En ole oikeen ikinä osannut suhtautua ruokaan normaalisti.
Ensimmäiset muistikuvani ovat jo päiväkoti-ikäisestä, kun en suostunut pukemaan joitain vaatteita koska näytin niissä mielestäni lihavalta. Ensimmäisen luokan syksyn käytin aina samoja housuja joissa oli kiristettävät narut vyötäröllä. Kiristin naruja päivä päivältä kireämmälle, halusin olla laihempi, laihempi.
Yläasteella olin alipainoinen. Itseasiassa olen aina ollut aika hoikka, mutta itsestäni ei vain tunnu siltä. Olen tyytyväinen aina vain, jos mahani on täysin litteä. En välittänyt ruuasta, mutta söin paljon karkkia. Se ei haitannut koska olen aina ollut tosi liikunnallinen.
Lukion toisella luokalla alkoivat sitten enemmät ongelmat. Minulle tuli ekaluokan lopulla joku kasvupyrähdys ja muutuin aikuisemman rotevaksi. En ollut enää pieni ja hintelä kuten siihen asti. Aloin myös treenata tanssia tosissani ja ruokahaluni lisääntyi.
Nyt painan 53 kiloa ja tunnen itseni isoksi ja pullukaksi. Yritän laihduttaa melkein koko ajan, mutta pidän liikaa kaikesta makeasta ja sorrun aina syömään kaikkea missä on paljon kaloreita. Välillä saan innostuksen johonkin oma keksimääni diettiin, mutta muutaman päivän nälässä elettyäni saan ahmimiskohtauksen ja painan taas yhtä paljon kuin ennen aloitusta ja kärsimykseni on ollut turhaa. Saan ahmimiskohtauksia silloinki, jos syön tasapainoisesti. En pysty hallitsemaan itseäni, tuntuu että minun on pakko vain syödä ja syödä. Kohtauksen jälkeen tulee kamala olo ja hävettää. Maha tuntuu jättisuurelta ja on lihava olo. Lähiaikoina olen oksennellut ahmimisen jälkeen. En tee sitä kovin usein koska tiedän sen olevan selvästi sairasta. Myös oksentaminen ällöttää minua, mutta sen jälkeen ei ole niin täysi olo vaikka on vetänyt vaikka mitä. Yleensä ahmin itseni täyteen leipää. Rakastan leipää ja ruokakaapistamme ei yleensä hirveästi muita vaihtoehtoja löydykkään.
Eräs kaverini on kesän aikana laihtunut paljon ja olen hänelle todella kateellinen. Suoraan sanottuna vituttaa, koska olen ollut ennen häntä laihempi, mutta nyt näytän hänen vieressään isolta ja läskiltä. Haluaisin olla pieni ja hentoinen! Haluaisin todella saada itseäni niskasta kiinni, lopettaa tämän ahmimisen ja laihtua kolme kiloa. Miten onnistun? En ole ikinä puhunut tästä kellekkään. Olen koittanut aikatauluttamista, ruokapäiväkirjoja ja kaikkea mutta en vain pysty hallitsemaan itseäni kohtauksen tullessa.
Ensimmäiset muistikuvani ovat jo päiväkoti-ikäisestä, kun en suostunut pukemaan joitain vaatteita koska näytin niissä mielestäni lihavalta. Ensimmäisen luokan syksyn käytin aina samoja housuja joissa oli kiristettävät narut vyötäröllä. Kiristin naruja päivä päivältä kireämmälle, halusin olla laihempi, laihempi.
Yläasteella olin alipainoinen. Itseasiassa olen aina ollut aika hoikka, mutta itsestäni ei vain tunnu siltä. Olen tyytyväinen aina vain, jos mahani on täysin litteä. En välittänyt ruuasta, mutta söin paljon karkkia. Se ei haitannut koska olen aina ollut tosi liikunnallinen.
Lukion toisella luokalla alkoivat sitten enemmät ongelmat. Minulle tuli ekaluokan lopulla joku kasvupyrähdys ja muutuin aikuisemman rotevaksi. En ollut enää pieni ja hintelä kuten siihen asti. Aloin myös treenata tanssia tosissani ja ruokahaluni lisääntyi.
Nyt painan 53 kiloa ja tunnen itseni isoksi ja pullukaksi. Yritän laihduttaa melkein koko ajan, mutta pidän liikaa kaikesta makeasta ja sorrun aina syömään kaikkea missä on paljon kaloreita. Välillä saan innostuksen johonkin oma keksimääni diettiin, mutta muutaman päivän nälässä elettyäni saan ahmimiskohtauksen ja painan taas yhtä paljon kuin ennen aloitusta ja kärsimykseni on ollut turhaa. Saan ahmimiskohtauksia silloinki, jos syön tasapainoisesti. En pysty hallitsemaan itseäni, tuntuu että minun on pakko vain syödä ja syödä. Kohtauksen jälkeen tulee kamala olo ja hävettää. Maha tuntuu jättisuurelta ja on lihava olo. Lähiaikoina olen oksennellut ahmimisen jälkeen. En tee sitä kovin usein koska tiedän sen olevan selvästi sairasta. Myös oksentaminen ällöttää minua, mutta sen jälkeen ei ole niin täysi olo vaikka on vetänyt vaikka mitä. Yleensä ahmin itseni täyteen leipää. Rakastan leipää ja ruokakaapistamme ei yleensä hirveästi muita vaihtoehtoja löydykkään.
Eräs kaverini on kesän aikana laihtunut paljon ja olen hänelle todella kateellinen. Suoraan sanottuna vituttaa, koska olen ollut ennen häntä laihempi, mutta nyt näytän hänen vieressään isolta ja läskiltä. Haluaisin olla pieni ja hentoinen! Haluaisin todella saada itseäni niskasta kiinni, lopettaa tämän ahmimisen ja laihtua kolme kiloa. Miten onnistun? En ole ikinä puhunut tästä kellekkään. Olen koittanut aikatauluttamista, ruokapäiväkirjoja ja kaikkea mutta en vain pysty hallitsemaan itseäni kohtauksen tullessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En oikein osaa tuossa auttaa, mutta mulla on vähän samaa, ja haluaisin myös tietää miten ehkäistä ahmimiskohtaukset. Voin olla vaikka kolme päivää 400 kalorin dieetillä, mutta sitten sorrun syömään 2000 kaloria ja joudun taas laihduttamaan. Ongelma alkoi kun minua kiellettiin laihduttamasta, ja uhkailtiin lääkkeillä. En ole lihonut, mutta lihoisin ellen pitäisi noita näännytyspäiviä.
En ole mielestäni tarpeeksi laiha. Olen 171/52 yleensä, mutta välillä paino nousee jopa 53,5 kiloon, ja olen käynyt myös 51,2 kilossa. Ahmin tavallista ruokaa, mutta liikaa. Esimerkiksi 2 juustosämpylää sulatejuustolla (500 kcal) ja 5 dl (500 kcal) soijajogurttia.
Jos tuollaisen kohtauksen saan, tulee siis 1000 kaloria kerralla ja päivän kalorit nousee 2000 kaloriin, jos muuten oeln ysönyt sopivasti. Lihon tällaisena päivänä aina puoli kiloa, ja sitten kaikki alkaa taas alusta, ja syön seuraavina päivinä 400 kaloria... ja sitten taas sorrun ja laihdutan ja sorrun ja laihdutan. olen yrittänyt muutaman kerran oksentaa, mutta en saa kaikkea ulos ja naama paisuu hirviön näköiseksi.
Tiedän että tää on epäterveellistä, eikä mulla oo enää edes menkkoja! EN halua lihoa eli turha kieltää pitämästä dieettipäiviä ahminnan jälkeen. Silloinahn jäisin isompaan painoon.
hyvä kuulla etten ole ainoa, jonka pudotus on jojoilevaa. Olen siis pistänyt tänne juuri aiheen "Liekillä? yms kysymyksiä" ja vielä on ainakin 5 kiloa pudotettavana. Ärsyttää, juuri kun on saanut tuloksia niin tulee ahmimiskohtaus...
Miten ehkäistä ahmimiskohtauksia?? Kuukausi aikaa pudottaa viisi kiloa, mikähän pitäisi olla päivittäisen kcalmäärän?
Oikeesti syömällä joka päivä enemmän, vähintään 1200kcal, ehkäsettä niitä ahmimiskohtauksii. Ne johtuu just siitä kun keho alkaa huutaa ravintoon, ei siinä enää mitkään tahdonvoimat yms. auta. :< Kannattaa ees kokeilla. Tietenkin jos se on vaan himoa.. Epäilen. Tai kokeilkaa syödä rasva- & proteiinipainotteisesti, erittäin niukasta hiilareita, sekin auttaa, ei tuu himoja.
Yritetään järkevämpää linjaa, superrrrr.
Pitäisi ilmeisesti pistää koko ruokavalio remonttiin, nimittäin jos laskeskelen päivän aikana syöväni päälle tuhat, menee koko päivä ihan hulluksi mässäämiseksi. En siis tunne kohtuutta. Proteiinia olen lisäillyt ruokavalioon, mutten silti välttämättä kaikkiin päivän annoksiin. Tarpeeksi tulee kuitenkin syötyä, ja silti ahminta ja syömähimot myllää.
"Tai kokeilkaa syödä rasva- & proteiinipainotteisesti, erittäin niukasta hiilareita, sekin auttaa, ei tuu himoja. "
Allekirjoitan tämän! Mikään muu ei auta ainakaan minulla mielitekoihin kuin hiilareiden karsiminen. Olo on kyl ihan mahtava kun ei tuu nälkää ja ei tee mieli oikeastaan mitään ja laihtuu pärjää tosi vähällä määrällä ruokaa. Mut toi proteiini ei toimi ilman rasvaa, silti saa kalorit pidettyä tosi alhaallakin jos haluaa eikä ahmimiskohtauksia ei tule.
Voisitko kuvailla tavallisen päiväsi aterioinnin?