Miten ujosta voi tulla rohkea ja itsevarma persoona? Miten??
Itse koen oman ujouteni samaksi kuin olisin tuomittu vankilaan elinkautiseksi (kirjaimellisesti). Haluan päästä normaalin elämän viettoon, muitankin sosiaalisia kontakteja kuin vain vanhemmat ja olla onnellinen sillä saralla.
Mikään näistä ei onnistu, koska olen luonteeni vankina. Luonteeni on kuin suuri muuri joka on tarkasti vartioitu ja sen rikkominen on mahdotonta.
En usko, että kukaan pystyy sanomaan miten uskaltautua juttelemaan toisille. Mistä edes lähteä juttelemaan toisille. Mahdoton tietää.
Kun ihminen on jo oikeestaan 3 vuoden ajan toivonut ystäviä elämäänsä niin alkaa jo heräämään tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5613621 miksi kärsiä enenpää?
Itse koen oman ujouteni samaksi kuin olisin tuomittu vankilaan elinkautiseksi (kirjaimellisesti). Haluan päästä normaalin elämän viettoon, muitankin sosiaalisia kontakteja kuin vain vanhemmat ja olla onnellinen sillä saralla.
Mikään näistä ei onnistu, koska olen luonteeni vankina. Luonteeni on kuin suuri muuri joka on tarkasti vartioitu ja sen rikkominen on mahdotonta.
En usko, että kukaan pystyy sanomaan miten uskaltautua juttelemaan toisille. Mistä edes lähteä juttelemaan toisille. Mahdoton tietää.
Kun ihminen on jo oikeestaan 3 vuoden ajan toivonut ystäviä elämäänsä niin alkaa jo heräämään tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5613621 miksi kärsiä enenpää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...ja tällä hetkellä olen ajatellut vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Olen päättänyt että nyt alan olemaan taas oma itseni. Viittaan tunnilla, vastaan oikein kun minulta kysytään ja muuten olen hiljaa. Jos tarvitsen apua jossakin asiassa, kysyn. En mene vetämään mitään small talkkia kenellekkään ventovieraalle, minä vaan odotan että joku toinen huomaa minussa edes jotakin mielenkiintoista ja tulee vetämään sitä small talkkia mulle.
Ajattele, ettei sulla oo mitään menetettävää. Eli ihan sama mitä sanot.
Se on kuin olis pistetty kuonokoppa.
Ei keksi mitään sanottavaa ja se olis aika noloa vaan ängeta johonkin porukkaan, sanoa "Terve" ja jäädä siihen toljottamaan kuin idiootti.
No niinpä -_- tosi vaikee muodostaa uusia ystävyys- ja tuttavuussuhteita.. saatikka pitää vanhoja suhteita elossa..
Oon pian 20 vee, ei kavereita, vapaa-aikanakin hengaan lähinnä sisarusten kans.. Ja jotenki tuntuu niin vaikeelta (ja mun mielestä oikeesti turhalta) kaikenlainen "höpöttäminen", siis ihan turha paskanjauhanta, mitä ihmiset harrastaa keskenään.
Musta tuntuu, ettei duunipaikalla kukaa oikeestaa haluis mua sinne, koska oon niin ujo ja hiljanen, en keksi puheenaiheita ja oon huono keksimään näppärii vastauksii, ja ne muut on sellasia päläpälähöphöpylisosiaalisenenergisiä ihmisiä.. Ahistaa hirveesti joka päivä mennä töihin tän takii.. ja en uskalla ottaa lopareita ku en tiiä mitä alkaisin tekee.. ja niillä on siellä henkilöstöpula (oisin muute varmaa saanu jo fudut) :).. niin et.. ujous on perseestä, sitä mä vaan.
(Niin ja kaikki joille oon avautunu kehottaa vaan hyväksyy ittesä sellasena ku oon, mutta en mä voi. Haluun et ihmiset pitäis musta ja viihtyis mun seurassa, enkä ois se pakkopulla joka jutus..)
Mua niin ärsyttää, ku oon tämmönen ujo ja mä luulen, että siihen suurin syy on punastumisen pelko. Punastun tosi helposti ja sille ei oo melkeen koskaan mitään todellista syytä. Punastun siis vaan siks, että pelkään niin käyvän. Ja se on ahistavaa ja noloo. Hävettää niin sairaasti, ku aina jossain ihmisten ilmoilla menee yhtäkkiä ihan tomaatiks ilman mitään syytä, ja sit tuntuu, et kaikki tuijottaa ja välillä jotku aina huomauttelee, että "hei sä oot ihan punane" ja nauraa. Ja sit mun bestis aina kiusaa mua sen takia kaikista pojista ja se on niin rasittavaa, ku kaikki luulee, että tykkään yhestä tietystä, vaikka se ei oo totta. Niin NOLOO! Mulle on sattunu tän takia niin miljoonia noloja juttuja, että en es muista läheskään kaikkia.
Ja muutenki jos mulla on pikkusenki kuuma, ni posket taas punottaa ja se on nii rasittavaa, ku liikkatunnillaki, heti alkuverryttelyn jälkee oon tuli punanen, vaikka muut ei ois es tunnin lopuks ja sit se mun punotus kestää poskilla suunnilleen pari tuntia ainaki. Aamullaki, ku tuun pyörällä kouluu, ni vaikka ois kuin kova pakkanen, ni silti oon koulussa ihan hiestä märkä ja naama on taas tuli punanen ekan tunnin ajan.
Ja sitte, ku jännitän, ni hikoilen... Mua oikeesti jännittää ihan hirveesti esim. juhlat, esitelmät yms. Nytki ois tulossa yhet häät ja jännitä niitä sairaasti, ku tiedän, että mun jännitys näkyy siellä ulospäin ja oon koko ajan ihan punanen ottaa ja kaulaa myöten. Haluun päästä tästä punastumisesta eroon!!! Jos tietäisin, että en punastus, mun ei tarvis jännittääkkään ja voisin olla ihan eri ihminen ja paljo sosiaallisempi. Mulla ei oo tän ujouden takia sellasia hyviä kavereitakaan, ku muutama. Sellasia puoli kavereita on kyllä vaikka kuinka paljo, joista ei oikeen oo varma, onks ne mun kamuja, vai ei. Välillä ne tuntuu hyviltäki kavereilta, mut sit ku löytyy parempaa seuraa, ni ei.
En oo kertonu tästä kellekkään muulle, ku äitille ja se vaan sano, että oli itekki lapsena ujo ja se ujous lähti ajan myötä. mutta entäpäs jos ei lähekkään? kohta saatan olla nii masentunu, että en kehtaa lähtee enää mihinkää...
Kertokaa pliis apua tohon punastumis juttuu!:)) Oon kuullu, että apteekista vois saaha jotain ilman reseptiä... tiiättekö? kiitti vaan, jos joku vastaa!
Mulla ujous on kans riesana... Esim. kun oon koulussa niin kavereiden kanssa pystyin olemaan ihan normaalisti mutta, joudun olemaan yhet tietyt tunnit eri ryhmässä joten siellä sitten oon tavallaan yksin ku kaikki muut siellä on kavereita keskenään... Se on tosi raastava tilanne.Vielä sekin kun punastelen ja en saa sanottua mitään. Olis kiva osallistua muiden keskusteluihin siinä "pöytäryhmässä" mutta, en vaan saa suutani auki ja jos saan niin sen tuntee kuinka naama muuttuu punaiseks...
Voisko kukaan auttaa? Ees jotenki? Kiitän....
Olen itse ujo, ollut pienestä asti hieman sisäänpäin kääntynyt person.
Tunnen itseni itsevarmemmaksi esim. kaupungilla kävellessäni, mutta koulussa
olen se "kiltti tyttö" vain... empä juusri muuta.
itse olen tosi ujo, olen pienestä asti vaihtanut kouluja melkein aina kahden vuoden välein, joten itseluottamushan siinä laskee samalla, kun ei tunne muita ja ei pääse kaveripiireihin ja jos jollekkin sattuu puhumaan niin oon niin ujo ja pelokas etten uskalla kysyä tai edes puhumaan, korkeintaan vastaamaan toisen kysymyksiin.... jotenkin mua ahdistaa ja nolottaa itseni...................:-( mäkin tarvitsisin tsemppii
puristat kovaa palleista kyllä se siitä! tsemppiä bro