se on mun juttu

ajatusten rustaus kirjoitti:

Joskus silloin tällöin hyväilen itseäni, koska mulla on kauhea halu läheisyyteen. En mä teitä (toista sukupuolta) vihaa - kokemuksista huolimatta. Silti mä haluaisin haudata itteni (kuvainnollisesti) jonkun sellasen pehmeään vartaloon ja syliin. Siinä vois sitten olla ihan oma ittensä, ujo, tahtovainen, naurava, itkevä, onnellinen ja päästää se paha olo ulos - että joku ottais sen pois välittämällä fyysisellä tavalla - voi uskoa että sen jälkeen mä välittäisin ja avautuisin itse ja kuuntelisin. Ja oisin voimakas kuin mikä. Sellainen ystävyys, että vois sitten kertoa kaikki aamuyön tunteina mitä on tapahtunut ja miten mennyt elämä. En tiedä onko se enää ystävyyttä vaiko rakkautta mutta puhuisin mielummin ystävyydestä koska se tuntuu helpommalta käsitellä ja olla niin...."ystäviä". Rakkautta kai se oikeasti olisi - ei silloin haluaisi olla pitkään ilman toista eikä toisaalta pitäisi varmasti ajatuksesta, että toinen olisi toisen kanssa. Ehkä se on sitten rakkautta.

Sitä etsien, mutta täällä se ei asu, täällä ei välitetä toisesta. Sen mä oon ittelleni takonu päähän. Haaveilla silti joskus saa ja purkaa sanoiksi ajatuksia :(. Piru kun tuo maailma tuolla ulkona on joskus aika kolkon tuntunen paikka. Siksi se kun kaksi ihmistä välittämisestä toisiinsa riisuu toisensa ja tekee toisilleen asioita jotta toisella olisi hyvä olla ja sen vuoksi itsellä myös...se on hienoa se, se on mun suurin haaveni, tehdä jotain toiselle jota se haluaa ja sitten lopuksi valahtaa ilman mitään suojaa ja näyttelemistä sen syliin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä