Omatekoinen uistin pelasti kesän

Pari kesää sitten järven pohjaan jäi lusikkauistin. Sillä oli edellisinä kesinä saatu paljon kuhia, joten menetys harmitti. Mikään muu lusikka tai vaappu ei ollut pysynyt samaan, eikä nykyäänkään yksikään pakeissani olevista uistimista ole vastaavaan pysynyt.

Paitsi tämän menetyn uistimen jäljitelmä. Tein siitä keväällä kopion, kun en yrityksistäni huolimatta saanut samanlaista uistinta enää mistään. Kyseessä oli vuosiuistin 2006. Pistin kopioon hieman omaakin, eli tein siitä hieman leveämmän ja varustin se isommalla helmellä kuin mitä alkuperäinen oli. Värikään ei ihan täysin täsmännyt, sillä alkuperäinen lusikkahan oli tehtaan tekemä ja maalaama. Mutta kyllä tuo valitsemani punakulta-väriyhdistelmä näytti toimivan siinä missä tehdasvärikin.

Kopio näytti toimivuutensa jo ekalla reissulla ja parin tunnin heittorupeaman tuloksena oli kolme kuhaa, kaksi haukea ja yksi iso ahven. Ahven oli iso plussa, joten olin tyytyväinen kun kopio kelpasi myös ahvenelle.

Toinen reissu oli yhtä hyvä, eli kuhaa tuli. Hyviä kuhatärppejä oli muutenkin paljon, kuten oli edelliselläkin kerralla. Pari haukeakin löysi taas tiensä ruokapöytäämme. Kävin samana päivänä vielä toisenkin kerran ja saaliina oli kolme kuhaa.

Eräällä kerralla kokeilin heitellä muita pakeissani olevia lusikoita ja vaappuja, mutta yksikään kaupan tekele ei antanut mitään. Ei niillä muutenkaan ole kalaa tullut niin, että kannattaisi kehumaan ruveta. Hieman siinä ketutti, kun rahaa oli niihinkin uistimiin mennyt aika läjä. Eipä siinä muuta kuin oma tekele siiman päähän ja uusi yritys. Jo muutaman heiton jälkeen oli mittakuha kiinni. Tämä sai kohta kaverin, ja toisenkin. Hetken päästä yksi alamittainenkin kokeili lusikkaa suuhunsa. Takaisin järveen vaan.

Kesän muillakin kalareissuilla oma tekele toimi odotetusti, joten olin kopiooni enemmän kuin tyytyväinen. Oli minulla mukana yksi hopeinenkin oma tekele, jonka olin teipannut holoteipillä oman mieleni mukaan. Hieman kultaista, oranssia ja keltaista keltaista teippiä hopeiseen runkoon ja se oli siinä. Silläkin tuli kaksi kuhaa ja yksi ahven.

Näemmä kannattaa itsekin tehdä lusikoita, joten jos joku oma suosikkisi on jäänyt pohjaan, eikä vastaavaa saa enää muualta, niin ei muuta kuin muistikuvaa tarkastelemaan ja sitten vaan työstämään se metalliin. Työ voi palkita varsin mielekkäästi, kuten itsekin sain sen huomata. Nyt on tarkoitus tehdä pari samanlaista lusikkaa varalle, jotta pysyisi kalansyrjässä kiinni.

Kireitä siimoja kaikille!