Saatteko samanlaisia mielleyhtymiä, kuin minulle tuli lukiessani Lari Malmbergin kolumnia meksikolaistoimittajien ja huumekartellien välisestä sananvapaustaistelusta?
Meksikossa on lanseerattu uusi sana: huumesensuuri. Se tarkoittaa asetelmaa, jossa media huumekartellien pelossa sensuroi itseään. Vuonna 2006 alkanut huumesota on vaatinut jo 28000 ihmisen hengen. Samalla Meksikosta on tullut yksi maailman vaarallisimmista maista journalistille. Toimittajien uhkailut, pahoinpitelyt ja sieppaukset ovat arkipäivää - yli 30 huumesotaa "liikaa" tutkinutta journalistia on kuollut tai kadonnut.
Malmberg kirjoittaa: "Media on tehnyt tilastoista ymmärrettävän johtopäätöksen: yksikään juttu ei ole ihmiselämän arvoinen. "Olemme oppineet läksymme: pysyäksemme hengissä julkaisemme mahdollisimman vähän", Norte de Ciudad Juarez -lehden päätoimittaja sanoo kansainvälisen journalisteja suojelevan komitean raportissa."
Eittämättä tulee mieleen suomalainen lastensuojelu. Vaikka meillä kuolonuhrit ovat toistaiseksi vanhempien ja lasten rivistöissä, eikä toimittajien, niin aivan selkeän ja tiukan ohjailun kohteena mediamme on sen suhteen, mitä ja millaista tietoa lastensuojelusta on suotavaa julkaista. Jopa Hesari lankeaa siihen, että muutaman viranomaisrikoksia kuvaavan artikkelin jälkeen buumi vaihtuu ja sen jälkeen haahuillaan pelkästään juopoista vanhemmista ja heidän yleisestä kelvottomuudestaan. Sensuurin paineessa rohkeatkin mediat joutuvat siis pienen totuuden pilkahduksen jälkeen vaipumaan pelkästään sensuurin salliman uutisoinnin tasolle.
Lastensujelutoimet ovat täynnä laittomuutta ja mielivaltaa, mutta kärjekkäin esimerkki lienee hoidolliset huostaanotot, joista ei kerta kaikkiaan saa puhua julkisuudessa. Ei sittenkään, vaikka joku kansanedustaja otti ne esille hallituksen kyselytunnilla. Eräs toimittaja sanoikin, että "Hoidolliset huostaanotot ovat liian arka aihe radioon otettavaksi."
Meksikossa on lanseerattu uusi sana: huumesensuuri. Se tarkoittaa asetelmaa, jossa media huumekartellien pelossa sensuroi itseään. Vuonna 2006 alkanut huumesota on vaatinut jo 28000 ihmisen hengen. Samalla Meksikosta on tullut yksi maailman vaarallisimmista maista journalistille. Toimittajien uhkailut, pahoinpitelyt ja sieppaukset ovat arkipäivää - yli 30 huumesotaa "liikaa" tutkinutta journalistia on kuollut tai kadonnut.
Malmberg kirjoittaa: "Media on tehnyt tilastoista ymmärrettävän johtopäätöksen: yksikään juttu ei ole ihmiselämän arvoinen. "Olemme oppineet läksymme: pysyäksemme hengissä julkaisemme mahdollisimman vähän", Norte de Ciudad Juarez -lehden päätoimittaja sanoo kansainvälisen journalisteja suojelevan komitean raportissa."
Eittämättä tulee mieleen suomalainen lastensuojelu. Vaikka meillä kuolonuhrit ovat toistaiseksi vanhempien ja lasten rivistöissä, eikä toimittajien, niin aivan selkeän ja tiukan ohjailun kohteena mediamme on sen suhteen, mitä ja millaista tietoa lastensuojelusta on suotavaa julkaista. Jopa Hesari lankeaa siihen, että muutaman viranomaisrikoksia kuvaavan artikkelin jälkeen buumi vaihtuu ja sen jälkeen haahuillaan pelkästään juopoista vanhemmista ja heidän yleisestä kelvottomuudestaan. Sensuurin paineessa rohkeatkin mediat joutuvat siis pienen totuuden pilkahduksen jälkeen vaipumaan pelkästään sensuurin salliman uutisoinnin tasolle.
Lastensujelutoimet ovat täynnä laittomuutta ja mielivaltaa, mutta kärjekkäin esimerkki lienee hoidolliset huostaanotot, joista ei kerta kaikkiaan saa puhua julkisuudessa. Ei sittenkään, vaikka joku kansanedustaja otti ne esille hallituksen kyselytunnilla. Eräs toimittaja sanoikin, että "Hoidolliset huostaanotot ovat liian arka aihe radioon otettavaksi."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ketä lastensuojelukartellia ylläpitävät sensuurin suhteen? Valtapuolueetko, joiden jäsenissä on paljon myös lastensuojelulaitosten ja yleensä sijaishuollon edustajia? Ketkä rikkovat suomalaisperheiden oikeuksia tulla kuulluksi ja saada asioihinsa oikeutta?
Salailua ylläpidetään lastensuojelun vastuuhenkilöiden taholta, mutta siihen näyttää osallistuvan myös esim. kuntaliitto, lapsiasiavaltuutettu ja aivan varmasti myös politiikassa mukana olevat sijaishuollon edustajat.
Hallinto-oikeusjärjestelmä tekee mahdolliseksi ylläpitää perheiden oikeudetonta asemaa, mutta poliitikot ovat niitä, jotka estävät muutokset ja uudistukset oikeuslaitoksen ja oikeudenkäytön osalta.
myös ainakin vanha ls-laki, mutta jos oikein muistan, niin Leeni Ikonen oli uudesta laista sitä mieltä, että nyt syyt pitäisi selkeästi merkitä huostaanottoasiakirjaan.
Onko niin tapahtunut? Vieläkö vanhemmilta pahimmillaan jopa vuosien ajan salataan huostaanoton syy. Vaikka toisaalta se voi olla miten valheellinen ja keksitty tahansa, mutta jos vanhemmat eivät edes tiedä, mitä syytteitä vastaan puolustautua tai mitä korjata elämässään, ei enää ole merkitystä edes sillä, ovatko syyt todellisia vai keksittyjä.
Jos vaikka todellinen syy on sairaanhoitopiiristä puuttuva neurologisten lasten kuntoutus, ja sosiaalitoimi, joka ei uskalla tehdä laittomia huostaanottoja kirjaa syyksi "puutteet vanhemmuudessa", niin miten väitettä vastaan puolustautuu, koska lapsella mitä todennäköisemmin on käytöshäiriöitä. Ei hallinto-oikeuden tuomarilla ole ammattitaitoa - eikä oikeudessa kellään muuallakaan - arvioida, johtuvatko juuri tämän lapsen käytöshäiriöt kelvottomista vanhemmista vai lapsen geeniperitystä oireyhtymästä?
Lapsi huostaanotetaan ja hän pysyy huostassa täysi-ikäisyyteen asti. Näin vanhemmilta viedään oikeus hankkia lapselle tarvittua hoitoa yksityissektorilta. Ja totuudennimessä on sanottava, että ei vanhempien edes tarvitse, eikä läheskään kaikilla ole edes varaa maksaa pitkäkestoista kuntoutusta, mutta niin kauan kun vanhemmat ovat "puikoissa" päätösten suhteen, he saavat sitä ainakin sitkeän taistelun jälkeen, jos ei muuten. Harmittavan monen vanhemman oikeus päättää lapselle hankittavasta hoidosta viedään kuitenkin huostaanotolla. Lisäksi lapsella on siihen oikeus lain mukaan julkisen terveydenhoidon puolelta aivan samoin kuin kaikilla muillakin tämän maan kansalaisilla.
Voidaan sanoa, että myös sosiaalitoimen arkuus merkitä todellisia huostaanottojen syitä edistää totuuden salassapitoa näissä asioissa.
Että kellään ei jäisi epäselväksi, niin tähdennän vielä, että sossut eivät suinkaan arkaile vanhempia, vaan omaa nahkaansa. Jos he merkitsevät huostaanottoasiakirjaan esim. sairaanhoitopiirissä vallitsevan kuntoutuksen puutteen huostaanoton syyksi, heitä voitaitiin jälkeen päin syyttää virkavirheestä. Suusanallisesti rohkeimmat voivat kyllä vanhemmille myöntää, että perheessä ei ole huostaanottoperusteita, mutta mustaa valkoiselle he eivät uskalla sitä merkitä.
tuon ongelman niin, että huostaanoton syyn kohdalle laitettiin lapsen epikriisi psykiatrian tutkimusosastolta.
Ei minua epikriisissä syytetä mitenkään, mutta monisivuinen asiakirja kaikkine terveydenhuollon merkintöineen antaa ilmeisesti halutun käsityksen, että lapsi oli psykiatrisen hoidon tarpeessa. Ja älytön yleinen käsitys tukee ajatusta ministerin sanomaa lainatakseni: "Psykiatriseen hoitoon vain kuuluu joskus myös huostaanotto." Niin varmaan, mutta silloin ei ole kyse hoidollisesta huostaanotosta.
Näin sossut luovivat syytteet pois omasta niskastaan. Jos he olisivat kirjanneet syyksi sen, että osastopaikkaa ei ollut antaa sairaalasta hoitotakuulain puutteesta, lähete laitettiin siksi lastenkotiin, koska sinne pääsi lain vaatiman ajan sisällä ja laitos vaati huostaanoton, koska eivät ota vastaan muuta kuin huostaanotettuja lapsia, niin silloin sossun tilanne olisi ollut paljon kinkkisempi. Silloin he olisivat myöntäneet asiakirjassa syyllistyvänsä laittomaan huostaanottoon.
Siksi heidän on merkittävä syyksi jotain epämääräistä tai esim. sairauskertomus. Jotkut arimmat keksivät vanhemmista puuta heinää oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Purkuasiakirjaan he sen sijaan laittoivat suoraan, että "huostaanotto tehtiin laitoksen vaatimuksesta". Ja sekin vaatimus oli muuten Hdl:ltä laitonta, heillä ei ole oikeus vaatia huostaanottoa silloin kun perheessä eivät lainmukaiset huostaanottokriteerit täyty. Tähän syytteeseen lastenkodin intensiivihoidon johtaja vastasi jotain niin pöyristyttävää, että vieressäni istuneet sossutkin haukkoivat henkeä: "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, vaan sen teki lastensuojelu." Niin teki, heidän vaatimuksestaan ja painostuksestaan.
Mutta salailua, peittelyä, luovimista ja rikollisuutta sisältyy paljon lastensuojeluun, ketkä sen salailusta sitten pääasiassa vastuussa lienevätkään.
Tiedotusvälineiden ongelma on, että toimittajat leimaantuvat vallankäyttäjiin. Toimittajat seurustelevat työnsä vuoksi niin paljon yhteiskunnan eliitin kanssa, että samaistuminen on yleistä. Toimittajat parhaat kaverit ovat usein kaupungin virkamiehiä, poliitikkoja ja erilaisia yrittäjiä. Toki kyse on usein siitä, että toimittajien kanssa kaveeraavat ovat yleensä pikku tyyppejä, tosi isot tapit eivät tavallisen toimittajan seuraa koe tarvitsevansa. Suuret johtajat seurustelevat päätoimittajien ja kustantajien kanssa.
Toimittajat sokaistuvat tästäkin syystä helposti. Kriittisyys on harvinaista.
Tunnen ilmiön, sillä minä itse seurustelen enimmäkseen toimittajien (ja valokuvaajien) kanssa. Ammatillista perua. Näin se vain menee. Kaveripiirini on ollut jo 20 vuoden ajan lähinnä toimittajia. (Tai niitä yrittäjiä ja poliitikkoja, mutta eipä tuttavapiirissäni onneksi taida olla ainoatakaan virkamiestä, en ilmeisesti vain kestä heitä.)
"Tiedotusvälineiden ongelma on, että toimittajat leimaantuvat vallankäyttäjiin. "
Siitä oivana esimerkkinä Ylen moni vuotinen eduskuntatoimittaja, jonka poliitikkojen seura oli häikäissyt niin, että hän piti itseään tärkeämpänä kuin kansanedustajia. Näin häntä usein täysistuntopäivinä eduskunnassa töissä ollessani. Nimenomaan 'näin' on oikea sana, koska hän ei alentunut työntekijöitä tervehtimään, saati juttelemaan meille, toisin kuin useimmat poliitikot.
Taas ärsyttää väärä mielikuvavaikuttaminen, miten huostaanottoperheet yleistäen leimataan Hesarin jutussa "Tavalliset lapset eivät pääse unikouluun".
Artikkelista:
"Ensi- ja turvakotien liitossa on viisi perhepaikkaa unihäiriöisille lapsille. Niitä käyttävät kaikki Helsingin seudun kunnat. Helsinkiläiset pääsevät unikouluun vain sosiaaliviraston maksusitoumuksella. Eikä sellaista myönnetä tavalliselle (HUOM!) perheelle.
"Eivät perheet saa maksusitoumusta, jos heidän ainoa ongelmansa on se, että lapsi ei nuku", sanoo Ensi- ja turvakotien liiton baby blues -yksikön vastaava ohjaaja Eila Mäntyjärvi.
Pitää siis olla moniongelmainen perhe. Suurin osa Ensi- ja turvakotien liiton asiakkaista onkin. Yleensä tilanteet ovat niin kärjistyneitä, että lasten huostaanottokin on jo lähellä. Aikaisemmin unikouluun pääsi myös niin sanottuja tavallisia perheitä."
Vai että perheen tilanteen pitäisi olla muka jotenkin KÄRJISTYNYT ja MONIONGELMAINEN, ennen kuin huostaanotto on lähellä! Hah, hah ja vielä kerran iso HAH!
Samassa artikkelissa kerrotaan samasta asiasta kaksi erilaista tietoa. TIETO on siis sen mukaista, kuka on tiedon antajana:
1)
Ensi- ja turvakotien liiton Eila Mäntyjärvi kertoo, että "Lasten unihäiriöt ovat todella yleisiä ja unikoululle olisi varmasti paljon kysyntää". Sosiaaliviraston perhekeskuksissa toivotaan, että perheet pääsisivät unikouluihin neuvoloiden kautta.
Lehden haastattelema Milla Kujala kertoo, miten perhe lähti hakemaan apua vauvan uniongelmaan neuvolasta. Sieltä pyydettiin ottamaan yhteyttä Ensi- ja turvakotien liittoon. Ensi- ja turvakotien liitossa on 5 perhepaikkaa unihäiriöisille lapsille. Niitä käyttävät kaikki Helsingin seudun kunnat. Mutta koska perhettä ei lastensuojelussa katsottu moniongelmaiseksi, heille ei annettu maksusitoumusta.
Apu tuli yksityisen lastenlääkärin kautta,joka kirjoitti lähetteen Tammisaaren sairaalan unikouluun. "Kuin ihme olisi tapahtunut", äiti kiittelee ja ihmettelee, miksei kaupunki järjestä unikouluja itse. Samaa ihmetellään sosiaaliviraston perhekeskuksissa ja Ensi- ja turvakotien liitossa.
2) Neuvolatyön ja terveydenedistämisen päällikön Hannele Nurkkalan mukaan neuvolan kautta pääsee Tammisaaren unikouluun. Hänen mukaansa kaupungin unikoulupaikkoja on riittävästi, mutta uniongelmaisia lapsia hyvin vähän. (!!!!)
Noin tiedonsaanti tapahtuu lastensuojeluasioistakin, ihan tismalleen. Vanhemmat kertovat omasta kokemuksestaan toista, jopa joku työnsä puolesta tilanteen tietävä voi olla perheen kanssa samaa m ieltä, mutta kuntavirkamiehen käsitys ja "tieto" asiasta on jotain aivan omaa luokkaansa. Sitä varmemmin virkamiehen käsitys eroaa asiakkaan näkemyksestä, mitä suuremman rahakirstun vartijana ko. henkilö on. Ja kaikkihan heistä ovat kuntatyönantajan palveluksessa ja kunta vastaa rahan budjetoinnista myös sairaanhoitopiirilleen.
virkaan valinnasta löytyy tällainen tieto:
"NEUVOLATYÖN JA TERVEYDEN EDISTÄMISEN YKSIKÖN
PÄÄLLIKÖN VALINTA
Terke 2008-116
TJA Terveyslautakunta päättänee valita terveydenhuollon maisteri Hannele
Nurkkalan neuvolatyön ja terveyden edistämisen yksikön päällikön
virkaan (vakanssinro 020503, sijoituspaikka virkasuhteen alkaessa
terveyskeskuksen terveysasemat-osasto, Neuvolatyön ja terveyden
edistämisen yksikkö) 1.5.2009 lukien 3 840 e suuruisin
tehtäväkohtaisin kuukausipalkoin.
Samalla terveyslautakunta päättänee todeta, että Nurkkala on
kaupungin vakinaisessa palvelussuhteessa eikä hänen nyt tarvitse
esittää selvitystä terveydentilasta
Pöytäkirjanote virkaa hakeneille oikaisuvaatimusohjein, terveysasemat-
osastolle sekä talous- ja suunnittelukeskuksen talouspalvelujen
palkanlaskentaan.
Lisätiedot:
Toivola Matti, toimitusjohtaja, puhelin 310 42215
Iivanainen Antti, terveysasemien johtaja, puhelin 310 42700"
Tuossakin siis johtava virkamies on terveyslautakunnan valitsema. Paljonkohan valintaan vaikutti hakijan poliittinen kanta? Sillä on varmasti vaikutusta myös henkilön mielipiteisiin ja "käsityksiin" asioista jatkossa.
Jos tuollaisen vastuuhenkilön mielipiteet liikaa eroavat julkisuudessa valitsijoidensa mielipiteestä, voi syntyä sellainen myrsky, että oksa jolla hän istuu, katkeaa. Ministeriöiden virkamiesten valintaan on vähintään yhtä tarkkaa, josta tuleekin mieleen Kuntaliiton Sirkka Rousun esittämä arvio Janitan huostaanottotapauksesta, jolloin hän asiaa tuntematta paukutteli silmää räpäyttämättä, että "Kyllä perheessä täytyy olla muitakin huostaanottosyitä kuin lapsen kehitysvammaisuus."
Kuntaliitto on tiiviissä yhteydessä Sisäasiainministeriöön ja siellä toimivaan Kunta- ja aluekehitysosastoon.
Valtioneuvoston sivuilta:
"Tapani Tölli
Hallinto- ja kuntaministeri 22.6.2010-
Valtiotieteen maisteri, kansanedustaja
Suomen Keskusta
Syntymäaika ja -paikka: 13.6.1951 Sievi
Kotipaikka: Tyrnävä
Sisäasiainministeri Anne Holmlund 19.4.2007-
Ylioppilasmerkonomi, kansanedustaja
Kansallinen Kokoomus
Syntymäaika ja -paikka: 18.4.1964 Pori
Kotipaikka: Ulvila
Sisäasiainministeri on Suomen sisäasiainministeriön päällikkö ja käsittelee hallituksen työnjaon mukaan poliisia, pelastustointa ja rajojen vartiointia koskevat asiat.
Sisäasiainministerin tehtäviin kuuluvat kansainväliset asiat sekä virkanimitys- ja henkilöstöasiat. Ministeri johtaa myös taloussuunnittelua ja talousarvioiden ja muiden yhteisten asioiden valmistelua omalla toimialallaan."
vaikuttamista ja 2 erilaista tietoa todistavat parista tärkeästä asiasta:
1) Lastensuojelua tarjotaan sellaisillekin perheille, jotka eivät ole sen tarpeessa.
2) Johtavat virkamiehet valehtelevat näistä asioista.
Hesarin pääkirjoitussivulta Marjut Lindberg: "Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin"
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin/1135259791447/?cmp=tm_etu_paakirjoitus