Oisin nyt muutaman mietteeni tähän laittanu..
Mulla kait jonkunäköne syömishäiriö, ajattelen joka suupalalla kaloreita, joka aamu ramppaan vaa'alla, päivisin syön mahdollisimman vähän (ihan koko päivän aikana saatan vain maistaa ruokaa), kahvia juon senki edestä, pitää nälän loitolla ja sen verran mitä päivisin liikun, tien et kahvikalorit vähäisiä. Ärsyttää suunnattomasti ku leivän syötyäni, olen pahalla päällä. Kai siitä jonkunäköne morkkis tulee sit.
Lekuril ny en ol menos, olen neljän pienen lapsen äiti - nuorin muutaman kuukauden ja mittani ovat 168/57.5kg . . Ties mitä ajattelisivat ja veisivät kai lapsetkin. ?
Kaikenmaailman juhlat ärsyttää ku pelkään menettäväni itsekurin, mummilakäynnit yhtä helv.ku lasten mummi on äitini ja aina tyrkyttämässä safkaa.
Olen 25 vuotias ja ajattelen ku teini! Tai en tiedä onko syömishäiriö sit minkä ikäisten juttu..? Jos nuorempien nii en tie mikä ihme ajatuksissani on vikana..mikä on.
Olen joskus ollut ylipainoinen reilustikin, olin onneton enkä nyt mistään hinnasta halua samaan jamaan. Lasten myötä olen laihtunut, liikuttua tulee tietysti mut syömisen kanssa tuntuu olevan joku ongelma.
Eilinen safka oli kaks lusikallista keittoa paljon kahvia
Edellispäivänsafka oli leipä (josta olinki sit pahalla päällä) paljon kahvia. ja tätä rataa..
Onks tääl joku joka on parantunu ja laittaa suuhunsa mitä tahansa..?? Ajattelematta joka suupalalla viittiikö enempiä ottaa. Nyt hankin liikuntaharrastuksenki ihan vain ajatellakseni vain ja ainoastaan painoani. 53 tavoite enkä ymmärrä mistä oon saanu senki päähäni.
Mulla kait jonkunäköne syömishäiriö, ajattelen joka suupalalla kaloreita, joka aamu ramppaan vaa'alla, päivisin syön mahdollisimman vähän (ihan koko päivän aikana saatan vain maistaa ruokaa), kahvia juon senki edestä, pitää nälän loitolla ja sen verran mitä päivisin liikun, tien et kahvikalorit vähäisiä. Ärsyttää suunnattomasti ku leivän syötyäni, olen pahalla päällä. Kai siitä jonkunäköne morkkis tulee sit.
Lekuril ny en ol menos, olen neljän pienen lapsen äiti - nuorin muutaman kuukauden ja mittani ovat 168/57.5kg . . Ties mitä ajattelisivat ja veisivät kai lapsetkin. ?
Kaikenmaailman juhlat ärsyttää ku pelkään menettäväni itsekurin, mummilakäynnit yhtä helv.ku lasten mummi on äitini ja aina tyrkyttämässä safkaa.
Olen 25 vuotias ja ajattelen ku teini! Tai en tiedä onko syömishäiriö sit minkä ikäisten juttu..? Jos nuorempien nii en tie mikä ihme ajatuksissani on vikana..mikä on.
Olen joskus ollut ylipainoinen reilustikin, olin onneton enkä nyt mistään hinnasta halua samaan jamaan. Lasten myötä olen laihtunut, liikuttua tulee tietysti mut syömisen kanssa tuntuu olevan joku ongelma.
Eilinen safka oli kaks lusikallista keittoa paljon kahvia
Edellispäivänsafka oli leipä (josta olinki sit pahalla päällä) paljon kahvia. ja tätä rataa..
Onks tääl joku joka on parantunu ja laittaa suuhunsa mitä tahansa..?? Ajattelematta joka suupalalla viittiikö enempiä ottaa. Nyt hankin liikuntaharrastuksenki ihan vain ajatellakseni vain ja ainoastaan painoani. 53 tavoite enkä ymmärrä mistä oon saanu senki päähäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta jos oikeasti välität lapsistasi, omista pikkuisistasi, haet apua ja menet lääkäriin. Keromasi mukaan ei ole yhtään epäselvää, ettetkö olisi sairastunut. Vaikka et ole vielä alipainoinen, olet kohta huonossa kunnossa, jos jatkat samaa rataa. Sinun pitäisi nauttia äitiydestä ja jaksaa hoitaa lapsiasi, he tarvitsevat äitiään.
tosiaankin olen samaa mieltä kuin nimim."pientenääni". Koita parantua lastesi vuoksi,mutta ennenkaikkea itsesi!voimia!!!