"luulin olevani ainoa"/OCD

Ja mitähän tuossa leikkauksessa tehdään, poistetaan aivot? Itsellänihän OCD on samoin tavoin levinnyt vaikka mihin ja on ollut varmaan 10-11 erilaista OCD:n muotoa, tosin yleisesti ottaen vain yksi kerrallaan, muutenkin alussa ahdisti ne oireet nyt ne menee vähän rutiininomaisesti, tiedostan ne enkä mitenkään ihmeemmin pyri tekemään niitä, tosin ainahan se ei ole mahdollista, en nyt koe että se hirveästi vie pois elämältäni että ocd on.

Oireita on ollut tyyliä:
Tyyliin tuntuu kurkussa räkää ja on näin ns. pakko niellä vähän väliä (on nyt päällä)
Automaattinen hengityksen lopettamis halu tai jtn.. sinnepäin
jotain pakkoajatuksia päässä toistuminen...
onhan näitä oven-sulkemisia ja muitakin ollut toki
hulluksi tulemisen pelko/ taudin saamis jne...
pelko siitä että jokin muu ruumiintoiminto ei toimi kunnolla / menee päin vttua... että esim.. kävely lakkaa keskellä lenkkiä.

Njooh onhan tuo tautina vttumainen mutta ei se nyt sinällään ole tehnyt minusta mitään nurkassa makaavaa ahdistunutta hyypiötä, esim. nyt ahdistustaso on 0 vaikka oireita päällä sinällään, muutenkin kun on tekemistä niin ei noita oireita ajattele eikä niitä esiinny juurikaan, välillä saattaa olla vaikka pari viikkoa ilman oireita.. välillä taas pari viikkoa joku ocd oire päällä muttei se juurikaan elämänlaatua pahenna, vähän vtuttaa vain kuin joku pitkään jatkuva yskä.

Lääkärissä en jaksa käydä koska olen diagsonoinut tautini itse ja olen lukenut sen verran psykologiaa että tuskin psykologi juurikaan osaa auttaisi sen enempää mitä itse tiedän taudista. Varmaan tulevaisuudessa voisi huvikseen tuota b8 vitamiinia kokeilla kun se kuulemma auttaa, toisaalta olotilani on varsin onnellinen juuri nyt eikä nuo oireet juurikaan vaikuta elämänlaatuun joten tiedä sitten mitä tulee tapahtumaan, itse oireethan tuli kun oli paljon stressiä ja asiat muutenkin päin vttua niin luulen että oireet katoaa ennenpitkää jos saan asiat taas rullaamaan hyvin, toki oireista tuskin koskaan pääsee lopullisesti eroon etenkin jos alkaa menemään huonommin, ocd:ssä tärkeintä on niitten tiedostaminen ja tajuaminen että ne on turhia ja ei todellisia ja sitten vaan puhdas välinpitämättömyys, esim. noissa uskonto odc:ssä mitä foorumillakin on kirjoitettu niin parasta olisi vaan jos ne tajuaisi kuinka naurettavaa niitten toiminta on ja uskonasiat muutenkin. Tietty varmasti joitain auttaa sähköterapiat sun muut hoidot mutta leikkaus.... mitä helvettiä :D okei en tuomitse saattaa se auttaa ja varmasti auttaakin, kuulostaa tho enemmän skitsofrenian hoidolta. Loppusanoiksi : OCD:n ihmisten kannattaisi vaan relata, vetää kännit ja ottaa lunkisti, tulla sinuiksi oireittensa kanssa ja jatkaa elämää. Itse ocd:ssä pahintahan ei ole niinkään ne oireet vaan se ahdistus mikä siitä tulee, itseä kun ei ahdista enää oireilu niin loppujen lopuksi kyll tää nyt menee jotenkin xP OCD muutenkin varsin yleinen tauti, joka 50:lla on jonkinasteen OCD, sellaista se joskus o, nyt alko nukuttaa joten menen ottamaan lepii

jjooohs kirjoitti:

Ja mitähän tuossa leikkauksessa tehdään, poistetaan aivot? Itsellänihän OCD on samoin tavoin levinnyt vaikka mihin ja on ollut varmaan 10-11 erilaista OCD:n muotoa, tosin yleisesti ottaen vain yksi kerrallaan, muutenkin alussa ahdisti ne oireet nyt ne menee vähän rutiininomaisesti, tiedostan ne enkä mitenkään ihmeemmin pyri tekemään niitä, tosin ainahan se ei ole mahdollista, en nyt koe että se hirveästi vie pois elämältäni että ocd on.

Oireita on ollut tyyliä:
Tyyliin tuntuu kurkussa räkää ja on näin ns. pakko niellä vähän väliä (on nyt päällä)
Automaattinen hengityksen lopettamis halu tai jtn.. sinnepäin
jotain pakkoajatuksia päässä toistuminen...
onhan näitä oven-sulkemisia ja muitakin ollut toki
hulluksi tulemisen pelko/ taudin saamis jne...
pelko siitä että jokin muu ruumiintoiminto ei toimi kunnolla / menee päin vttua... että esim.. kävely lakkaa keskellä lenkkiä.

Njooh onhan tuo tautina vttumainen mutta ei se nyt sinällään ole tehnyt minusta mitään nurkassa makaavaa ahdistunutta hyypiötä, esim. nyt ahdistustaso on 0 vaikka oireita päällä sinällään, muutenkin kun on tekemistä niin ei noita oireita ajattele eikä niitä esiinny juurikaan, välillä saattaa olla vaikka pari viikkoa ilman oireita.. välillä taas pari viikkoa joku ocd oire päällä muttei se juurikaan elämänlaatua pahenna, vähän vtuttaa vain kuin joku pitkään jatkuva yskä.

Lääkärissä en jaksa käydä koska olen diagsonoinut tautini itse ja olen lukenut sen verran psykologiaa että tuskin psykologi juurikaan osaa auttaisi sen enempää mitä itse tiedän taudista. Varmaan tulevaisuudessa voisi huvikseen tuota b8 vitamiinia kokeilla kun se kuulemma auttaa, toisaalta olotilani on varsin onnellinen juuri nyt eikä nuo oireet juurikaan vaikuta elämänlaatuun joten tiedä sitten mitä tulee tapahtumaan, itse oireethan tuli kun oli paljon stressiä ja asiat muutenkin päin vttua niin luulen että oireet katoaa ennenpitkää jos saan asiat taas rullaamaan hyvin, toki oireista tuskin koskaan pääsee lopullisesti eroon etenkin jos alkaa menemään huonommin, ocd:ssä tärkeintä on niitten tiedostaminen ja tajuaminen että ne on turhia ja ei todellisia ja sitten vaan puhdas välinpitämättömyys, esim. noissa uskonto odc:ssä mitä foorumillakin on kirjoitettu niin parasta olisi vaan jos ne tajuaisi kuinka naurettavaa niitten toiminta on ja uskonasiat muutenkin. Tietty varmasti joitain auttaa sähköterapiat sun muut hoidot mutta leikkaus.... mitä helvettiä :D okei en tuomitse saattaa se auttaa ja varmasti auttaakin, kuulostaa tho enemmän skitsofrenian hoidolta. Loppusanoiksi : OCD:n ihmisten kannattaisi vaan relata, vetää kännit ja ottaa lunkisti, tulla sinuiksi oireittensa kanssa ja jatkaa elämää. Itse ocd:ssä pahintahan ei ole niinkään ne oireet vaan se ahdistus mikä siitä tulee, itseä kun ei ahdista enää oireilu niin loppujen lopuksi kyll tää nyt menee jotenkin xP OCD muutenkin varsin yleinen tauti, joka 50:lla on jonkinasteen OCD, sellaista se joskus o, nyt alko nukuttaa joten menen ottamaan lepii

Niin vaikka pakko-oireet onkin levinneet, se suurin siellä taustalla on sinänsä sama. Se sairas ahdistus. Leikkauksessa ilmeisesti vaikutetaan hyvin pieneen alueeseen kuitenkin, jotenkin saadaan se sairas ahdistus vähenemään. Itse en ainakaan ole kyennyt vain ottamaan lungisti vuosien sairauden aikana, jos niin pystyisin tekemään ei minulla tätä sairautta olisikaan enää. Se onkin vähän vaikeampaa ottaa vain lungisti, mutta se tietty riippuu minkälainen sairaus, kuinka "vahva" itse on sietämään ahdistusta/pelkoa/syyllisyyttä ja jos pelkää aiheuttavansa pahaa toiselle se syyllisyys juuri on myös valtaisa. Kyllä jos ei ole mikään auttanut ja joudut ahdistuksen ja pelon kanssa olemaan ja ritualisoimaan yhä kovasti niin leikkaus minusta on järkevää.