Onkohan olemassa enää mitään sellaista oppilaitosta (lähinnä amk), missä opintoja vois suoritella omaan tahtiin tekemällä tehtäviä itse käymällä luennoilla? Aina vaan tuota ryhmätyötä ja pbl-menetelmää. Silloin tällöin toteutettuna ne ovat ihan ok-tapa oppia, mutta jos koko oppiminen perustuu tuohon niin ei paljoa nappaa. Lukkarissa saattaa olla merkittynä neljän tunnin päivä, mutta tosiasiassa ei voi koskaan tietää miten pitkäksi päivä milloinkin venyy eri ryhmätöiden takia ---> vaikea suunnitella mitään muuta elämää. Varsinkin jos ryhmän jäsenet käy töissä, tai niillä on perhettä jne niin aika haasteelliseksi menee. Vielä jos on monta ryhmätyötä menossa päällekäin niin vaikeaa on.
Sitäpaitsi koulussa on aina niitä, ketkä ovat muita enemmän pois koulusta sairauden/työn/laiskuuden takia. Usein suuri osa yhteisestä ajasta menee myös ihan muiden asioiden puimiseen. Tai sitten kiistellään kappalejaosta tai pilkun paikasta. Ja aina ryhmässä on joku, joka ei meinaa tehdä mitään. Onhan ne tiimityö-taidot tärkeitä työpaikalla, mutta harvoin sielläkään neljä henkilöä istuu katselemassa ja pohtimassa, mitä viidennen tulee kirjoittaa s-postiin. Kyllä siellä työpaikallakin on ihan oma tehtäväjakonsa missä jokaisella on oma paikkansa ja jokainen hoitaa sen oman hommansa. Ei siinä tarvi muiden olla pällistelemässä, että miten yksilö sen hommansa hoitaa. Jos työpaikalla joku jättää oman osuutensa tekemättä niin kyllä siitä silloin jotain sanktioita seuraa sille henkilölle itselleen. Amk:ssa ryhmäläiset niputetaan samaan nippuun, missä jokaiselle tulee sama arvosana samasta työstä, riippumatta siitä kuka on tehnyt ja mitä. Osa ei osaa edes kunnollista suomen kieltä ja koko ryhmän maine ja arvosana kärsii.
Opettajilla on myös tapana poistua luokasta kun ryhmät aloittelevat hommiaan. Yleensä heidät voi löytää opettajanhuoneesta juomasta kahvia. Osa ei osaa vastata oppilaiden esittämiin kysymyksiin vaan käskevät etsimään vastauksen netistä. Monesti myös kirjallisesti palautettaviin tehtäviin ei saa mitään kommenttia siitä, onko vastaus ollut miten oikea tai väärä. Tulee vain merkintä siitä, että paperi on katottu läpi (jos on). Pahimmillaan esim. kirjanpidon-tunnilla, opettaja kertoo mikä pitäisi olla tehtävän tulos. Sitä, miten siihen päästään, ei välttämättä käydä ollenkaan läpi. Annetaan vain oikea vastaus ja jätetään oppilas yksin miettimään, mikä meni vikaan ja missä. Tavallista on myös se, että opettaja pyytää jonkun ryhmän lukemaan vastauksensa ääneen. Ja sitten se myhäilee, jos menee sinnepäin. Eri ryhmillä voi kuitenkin olla samaan kysymykseen erilaisia vastauksia, jotka voivat myös olla yhtä oikeita tai sitten poikkeavat aiheesta. Muut ryhmät harvoin saavat varmuutta siihen, onko se heidän vastauksensa kysymykseen oikein.
Itse kaipaan perinteistä koulua. Sellaista missä opettaja opettaa asiat ja on paikalla. Oppilas tekee annetut tehtävät ja kirjoittaa muistiinpanoja. Opettaja sitten tarkistaisi tehtävät tai ne tarkistettaisiin yhteisesti. Ryhmätyöt toisivat ajoittain vaihtelua tämän tyyppiseen opiskeluun. Koulu alkaisi ja loppuisi silloin, kun sen lukujärjestyksen mukaan kuuluisikin. Kaipaako kukaan muu perinteistä koulua?
Sitäpaitsi koulussa on aina niitä, ketkä ovat muita enemmän pois koulusta sairauden/työn/laiskuuden takia. Usein suuri osa yhteisestä ajasta menee myös ihan muiden asioiden puimiseen. Tai sitten kiistellään kappalejaosta tai pilkun paikasta. Ja aina ryhmässä on joku, joka ei meinaa tehdä mitään. Onhan ne tiimityö-taidot tärkeitä työpaikalla, mutta harvoin sielläkään neljä henkilöä istuu katselemassa ja pohtimassa, mitä viidennen tulee kirjoittaa s-postiin. Kyllä siellä työpaikallakin on ihan oma tehtäväjakonsa missä jokaisella on oma paikkansa ja jokainen hoitaa sen oman hommansa. Ei siinä tarvi muiden olla pällistelemässä, että miten yksilö sen hommansa hoitaa. Jos työpaikalla joku jättää oman osuutensa tekemättä niin kyllä siitä silloin jotain sanktioita seuraa sille henkilölle itselleen. Amk:ssa ryhmäläiset niputetaan samaan nippuun, missä jokaiselle tulee sama arvosana samasta työstä, riippumatta siitä kuka on tehnyt ja mitä. Osa ei osaa edes kunnollista suomen kieltä ja koko ryhmän maine ja arvosana kärsii.
Opettajilla on myös tapana poistua luokasta kun ryhmät aloittelevat hommiaan. Yleensä heidät voi löytää opettajanhuoneesta juomasta kahvia. Osa ei osaa vastata oppilaiden esittämiin kysymyksiin vaan käskevät etsimään vastauksen netistä. Monesti myös kirjallisesti palautettaviin tehtäviin ei saa mitään kommenttia siitä, onko vastaus ollut miten oikea tai väärä. Tulee vain merkintä siitä, että paperi on katottu läpi (jos on). Pahimmillaan esim. kirjanpidon-tunnilla, opettaja kertoo mikä pitäisi olla tehtävän tulos. Sitä, miten siihen päästään, ei välttämättä käydä ollenkaan läpi. Annetaan vain oikea vastaus ja jätetään oppilas yksin miettimään, mikä meni vikaan ja missä. Tavallista on myös se, että opettaja pyytää jonkun ryhmän lukemaan vastauksensa ääneen. Ja sitten se myhäilee, jos menee sinnepäin. Eri ryhmillä voi kuitenkin olla samaan kysymykseen erilaisia vastauksia, jotka voivat myös olla yhtä oikeita tai sitten poikkeavat aiheesta. Muut ryhmät harvoin saavat varmuutta siihen, onko se heidän vastauksensa kysymykseen oikein.
Itse kaipaan perinteistä koulua. Sellaista missä opettaja opettaa asiat ja on paikalla. Oppilas tekee annetut tehtävät ja kirjoittaa muistiinpanoja. Opettaja sitten tarkistaisi tehtävät tai ne tarkistettaisiin yhteisesti. Ryhmätyöt toisivat ajoittain vaihtelua tämän tyyppiseen opiskeluun. Koulu alkaisi ja loppuisi silloin, kun sen lukujärjestyksen mukaan kuuluisikin. Kaipaako kukaan muu perinteistä koulua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Monet opettajat eivät enää osaa opettaa noita asioita, koska amk:n pitäisi olla työelämälähtöinen ja opettajien työssäolosta on usein kulunut niin pitkä aika, että kaikki on muuttunut sen jälkeen kun he viimeksi olivtä siellä töissä ennen kuin siirtyivät opettajiksi. Työelämä muuttuu nykyään melkoista vauhti, joten aika ei tarvitse olla edes pitkä vaan tuollainen 5 vuottakin on paljon.
Mitä vanhempia opettajai niin sitä huonommin ne hallitsee työpaikan käytänteet. Meillä on sellaisiakin, jotka ovat viimeksi 80-luvulla olleet oman alansa töissä, ja vieläpä myöntävät itsekin etteivät enää pärjäisi työelämässä. Niinpä ne sitten vaan ohjaa niitä lukutuokioita ja ryhmätöitä. Ennen oli ehkä toisin kun työmaailma pysyi pitkään samanlaisena.
Niin, onhan se tietysti noinkin! Mutta kyllähän sellaisiakin aineita on vielä olemassa, missä lähinnä mennään oppikirjan mukaan. Asiat voisi hyvin luennoida sieltä tai oppilaat opetella itse kirjasta. Tai jos pitää noita töitä teettää, niin miksi niitä töitä ei voisi tehdä yksin tai vaikka tenttimällä. Tuntuu että amk:ssa ei kauheasti ole joustavuutta mihinkään suuntaan. Itse olen huomannut, että kun opettaja antaa jonkun tehtävän, niin teen sen paljon nopeammin kotona omassa rauhassani kuin koulussa. Koulussa on välillä semmoinen hälinä päällä, että oma keskittyminen voi häiriintyä vähän väliä.
Ryhmätyöt ovat ilmeisesti koulusta riippumatta vallitseva käytäntö useimmissa AMK:issa tradenomilinjoilla sekä lisäksi ainakin Helsingin Kauppakorkeakoulussakin (Aalto -Yliopisto). Onneksi ryhmätyöt ovat suhteellisen harvinaisia ja silloinkin vapaaehtoisia (tehtävän voi tehdä yksinkin) insinöörikoulutuksissa. :)
Ryhmätyöt taitaa nykyään olla pääasiallinen tapa opetella asioita amk:ssa koulusta ja linjasta riippumatta.
paikkaansa. Meillä ei ainakaan ole ollut kovinkaan montaa ryhmätyötä. PBL on ollut vain työharjoittelut, ei muuta.
Riippuu siis koulusta. Ja meillä on kyl motivoituneita opettajia ja kunnon luennot.
Itsestä kii mitä' oppii.
Missäs koulussa opiskelet ja mitä opiskelet?
juuri amkissa opinnot ja suhtaudun PBL- menetelmään inholla ja kauhulla...pidän ryhmätyöstä eikä se millään tavalla pelota, mutta jos tosissaan 8-9 tuntia viikossa kulutetaan noin turhanpäiväseen en tiedä tulenko oppimaan tarvittavia asioita...ensinnäkin mitä nyt perinteiseen opiskelijaan tulee, koulussa työskentelyyn varattu aika kuluu paskan jauhantaan ja netissä surffailuun. Varsinaisen asian käsittely ei etene ja keskittyminen on hankalaa..suurin työ siis jää kuitenkin loppujenlopuksi kotiin. Vaikka itse oliskin valmis tekemään, muiden alhainen kiinnostus tarttuu. Ryhmä toimii vaan sillon kun kaikki osallistuu.
Meillä on nuo tehtävän annotkin olleet niin epämääräsiä että ollaan jo toistamiseen lähdetty tekemään ihan päin metsää ja opettaja sanoo 20min ennen lopetusta että hei ei tästä ihan ollut kyse. Toiseksi: opettajilta ei saa apua kun sitä tarvitsee..ilmeisesti niin tottuneet siihen että harvoin kukaan apua pyytää ja tilanteen tullen eivät osaa vastata...neuvot ovat aina niin ympäripyöreitä että meinaa hermo mennä. Kuitenkin kamalan tiukat säännökset ja niistä luistaminen vie arvosanat heti alhaisiksi...
Sanotaan että oppii parhaiten kun itse tekee..Okei näinhän se varmasti on, mutta millä tavalla sen tekee on eri asia. Itse opin parhaiten käymällä luennoilla ja tekemällä hommia kotona, koulussa, kirjastossa, kavereiden kanssa...en niin että väkisin istun jonkun ryhmän seurassa, jauhan muutaman tunnin paskaa ja ehkä mietin muutaman kerran mitäs tässä nyt oikein ollaankaan tekemässä.
Tietysti vois ajatella että mikä sitten todellisuudessa on motivaatiotaso kyseisen alan opiskeluun...Ideana oikeastaan voisi sanoa että PBL ja muut ryhmätyöjutut ovat iha jees, mutta käytännössä koko homma kusee.
Sanoit juuri sen, mitä ajoin takaa! Tosi asiassa aika menee ihan johonkin muuhun, kuin ko tehtävän tekemiseen. Saman tehtävän voisi parhaimmillaan suorittaa paljon nopeammassa ajassa ihan itse ja ehkäpä paremmalla tuloksellakin. Samaa pbl:ää oli 2.asteen koulussakin ja kyllä siellä enemmän jauhetaan BB:stä
kuin itse tehtävästä. Netistä katsellaan ihan jotain muita sivuja. Eikö koulun tarkoituksena kuitenkin ole, että oppilas saadaa oppimaan? Mutta Amk:ssa ilmeisesti tärkeämpää on opetella ryhmässä olemista. Ja joiltain opettajilta ei tosiaan saa sitä selkeetä vastausta kirveelläkään. Sanotaan vaan, että "kyllä, voit tehdä tämän näin. Tai voit tehdä sen myös noin. Jos teet näin, niin älä kuitenkaan tee noin. Tärkeetä tässä on tämä, mutta jos kuitenkin teet sen toisin, niin sekin on täysin ok. Noniin, valitse ihan itse, miten sen teet".