"Sinuun ne liittyy ystäväin.
Enkkä mä koskaan.
Sua omaksi saa".
En vaikka kuinka kurkotan.
Kuinka huudan
ja perääsi juosta tupsahdan.
Olen silti onnellinen tuosta.
Arjesta josta.
Sain osan.
Jonka kätken sydämeeni.
Suljen suukoin sisimpääni.
Ja ajattelen.
Olin ja elin ajan tuon.
Vaikkei luoja sua omaksi suo.
En kiellä tunteita noita.
Olen onnellinen joista.
Kiitän sua vain.
Ja rakastan ain.
Enkkä mä koskaan.
Sua omaksi saa".
En vaikka kuinka kurkotan.
Kuinka huudan
ja perääsi juosta tupsahdan.
Olen silti onnellinen tuosta.
Arjesta josta.
Sain osan.
Jonka kätken sydämeeni.
Suljen suukoin sisimpääni.
Ja ajattelen.
Olin ja elin ajan tuon.
Vaikkei luoja sua omaksi suo.
En kiellä tunteita noita.
Olen onnellinen joista.
Kiitän sua vain.
Ja rakastan ain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokainen kokee onnen ja menetyksen omalla tavallaan, niin Sinäkin.
On kuitenkin kaksi eriaa kokea ja kertoa. Tämän runon kerronta on kevyttä, et ole halunnut antaa sisintäsi runolle etkä lukijoille. Pystyt ilmeisesti vaikka tanssikenkengillä kulkemaan kuunsillalla veden värähtämättä. Jotenkin tuntuu, että olet ulkopuolinen tarkailija, et asianomainen. Älä turhaan kikkaile sanajärjesjestyksellä ja runokieltä muistuttavilla ilmaisuilla, tässä ne heikentävät sanojen tehoa. Kerro mitä tunnet, mutta kirjoita sydänverellä.
Sydämellä.
En verellä kirjoita.
Ajatuksella sanoja ripautan.
Niinkuin sieluni kirjoitaa.
Sen sormeni naputtaa.
Se on kuin sävel.
Se tulee ja ottaa ohjat.
Vie mennessään.
Ja lopulta saavuttaa pohjan.
Mut kiitos kuitenkin.
Olen siltikin onnellinen.
Vaik et ole kulkuripoika Jan.
Hymyn silti jaan:)
Näinhän se luovuus toimii.
Sanoma tulee jostakin sydämen syvyydestä.
Pohtimatta ja pakottamatta.
Siksi se on joustavaa ,nautinnollista, tai surullista ja tunteellista.
itseään ilaisevaa.
Se välittää tunteita ja tunnelmia.
Se leijuu ilmassa vain odottaen julkiktuomistaan.
Jokainen tulkitsee luovuuden hedelmiä omasta lähtökohdastaan, eikä ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tulkintaa.
Kulkuripoika kokee ja lukemansa eritavalla, kuin minä. Se johtunee siitä, että lähestymma runoa todennäköisesti hyvin erilaisista lähtökohdista.
Minua teksti puhutteli voimakkaasti ja löysin siitä hyvin henkilökohtaisen sanoman.
Kiitos taas kertaalleen Margitta.
Toivotan miellyttävää viikonloppua sinulle, kuin myös "kulkuriveljelle".
Vetäydyn muutamaksi päiväksi korpien kätköön ja tutkiskelen siellä runoja sydämmessäni.
Älä unohda minua.
Olenhan osa sitä luontoa.
Niitä korpikuusen kyyneleitä.
Rahkasammaleen tuoksua.
Korpin kukerrusta.
Honkien ujellusta.
Kun tuuli käy ylitsesi.
Puhallan.
Olen silloin rannalla.
Nauti korpimaisemastasi.
Kiitos kun moikkasit
Lie toteen näytetty,
olet unohtumaton.
Jos aikaa sä katsot
taaksepäin,
niin huomaat,
se juttu on todella näin.
Joku käy jotain outoa jäynäkampanjaa täällä taas.
Näillä tempuilla saadaan kyllä kirjoittajakatoa aikaan. Joku tavoitehen moisella täytyy olla.
Ilmeisesti joku kokee , ettei tila riitä, tai ei itse saa haluamaansa huomiota.
keinot on monet
ehkä olisikin mahdollista saada
riippuu millä tavalla haluat
fyysisesti vai henkisesti
henkisesti ajatukset voi olla toisiinsa yhteydessä taiteen avulla
jos ei voi fyysisesti kommunikoida
sen takia taide on tärkeintä
sen takia minäkin imen itseeni
kaikkea muiden luomaa taidetta
tunteet sisällämme?
Niin, kuka?
Laki, poliisi pollea, korkeimman oikeus?
Vai oma hyvä?
Joita runo kuljettaa.
Ja sinäkin lukea saat.
Jos tietty huvittaa.
En kerro kaikkea.
En sydämeni syvyyttä.
Kerron vain kappaleen.
johon teen sävelen.
Itselleni iloksi.
Sydämeni tyhjään huoneeseen valoksi.
.