elikkä munsarja syöpä. onko ketään toista jolla olisi ollut tämä?sairastin sen itse 42 vuotiaana,elikkä 11 vuotta sitten. sain kovat hoidot ja niistä neurologisia vammoja.olisi "mukava" tietää kuinka toisille on käynnyt. asun ruotissa,mutta luulen että hoidot ovat samoja kumassakin maassa,sytostaateja sain noin 6 tuntia,enkä niistä muista kuin kuraattorin punaisiksi maalataut huulet,kun hän istui petini vierellä ja selitti kovasti jotain, asiaa varmastikkin. sen jälkeen on elämäni ollut ihan erilaista kuin ennen, olen potilaana kipipuklinikalla ja syön morfiinia.mietin usein,miksi juuri minulle kävi näin? kukaan ei voi kohtaloaan valita, mutta miksi juuri minä? ja miksi kaikki meni niin pieleen ja loppua ei tunnu tulevan?
ovarialcancer
tiina kivikoura
9389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen vähän ymälläni, vai onko se vain niin että kellään muulla tähän palsatalle kirjoittajista ei ole sairastanut samaa syöpää kuin minä, yleensä sen saa kun on yli 65 v., mutta voi käydä toisinkin,kuten minulle kävi. odotin niin kovasti että olisin saanut palautetta,mutta en lannistu hetkessä,ja odotan jos olisi joku muukin....
syksy on tännekin tulossa ja vettä sataa melkein joka päivä ja kävelylenkit ovat jäännet sen takia, ei mikään puolustus, sillä sadevaattet minulla on, vain toisessa saappaasa on reikä ja jalka kastuu.siihenkin on ratkaisu paikata se,mitä tapahtui kun olin lapsi,itselläni ei ole hajuakaan,kuinka asia tehdään, tai sitten pitää hankkia uudet saappaat. elikkä itsestäni tämä sisällä oleminen on kiinni,ja omasta laiskuudestani. se koira, se koira,olisi ratkaisu asiaan, mutta nyt juuri tuntuu siltä,ettei mikään huvita,tälläisiä aikoja on aina välillä ja niiden kanssa on osattava elää, ja odottaa parempia päiviä, sillä ne aina tulee esille.
täällä on muitakin jotka ovat sairastaneet munasarjasyövän. Eräskin nuori nainen kirjoitteli aikoinaan paljonkin, hän on parantunut eikä häntä juurikaan lähiaikoina ole täällä näkynyt.
kirjoitti nimimerkillä JOYDER,mutta ei ole ainakaan vuoteen enää kirjoittanut.
en heti muistanut.
AP; löydät haulla hänen viestejään.
teille vinkistä.luin joyredin kirjoituksia ja niistä tulli "klumppi" kurkkuun,niin syvällisä ajatuksia,samoja kuin itselläni on ollut. tunnistin itseäni paljon hänen kirjoituksistaan,eikä nämä varmasti ole vain tämän syövän potilaiten ajatuksia vaan,kaikkien syöpä sairaitten.elämänä menee pirstleiksi,suurta hätähuutoa maailmalle,synkkiä ajatuksia,miten asiasta osaa selvitä,kuinka muut asiaan suhtautuvat,miten lapset ja lähimmäiset,iloisia ajatuksia kun on selvinnyt yhdestä kuurista ja saa levätä,kunnes seuraava on edessäpäin,jääkö henkiin,koko elämä on ylös alaisin,tukka lähtee ja ripset tippuu,tukka kasvaa,mutta millainen se uusi on,päiviä kun vain ollaan sängyssä ja käydään välillä oksentamassa,päiviä kun voi elää ihan normaalia elämää,naama pyöreänä kortisoonista,unohtaa "hiukset" kotiin kun menee ulos,ja kaikki naapurit näkivät,paistaakko aurinko, ja onko sillä väliä mitä se tekee,voida hyvin välillä,sitten tulee takapakkia,itkettää,naurattaa.olla lomalla ja kaikki tulevat katsomman kaljua,säälivät,olla kaupassa shampoo hyllyllä ja ystävä kysyy mihinkä tarkoitukseen,unhtanut että hiukset ovat poissa,miten tulevaisuudessa,paranenko,tottakai paranen,tämähän on vain yksi kokemus elämässä,mennä töihin,ei se onnistunut,itkettää taas,näitä ajatuksia pyöri ainakin minun päässä ja sitten kävi kuin kävin.syöpä ei ole tullut takaisin,mutta sain muuta tilalle.mutta en usko että kukaan terve ihminen pystyy laittamaan itseään syöpä sairaan ajatus maailmaan,sillä sellainen muutos se on ihmisen elämässä.
olluo,on jo 10v. elänyt sen jälkeen.
Olen kohturungon syövän sairastanut. Muutama vuosi sitten otettiin kaavinnassa koepala kohdusta epäillystä polyypista, se osoittautui gradus 3 aggressiiviseksi syöväksi. 2 viikon kuluttua leikkaukseen,leikkauksessa poistettiin munasarjat & kohtu & 29 kpl imusolmukkeita vatsalta (38 hakasta leikkaushaavassa), 1 kk leikkauksesta solusalpaajahoidot tiputuksella 5krt 3 viikon välein Carbo &Taxo ja lopulta 25 krt työpäivittäin sädetyshoitoa. 6.krt solusalpaajahoito jäi tekemättä sydämen häiriöstä johtuen. Menetin hiukset, kulmakarvat ja silmäripset. Ne palasivat aikanaan.
Toivuin ja palasin työelämään 9 kk sairauslomalta. Olen kokenut samoja tuntemuksia mitä yleensä syöpäpotilaat kokevat tällä hetkellä.
Tsemppaan todella teitä kaikkia hoidoissa olevia!
hyvä tiina, sinulta oli hieno kirjoitus!
juuri sellaista mitä elämässä on.
Onnittelut, että olet selvinnyt syövästä jo 11 vuotta sitten! Näin ymmärsin sun kirjoituksesta.
Sairastin itsekin syövän, nyt just on 5 vuotta kulunut eikä tarvi käydä kontrolleissa. Kaikki tuo mitä kirjoitit oli ihan sitä mitä tapahtui, hiukset meni ja mitä ajatuksia olikin.
Nyt mennään kuitenkin elämässä eteenpäin! se kaikki on takana. Elämä kulkee ja välillä tulee katsotuksi taaksepäin, muisteltua tai ymmärrettyä mitä elämä oli joskus tai tuolloin.
Ajattele, Tiima hyvä, nyt eteenpäin elämässä. Löydä yksi iso ilo päivässä tai muuten vain ole. Sinun syöpä jäi sinne taakse, 11 v, kirjoitit. Nyt ollaan tässä ja nyt, hieno syksy tulossa ja elämä on ilon arvoista, löydä joka päivä edes pieni ilo, minäkin teen niin vaikka just on todella ahdistavaa oman rakkaan isän sairastamisen takia. Elämässä on näitä ahtaita paikkoja joista vaan eletään yli!
Halit kaikille
syksy tulossa ja taas meno jälkitarkastuskeen.niistä en vain irti pääse,sillä näin tulee jatkumaan,vaikka aikaakin on jo kulunnut 11vuotta.siksi nämä syksyt ovat ainakin minulle välillä tuskaisia,monet muistot tulee aina silloin esiin. ja kun on ollut sielä ja verikoe ca125c on otettu,niin vielä saa olla viikon pari varpaillaan,kunnes saa vastausken.kaikissa syövissä tätä verikoetta ei voida ottaa,mutta munasarjasyövässä sitä seurataan.sitten voi jatkaa elämää ja tehdä uusia suunitelmia.
suunitelmiini kuuluu uuden koiran hankkiminen ja siinä on miettimistä,edellinen muutti luokseni 7v. ja nukkui pois kesän alussa.oli melkein 16v.bordercollie,joka oli valmiiksi opetettu ja tosi kiltti koira, teki toki koiruuksia,mutta kuka koira niitä ei tekisi. nyt pitää ajtella pienempää mallia oleva.omat vammani sytoista estävät minua ottamasta mitään isorotuista koiraa,mutta ei sillä koolla ole välia,vain se ilo minkä se tuo tullessaan.ja syksy on hienoa aikaa olla luonnossa kaikkine väreineen ja raikkaana ilmallaan.