1,5v lapsi menettää tajuntansa..

mansuu

Meillä ollut n. 4kk sisällä 4 pyörtymistä..
Kaikki lähtee siitä kun poikani haluaisi kovasti jonkin esineen, mitä ei voi saada, koittaa alkaa huutamaan,
ääntä ei kuitenkaan tule, muuttuu ihan sinertäväksi, kaatuu tikkusuorana takaraivolleen, menee täysin veltoksi. Palaa tajuihinsa 3-5sekunnin kuluttua. Ensimmäisen kerran kun tämä tapahtui, purskahdin itkuun enkä oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä, otin poikani syliin,keinuttelin ja kutsuin hänen nimeään, alkoi pikkuhiljaa virkoamaan. Puhuin asiasta neuvolassa, kuulemma useilla lapsilla on samaa vaivaa.. Käskivät kääntämään lapsen kylkiasentoon ja jos tajuttomuus kestää kauemmin kuin tuon 3-5 sekuntia, niin äkkiä lääkäriin. Kuitenkin sanoivat ettei mistään vakavasta ole kyse.....
Seuraavalla neuvolakerralla on lääkärintarkastus, siinä samalla aletaan tutkimaan mistä tämä johtuu.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia??

80

11365

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ..........

      ovat aika yleisiä. JOS kyse on siitä.

      En ymmärrä kyllä miksi ette olejo käyttänyt lasta lasten neurologin vastaanotolla! Asia tulee pikaisesti tutkia, ei mikään taho, esim. neuvola voi sanoa etteikö kyseessä olisi esim. vakava asia jos kerran asiaa ei ole tutkittu!!

      Esim. sulkemalla epilepsia pois.


      Eli pikaisesti varaamaan aikaa joko pediatrille tai neurologille!!

      • Ei hyväksi kohtaukse

        Heti tilaamaan aika lastentautienerikoislääkärille, mieluiten neurologille.


      • Peippuli

        Nyt kyllä pelottelette tuota äitiä turhaan. Ei ole kovin yleistä, mutta jotkut lapset oppivat hyvin pienenä tuon, että saavat itsensä raivarin tullessa tajuttomaksi. Nyt kun joku taas alkaa tänne kirjoittelemaan, ettei se ole mahdollista, mutta sitten kannattaa siitä ottaa selvää koska se on todellakin! Hyvin mahdollista! Tuossa alempana toinen äiti kertoi heidän tyttönsä saaneen kohtauksen, mutta tuo on heillä ERILAINEN!!! Älkää hyvät ihmiset kyselkö täältä neuvoja, koska moni luulee tietävänsä, että kyse on jostain vaarallisesta. Ongelmia tästäkin saatta tulla, jos lapsi onnistuu käyttämään tätä hyväkseen! Jos tuon taidon oppii lapsena, sen osaa myös aikuisena.


      • Jos lapsi kiukuttelee ja menee tajuttomaksi "hapen puutteesta" ei todellakaan liity epilepsiaan!!!
        Epilepsiaan liittyy kouristelut, tajuttomuus ja poissaolokohtaukset. Kohtauksen jälkeen lapsi valittaa väsymystään, on uninen ja kylmänhikinen.


      • Ei epilepsiaa
        Järje kirjoitti:

        Jos lapsi kiukuttelee ja menee tajuttomaksi "hapen puutteesta" ei todellakaan liity epilepsiaan!!!
        Epilepsiaan liittyy kouristelut, tajuttomuus ja poissaolokohtaukset. Kohtauksen jälkeen lapsi valittaa väsymystään, on uninen ja kylmänhikinen.

        Lapset osaavat tuon kiukuttelun, ja todellakin voivat mennä tajuttomaksi "hapen puutteesta". Olen kanssasi samoilla linjoilla, että epilepsiaa tuo ei ole. Kannattaisi näiden jotka ovat epilepsiallakin peloitelleet ensin tutustua ko. sairauden kohtaustyyppeihin, niin saattaisivat huomata, että ketjun aloittaja ei kertonut lainkaan "tyypillisistä" epilepsiakohtauksen merkeistä. Nehän ovat nuo sinun mainitsemasi kouristelut, tajuttomuudet sekä poissaolokohtaukset. Jälkioireina ovat myöskin juuri nuo sinun mainitsemasi seikat :) Ilmeisesti tietoa löytyy ;)

        En väitä, etteikö tuollainen kohtaus olisi järkyttävä ja pelottavakin kokemus, mutta aloittajan kertomilla tiedoilla kyseessä ei todnäk ole epilepsia.

        ... ja vaikka olisikin niin moni epilepsia pysyy hyvin hallinnassa oikealla lääkityksellä, joten ei hätää silläkään saralla ...


    • 4-vuotiaan tytönÄITI

      itselläni on kohta 4 vuotias tyttö, joka sai ensimmäisen kohtauksen pari vuotiaana ja nyt heinäkuussa sai toisen kerran. kohtaukset saman tyyppisiä kuin teillä. kohtauksen jälkeen lapsi valittaa väsymystään ja on uninen, kylmä hiki valuu.molempina kertoina olen soittanut ambulanssin. olemme olleet aina yön sairaalassa tutkittavana.. mitään ei ole löytynyt kaikki testit tehty. terve tyttö.

      kyse voi olla tuossa tapauksessa siitä että lapsi ei osaa hallita tunnepuolta aivoissa (aivoissa sähkövika =))
      menee iän myötä ohi, ei ole vakavaa. mutta kannattaa soittaa ambulanssi heti jos tulee uudestaan vastaavanlaisia kohtauksia. vaadi että ottavat magneettikuvat!!! seuraa kohtauksen aikana että pureeko hampaita yhteen hengittääkö.

      • nipnip

        vaadi tutkimuksia, hakeudu erikoislääkärille.

        Meillä on Suomessa hieno neuvolajärjestelmä ja useat terveydenhoitajat ovat paljon kokeneita, rautaisia ammattilaisia. Kuitenkaan aina ei näin ole ja neuvolatäti ei saisi ohjeistaa lääkärin ominaisuudessa. Minäkin ihmettelen, miksi neuvolasta ei ohjattu jatkotutkimuksiin.

        Sinuna en menisi edes yleislääkärille, vaan hakeutuisin suoraan lasten erikoislääkärille tai neurolle, kuten aiemmin jo suositeltiin. Paljon voimia jaksaa huolesi kanssa!


      • Ed Monte
        nipnip kirjoitti:

        vaadi tutkimuksia, hakeudu erikoislääkärille.

        Meillä on Suomessa hieno neuvolajärjestelmä ja useat terveydenhoitajat ovat paljon kokeneita, rautaisia ammattilaisia. Kuitenkaan aina ei näin ole ja neuvolatäti ei saisi ohjeistaa lääkärin ominaisuudessa. Minäkin ihmettelen, miksi neuvolasta ei ohjattu jatkotutkimuksiin.

        Sinuna en menisi edes yleislääkärille, vaan hakeutuisin suoraan lasten erikoislääkärille tai neurolle, kuten aiemmin jo suositeltiin. Paljon voimia jaksaa huolesi kanssa!

        OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ KANSSASI!


      • äitee minäkin

        on tunnepuolen häiriö, ollut lapsesta saakka enkä koskaan ole saanut tuon kaltaista kohtausta.
        edes lapsena...mitä ap kirjoitti, enkä edes tuollaista mikä sinun 4 vuotiaallasi on..
        Veljelläni on taas epilepsia..että ei ole kyllä sitäkään kyse....
        itse olen nyt n.1,5 vuotiaan pojan äiti ja jos meillä sattuisi tuollainen kohtaus olisin lähtenyt samantien päivystykseen...


    • v

      Kuulostaa melko varmaan affektikohtauksilta. Menevät iän myötä ohi. Näyttää pahalta kun menee siniseksi, lakkaa hengittämästä ja taju lähtee. Meillä 3-vuotiaalla myös ollut näitä. Kerran käytiin päivystyksessä, EEG otettiin ja siinä normaalit iän mukaiset muutokset.

      • periksi ei anneta

        Voimakastahtoinen lapsi tekee kaikkensa saadakseen viestinsä perille ts. " tikahtuu".
        Omalta lapselta luonnistui pienenä samat temput. Tällä hetkellä neito on murrosikäinen ja järjestää toisenlaiset show`t .......


      • raivotar.....

        Täällä ihan aikuinen nainen, jolla oli noita kohtauksia lapsena.
        Äiti otti jaloista kiinni ja nosti niin, että roikuin pää alaspäin. Sillä tavalla kuulemma henki alkoi taas kulkea.
        Tädilläni ollut samaa hänen ollessaan pieni. Täti on seitsenkymppinen ja itse olen yli nelikymppinen.
        Eipä nuo mitään sairauskohtauksia ole, on vaan lapsella toisinaan niin kova oma tahto, että henki ihan salpautuu, kun saa raivarit. Omalla tyttärelläni oli myös ihan hirveitä raivareita uhmaikäisenä, mutta siihen aikaan taas käskettiin ottamaan lapsi tiukasti syliin ja odottamaan, että kohtaus menee ohi. Tosin hänellä ei ollut tätä hengen salpausta.

        No, siihen aikaan kun olin lapsi, oli toki muitakin kamalia juttuja, esim. korvien puhkominen ilman puudutusta. :(


      • neuvoja...

        Vasta 3-vuotiaana lapsi alkaa tajuta, että hän ei ole kaikkivaltias. Siihen asti hän uskoo niin,koska se on sisäänkoodattu eloonjäämiskeino. Hän reagoi vastoinkäymisiin itkulla ja itkulla ilmoittaa, ettähaluaa huomiota,mhoitoa ja hoivaa. Se on normaalia. Vanhempien pitäisi tietää tämä. Lapsen pitää olla sellainen, koska hän haluaa pysyä hengissä ja saada apua, jota ilman ei selviä. Älkää kieltäkö häneltä apua. Mikään moittiminen ei tehoa alle4 vuotiaisiin,koska hän ei ymmärrä sitä.
        Vasta 4 vuoden aikoihin(voi heittää) alkaa hän ymmärtää, että muutkin "ovat olemassa". Pientä uutta sisarusta ei alle 4 vuotias pidä muuna kuin kilpailijana, häneltä on turha odottaa mitään "isoveli/isosisko-tunteita, hänellä ei ole siihen edellytyksiä.
        Ei ole muuta ratkaisua kuin kärsivällisyys ja sukulaisten apu, jos ette jaksa. Lapset ovat pieniä vain hetken, myöhemmin teitä kuitenkin kaduttaa, jos olette räyhänneet, ettekä olleet kärsivällisiä.
        Apua pitää kysyä ja saada.
        Lasten kehitykseen kuuluu itku. Itku häiritsee aikusia ja itkua kuuleva luulee, että on suurikin hätä. On osattava erottaa todlelinen hätä ja sellainen, kovakin itku, joka kuuluu siihen kehitykseen, jossa lapsi vähitellen ymmärtää olevansa osa maailmaaa, eikä vain yksin omassa maailmassaan.
        Olisi hyvä,jos uusi lapsi tulisi vasta kun ensimmäinen on jo yli 4:n. Liian monissa perheissä tulee kauhea kaaos, jos on vastasyntynyt ja 2-vuotias. Sen kaaoksen tunnistaa, kun katsoo kodin siivoustilannetta, se on hyvä mittari.


      • hah...
        neuvoja... kirjoitti:

        Vasta 3-vuotiaana lapsi alkaa tajuta, että hän ei ole kaikkivaltias. Siihen asti hän uskoo niin,koska se on sisäänkoodattu eloonjäämiskeino. Hän reagoi vastoinkäymisiin itkulla ja itkulla ilmoittaa, ettähaluaa huomiota,mhoitoa ja hoivaa. Se on normaalia. Vanhempien pitäisi tietää tämä. Lapsen pitää olla sellainen, koska hän haluaa pysyä hengissä ja saada apua, jota ilman ei selviä. Älkää kieltäkö häneltä apua. Mikään moittiminen ei tehoa alle4 vuotiaisiin,koska hän ei ymmärrä sitä.
        Vasta 4 vuoden aikoihin(voi heittää) alkaa hän ymmärtää, että muutkin "ovat olemassa". Pientä uutta sisarusta ei alle 4 vuotias pidä muuna kuin kilpailijana, häneltä on turha odottaa mitään "isoveli/isosisko-tunteita, hänellä ei ole siihen edellytyksiä.
        Ei ole muuta ratkaisua kuin kärsivällisyys ja sukulaisten apu, jos ette jaksa. Lapset ovat pieniä vain hetken, myöhemmin teitä kuitenkin kaduttaa, jos olette räyhänneet, ettekä olleet kärsivällisiä.
        Apua pitää kysyä ja saada.
        Lasten kehitykseen kuuluu itku. Itku häiritsee aikusia ja itkua kuuleva luulee, että on suurikin hätä. On osattava erottaa todlelinen hätä ja sellainen, kovakin itku, joka kuuluu siihen kehitykseen, jossa lapsi vähitellen ymmärtää olevansa osa maailmaaa, eikä vain yksin omassa maailmassaan.
        Olisi hyvä,jos uusi lapsi tulisi vasta kun ensimmäinen on jo yli 4:n. Liian monissa perheissä tulee kauhea kaaos, jos on vastasyntynyt ja 2-vuotias. Sen kaaoksen tunnistaa, kun katsoo kodin siivoustilannetta, se on hyvä mittari.

        Heh.... kodin siivoustilanne ei kerro kyllä yhtään mitään, se ei ole mikään mittari.
        Tunnen paljon poikamiehiä, joilla on kämppä kuin hävityksen jäljiltä. Ihan onnellisia ovat silti.


      • Lunkisti ottava
        hah... kirjoitti:

        Heh.... kodin siivoustilanne ei kerro kyllä yhtään mitään, se ei ole mikään mittari.
        Tunnen paljon poikamiehiä, joilla on kämppä kuin hävityksen jäljiltä. Ihan onnellisia ovat silti.

        Näin on, ei kyllä kerro! Ihmisillä on normaalistikin ihan erilainen tapa siivota. Jotkut haluavat, että koti on aina tiptop ja siivoavat usein, toisille taas ei ole niin nöpön nuukaa ja viihtyvät sekamelskassa. Ja mitä kukin siis pitää sekamelskana. Toisen mielestä asunnossa voi olla sekamelska, toisesta ei ole.
        Lapsen tulo voi vaikuttaa siivoamiseen, mutta se että päättää ottaa siivouksen kanssa vähän aiempaa rennommin, ei tarkoita välttämättä, että olisi jokin vialla.


      • Loke
        neuvoja... kirjoitti:

        Vasta 3-vuotiaana lapsi alkaa tajuta, että hän ei ole kaikkivaltias. Siihen asti hän uskoo niin,koska se on sisäänkoodattu eloonjäämiskeino. Hän reagoi vastoinkäymisiin itkulla ja itkulla ilmoittaa, ettähaluaa huomiota,mhoitoa ja hoivaa. Se on normaalia. Vanhempien pitäisi tietää tämä. Lapsen pitää olla sellainen, koska hän haluaa pysyä hengissä ja saada apua, jota ilman ei selviä. Älkää kieltäkö häneltä apua. Mikään moittiminen ei tehoa alle4 vuotiaisiin,koska hän ei ymmärrä sitä.
        Vasta 4 vuoden aikoihin(voi heittää) alkaa hän ymmärtää, että muutkin "ovat olemassa". Pientä uutta sisarusta ei alle 4 vuotias pidä muuna kuin kilpailijana, häneltä on turha odottaa mitään "isoveli/isosisko-tunteita, hänellä ei ole siihen edellytyksiä.
        Ei ole muuta ratkaisua kuin kärsivällisyys ja sukulaisten apu, jos ette jaksa. Lapset ovat pieniä vain hetken, myöhemmin teitä kuitenkin kaduttaa, jos olette räyhänneet, ettekä olleet kärsivällisiä.
        Apua pitää kysyä ja saada.
        Lasten kehitykseen kuuluu itku. Itku häiritsee aikusia ja itkua kuuleva luulee, että on suurikin hätä. On osattava erottaa todlelinen hätä ja sellainen, kovakin itku, joka kuuluu siihen kehitykseen, jossa lapsi vähitellen ymmärtää olevansa osa maailmaaa, eikä vain yksin omassa maailmassaan.
        Olisi hyvä,jos uusi lapsi tulisi vasta kun ensimmäinen on jo yli 4:n. Liian monissa perheissä tulee kauhea kaaos, jos on vastasyntynyt ja 2-vuotias. Sen kaaoksen tunnistaa, kun katsoo kodin siivoustilannetta, se on hyvä mittari.

        En tiedä miten tunnevammaisena olet elämäsi elänyt, mutta jo alle 4-vuotias ymmärtää jo pikkuveljen tai -siskon idean. Ja miten vitussa meinaat, että yli 4-v joskus jotain oppii, jos alat vasta siinä vaiheessa moittimaan asioista. Meillä kyllä lapsi jo osaa ja ymmärtää... Mistä teitä siivoushippejä oikein sikiää?


      • TattariKivi
        periksi ei anneta kirjoitti:

        Voimakastahtoinen lapsi tekee kaikkensa saadakseen viestinsä perille ts. " tikahtuu".
        Omalta lapselta luonnistui pienenä samat temput. Tällä hetkellä neito on murrosikäinen ja järjestää toisenlaiset show`t .......

        Kaikki jollakin tapaa,"pulpahtaneet pinnalle" jotenkin tämän "hyvinvoinnin ja sivistyksen seurauksena".


      • nyt isoäiti

        meillä myös tytöllä näitä affektikramppeja.ei vaarallisia,mutta inhottavia.lapsi ns lopettaa hengityksen,kaatuilee,muuttuu siniseksi jne.lastenklinikalla sanottiin että kylmää vattä selkään niin lapsi automaattisesti "haukoo"ilmaa.Tai olkaa huomioimatta lasta silloin.kääntäkää selkää,mutta esim tyynyjä ympärille ettei satu kun kaatuu.Rajut ohjeet,mutta meidän tyttö lopetti kun huomas että ei saanutkaan tahtonsa läpi enään sillä menetelmällä


    • Pikkusiskolla oli samaa vikaa.. huusi niin kauan että aivot ei saanut happea tarpeeksi ja pyörtyi.. tajuttomuus kesti muutamia sekuntteja. Paras keino oli puhaltaa suuhun, silloin kun huomasi ajoissa että alkaa taju katoaan. Puolisen vuotta kesti että meni ohi.

      • VArOITUS..

        Lapsen suuhun kun puhaltaa, keuhkot repeävät helposti, koska ne ovat hyvin pienet ja aikuinen puhaltaa liikaa.
        Elvytyksessä tästä aina varoitetaan.


      • jooopajoooo

        joo älkää nyt helvetti menkö puhaltamaan alle vuoden ikästen keuhkoihi, ellei oikeasti tartte elvyttää!


    • kristam

      Meillä oli pojalla samaa. Alkoi n.1v,pahimmillaan oli 2-3vuotiaana,silloin saattoi taju lähteä parikin kertaa viikkoon. Oikein pelotti aina milloin saa kiukku ym kohtauksen,koska niin usein johti äänettömään itkuun ja pyörtymiseen. Neuvolassa sain ohjeet,että tärkeintä pysyä itse rauhallisena (lapsi vaistoaa hätäännyksen ja se voi pitkittää kohtausta) ja että kohtaukset menevät ohi kun ikää tulee lisää. 3-4 ikävuoden väliin nämä sitten vähenivät ja nyt ei ole ollut pariin vuoteen enää mitään,poika nyt reilu 6vuotta. Tiedän että on vaikeaa pysyä rauhallisena,koska se on kauheaa katsottavaa kun lapsi on eloton ja sininen,mutta kyllä siihenkin oppii. Kertaakaan ei tarvinnut ampulanssia soitella. Olen myös kuullut jotta tämä on kaksosilla yleisempää,mutta ei tämä muutenkaan mikään harvinainen juttu ole :)

    • 1988

      Meillä oli samanlaista, ja kuinka monta kertaa lähettiin ambulanssilla sairaalaan,sitten yks amppari hoitaja sanoi että se on itsepäisen lapsen merkki,että vie tyttö vaan raittiiseen ilmaan ,niin ne kohtaukset vaan loppui

      • ruuat syyniin

        Lapsen ruuat on myös tarkistettava. Hyvässä ravintotasapainossa ei lapsi niin helpostij oudu sellaisiin tilanteisiin, joissa häneltä menee täysin hermot. Sokeri, sipsit ja muu roska pois,puuroa ja hedelmiä, lihaa.


      • älykkö500

        meillä pikkusiskolla tuli affektikohtauksia pienenä. ne eivät ole vaarallisisa mitenkään. siinä lapsi itkee niin paljon ettei saa henkeä jolloin voi mennä tajuttomaksi,ne voi tulla ihan tahtomattakin. siskollani tuli niitä vain silloin kun siihen sattu todella paljon esim.tippui tuolilta ja itki niin itki niin paljon et meni veteläksi. ikinä ei tehnyt sitä tahallaan tai minkää raivon tai uhman takia. oli äärimmäisen rauhallinen lapsi joka ei juuri koskaa edes kiukutellut. joten ei ne kohtaukset minkään voimakastahtoisen lapsen merkki automaattisesti ole todellakaan.


    • Ompunäiti

      Hei!
      Meillä samanikäinen lapsi ja aivan samanlaisia kohtauksia! Tulee todella usein, ja aina saa pelätä että menee tajuttomaksi. Meillä tajuttomuus kestää minuutin.. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia kanssasi.
      Poikaa on tutkittu vaikka kuinka mutta mitään ei ole löytynyt.. Tunne, kun lapsi makaa tajuttomana on aivan kamala, aina pelkää että hän ei herää.. :(
      Voimia!

    • Ed Monte

      Mistä sitten onkaan kysymys, niin älä ihmeessä jää tänne tämän sivuston vastausten varaan ja niitä odottamaan. Olipa toisilla lapsilla samanlaisia tilanteita, kuten neuvolassa on sanottu, niin kysymys on SINUN lapsestasi. Ota yhteyttä ensitilassa lasten lääkäriin. Pyydä perusteellisia tutkimuksia lapsellesi. Uskon, että asia selviää ja lapsesi saa asiallista ja omaan tilanteeseensa sopivaa hoitoa. Varhaisvaiheessa tehdyt ja asialliset tutkimukset lääkärin kautta mahdollistavat riittävät ja tarpeelliset hoidot, jotka myös mahdollistavat lapsesi tervehtymiseen. Ajattele: lapsi on pieni ja tarvitsee tukea, suojaa, apua ja huolenpitoa oman elämänsä rakentumiseen suojattuna ja turvallisesti. Se ilahduttaa lastasi ja myös sinua. Samallahan myös itse vältyt monenmoisilta harmeilta, mielipahalta ja surulta. Asianmukainen lääkäri on avainasemassa. Hän on myös asiantuntija vastaamaan siihen, josko minkäänlaiseen huoleen ei ole aihetta. Onnea ja menestystä sinulle ja pienelle lapsellesi, hän tarvitsee sinua.

    • vieras........

      Narkolepsiassa tuo on kanssa eräs oire. Voimakkaat tunteet vievät lihasvoimat.

      • Peippula

        Narkolepsia aiheuttaa nukahtamiskohtauksia ilman raivareita! Älä viitsi tänne sepitellä tietämättömänä tällaisia!!!!!!!!


      • Terapeutti T

        Aikuisten , psyykkisesti sairaitten, heillä narkolepsian kaltaisia kohtauksia voi esiintyä voimakkaiden tunnetilojen yhteydessä.
        Esim. maaniset, hysteeriset ihmiset eivät kestä heihin kohdistuvaa arvostelua tai tapahtuma traumaattinen, silloinkin mekanismi ja syntytapa toisenlainen.
        Narkolepsiasta ei siinäkään pohjimmaltaan ole kyse, vaan voimakkaasta hetkellisesta psyyken rasituksesta.
        Samasta kiukkukohtauksessa kyse, tilanne menee överiksi, ja kroppa sanoutuu irti tilanteesta.

        Lapsella, joka uhmaikäinen, ei näin tod. ole.
        Äitiä ei ole fiksua pelotella lisää.
        On varmasti tarpeeksi rankkaa jaksaa nyt noita täysin harmittomia kohtauksia, jotka johtuvat voimakkaasta itkusta ja siihen liittyvästä hapenpuutteesta, joka on täysin vaaratonta.


    • muuten terve

      pienenä samanlaisia "kohtauksia" Äitini oli vienyt lääkärille, jolloin lääkäri oli haukkunut liiaksi passatuksi lapseksi. Menivät vuosien kuluessa ohitse, mutta astmaan olen sen jälkeen sairastunut. Lieneekö astmalla siihen mitään yhteyksiä? Tiedä häntä.

      • äiskä24v

        Mun 2 vuotias poikani on hyvin, noh, sanotaan nyt vaikka näin, että kovaluonteinen. Helposti suuttuu ja se tarkoittaa kovia raivareita. Huutaa niin pitkiä vetoja, että huulet menee siniseksi ja taju lähtee.
        Olen yrittänyt kääntää huomion muualle, kun huomaan raivokohtauksen merkkejä, tässä onnistumatta :(


      • google asiaa

        Hapen puute tekee sen kun se on raivokasta itkua sama asia kun ihminen liiallinen nauru niin voi pyörtyä myös.


    • epilepsiaako?

      HEI;mein vanhimmainen lapsi oli eskarissa ku sai ensimmäisen kohtauksensa.(huhtikuussa 2007)
      aina ku mentii lääkäriin ambulanssilla oli vastaus;Kuume kouristus vaik kuumetta ei ollu....

      no neljännen kohtauksen jälkee lääkärit vasta totes ja huomasivat kuvista ettö;kyseessä on MÄÄRITTELEMÄTÖN EPILEPSIA;

      ELI suosittelen että,aina kun kohtaus ilmenee/alkaa soita ambulanssi ja neurologille tutkimuksiin...

      • Poilpo

        Mut tässä onkin se ero, että teillä nämä itkuaffekstit alkavat jo yleensä 1-2- vuotiaana. Teillä on tullut tuo vasta 6- vuotiaana, joten ei ole sama asia!22


    • ei kummallista

      Ei hätää kun ensi säikähdyksestä elpyy. Minulla vanhin tytät oli sellanen.....hän nyt jo 50 vuotta täyttänyt kaikin puolin hyvin viova ihminen aina ollut. Lapsena sai tällasia "kohtauksia"...meni ihan hengettömäksi kun vihastui tai oli pahoillaan, itkeä ei osannut koskaan niinkuin lapselta oliso i odottanut. Hän ei siis huutanutkaan, Tällä tyttärellä nuorin ..on poika joka jo nyt ehtinyt 18 vuoden ikään. Tää sai myös vuoden parin ikäisestä sellaisia "kohtauksia". Itki vähän mutta tyrehtyi ja meni ihan hengettömäksi... Kun "kohtaus" laantui mniin saattoi nukahtaa parisen tuntiakin... Istuin tää lapsi sylissäni kunnes hän rauhoittui ja nukahti lopen uupuneena.. Oli onni että osasin ja muutkin ympärillä ottaa nää tilanteet järkevästi. On nimittäin niinkin että juuri kun sellanen "kohtaus" alkaa lapsella niin on varottava miten lasta koskettelee ja ottaa kiinni... hengenahdistus voi paheta jos tekee äkkiliikkeitä lapsen kanssa, rauhallisuutta vanhemman läheisyyttä ja varovaista kehon lämpöä, herkkaa kosketusta ja ehkä useimmiten syliin joksikin aikaa, edellyttäen että lapsi haluaa. Tää syndrooma kasvaa pois ajan mukana eikä jätä minkäänlaista vauriota. Mutta aatteles jos menee lääkäriin ja saa vaikka väärän diagnoosin lapselle, astma tms diagnoosi. Niinkin on tapahtunut joten lapsesta on tehty lääkeriippuvainen turhan takia ja sairas vielä. Joten kärsivällisyyttä muutama vuosi niin oireet poistuvat (täällä Ruosissa on tällä syndroomalla nimi: affektanfall...en tiedä suomal nimeä.........jos käännän suoraan niin tulee Affekt = viha tai sinnepäin ja anfall =kohtaus )

      • nmkh

        Selkästi affektikohtaus, koska tulee aina kiukustumisen yhteydessä. Epilepsialla ei ole tuollaista kiukku-yhteyttä.


      • :)
        nmkh kirjoitti:

        Selkästi affektikohtaus, koska tulee aina kiukustumisen yhteydessä. Epilepsialla ei ole tuollaista kiukku-yhteyttä.

        mielestäni myös selviä affektikramppeja. meidän pojalle kun tuli eka tuommoinen niin mekin mentiin ambulanssilla sairaalaan jossa tehtiin epilepsia tutkimus. mitään ei löytynyt. poika sai noita affektikrammeja (tai kiukkukramppeja) noin kaksivuotiaaksi asti. ovat yleisiä ja vaarattomia. googleta vaikka affektikramppi niin saat selkeämpää tietoa kuin näiltä vastaajilta...

        toki silti, vaikka selkeältä affektikrampilta kuulostaa niin lasta voit käyttää lääkärissä ja tutkimukset voidaan tehdä. ei siitä ole mitään haittaakaan. minua ainakin henkisesti auttoi se, että lääkäri pystyi testien jälkeen vakuuttamaan, että kyseessä on vaaraton affektikramppi.


      • P
        nmkh kirjoitti:

        Selkästi affektikohtaus, koska tulee aina kiukustumisen yhteydessä. Epilepsialla ei ole tuollaista kiukku-yhteyttä.

        Juu eikä narkolepsialla, niinkuin joku jo pelotteli!


    • jopasonjotakin

      ...tapaisia juttuja kun lukee, ei voi olla epäilemättä sellaista vaihtoehtoa että joku kirjoittelee näitä tänne jotta keskustelupalsta vetäisi ihmisiä puoleensa. Ei kai kukaan ole niin vastuuton ja tomppeli, että alkaisi kysellä akuuttiin, OMAAN LAPSEENSA liittyvään terveydelliseen vaivaan neuvoja jollain keskustelupalstalla? Tuossa kuvaillussa tapauksessahan on kyse vaarattomasta itkukohtauksesta, joka ilmenee voimakastahtoisilla ihmisillä ja johtaa hengittämättömyydestä johtuvaan hetkelliseen tajuttomuuteen. Mutta kun tuollainen tulee esille ekan kerran, jokainen normaali vanhempi hakeutuu lääkäriin, eikä jonnekin nettiin...

      • 12345600

        Itse en kirjoittele pojan sairauksista tain kysele muilta mitä tämä on,koska mun mielestä kukaan ei pysty neuvoo ellei ole lääkäri tai terveysneuvoja. meillä pk-seudulla on terveyspuhelin sinne saa soittaa ja ne opastaa sieltä. En lähtisi kyselee tälläisiä asioita keskustelupalstalla varsinkin S24 sella,kun täällä ihan skitsoo jengii, niin minä aina turvaudun alan ammattilaisiin jos sairaudesta tai muusta on kyse.


    • maamx3

      Esikoinen pienenä itkiessään lopetti hetkeksi hengityksen ja huulet sinerty. Ei kuitenkaan pyörtynyt. Mutta nuorempi lapsi aloitti affekti uran reilu puoli vuotiaana. Niiltä main niitä voi alkaa tulemaankin. Käytiin ekan pahemman kohtauksen(pyörtymisen) jälkeen sydänfilmissä. Kaikki oli ok :) No kohtauksia tulee 0-7 kertaa viikossa. Ensin kohtaus tuli kovan itkun aikana. Nämä itkut johtui yleensä kivusta ku muksahduksia tuli. Nyt myöhemmin kun tyttö on 1v 7 kk tulee kohtauksia myös mielipahasta. Mua rauhoittaa tieto et olen täysin varma että kohtausta ei tule ilmaan tavis itkua. Ne siis tulee AINA kovan itkun seurauksena. Eipä meillä muuta tehdä kun oteta syliin ja puhuta rauhoittavasti ettei ole hätää. Muistutetaan myös et nyt voisi jo hengittää.Ei saisi panikoida. Puhaltaminen kasvoille (ei siis suoraan suuhun)voi laukaista kohtauksen ja henki alkaa taas kulkemaan. En ole kokeillu ulos raittiiseen ilmaan viemistä. Mulle sanottiin ohjeeksi et jos lapsi ei tokene puolessa minuutissa ni sit sairaalaan. Meillä menee kohtaus yleensä näin. Voimakas pahamieli-> voimakas itku-> itkuloppuu ku seinään/ hengitysloppuu-> lapsi taistelee hengittääkseen :( -> kasvot sinertyy -> pyörtyminen-> velttous -> hengitys käynnistyy -> lapsi tokenee-->itku jatkuu ennen ku pahamieli helpottuu. Eihän tää hyvältä tunnu mut näillä mennään. Tsemppiä!

    • voi voi

      sanoppa kuule ettei aina voi saada mitä haluaa, täytyy ottaa huomioon toisetkin.

      • Niimpä... Tuntuu siltä,että nämä ns. voimakastahtoiset lapset ovat pilalle lellittyjä ja jos ei kaikki mene lapsen tahdon mukaan niin järjestetään kohtaus. Kasvattakaa lapsianne.


    • Hanna mamma

      Heippa!
      Minä olen tuon saman tajuttomuushetken kokenut poikani kanssa. Hän muutaman kerran
      tavallaan itki niin rankasti, että muuttui siniseksi, meni tajuttomaksi hetkeksi.
      Hän silloin noin 2-3 vuotias, nyttemin juuri 40:s juhlat vietti.
      Terveisin
      Hanna mamma

    • affekti-kohtaus

      Hei.
      Meillä oli seuraavanlaisia kohtauksia. Ekalla kerralla meni ihan veltoksi, vaistomaisesti ravistelin olkapäistä ja hoin nimeä. Säikähdin ihan kamalasti ja ehdin jo huútaa miehelle että soittaa ambulanssin. Mutta hetken päästä virkosi ja kaikki hyvin. Sen jälkeen on mennyt melkein silmät nurin, huulet siniseksi ja tyttö ihan veltoksi. Näitä kutsutaan affekti-kohtauksisksi. Niistä on tosi vähän tietoa neuvoloissa tai ylipäätään netissä. Ei ilmeisesti ole tutkittu tarpeeksi. Mutta se tieto mitä minä sain oli että ei ole vaarallista, on voimakastahtoisten lasten ongelma. Jos sattuu tosi paljon tai muuten kiukututtaa että alkaa huutamaan niin ettei ääntä kuulu niin happea ei kulje tarpeeksi ja siitä voi seurata tiedottomuus. yleensä ei kestä kuin hetken ja iän myötä menee ohi. meillä ei ole ollut vastaavia enää pitkään aikaan.

      Mutta jos sinua vähänkään mietityttää niin käy specialistilla tarkistuttamassa asia.

    • lastenmielisten on t

      lapsi on ilmeisesti saanut aina kaiken halaumansa ...niinkö....minä puhuisin lapselle Jeesuksesta hänhän ajoi ulos riivaajan jopa lapsesta, Raamattu puhuu siitä.Matt. 15:22. Puhu hänelle Jeesuksesta niin näät, että tilanne selkiintyy.....lapset kaipaavat Jumalan läsnäoloa lähelleen.....se rauhoittaa hänet varmasti. Hän saattaa jopa itsekin jo pelätä tuota "kohtauta" ja siitä syntyy kierre, joka on katkaistava.

      Voikaa hyvin!

      • Neuropsykan opiskeli

        kannattaa käydä lastentautien erikoislääkärillä, siitä eteen päin ehkä --neurologilla ja lasten neuropsykiatrilla.

        Ei ole mitään älyä jäädä arvuuttelemaan, onko kyseessä tavallista voimakkaampi kiukkukohtaus, luonteenpiirre tms. vai jokin jokin ihan oikea neurolgisperäinen sairaus. Niihin on nimittäin olemassa hyviä hoitoja. - Voi olla harmitonta, mutta voi olla olemattakin.

        Jättämällä tutkituttamatta voit hyvästä tahdostasi huolimatta tulla vaikeuttaneeksi pikkuisen tulevaakin elämää.

        Kyllä meilläkin pienet ovat suutuspäissään aikanaan jopa vähän sinertäneet.

        Mutta se, että lapsi menee tajuttomaksi, on kyllä jo tutkimisen väärtti ja häläri.


      • Nuppusen äiskä
        Neuropsykan opiskeli kirjoitti:

        kannattaa käydä lastentautien erikoislääkärillä, siitä eteen päin ehkä --neurologilla ja lasten neuropsykiatrilla.

        Ei ole mitään älyä jäädä arvuuttelemaan, onko kyseessä tavallista voimakkaampi kiukkukohtaus, luonteenpiirre tms. vai jokin jokin ihan oikea neurolgisperäinen sairaus. Niihin on nimittäin olemassa hyviä hoitoja. - Voi olla harmitonta, mutta voi olla olemattakin.

        Jättämällä tutkituttamatta voit hyvästä tahdostasi huolimatta tulla vaikeuttaneeksi pikkuisen tulevaakin elämää.

        Kyllä meilläkin pienet ovat suutuspäissään aikanaan jopa vähän sinertäneet.

        Mutta se, että lapsi menee tajuttomaksi, on kyllä jo tutkimisen väärtti ja häläri.

        pyörtymisillä voi olla ihan harmittomatkin syyt. Hänellä voi olla stressiä (juu-u, kyllä lapsillakin on, vaikkemme me vanhemmat sitä ehkä huomaa), hankala vaihe, vaikeuksia tulla juttuun temperamenttinsa kanssa - whatever. Suuri osa näistä jutuista menee kiukkuiluiän myötä ohi.

        Mutta VOI olla, ettei harmi olekaan ohimenevä. Siltä varalta autat mun ymmärtääkseni lastasi parhaiten, jos viet hänet hellästi ja lämpimästi lastenlääkärin tutkimukseen. Ei siitä mitään haittaakaan ole.

        Kaikkea ei tietenkään tarvitse pelätä "sairaaksi" heti kättelyssä. Meilläkin ovat lapsoset raivonneet ja kiukkuilleet ties kuinka. Yhdellä heistä sitten todettiin ADHD - ja, so what? Se on nyt hoidossa, ja kaikki sujuu ihan ok. Tyttö (5v) ei ole enää hätääntynyt, emmekä me vanhemmatkaan panikoi.

        Pojassasi ei välttämättä ole yhtään mitään kummallista, häiriötä, vikaa tai muuta. Äitinä olen kuitenkin iloinen, että sain ajoissa selvää asiasta. Tyttö on kullannuppu, oli hänellä se, toi tai tämä - mutta tieto helpotti kaikkien elämää.

        Lykkyä tykö!


    • kokenut saman

      mutta pelottavaa kyllä. oman kanssa ihan samaa, ja mietin että voiko se olla muka normaalia mitenkään. lapsi menee ihan veltoksi, tosi pelottavaa. sen jälkeen ihan tööt.

      mutta kuten viisaat ovat sanoneet; se menee ohi, ja se on kuin onkin normaalia.

    • Iara

      Kun olin alle 2v en IKINÄ itkenyt ellei minua sattunut. Äitini jopa käytti minua neuvolassa sen takia mutta eipä ollut mitään. En ole kyllä mikään vanha, vaan vasta 13v. Enkä ole mikään veuvoja, mutta kannattaa käyttää sitä lääkärissä, ja uskoa häntä... en kuitenkaan usko, että tuo olisi ihan hirveän vakavaa.

    • jepsjepsss

      Hommaa peltorit...Tai lapselle ne silmälaput, mitä ravihevosilla on.

    • melkeinmummu

      Äiti kertoi aika oleellisen erotusdiagnostisen asian: KUN LAPSI TAHTOO EIKÄ SAA, niin kohtaus alkaa.
      Ei mikään epilepsia oireile vain silloin kun on mielipahaa. Kyllä tämä on tätä pahaa uhmaa, niin että henki salpautuu ... EI ainakaan kannata antaa periksi. Mielummin ennakoida, järjestää valintatilanteita, väistellä ja antaa lapsen tehdä "valinta". Ainahan ei saa mitä haluaa, se on elämää ja valitettavasti pitää oppia jo pienenä.

    • meillä oli vähän saman suuntaista likalla pienenä alko huudolla ja tuntu ettei muistanut vetää henkee välissä sit kun huutoloppu ni silmät pyörähti "ympäri" huulet myös sinerty ja likka muuttu veltox. mä otin syliin hänet tukien päätä. mut sillon sanottiin et se menee ohi ennen 4ikävuotta niinkun menikin.

      en osaa kirjottaa oikeen selvästi ja aikaa kun on kulunut monta vuotta niin ei kaikkee enää ees muista. mut pojan synnytty pelkäsin et onko sil sama ongelma mut onnex ei oo ollu.
      t:mä :)

    • ...

      Neurologin pitäisi osata vastata siihen kysymykseen, että mikä on kyseessä ja miksi näin tapahtuu.

    • Aikuisen vika

      siihen. Ei ole lapen vika. Meillä ei koskaan ole kaupassa ollut vastaavaa, ei koskaan. Pienestä pitäen opetettu ettei kaikkea voi saada, eikä kukaan ole koskaan raivonnut jos ei saa.

      AIkuisten syy jos opettaa lapset saamaan kaiken. Kun lapsi huutaa ja sitten annetaan periksi ettei huuda, noidan kehä on valmis.

      • Riinaminna

        Kuulostaa hyvin tyypilliseltä kiukkuaffektikohtaukselta. Minun luonani oli kyläilemässä kerran yksi tyttö, joka alkoi tappelemaan siskonsa kanssa. HÄn huusi niin, että lopulta ei saanut "happea". Taju napsahti vähäksi aikaa pois, mutta hän virkosi pian. Hän sai näitä aina silloin tällöin. Hän oli keskosena syntynyt, en tiedä liittyikö tähän. Iän mukana ne jäävät pois. Syytä ei varmaan oikein tiedetä. Epilepsiasta ei ole kuitenkana kysy. Hyvällä lastentautien erikoislääkärillä kannattaa kuitenkin lasta käyttää. Jos tajuttomuus on pidempi niin sitten kiiruun vilkkaa sairaalaan. Kohtauksen aikana kannattaa katsoa että lapsi saa happea, avata kiristävät vaatekappaleet ja katsoa että hengitys kulkee, kannattaa avata myös ikkuna ja mahdollisesti viedä hetkellisesti lähelle avonaista ikkunaa, ei kuitenkaan niin että lapsi saa kovasti kylmää. Pitää laittaa lämmin peitto päälle.


      • Iara

        Ei se välttämättä ole niinkään! Voi se olla niinkin, että se kuuluu vain lapsen luonteeseen, esimerkiksi merään ystäväni veli oli sellainen, eikä häntä opetettu siihen että saa kaikkea haluamaansa. Moni muukin pieni itkee koska hän tahtoo, ja hän yrittää vaan vaikutta asiaan voimakkaasti.


      • Hah!

        Sorry mutta tuohon ei opeteta. Meillä nuoremmalla oli jo s.laitoksella kohtaus joka luokiteltiin kovaksi tempperamentiksi. Sittemmin on saanut juuri näitä affektikohtauksia ja on kauan hengittämättä.Tajuissaan on silti pysynyt.

        Naurattaa tuollaiset kaikkitietävät.


    • 3:n äiti

      Tuo on ihan normaalia! Meillä oli ihan samaa, olin lukenut asiasta aikaisemmin, joten en ihan paniikkiin joutunut, mutta en odotellut koskaan virkoamista, vaan puhalsin kevyesti keuhkoihin, kuten tekohengityksessä, niin poika virkosi heti, oli sen jälkeen hetken vähän pyörryksissä ja jotenkin haukotteleva.
      Mutta älä näytä lapselle hätääntymistä, äläkä anna periksi lapsen tahdolle noissa tilanteissa, niin tuo pyörtyily menee kyllä ohi. ei siinä mitään neurologeja tarvita!

    • käytös?

      Lääkärin tietysti, että saadaan poissuljettua mahdolliset vaaralliset asiat.

      Toinen asia on sitten se ettei tällaisen kohtauksen jälkeen pidä missään tapauksessa antaa sitä lapsen paljon tahtomaansa asiaa/esinettä. Antamalla periksi asiassa lapsi tietysti oppii, että tämä käytös tuo aina palkinnon.

    • maamx3

      Hohhoijaa! Nyt ihmiset on sekoittaneet tämän affektin uhmakiukkuun. Joo kyllä sitä esiintyy myös uhmankin aikana mutta myös muunkin itkun takia. Itse olen lastenhoitaja enkä paapo omia lapsiani ja anna helposti periksi. Näin myös muidenkin mielestä.Vaikka tyttö pyörtyy en ole IKINÄ antanut asiaa periksi. Eli tää ei johdu kasvatuksesta. Itsekkin olen lueskellut et tätä esiintyy voimakas tahtoisilla lapsilla. Ehkä niin. Onhan tuo omakin aika tänttärätää :D

    • ritu muori

      mul oli kans ongelma kaupassa varsinkin namutiskillä sanoin et jos ei huuto ja kiukuttelu lopu niin ei tu mitään toistu 2 kertaa sit se loppu vaikka mentiin namien ohi hiljaa olivat kassalla sanoin kun ootte noi kilttejä eikä kiukuttelua saa hakee namipussit ilo oli ylinmillään

      • huhuhuh

        onpa täällä taas tarkkoja lukijoita. aloittaja kirjoittaa ekassa kommentissa keskustelleensa asiasta neuvolasssa ja silti monet haukkuu tyyliin "Mutta kun tuollainen tulee esille ekan kerran, jokainen normaali vanhempi hakeutuu lääkäriin, eikä jonnekin nettiin... ". ja en yhtään ihmettele hoitojonoja ku puolet kirjoittajista taitaa käyttää lapsiaan lääkärillä jo pelkän itkun takia....


      • huh hellettä
        huhuhuh kirjoitti:

        onpa täällä taas tarkkoja lukijoita. aloittaja kirjoittaa ekassa kommentissa keskustelleensa asiasta neuvolasssa ja silti monet haukkuu tyyliin "Mutta kun tuollainen tulee esille ekan kerran, jokainen normaali vanhempi hakeutuu lääkäriin, eikä jonnekin nettiin... ". ja en yhtään ihmettele hoitojonoja ku puolet kirjoittajista taitaa käyttää lapsiaan lääkärillä jo pelkän itkun takia....

        Muistan kun kummisetäni tyttö sai tuon mallisen "kohtauksen" niin setä otti ja piiskasi tytön, tämä
        tapahtui viisikymmen luvulla. Eikä tyttö enää saanut "kohtausta" että semmonen muisto...


      • Terapeutti T

        Alkuperäiselle lohduksi:

        - itselläni viisi lasta, nyt aikuisia, normaaleja kaikin puolin.

        Kaksi lastani syntyivät hyvin pienellä ikäerolla, ja kun vanhempi keksi, että kiukutella voi niin että pyörtyy huutoonsa, ja taju kankaalle, nuorempi toisti oppimansa tempun. Niinpä meillä oli kaksi itkupotkuraivarin saajaa, jotka kokeilivat temppua tuon tuosta, kunnes tajusivat, ettei silläkään saa tahtoaan perille.

        Neuvolan täti on oikeassa.
        Mitään vaarallista ei ole tapahtumassa, eikä ole syytä mennä lääkäriin, vaan kyseessä on voimakastahtoinen vekara, joka kokeilee rajojaan. Ne rajat pitää nyt antaa, sillä niitä hän hakee rajulla tavalla.

        Parhaiten menee ohi, kun ei anna tälle tapahtumalle mitään huomiota.

        Syliin ottaminen saattaa jopa pahentaa tilannetta, koska sillä viestität, ettet olekaan jämäkkä, sanojensa takana aina pysyvä aikuinen , vaan palkitset kiukuttelun hellimällä ja tyynnyttämällä. Ei kannata antaa puolitajuttomalle muksulle sellaista, vaan pyrkiä olemaan niin, ettei huomioi muuta kuin ettei satuta itseään ja ettei ole kyse epileptisestä kohtauksesta, jonka kyllä äkkiä huomaa: jälkimmäiseen liittyy nykinää, raajojen kouristelua ja muita neurologisia oireita.

        Kokeile huomioida lasta silloin kun ei ole mitään erityistämeneillään, positiivisella tavalla, esim. päivällä keskellä leikkejä. Kehu, ole läsnä, anna aikaasi.Vuorovaikuta !
        Tehoaa !


    • etevän äiti

      Tuntuu tutulta. Meidän lapselta diagnosoitiin ADHD. Nyt kun se on hoidossa ja oikea nappi aamuisin ei ole mitään ongelmia.
      Ei kannata säikähtää sillä sitä on yllättävän monessa ja hoidettuna ei ole ongelmia.
      Googleta ja tutustu sekä puhu lääkärille.

    • Jandeera

      Minun tyttärelläni oli sama ja se on nimeltään affektiokramppi. Sitä esiintyy hyvin vahvatahtoisilla lapsilla ja jos jotenkin reagoit siihen, lapsi oppii manipuloimaan sinua sillä. Kun kohtaus tulee, ota lapsi syliisi, mutta älä pidä lujaa kiinni, koska on tärkeää, ettet paina keuhkojen kohdalta. Lueskele vaikka lehteä tms, jolloin hän huomaa, ettei saa sinua tekemään haluamaansa. Tuota voi esiintyä monta kertaa päivässä, mutta se häviää neljään ikävuoteen mennessä.

    • maamx3

      Olen syliin ottamisessa eri mieltä. Ainakaan itse en näe siinä mitään pahaa. En näe mitään haittaa jos otan lapset syliin silloin kun pahasti jo sinertää ja lapsi sätkii saadakseen henkeä. Pikemminkin suojelen kun ei kaadu holtittomasti maahan (näinkin on käynnyt)Tämänkin asian voi tehdä monella eri tyylillä. Itse me teemme niin että otamme syliin ja puhelemme tyyliin : Kylläpä sua nyt harmittaa mutta ei se haittaa. Mutta eihän me voida kiivetä hellalle.... . Kipuitkuun reagoimattomuus olisi minusta hirvittävä vääryys! Totta kai sillon sattuu!! Ei meidän tyttö mistään pikku kolmuista saa affektia vaan kunnon kivusta.

      Koen että mun tyttö on onnellinen ku saa rauhottua turvallisesa sylissä. Ja sit jos tyttö vaan rimpuilee pois niin ok. Ei ole pakko olla sylissä. Mut ei tuo affekti ole kivaa lapsestakaan! Syli on ihana turva ja silti pystytään rajat pitää.

      • wilma60

        Kaksi vanhinta lastani sai näitä affektiakohtauksia pienempänä useinkin. Kertaakaan en heitä lääkäriin vienyt vaan otin syliini ja siinä kohtaus hiljalleen loppui. Joskus vein lapsen sylissä ulos niin raitis ilma laukaisi kohtauksen nopeasti. Sylissä lapsen on turvallista rauhoittua kohtauksen jälkeen sillä kohtaus vie lapselta voimat täysin. Molemmat ovat olleet ihan hikisiä ja väsyneitä, taisivat joskus jopa nukahtaa heti kohtauksen jälkeen.


    • ödsljödkglösdg

      Se täytyy opettaa nulikalle, että aina ei saa tahtoa läpi ja maailma ei pyöri hänen halujensa ympärillä.

      Eihän kiukutteleva penikkasi ole saanut sikapiikkiä? Kun nämä ovat muka nyt yleisiä vaivoja, vaikka en ikinä ole asiasta tätä ennen edes kuullut.

    • mäns

      Hei, tytölläni sama vaiva n.1vuotiaasta asti. nyt 3,5 vuotta ja viimeisestä tajuttomuudesta n. puolivuotta, oisko jo mennyt ohi..
      meille kerrottiin että ei ole vaarallista ja menee aikanaan ohi, yleensä viimeistään 4v iässä. mutta valppaana pitää kuitenki olla kun huuto kuuluu, on juostava kattoon missä lapsi on, kerran portaissa mut sain kiinni. lapsi huutaa keuhkot tyhjäksi ja "tikahtuu" se tajun lähtö on keino "nollata" tilanne. yleensä tajuihin tullessa vain ihmetteli et mitä tapahtui. ja meille annettiin ohjeeksi 30 sekunttia jos ylittyy niin täytyy alkaa tutkimaan. meillä ehkä 20sek. pisin tajuttomuus. nykyään lapsi, terve reipas viksu eikä poikkea mitenkään muista ikäisistään.. niin ja se taju voi mennä kivusta, vihasta,jos loukataan, ja tahto asiasta. tuo 3-5sek tuntuu vähän nopealta reakointi ajalta kun muistaakseni yli minuutin kestävät vasta vaikuttaa hapen puutteeseen.. lääkäreitä on kans moneksi. me käytiin eka kerralla ambulanssilla sairaalassa ja oisko ollut 3 lääkäriä samoilla linjoilla. oisko tuo possunuha sitte vaikuttanu käytäntöön. minkälie ikäinen lapsesi on.

      • seitsemäs

        siskontytöllä samanlaisia kohtauksia, oli silloin n. kolme vuotias, nyt nelikymppinen, ei kai sitä koskaan sen kummemmin tutkittu ja meni ohi omia aikojaan. Onpa ihme, ettei tätä näinkin yleistä asiaa ole tarkemmin tutkittu. Iselläni viisi lasta, eikä heillä kellään onneksi vastaavaa, luonnetta kyllä löytyy, että en tiedä liittyykö siihenkään. Olisi kiva tietää, esiintyykö tällaista yhtä yleisesti suuremmissa, kuin yhden-kahden lapsen perheissä!?


    • Just joo

      Eihän tossa oo muuta taas vikana kuin kasvatus. Kun on höpötetty hellanlettas äidin pikku piltti pupuliini lässyn mässyn mussun joka kohdassa... LAPSESSAS mitään vikaa oo, kato peiliin ja kysy ammattiauttajalta miten voisit ite opetella mm. vaikka hieman johdonmukaisuutta.

    • tihk

      Äitini kertoi, että tein tuota samaa pienenä ja siitä on nyt 20 vuotta ja olen ihan täysin kunnossa vaikka pienenä suuttuessa pyörtyilinkin :)

    • Kiihottaa

      Oma maa mansikka , muu maa mustikka, nimihierarkia, alhaiset huoraavat ylhäisempiä," huoramuijat" alhaisille miehille?

      • Androgyyni, 13-vee

        Eipä tule edes sellaista aihetta mieleen, mihin alkaisin kysellä neuvoa tältä taulapäiden joukolta. Kaikkein viimeiseksi kyselisin niitä lapsiini liittyviin ongelmiin. Tai no, miksi ei, jos ainoa pointtini olisi huvittaa itseäni näiden lennosta teorioitaan keksivien keittiöpsykologien horinoilla.


        Kaippas ymmärrät, että täällä ongelmasi voi "jakaa" yhtälailla 15-vuotias besserwissen kuin 53-vuotias äidiksi tekeytyvä mies, jota nyt vaan huvittaa kuluttaa hetki aikaa lätisemällä täällä asioita joista ei mitään tiedä ja tietää toki itsekin että ei tiedä, mutta silti saa riemua elämäänsä, kun saa omaan horinaansa vastauksia, jotka selkeästi heijastelevat sitä, että hänen tuulesta temmatut ajatuksensa herättävät jossakussa hyväksyviä reaktiota.


        Jos oma mukula pyörtyilisi moisella tavalla, kysyisin neuvoa/apua vain ammattilaiselta, johon luotan. Maineikkaalta lastenlääkäriltä. En TODELLAKAAN täältä, hahahahahahahahhahaha.. Nomut. Mikäs siinä jos täällä viihtyy.


    • Äidiksi vuonna 1996

      12 vuotta sitten! Lääkärin diagnoosi oli "raflaava mehtymiskohtaus", kokeita otettiin mm aivokäyrä, joka ei poikennut ns normaalista. Muistan hädän mitä koin noiden kohtausten aikana, jolloin tohtori käski olla rauhallinen jne. koska lapsi saattaa oppia käyttämään kohtausta hyväkseen, saadakseen tahtonsa läpi. Meillä kohtukset alkoivat kuumasta päivästä jolloin lapsi oli menossa vilvoittelemaan punkkaan viileään veteen, ei kerinnyt ku toista jalkaa kastella.
      Muutamalla kohtauksella puolen vuoden aikana selvittiin. Muistan mummini sanoneen, ennen vanhaan hän oli pelännyt et lapsi menehtyy huutoonsa.
      Pelottavaahan se on seurata vierestä! Tutkimuset antavat selvyyden, kannattaa käyttää!
      Tyttäreni nyt 14 v ja oikeen on murrosikä valloillaan!
      Voimia koko perheelle!

    • Ex

      Oma ex-aviomieheni kuulemma teki aivan samaa äidilleen lapsena. Loppui siihen, kun lapsi tutkittiin läpikotaisin ja äiti sai neuvoksi olla kiinnittämättä mitään huomiota näihin huomionhakuraivokohtauksiin.

      Samaa, muuten yritti uudelleen aikuisena vähän vaan eri muodossa, kun hain avioeroa.. mies katosi, kuin tuhka tuuleen ja selvästikin luuli, että alkaisin etsimään häntä --en etsinyt. Hieman ennen evioeron voimaan astumista mies hups vaan ilmestyi kuin tyhjästä takaisin : D.. en voinut olla nauramatta.. ja siis ero astui voimaan ilmestymisestä huolimatta.

    • poikamme nyt 2,5v

      Meidän lapsi meni 1,5v tajuttomaksi huulet muuttuivat siniseksi eikä pulsiia löydetty. Mieheni puhalsi ja niin rupesi poika hengittämään. kuume yli39. Sairaalaan menimme ambulanssilla ja poika tutkittiin takaisin kotia. (harjoittelija vain tokaisi; minulla on 2 lasta, sitten vasta on hätä, kun lapsen kädet ja jalat ovat valkoiset)

      Seuraavana päivänä soitimme taas ambulanssin kun varpaitten ja sormien kynnet muuttuivat sisiseksi.

      Mitään ei lapseltamme ole löydetty.

      Seuraavan kerran hän meni tajuttomaksi tasan vuoden päästä. Jolloin hänellä oli enterovirus.
      Tuntuu ettei kukaan ota meitä tosissaan. Mitään jatko tarkastuksia ei ole.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      155
      2228
    2. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      118
      1693
    3. Monenko kanssa olet harrastanut seksiä

      tänä aikana kun olet kaivattuasi kaipaillut?
      Ikävä
      94
      1560
    4. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      97
      1473
    5. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1332
    6. Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle

      Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti
      Maailman menoa
      220
      1243
    7. Minä vaan masennun yksinäni

      Viettäkää mukava perjantai ilta ja kiva viikonloppu. 🌃🌞🐺💤
      Ikävä
      212
      1227
    8. Ketä kaivattusi mielestäsi muistuttaa

      ulkonäöllisesti?
      Ikävä
      56
      1219
    9. Hyvää yötä naiselle.

      Olitko sä taas lihonut? Hyh Hyh mieheltä jonka tunnet
      Ikävä
      99
      1111
    10. Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä

      "Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht
      Maailman menoa
      250
      965
    Aihe