OMA TARINA
2 vuotta olen kärsinyt moninaisista oireista, mm. jatkuvaa kuumeilua, jatkuvaa virtaamisen tarvetta ja väsymystä, levottomuutta, sydämen tykytystä, lihassärkyjä, todella vaikeita vatsavaivoja (esm. ilmavaivat, suoliston toiminta sekasin, närästys9. Vatsavaivat olivat kaikista merkittävin arkea haittaava tekijä, joten menin niiden perusteella käymään terveyskeskuslääkärillä. Pisti lähetteen verikokeisiin (mm. tulehdusarvot, laktoosi-intoleranss). Tulokset olivat negatiiviset, joten näinkin helpolla pistettii ärtyneen suolen piikkiin. Uskoin sen itsekin, koska vatsa meni enemmän sekasin stressaavissa tilanteissa.
Tällä diagnoosilla sinnittelin sitten noin vuoden verran, kunnes tilanne paheni selkeästi ja menin uudestaan terveyskeskuslääkärille. Ei mitään tutkimuksia ja stressivatsadiagnoosi pysyi edelleen. Siinä sitten vielä pari kuukautta pyrin hoitamaan koulut, harrastukset, oman asunnon yms, kunnes 11.11.2009, kesken koulupäivän lähdin ensiapupolille. Olo oli aivan hirveä, vatsa möngersi, päässä pyöri ja muutenkin todella heikko olo. Olin ollut 6 viikkoa jo flunssassa. Ensiavussa sitten pistivät verikokeisii ja keuhkoröntgeniin, ei mitään vastausta. Jäin kuitenkin sairaslomalle, oireet alkoivat olla ylivoimaisia.
Enää en uskonut, että homma voi johtua psyykkeestä ja varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, jossa tutkittiin kilpirauhanen, laktoosi-intoleranssi, keliakai yms. muita yleisiä oireita auheuttavia tekijöitä. Ei edelleenkään mitään selittävää tekijää ja lähetee keskussairaalaan vatsa- ja paksusuolentähystykseen. Eipä niissäkään mitään näkynyt, terveet on röörit. Ainoistan paksusuolessa lievää tulehusmuutosta. Ja taas jatkettiin onnellisena "toiminnallisten vatsavaivojen" kanssa, kunnes mitkään siihen tarkoitetut lääkkeet eivät tehonneet (Vi-Siblin, Librax). Otin jälleen yhteyttä gastronenterologian poliklinikalle, jossa lässytettiin vain Vi-Siblinin lisäämisestä 3 annosta päivässä ja päätettiin kokeilla paksusuolentulehdukseen tarkoitettua lääkettä (Asacol). Tilanne vaan paheni entisestään.
Elämä tuntui sietämättömältä, olin vankina omassa pienessä yksiössäni. Vatsan säännöillä tavallaan elettiin. Loppujen lopuksi alkoi ottamaan sen verran pahasti päähän, että ryhdyin itse tutkimaan netistä mahdollista selitystä oireilla. Moni kyseenalaisti toimintani, luulivat minun sitten kuvittelevan kaiken, jos ryhdyn vielä lukemaan itsenäisesti erinäisiä sairauksia. Noin 500 erinäistä sairautta ja häiriötä tuli käytyä läpi. Listaan kuului niin hormonaalisia häiriöitä, harvinaisia geenisairauksia, ohutsuolen häiriöitä... Soitin kaikista löydöistäni (n. 10 sairautta) gastrolle, joka tutki niistä jokaisen ja lisäsi omia ideoitaan. Kuitenkaan mikään löydöistäni ei napannut.
Tajusin, että ilmeisesti en ole vielä ainakaan seonnut "lääkärikirjani" kanssa. Meni kyllä samalla luotto lääkäreihin, jos he eivät ole keksineet tutkia sellaisia sairauksia/häiriöitä, jotka minä itse löysin nettiä selaamalla ilman mitään alan koulutusta. Jatkoin vaan edelleen sairauksien tutkimista, toivokin meinasi mennä useaan kertaan. Ajattelin, että pakko tässä on sinnitellä ja menin kevättalvesta vapaaehtoisesti psykologin vastaanotolle kriisinhallintaan. Siitä kieltämättä oli hyötyä.
2 vuotta olen kärsinyt moninaisista oireista, mm. jatkuvaa kuumeilua, jatkuvaa virtaamisen tarvetta ja väsymystä, levottomuutta, sydämen tykytystä, lihassärkyjä, todella vaikeita vatsavaivoja (esm. ilmavaivat, suoliston toiminta sekasin, närästys9. Vatsavaivat olivat kaikista merkittävin arkea haittaava tekijä, joten menin niiden perusteella käymään terveyskeskuslääkärillä. Pisti lähetteen verikokeisiin (mm. tulehdusarvot, laktoosi-intoleranss). Tulokset olivat negatiiviset, joten näinkin helpolla pistettii ärtyneen suolen piikkiin. Uskoin sen itsekin, koska vatsa meni enemmän sekasin stressaavissa tilanteissa.
Tällä diagnoosilla sinnittelin sitten noin vuoden verran, kunnes tilanne paheni selkeästi ja menin uudestaan terveyskeskuslääkärille. Ei mitään tutkimuksia ja stressivatsadiagnoosi pysyi edelleen. Siinä sitten vielä pari kuukautta pyrin hoitamaan koulut, harrastukset, oman asunnon yms, kunnes 11.11.2009, kesken koulupäivän lähdin ensiapupolille. Olo oli aivan hirveä, vatsa möngersi, päässä pyöri ja muutenkin todella heikko olo. Olin ollut 6 viikkoa jo flunssassa. Ensiavussa sitten pistivät verikokeisii ja keuhkoröntgeniin, ei mitään vastausta. Jäin kuitenkin sairaslomalle, oireet alkoivat olla ylivoimaisia.
Enää en uskonut, että homma voi johtua psyykkeestä ja varasin ajan yksityiseltä lääkäriasemalta, jossa tutkittiin kilpirauhanen, laktoosi-intoleranssi, keliakai yms. muita yleisiä oireita auheuttavia tekijöitä. Ei edelleenkään mitään selittävää tekijää ja lähetee keskussairaalaan vatsa- ja paksusuolentähystykseen. Eipä niissäkään mitään näkynyt, terveet on röörit. Ainoistan paksusuolessa lievää tulehusmuutosta. Ja taas jatkettiin onnellisena "toiminnallisten vatsavaivojen" kanssa, kunnes mitkään siihen tarkoitetut lääkkeet eivät tehonneet (Vi-Siblin, Librax). Otin jälleen yhteyttä gastronenterologian poliklinikalle, jossa lässytettiin vain Vi-Siblinin lisäämisestä 3 annosta päivässä ja päätettiin kokeilla paksusuolentulehdukseen tarkoitettua lääkettä (Asacol). Tilanne vaan paheni entisestään.
Elämä tuntui sietämättömältä, olin vankina omassa pienessä yksiössäni. Vatsan säännöillä tavallaan elettiin. Loppujen lopuksi alkoi ottamaan sen verran pahasti päähän, että ryhdyin itse tutkimaan netistä mahdollista selitystä oireilla. Moni kyseenalaisti toimintani, luulivat minun sitten kuvittelevan kaiken, jos ryhdyn vielä lukemaan itsenäisesti erinäisiä sairauksia. Noin 500 erinäistä sairautta ja häiriötä tuli käytyä läpi. Listaan kuului niin hormonaalisia häiriöitä, harvinaisia geenisairauksia, ohutsuolen häiriöitä... Soitin kaikista löydöistäni (n. 10 sairautta) gastrolle, joka tutki niistä jokaisen ja lisäsi omia ideoitaan. Kuitenkaan mikään löydöistäni ei napannut.
Tajusin, että ilmeisesti en ole vielä ainakaan seonnut "lääkärikirjani" kanssa. Meni kyllä samalla luotto lääkäreihin, jos he eivät ole keksineet tutkia sellaisia sairauksia/häiriöitä, jotka minä itse löysin nettiä selaamalla ilman mitään alan koulutusta. Jatkoin vaan edelleen sairauksien tutkimista, toivokin meinasi mennä useaan kertaan. Ajattelin, että pakko tässä on sinnitellä ja menin kevättalvesta vapaaehtoisesti psykologin vastaanotolle kriisinhallintaan. Siitä kieltämättä oli hyötyä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Poliklinikkakäyntejä oli 1-2 viikon välein, joka kerralla aina uudet kokeet, ei mitään selvyttää ja lopulta konsultaatio pyyntö psykiatrian puolelta. Ei hänkään sitten löytänyt oireita selittävää tekijää psyyken puolelta.
Kesäkuun alussa menin sitten jo niin huonoon kuntoon, etten kaamean väsymykseni puolesta päässyt enää liikkumaan mihinkään, vatsa oli sekaisin, väkisin söin päivässä sen kolme leipää. Viikon tämä kesti ja otin yhteyttä lääkäriin, teki lähetteen sisätautien osastolle tutkimus-/hoitojaksolle. Siitä vasta tutkimusrumba alkoikin! Viitenä päivänä viikossa uudet tutkimukset ja eri erikoislääkärillä loikkimiset oireiden mukaan (mm. infektio-, silmä-, psykiatrian ja neljän eri sisätautien erikoilääkärit).
Kortisonihoito alkoi kokeilumielessä suonensisäisesti krooniseen paksusuolentulehdukseen. Sanoin jo ennen hoidon alkamista, että se tulee vain pahentamaan oloani. Perustelin väitteeni sillä, että aikasemmin kevättalvella söin kortisonilääkettä (Entocort), joka pahensi oloani ja olin lukenut hiivansyndrooma-nimisestä sairaudesta (kortisoni kasvattaa hiivaa), jota epäilin vahvasti. Candida Albicans (hiivalaji) oli kyllä tutkittu ja siihen oli aloitettu lääkitys (Fluconazol) varmuuden vuoksi. Näyte oli negatiivinen ja lääkitys ei auttanut, mutta silti oireet vastasivat eniten hiivan liikakasvun lukuisia oireita ja hiiva voi näyttää negatiivista, vaikka se positiivinen olisi. Lääkärit sitten suostuivat aloittamaan toisen hiivalääkkeen (Fungizone).
Kuukauden sairaalajakso kesti, ainoa selkeä löyty oli, että B12-vitamiini oli alhainen. Siitä sain lisää kipinää epäilyyni hiivasta (hiiva syö mm. B12-vitaaminia), mutta ei ollut uusi lääke auttanut. Loppujen lopuksi lääkäri sanoi, että kaikki mahdollinen on tutkittu, enempää ei voida tehdä. Kertoi, kuinka psyyke voi vain ainoistaan aiheuttaa tälläistä, ilman, että missään mitään näkyy. Siinä sitten tunnin verran väiteltiin lääkärin kanssa. Lopulta todettiin, että ei se voi psyykekään olla, sillä kuumetta oli jatkuvasta vajaa 38 astetta ja olin saanyt kammiovärinen, mikä näkyi sydänfilmissä. Ilman diagnoosia, tuomiona selittämätön häiriö, joka aiheuttaa tälläiset oireet, lähdin viikonloppu lomille, maanantaina pitäisi tulla vielä takaisin osastolle.
Lomat menivät pääasiassa himassa makaamisessa, olo oli tuskainen. Mutta sunnuntaiaamuna ihmettelin, kuinka olo oli paljon parempi, vatsakaan ei enää hirveästi temppuilit. Pohdiskelin siinä sitten hetken, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin se, että hiivalääke auttoi. Maanantaina menin iloisena sairaalaan, kerroin kuinka oloni oli huomattavasti parempi. Lääkäri katsoi hetken hämillään, mutta joutui lopulta myöntämään, että kyse oli hiivan liikakasvusta (lääketiede ei hyväksy hiivasyndroomaa). Fungizone siis auttoi, mutta vaikutus kesti parisen viikkoa. Otin sitten samantien purkamattoman kassini ja lähdin kohti kotia, elämäni onnellisempana päivänä.
Nyt tilanne on ihan hyvä, 2 kk mennyt toipilaana, hiivaa tuhotessa. Elämää yritän jälleen rakentaa, koulunki aloitin jo etäopiskeluna kotoa käsin. Pikku hiljaa jotain uutta, salillakin pitäisi jälleen ruvetä käymään. Välillä on huonoja päiviä, välillä taas aivan loistavia. Olen kyllä oppinut elämästä paljon tämän sairauteni kautta ja suuri halu lukea lääkäriksi. Haluan auttaa samankaltaisessa tilanteissa olevia ihmisiä, vastaaan myön mielelläni täällä kysymyksiin, jos osaan :)
Ohjeena samantyyppisestä tilanteesta kärsiville sanon, että vatsavaivoille on varmasti 1000 erilaista syytä ja lääkärille pitää panna vastaan, jos ilman mitään tutkimuksia yrittää pistää oireet psyyken piikkiin. Ole omatoiminen!
Jos epäilet hiivaa:
http://www.hiivasyndrooma.com/oireet
Tunnelmiani viime talvelta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8866337
Sinä olet ihmeen hyvin saanut laitettua vastaan lääkäreille. Voisi sanoa että 99/100 tapauksesta tuo ei olisi onnistunut, vaan sinut olisi laitettu "hullun kirjoihin" (vaikka oli se 38 astetta kuumetta). Syy on yksinkertainen ja se johtuu lääkäreiden vahvasta ja täydestä luottamuksesta lääketieteeseen. Sinun tapauksessasi lääketiede ei pystynyt löytämään vastausta ongelmiisi (tässä hiivatapauksessa). Tämä taas johtaa "nykylääketieteen mukaan" siihen että vika on oltava psyyken puolella.
Vatsavaivat tuntuvat olevan myös jossakin määrin tabu. Niistä ei mielellään puhuta tai no kyllähän niistä puhutaan jos taustalta löytyy ns. "vakavaa" mutta jos mitään "vakavaa" ei löydy vaan kyseessä on vain ne "pahat vatsavaivat" niin lääkärit eivät juurikaan reagoi tilanteeseen vaan siitä saa tosiaan tuon "hullun leiman". Sen jälkeen onkin lähes mahdotonta selittää asiaansa niin että joku ottaisi tilanteen todesta.
Jos yrittää itse tutkia tilannetta ja löytää "diagnooseja" niin harvat tosiaan ottavat vakavasti. Terveyskeskuslääkärit eivät varsinkaan. Yksityisellä puolella rahalla toki voi päästä pitemmälle. Ei tarkoita sitä että lääkäri uskoisi vaivoihisi mutta tarpeeksi kovalla inttämisellä voit saada ainakin konsultaatioapua että mikä vaiva "teoreettisesti" voisi olla kyseessä. Tässäkin vaatii kyllä henkilöltä aika kovasti omaa aktiivisuutta.
Omalla kohdallani tilanne on paljon erilaisempi ja vaivoihin ei ole löytynyt mitään selittävää tekijää. Pitkällisen ajanjakson jälkeen olen osannut paikantaa ongelmat ainoastaan jollakin tavalla suoliston bakteeritasapainoon. Syy tähän johtuu siitä että tietyt maitohappobakteerit palauttavat vatsani osittain normaalikuntoon. Ongelmat eivät kuitenkaan ole hävinneet vaan ne jatkuvat edelleen. On vain ns. parempia ja huonompia päiviä.
Aluksi pelkät ruokailumuutokset (rajut sellaiset) auttoivat paljon ja ajattelin niiden ratkaisevan ongelman. Niin ei kuitenkaan käynyt. Maitohappobakteereita kokeilemalla aluksi oli sama tunne mutta mitä pitempään käytin niin tilanne ei muuttunut millään lailla.
No nykyisin olen tajunnut että jollakin tavalla elimistöni tottuu noihin. Jos siis käytän maitohappobakteereita liikaa joudun pitämään pitkänkin tauon niiden käytöstä että ne auttavat taas. Jos taas syön jotakin ruokaa ns. liikaa (useasti) joudun tekemään saman homman koska elimistöltäni häviää kestokyky tietyksi aikaa.
Ongelmani eivät ole suoranaisesti hävinneet mutta olen saanut tilannetta selkeästi paremmaksi ja on paljon vähemmän ongelmapäiviä. Tosin edelleen tilanne menee usein huonoksi ja välistä mikään ei tunnu auttavan. Oikeastaan ainoa apu tuntuvat olevankin maitohappobakteerit ja tietynlaiset ruokamuutokset. Suurin apu tuntuu tulevan maitohappobakteereista mutta niiden liiallinen käyttäminen taas vähentää niiden vaikutusta.
Lääkäreille minun on turha juurikaan tästä sanoa mitään. Olen joutunut käymään läpi saman kiertokulun eli koska ongelmaan ei löydy mitään lääketieteellistä syytä niin ongelman on löydyttävä päästäni.
Aikani olen yrittänyt potkia systeemiä vastaan ja todeta että minulla on ns. "oikea fyysinen parantumaton sairaus" (nämä erittäin vaikeat vatsaongelmat joihin tietyt apukeinot auttavat mutta niistä ei tunnu olevan pysyvää apua).
Tuossa on vain se ongelma että vatsavaivojani ei oteta todesta. a.) Niitä ei ole joko olemassa tai b.) sanotaan että ihminen on "psykofyysinen" olento, jolla psyykkinen puoli vaikuttaa moniin asioihin.
Tuo tulikin sitten selväksi mm. siitä että jouduin käymään psykologien ja psykiatrin juttusilla tilanteeni takia ja vaikka mainitsin pitkät litanniat vatsaongelmistani niin se ei herättänyt mitään mielenkiintoa. Kun totesin että jännityskin vaikuttaa vähäselti tähän niin siihen tartuttiin taas innokkaasti. Voisi siis sanoa että "väkisin" haettiin ongelmaa psyykkiseltä puolelta, koska fyysiseltä puolelta ei sitä löytynyt.
Onnekseni olen saanut edes jonkinlaista apua noista yksittäisistä jutuista kuten ruokavaliosta ja maitohappobakteereista vaikka mitään pysyvämpää ei ole tullutkaan. Kuitenkin jopa noiden tietojen löytäminen kesti todella pitkään vuosikymmen sitten... Nykyisinhän maitohappobakteereita tyrkytetään jokaisessa mainoksessa ja tuotteessa.
Tuosta bakteeritasapainosta olisin kyllä mielelläni keskustellut jonkun lääkärinkin kanssa, mutta semmoista lääkäriä ei ole vielä sattunut vastaan. Suurin syy tuntuu olevan siinä että iso osa lääkäreistä ei tunnu tietävän mitään asiasta tai vain perustietoa. Vielä suurempi ongelma tuntuu olevan siinä että "selittämättömiä vatsavaivoja" (tai jopa selitettävissä olevia vatsavaivoja) ei oteta kovin vakavasti (tämä tuntuu olevan yleinenkin mielipide).
Valitettavasti puhut ihan asiaa. Moni vielä jopa saattaa tyytyä siihen, että koko oireilu pistetään psyyken piikkiin. Ihminen voi olla niin väsynyt, ettei enää jaksa panna vastaan ja taas on niin riippuvainen lääkäristä (periaatteessa ainoa, joka voi auttaa), ettei halaukaan väitellä itseänsä ulos tohtorin teorioista. Itse kyllä alusta asti olen lyönyt poliklinikoilla nyrkkiä pöytään ja huutanut naama punaisena, että oireet ovat aidot ja nyt todella tuntuu, jatkakaa tutkimista. En kuitenkaan ehkä suosittele näin aggressiivista toimintaa, itselläni on aika vahva tempperamentti...
Olen myös monelle sanonut jälkeenpäin, että en olen oikeasti sairastanut jo parisen vuotta, ei sillon "stressivatsadiagnoosilla" viitsinyt pahemmin puhua oireilustaan. Tämä on kyllä lääkäreissä ylipäätään syvältä, että esim. jos ihmisellä on ollut jotain psyykepuolen ongelmia, liitetään tulevatkin sairaudet niihin, vaikka täysin somaattisia olisivatkin. Ihan kun masentunut ihminen ei voisi sairastaa mitään muuta? Itseasiassa on todettu, että masennuspotilailla olisikin enemmän flunssaa yms. Ja tähän pätee ehdottomasti "ihminen on psykofyysinen olento": Jos mielessä on ongelmia, mikseivät ne sitten laskisi immuunipuolustuksen kuntoa niin, että fyysinenki puolinen heikkenee ja on mahdollista tulla kaiken maailman sairauksia. Eivätkä niihin mitkään mielialalääkkeet auta (ellei kyse ole psykosomatiasta).
No tuo itsenäinen lääkärikirjan tutkiminenkin voi vain pahentaa tilannetta: jos löydät jonkun sairauden, mitä epäilet itselläsi, saatat ruveta kuvittelemaan itsellesi muutaman uuden oireen. Ennen siihen ryhtymistä kannattaa todellakin arvioida, ettei näin pääsisi käymään, vaan pystyt selkeästi erottamaan vain omat oireesi. Itse aikoinani istuin koneella veriarvojen ja tutkimusten tulosten kanssa ja etsiskelin sairauksia oireiden perusteella ja yleensä sivuilla luki, että aiheuttaako sairaus esim. natriumarvon laskemisen yms. Jos papereissa selkeästi luki, että natrium on hyvällä mallilla viitearvojen sisällä, loikkasin sairauden yli sen enempää miettimättä. Loppujen lopuksi löysinkin 500:sta sairaudesta vain n. 10, jotka sitten lääkäri tutki. Ilmeisesti olivat olleet mahdollisia sairauksia minun suhteeni, koska jos olisin esim. jotain aivokasvainta pohtinut lääkärille, tuskin olisi pään MRI-tutkimusta järjestetty.
Ilmeisesti olet joutunut keskelle Suomen terveysjärjestelmän helvettiä. Tilanne on vaikea, jos lääkäri ei edes suostu tutkimaan vaan laittaa sairaan psyykkeen piikkiin. Mutta minun mielestä sinunkin on oikeus elää täysipainoista elämää ja saada apua vaivoihisi.
Tilanteesi kyllä kuulostaisi, niin kuin itsekin jo mainitsit, enemmä suolistobakteerien tasapainoon liittyvältä. Eli siis suolistossa on tietty määrä hyviä ja huonoja bakteereita sekä hiivaa. Esimerkkinä hiivasyndroomassa antibiootti voi tulehdusbakteereita tappaessaan myös tuhota ns. hyvät bakteerit, jolloin hiiva pääsee liikakasvuun ja syrjäyttää tuhoutuneiden hyvien bakteerien elintilan, mistä oireet sitten johtuvat.
Ja totta kai, jos ruoansulatuskanavassa on ongelmia, siihen vaikuttavat pienimmätkin ärsykkeet, kuten esim. ruokavalio ja jännitys. Ruoka siinä mielessä, että jossakin elintarvikkeissa on enemmän happoa tai jotain sulamattomia ainesosia, jotka sitten ärsyttävät limakalvoja entisestään ja mahdollisesti pahentavat oireilua. Jännitys taas siinä mielessä, että suolistoa voisi pitää elimistön "kakkosaivoina". Ymmärtääkseni suolistossa on lähes tulkoon samat (n. 20) välittäjäainereseptoria, kuin aivoissa, joten jos stressi vaikuttaa aivoihin, nii miksei sitten suolistoonkin. Suolistoa voisi siis pitää aika autonomisena järjestelmänä ihmiskehossa. Sinullakin tuntuu olevan suurin ongelma tämä ärtyneen paksusuolen oireyhtymä, johon tietenkin vaikuttaa psyykkiset tekijät entistä voimakkaammin, jos paikat ovat ärtyneet jostain syystä. Itse en pidä sitä sairautena vaan oireena jostain. Tästäkin olemme useasti kamppailleet lääkäreiden kanssa.
Mutta mitä oireilua sinulla tarkalleen ottaen on ja mitä tutkimuksia on tehty, vai onko mitään?
Alkuun kyllä miettisin, että kannattaisi yleiset verenarvot käydä tutkituttamassa (tulehdusarvot yms.), kilpirauhanen, sekä useita ulostenäytteitä (Candida-viljely (hiivalaji), parasiitit (niistäkin näkee hiivan, jos kyseessä ei ole Candida Albicans, hiivalajeja on yli 200) ja useita patogeenisia eli huonoja bakteereita (salmonella, shigella...).
Jos mitään merkittävää ei löydy, niin varmaan maha- ja/tai paksusuolentähystys voisi kertoa enemmän.
Jos ei lääketieteestä ole sinulla apua, niin ehkä funktionaalinen lääketiede voisi ratkaista ongelmasi:
http://www.violetlight.fi/
Tutki ja tutustu sivuun, siellä on paljon tietoa erinäisistä bakteeritasapainon ongelmista.
"Ilmeisesti olet joutunut keskelle Suomen terveysjärjestelmän helvettiä. Tilanne on vaikea, jos lääkäri ei edes suostu tutkimaan vaan laittaa sairaan psyykkeen piikkiin. Mutta minun mielestä sinunkin on oikeus elää täysipainoista elämää ja saada apua vaivoihisi. "
Sanotaanko että tilanteeni on ollut hieman erikoinen ja kuten sanoin niin mitään lääketieteellistä syytä ei ole löytynyt tilanteeseeni. Olen vain huomannut että tietyillä jutuilla saan ongelmiini apua. Olenhan minä näistäkin maininnut, mutta niihin on suhtauduttu aika lailla "olan kohautuksella".
Suurimmaksi ongelmaksi olen kyllä kokenut juuri tuon valtavan ignooraamisen ongelmieni kohdalla. Eli joko ongelmiini ei ole uskottu tai niitä on luettu rivien välistä sen mukaan mikä on tuntunut sopivimmalta. esim. tuo stressijuttu oli hyvin tyypillinen. Sitten samoin on käynyt vatsavaivaongelmien kansssa (kyse on ollut todella pahoista sellaisista). Se ei ole olevinaan ongelma jos on pahoja vatsavaivoja, mutta se on ongelma jos ei pysty vaikka klo 8.00 olemaan jossakin paikassa.
"Tilanteesi kyllä kuulostaisi, niin kuin itsekin jo mainitsit, enemmä suolistobakteerien tasapainoon liittyvältä. Eli siis suolistossa on tietty määrä hyviä ja huonoja bakteereita sekä hiivaa. Esimerkkinä hiivasyndroomassa antibiootti voi tulehdusbakteereita tappaessaan myös tuhota ns. hyvät bakteerit, jolloin hiiva pääsee liikakasvuun ja syrjäyttää tuhoutuneiden hyvien bakteerien elintilan, mistä oireet sitten johtuvat. "
Tuosta hiivasta en tosiaan ole tietoinen, että millä tapaa sen voisi "todeta"? Tai onko siihen joitakin "lääkkeitä"?
Olenhan yrittänyt paikantaa, että voisiko vaiva johtua jostakin tuommoisestakin mutta siitäkin on tuntunut olevan niin monia mielipiteitä.
Tilanteeni "sahaa" edestakaisin. Välillä on aivan järkyttävän huonossa kunnossa, mutta välillä taas "normaali". Ruokavaliolla on jonkin verran tekemistä en pysty esim. monia leipätuotteita syömään kovinkaan hyvin, mutta maitohappobakteerit ovat tuoneet tilanteen myös osittain "normaaliksi".
Maitohappobakteereista ainoastaan idoform ja Ratiopharm (apteekista) ovat auttaneet tilanteessani. Olen kokeillut muitakin valmisteita, mutta mikään muu ei ole auttanut millään lailla.
Tosin tuossakin ajanjakso vaihtelee... Voi olla viikon / kuukauden hyvä ja sitten menee viikoiksi aivan järkyttävään kuntoon. Ilman maitohappobakteereita tilanteeni olisi ollut hirveässä kunnossa koko ajan.
"Mutta mitä oireilua sinulla tarkalleen ottaen on ja mitä tutkimuksia on tehty, vai onko mitään? "
Tarkalleen ottaen on todella pahoja vatsaongelmia. Vatsa on löysänä yms. ilmavaivoja tms. Nämä ovat vain monta luokkaa pahempia kuin ns. normaali tapauksissa.
Ennen tosiaan luulin että pelkästään ruokavaliolla saisin ongelmat ratkaistua, mutta tuo ei onnistunut. Nyt myöhemmin olen huomannut että suurin apu tuntuu tulevankin maitohappobakteereista (tärkeää on kuitenkin etten ota niitä liikaa).
Pystyn syömään lähes mitä vain kun on ns. hyvä ajanjakso päällä, mutta kun on huono ajanjakso päällä niin en pysty syömään juurikaan mitään eli kaikki jutut aiheuttavat ongelmia. Tietysti tietyt ruoat ovat "parempia" ja toiset ruoat "pahempia".
Kirjoituksestasi sainkin nyt uuden näkökulman eli jos tilanteessani on jonkinlainen hiivaongelma, jota ei ole pystytty paikantamaan? Toisaalta voisivat pelkät maitohappobakteerit auttaa tämmöisessä tilanteessa ja normalisoida tilanteen tietyksi aikaa täysin?
Tutkimuksista on tehty vuosikymmenen sitten "perinteiset" tähystykset yms. verikokeista keliakia yms. testit.
Ongelmathan tilanteessani eivät tosiaan johdu stressistä.
Stressi on vain ongelmien pahentaja, mutta itse ongelmat johtuvat aivan muista syistä. Omalla kohdallani on ongelmia olipa stressiä tai ei.
Tuo hiiva-ongelma on aina ollut se asia jota olen miettinyt, mutta en ole oikein osannut lähteä sitä selvittämään tai kokeilemaan eri apukeinoja siihen. Eli siihen voisi tietysti löytyä vinkkejä sinultakin ja kirjoituksistasi.
Varmuudella voin sanoa että ilman noita maitohappobakteerivalmisteita tilanteeseeni ei auttaisi mikään. Kaikista valmisteista ei ole myöskään apua kuten useimmista luontaistuote yms. tällä palstalla mainituista jutuista vaikka olen kokeillutkin lähes kaikkia.
Mutta tilanteessani tuntuu tapahtuvan koko ajan tuota resistenssi-ilmiötä. Esim. olen välillä käyttänyt noitakin maitohappobakteereita ja aina väliajoin niillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Kun vaikutus loppuu niin on aivan sama vedänkö niitä kuinka monta kappaletta kerralla. Mutta sitten kun olen viikkoja käyttämättä ja aloitan käyttämään uudestaan niin tilanteeni menee paremmaksi välittömästi (yhden - kahden päivän sisällä).
Olen nyt pyrkinytkin ottamaan hyvin maltillisesti esim. yhden kapselin aterian yhteydessä. Välillä kun olen mennyt 4 ja useampaan kappaleeseen kun eivät ole tuntuneet auttavan samalla lailla kuin aikaisemmin.
Ruokailutottumukseni ovat muuttuneet aika lailla ja nykyisin syön mm. suklaata yms. En silti huomaa että sillä olisi mitään vaikutusta kun tilanne on parempana. Silloin kun tilanne on huonona niin elimistö ei tunnu kestävän oikein mitään ruokaa.
No tämä hiivan LIIKAkasvu ei oikeastaan kuulu lääketieteeseen, koska lääketiede sanoo, että elimistössä kuuluu olla hiiva, joten se on normaalia. Silti tässä ollaan parantumassa, vaikka keskussairaalan lääkäreitä ainoastaan käytinkin. Meinasin kyllä mennä tälle Violet Light-yksityisklinikalle, mutta kun nyt on homma on selvillä, niin mitä turhia.
Itse syön tällä hetkellä erityisvalmisteista, lääkärin erityisluvalla saatavaa hiivantappolääkettä. Kokeiltu kahta muutakin ihan normaalia "reseptillä apteekkiin ja mömmöt pussiin"- lääkkeitä, mutta tämä erityisvalmista vaan parantaa oloani. Syön myös Gefilus -maitohappovalmistetta, joka tasopainoittaa suoliston mikrobifloora sekä muita lisäravinteita. Ruokavalio on tärkeä. Riippuu vähän, että mikä hiivalaji on kyseessä. Hiivan voi todeta esim. parasiittinäytteiden yhteydessä tai uloste-, kieliviljelystä yms., mutta siihen tarvitset lääkärin lähetteen.
Lisätietoa hiivasta:
www.violetlight.fi
Samoja oireita meillä kyllä tuntuu olevan. Itselläni oli myös monia muita lukuisia oireita, vähän siellä sun täällä, mutta vatsa oireili pahiten. Olen ollut tässä vuoden verran lähestulkoon täysin lamaantuneena neljän seinän sisällä, mutta onneksi rupeaa jo helpottamaan. Riippuu paljon siitä, kuinka korkealla hiiva-arvot ovat. Itselläni oli varmasti aivan järkyttävät, koska harvemmin tästä sairaudesta ihan sairaalahoitoon mennään. Jokainen on myös yksilö.
Uskoisin, että jotain vaikutusta maitohappobakteereilla voi hyvinkin olla, suolistoonhan nekin menee, missä hiivaakin esiintyy. Eikä se mitenkään mahdottomalta kuulostaisi, jos sinullakin olisi tämä. Vatsahan tässä pahiten oireilee ja muihin oireisiin ei välttämättä kiinnitä huomiota.
Neuvona voisin antaa, että varaisit lääkärin ja yrittäisit päästä joihinkin tutkimuksiin. Riippuu kyllä paljon lääkäristä, otetaanko hiivaongelmat tosissaan vai ei. Tarvittaessa on Violet Light'n kaltaisia yksityisklinikoita.
"Ongelmathan tilanteessani eivät tosiaan johdu stressistä.
Stressi on vain ongelmien pahentaja, mutta itse ongelmat johtuvat aivan muista syistä. Omalla kohdallani on ongelmia olipa stressiä tai ei."
Samaa olen koko aika selittänyt lääkäreille, mutta välillä niille ei vaan mene sitten mikään jakeluun. Ja ymmärrän ja uskon sinua täysin. Stressihän pahentaa lähes tulkoon kaikkea, miksei myös sairautta, mitä ei ole selvitetty.
Kerron sinulle mielelläni hiivasta kaiken minkä tiedän ja tarvittaessa laitan hyviä linkkejä, mitä olen itsekin tutkinut. Mutta ennen hiivadiagnoosia kannattaa varmistaa kaikki muu mahdollinen. Itselleni tehtiin ennen diagnosointia maha-, paksusuolen-, ja ohutsuolentähystykset, röntgenit, ultrat, TT-kuvaukset, hormonit katsottiin, infektiolääkäri tarkisti mahdolliset tartuntataudit, silmäpolilla tutkittiin silmät ja paljon muita lukuisia tutkimuksia. Mutta nämähän tehtiin minulle vaan sen takia, koska yritettiin etsiä sitä sairautta. En tarkoita, että sinuakin pitäisi kiduttaa näillä samoilla tutkimuksilla.
"Mutta tilanteessani tuntuu tapahtuvan koko ajan tuota resistenssi-ilmiötä. Esim. olen välillä käyttänyt noitakin maitohappobakteereita ja aina väliajoin niillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Kun vaikutus loppuu niin on aivan sama vedänkö niitä kuinka monta kappaletta kerralla. Mutta sitten kun olen viikkoja käyttämättä ja aloitan käyttämään uudestaan niin tilanteeni menee paremmaksi välittömästi (yhden - kahden päivän sisällä)."
Tähän en valitettavasti osaa sanoa oikein mitään. Kuulostaa kyllä aika jännältä. Ota ihmeessä se määrä, mikä on sinulle paras.
Mitään muita kipuja yms. minulla ei ole. Ainoastaan todella vaikeat ja pahat vatsavaivat, joihin väliajoin tuntuvat auttavan nuo maitohappobakteerit.
Joka päivä on oikeastaan uusi tilanne ja koskaan ei voi sanoa milloin on parempana ja milloin on huonompana. Vasta päivän jälkeen pystyy sanomaan että oliko tilanne normaali vai todella huono.
Karkeasti voisi siis sanoa että joko minulla on pelkästään bakteeritasapaino surkeassa kunnossa tai sitten myös tuo hiivaongelma (eli molemmat).
Mutta millä tavalla tuota mahdollista hiivaongelmaa voisi selvittää ja mitkä lääkkeet siihen voisivat auttaa? Koska tiedän että tilanteeni pahentuu väliajoin (vaikka nyt on taas ollut parempana).
Ovatko nuo lääkkeet reseptillä saatavia vai millä tavalla? Ja millä tavalla minun kannattaisi lähteä tilannetta kartoittaman tai noita lääkkeitä kokeilemaan?
Reseptilääkkeissä voi tulla semmoinen ongelma, että en tiedä miten pystyn vakuuttamaan yhdenkään lääkärin niiden tarpeellisuudesta. Vatsavaivoihini kun ei ole "uskottu" millään tavalla vaikka tilanne on ollutkin kuinka vaikea tahansa. Vanhat potilastiedot taas eivät anna minkäänlaista kuvaa tilanteestani. Niistä voi vain lukea että olen ilmoittanut vatsavaivat ongelmikseni mutta koska ei ole löytynyt mitään lääketieteellistä syytä niin ne on pistetty täysin psyykkiseen piikkiin.
Mitään psyykkistä sairaustahan minulta ei myöskään ole löydetty, mutta psyykkisyys on niin "monipuolinen käsite", etten en ihmettele jos sillä ei saisi selitettyä kaikkia ongelmia. Varsinkin omalla kohdallani tilanne on mennyt juuri siihen että on "väkisin" pyritty löytämään se "sairaus". Sempä takia kaikki diagnoosit mitkä tuntuvat sopivimmilta niin on pyritty kirjaamaan ylös.
Yksi huvittavimmista esimerkeistä löytyy varmaankin siitä kun jouduin käymään eräällä psykiatrin vastaanotolla. Hän etsi kirjasta "tilannettani sopivan tautikuvauksen" ja sitten minun piti tehdä netissä yksi testi asiasta. No minä sitten tein sen testin ja kun ei testistä tullut "vaadittavia pistemääriä" niin tämä psykiatri alkoi korjailemaan omatoimisest vastauksiani ja sanoi että "et varmasti vastannut tähän totuudenmukaisesti". Tämäkin psykiatri sitten totesi että "monet ovat iloisia kun saavat vaivoihinsa selityksen". Olisin minäkin iloinen, mutta ennen diagnoosia pitäisi ainakin pyrkiä uskomaan potilasta.
Ei ole tähän mennessä tullut semmoista tilannetta vastaan jossa selostuksiani vatsavaivoista olisi uskottu tai otettu mitenkään huomioon (lääkereiden taholla). Joskus ajattelin että en vain osaa ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin, mutta koska olen puhunut jollekin muulle ongelmasta niin olen tajunnut että se riippuu aivan kuulijasta haluaako ymmärtää tilannetta vai ei tai ylipäätään keskustella siitä.
Mielelläni olisin keskustellut jonkun "alan asiantuntijan" kanssa tästä, mutta semmoiseen ei ole ollut mahdollista. Olen huomannut että harvat oikein tietävät vatsavaivoista ja sitten se keskustelu ei ole ns. tasapuolista.
Aivan samalla tapaa kuin sinä jouduit käymään tunnin väittelyn lääkärisi kanssa tilanteesta, niin samalla tapaa minäkin joutuisin käymään tuommoisen väittelyn. Tosin minun kohdallani ei kyseessä ole mitään muita sairauksia tai kuumetta tms. joten en pystyisi millään lailla vakuuttamaan yhtäkään lääkäriä edes vatsaongelmistani.
Tilanteeni on kestänyt tosiaan vuosia (tai yli vuosikymmenen). Eli kyse ei ole mistään muista taudeista.
Olen ollut noissa parasiittitutkimuksissa, mutta en tiedä onko niistä koskaan erikoisemmin tutkittu hiivan mahdollisuutta.
"Yksi huvittavimmista esimerkeistä löytyy varmaankin siitä kun jouduin käymään eräällä psykiatrin vastaanotolla. Hän etsi kirjasta "tilannettani sopivan tautikuvauksen" ja sitten minun piti tehdä netissä yksi testi asiasta. No minä sitten tein sen testin ja kun ei testistä tullut "vaadittavia pistemääriä" niin tämä psykiatri alkoi korjailemaan omatoimisest vastauksiani ja sanoi että "et varmasti vastannut tähän totuudenmukaisesti". Tämäkin psykiatri sitten totesi että "monet ovat iloisia kun saavat vaivoihinsa selityksen". Olisin minäkin iloinen, mutta ennen diagnoosia pitäisi ainakin pyrkiä uskomaan potilasta. "
Testistä ei muuten tullut tarpeeksi pisteitä vaikka kyseinen psykiatri korjasi vastauksiani.
tänä kesänä ulosteesta negatiivinen. Veressä Candida vasta-aineita IgA ja IgG , Ig M -. En tiedä, onko noilla vasta-aineilla mitään apua diagnoosiin. Hiivaa kun sanotaan olevan kaikilla. Sen tiedän itsekin, että olen saanut tänä vuonna kaksi vahvaa antibioottikuuria. Molempien jälkeen tuli antibioottiripuli. Tutkitutin ensimmäisen jälkeen joitakin bakteereita ja myös prasiitit, mutta mitään selittävää ei löytynyt. Precosaa (vaaraton hiivavalmiste) lääkäri on määrännyt useita kertoja hoidoksi. Itse olen antibiootin aikaan ja muutenkin lähes aina käyttänyt maitohappobakteereja. Kesän antibioottiripuli on nyt suunnilleen selätetty. Kevään flunssasta jäi aika pahat ilmavaivat. Niihin ei silloin auttanut mikään, ei maitohappobakteerit eikä Precosa. Luulen, että ne johtuvatkin sappikivestä. Nyt kesällä nimittäin minulla on pahoja palleapuristuksia ja hengitysvaikeuksia, mutta ei kipuja. Pidän niitä sappioireina. Uloste oli ennen kesän antibioottia keltaista ja teerenkakkamaisen ohutta välillä. Sitten antibiootin aikana se oli tummanvihreää. Nyt alkaa olla normalisoitunut. Paksunsuolen tähystyksestä ei ole kauan. Ei siellä mitään hengitysoireen tai ulosteen veren selittävää löytynyt. Onko sitten minulla pääsyynä sappikivi vai onko hiivaa tms., siitä ei ole tietoa.
Olisi mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia esim. sähköpostitse, sillä käyn itse parhaillani taistoa yksityisen ja julkisen terveydenhuollon kanssa. Tähän mennessä löytynyt hiivaa suusta (Candidat Albicans ja Glabrata ), intiimialueelta (Albicans ) ja ulosteesta (Saccharomyces Cerevisiae ).
Gastroskopia tehty vähän aikaa sitten, refluksitauti löytyi. Lääkitys Pariet 10mg, vatsavaivat vähentyneet selvästia ja hiivaoireet lieventyneet, eivät kokonaan poistuneet. Jos vielä käyt katsomassa tätä keskustelua, ota yhteys sairaana2vuotta(a)luukku.com.