ja tämän epäonnen opettaa, ensi kerralla sitten vahvempi, kaikki ei mene koskaan putkeen ja aina sattuu joskus, sitä pitää kuitenkin vain nousta ylös ja jatkaa juoksemista :)
Kiitos kun olet jaksanut kuunnella, on helpottanut kun on saanu kirjoittamalla ajatuksia selväksi :)
kypsän ihmisen tavoin nuoresta iästäsi huolimatta. Tavallisesti sinun ikäisesi nuoret vasta aloittevat itsenäistä elämää ja ovat ehkä vielä riippuvaisia vanhemmistaankin vielä. Tuntuu ihmeelliseltä, että sinun kaltaisia herkkiä ihmisiä vielä löytyy.
Ajattelet hyvin järkevästi ja kauniisti tästä tytöstäsi sekä osaat eritellä tunteitasi hienosti. Kirjoituksesi oli niin hyvä, että siihen minun on vaikea sanoa mitään. Tuntemukset ovat aina hyvin ainutkertaisia ja niin henkilökohtaisia, että liika analysointi ja filosofointi vain saattaisi latistaa ja tehdä kauniit, opettavaiset tunteet ympäripyöreäksi latteudeksi, joita jokainen kutenkin kokee jne... En tiedä ymmärrätkö mitä yritän sanoa.. En tunne sinua ja lähtökohtiasi.
Kirjoituksesi perusteella olet kyllä sellainen helmi, että muista vaalia sitä :).
En halua kirjoittaa tähän näitä tyhjän tuntuisia lupauksia rakkauden kantavuudesta ( kuten täällä aikuiset ihmiset tapaavat tehdä ....) sillä sinulla on elämä edessäsi ja ihan mitä vain voi tulla vastaan elämässä.
Halaus sinulle edelleen, olet aivan upea ihminen !!!!
Kiitos kannustuksesta...
Ymmärrän mitä sanot (tai ainakin uskon/luulen niin tiedä sitten käsitinkö väärin).
Mutta elämä jatkuu ja syksy tulee, maailma ei taaskaan kaadu eikä sen tarvitsekaan, täällä sitä tallustellaan vielä moooonta vuotta jos kaikki menee niin. Luulen että pääsen nopeastikin tästä ikävästä irti kunhan tyttö on muissa maisemissa ja molemmilla elämä jatkuu, ehkä sitten huomaan että minun elämäni ei ole hänestä riippuvainen... Kuitenkin ison osan meidän välillä tapahtuneista asioista olen hyväksynyt ja päässyt yli, tämä hänen poislähtemisensä on kuitenkin ehkä sattunut eniten mutta ei se muuta sitä asiaa että asioista pääsee useimmiten yli. Varmaan olen vielä muuton jälkeen muutaman päivän allapäin, ensimmäisinä varmaan enemmänkin mutta sen jälkeen nostan taas päätäni ja näen kaiken muun, on muitakin ihmisiä ja asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja joita tavoitella.
Kiitos sinulle oikeasti, iso apu ollut tästä "terapiasta" ja juttelemisesta. En ole kenenkään muun kanssa tätä voinut käydä läpi kun ainoa ihminen jonka kanssa näinkin syviä asioita on läpi käyty on juuri tämä samainen tyttö mutta häntä en halua nyt tällä vaivata, en halua että hän tuntee syyllisyyttä tai muuta muutostaan. Niin itsekäs en ole että yrittäisin kaikin keinoin estää häntä levittämästä siipiään ja siirtymistä parempaan elämään etenkin kun hän on todellakin sen ansainnut, aivan ihana ihminen jolle on sattunut liikaa pahaa.
Mutta hyvää syksyä sinulle, itse aion ainakin siitä nauttia kunhan saan tämän asian "pois alta" :)
Hyvä jos näinkin pienestä terapiasta on jotain apua sinulle. Ikävää kokeneena ymmärrän tunteesi melko hyvin. Oikein hyvää syksyä. Elämä jatkuu aina, tapahtui tunnepuolella mitä hyvänsä -niin julmalta kuin se kuulostaa ja erityisesti tuntuu.
Sinulla on oikea asenne, oikein hyvää syksyä sinulle myös.