Minä haluaisin tietää mitä muut on mieltä itsemurhasta, vaikka suurin osa on tietenkin sitä mieltä ettei se ole hyvä ratkasu, mut minun mielestä olen tullu tieni päähän.
Olen miettiny itsemurhaa jo melkein 2 vuotta, enkä tiedä mitä tehdä enään. Minnekkään laitokseen en halua enkä myöskään halua syödä mitään lääkkeitäkään. Olen käyny juttelemassa hyvin paljon eri ihmisille asioistani eikä se ole auttanut.
Minulla ei ole yhtään itseluottamusta, koulu on mennyt ihan surkeasti, en tiedä pääsenkö minnekkään ammattikouluun (olen ysillä). Jotenkin olen väsynyt ihan kaikkeen. Haluan vain pois, mut en ole vielä tehnyt itsemurhaa, vaikka en tiedä edes miksi. Jotenkin en vain pysty.
En haluu mitään valituksia tästä viestistä, halusin vain purkaa ajatuksia ja kuulla muiden mielipiteitä itsemurhasta..
Olen miettiny itsemurhaa jo melkein 2 vuotta, enkä tiedä mitä tehdä enään. Minnekkään laitokseen en halua enkä myöskään halua syödä mitään lääkkeitäkään. Olen käyny juttelemassa hyvin paljon eri ihmisille asioistani eikä se ole auttanut.
Minulla ei ole yhtään itseluottamusta, koulu on mennyt ihan surkeasti, en tiedä pääsenkö minnekkään ammattikouluun (olen ysillä). Jotenkin olen väsynyt ihan kaikkeen. Haluan vain pois, mut en ole vielä tehnyt itsemurhaa, vaikka en tiedä edes miksi. Jotenkin en vain pysty.
En haluu mitään valituksia tästä viestistä, halusin vain purkaa ajatuksia ja kuulla muiden mielipiteitä itsemurhasta..
Vastaukset 115
Vanhimmat
En missään nimessä tue itsemurhaa.
Kaikilla on nuoruudessa vaikeata.
Meidän vanhemmillakin oli varmasti jonkinlainen masennus.
Se tulee jokaiselle.
Miks se puhuminen ei oo auttanu?
Ootko ollu siel ihan rehellinen etkä vain nyökännyt kaikkiin vastauksiin että pääsis pois?
Mä oon kuullu monen tekevän niin.
Kaikki pääsee ammattikouluun tai lukioon.
Mäkin sain peruutus paikan yhest lukiost johon menin.
Oisin kyl päässy muuallekin mut se tuntu kivemmalt.
Ei elämä aina voikkaan tuntua kivalta ja nautinnolliselta, ei elämä sellaista ole.
Mutta ei sen takia pidä tappaa itseään.
Itsemurhan tehnyt jättää vain surua sinne minne toi iloa, kyyneliä missä oli naurua, ihmiset jäävät aina suremaan.
Äiti, isä, sukulaiset, rakkaat, kaverit, opettajat, naapurit, jopa bussikuskikin itkisi kun uulisi ettei enää näe häntä nousemassa bussiin.
Aina jää surevia.
Kaikki haluavat tehdä kaikkensa jotta itsemurhaa ei tapahtuisi.
15 vuotias saa apua vaikka mistä.
Kaikki haluavat auttaa.
Jopa minä, täysin tuntematon nettituttavuus tekisin kaikkeni jotta itsemurhaa ei tapahtuisi.
Kukaan ei halua sitä surua ja kaipuuta.
Ei vanhempien pitäisi lapsiaan haudata.
Itsemurha synnttää vain surun kierteen, joka voi johtaa uuteen itsemurhaan.
Se on hirveä kierre.
Mun japaninope kerto kun näki tunnillaan kaks tyttöö, jotka itki ja kun kysyi miksi itkette niin ne kerto ystävänsä tehneen itsemurhan.
Sitten ne itki.
Mun japaninopelle tuli kyyneleet silmiin kun hän kertoi tätä.
Hän sanoikin että hän uskoo että jos hän olisi tullut hänen tunnilleen niin tätä ei olisi ikinä tapahtunut.
Jopa täysin tuntematon ihminen itki itsemurhan takia.
Itsemurha ei ratkaise mitään.
Se vain synnyttää surua ja kaipuuta, niin tuttujen kuin tuntemattomien keskellä.
Jos sinua masentaa niin mene juttelemaan vanhempiesi tai vaikka terapeutin tai papin kanssa.
Seurakunnasta saa apua aina.
Kohta on kesä ja sen tuomat ilot pyyhkivät masennuksen pois.
Elämä voittaa aina.
Aurinko paistaa jäätyneenkin lasin läpi tuoden lämpöä huoneeseen.
Kukat kukkivat ja luonto herää.
Elämä voittaa aina.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
tuo surua ja kaipuuta ja sehän ei ilmeisesti ole hyvä asia. Entäs jos joku tuntee alati surua ja kaipuuta, jatkuvaa tukahduttavaa tuskaa? Eikö sillä jollain ole oikeus päästä eroon kärsimyksistään? Pitääkö hänen vain kärsiä, jotta muut olisivat iloisia?
Jos läheinen kuolee, siitäkin pääsee ajan mittaan yli. Mutta jos perusluonteesi on surullinen ja haikea, tuska on mukanasi aina ja se polttaa syvällä, vaikka joskus olisikin hauskoja hetkiä.
Jatkuva ikävä ja ahdistus. Tukahduttava olo ihan missä tahansa olet ja minne tahansa menet. Eikä sitä pääse pakoon.
Jos ihmiset yrittävät estää itsemurhan omaa surua ehkäistäkseen, niin eikö se ole helvetin itsekästä? Annetaan toisen kärsiä, ettei itse tarvitse.
Kukaan ihminen ei ole luonnostaan masentunut, ei kukaan.
Ei kukaan yritä ehkäistä itsemurhaa sen takia että ITSE tulisi surulliseksi.
Vaan sen takia että itsemurha ei ratkaise mitään.
Masentuneisuuden, ahdistuneisuuden saa parannettua.
En minä halua auttaa sen takia että minulle tulisi paha mieli jos näin käy.
No en.
Mä haluan auttaa muita näkemään elämän kauneuden ja arvostamaan elämää.
Elämään yleensäkin.
Me nuoret ollaan muutenkin herkässä tilassa.
Eikä itsemurhaa kannustavat viestit, jotka sopis enemmänkin 100 vuotialille kuoleman sairaille sovi meille.
Me ollaan nuoria ja meidän kuuluu elää.
Ei ole mitään mallia, jonka mukaan meidän pitäisi elää.
Ei pidä juoda tai polttaa tupakaa, ei pidä bilettää, ei pidä lukea vaan matemaattisii aineita koulus, ei pidä saada vaan hyviä tai huonoja numeroita.
Eletään elämää omalla tavallamme.
Tärkeintä on kuitenkin eläminen.
Elämällä ei oikeastaan ole tarkoitusta. Ihmisellä on tunteet ja tarpeet. Yritämme elää niin kuin parhaaksemme näemme. Kirjoitit tuon viestin, koska näit sen parhaaksi.
Sanoit, että tärkeintä on eläminen. No, tärkeyshän on ihmisen määrittelemä suure, mutta sanoisin, että tärkeintä on olla onnellinen, joissain tapauksissa kärsiä mahdollisimman vähän. Siksi itsemurha on joskus vaihtoehto. Toki usein me ihmiset koemme muille aiheutetun kärsimyksen myös omana kärsimyksenä ja muutenkin itsemurhan suunnittelu ja toteutus ovat kärsimystä.
Olet oikeassa siinä, että, vaikka itsemurha tuntuisi parhaalta ratkaisulta, se ei välttämättä ole sitä.
Olen koko elämäni elänyt muille. Ja kun on kaikki keinot kokeillut, että pääsisi siitä helvetistä, missä elää, niin eikö silloin ole oikeus tehdä miten itselle olisi parasta?? Eikä taas ajatella muita ihmisiä, että miten ne jaksaa, jos itse teen itsemurhan. Joskus pitää ajatella myös itseään.... Jos ei jaksa niin ei jaksa.. Se on samaa helvettiä vaan kun tänne jää, jos kaikkensa on jo yrittänyt.
Masennukseen on hyvät hoidot nykyään.
Se on ollut kauan arka asia suomalaisten keskuudessa.
Moni on ollut masentunut, sitä ei olla vain puhuttu.
Aina on toivoa ja aina on jokin muu tie.
Lässyn lässyn. Taisit valita väärät sanat: "Kaikilla on nuoruudessa vaikeata. Meidän vanhemmillakin oli varmasti jonkinlainen masennus. Se tulee jokaiselle." Kuule, tuo jos mikä varmasti auttaakin ihan helvetisti. Et taida tietää mitä oikea masennus on, se on pitkäkestoisempaa ja syvempää kuin normaali elämään kuuluva surumielisyys. Kaikki ovat joskus surullisia ja alakuloisia, mutta masennus on sairaus.
Ja koska se on sairaus, siitä voi parantua. Aloittajalle haluaisin sanoa, ettei kannata luovuttaa. Kannattaa kokeilla lääkkeitä ennen viimeistä ratkaisua. Sairauksista parannutaan ja masennus on sairaus :)
No must kaikil ihmisillä on oikeus tappaa ittensä.
Mut yleensä on tosi huono idea tehä se.
Sitä ennen voi käyttää kaikki mahdolliset keinot. Sä voit ajatella ettei sulla oo mitään menetettävää.
Kaikki on sallittua. Muita ei tietenkään saa vahingoittaa... o.^
Mutta esimerkiks ne lääkkeet. Jos sä tuut onnelliseks niiden avulla niin eikö kannata kokeilla. Itsemurhan voi tehdä myöhemminki.
Nyt sä voit tehdä vaikka miten hullun suunnitelman ja lähtee tavottelemaan tulevaisuutta.
Älä ajattele ettei sul oo vaihtoehtoja jos et pääse ammattikouluun. Aina on vaihtoehtoja.
Älä lakkaa ajattelemasta, äläkä varsinkaan haaveilemasta. Sul ON mahdollisuuksia saada hyvä elämä, jatkuvasti.
--------------------------------------------------
Kukaan ei aio täällä eikä missään muuallakaan antaa sulle minkäänlaista `lupaa` tappaa ittes. Sen voit unohtaa.
Sä oot elossa! Sä voit ihan hyvin pysyykki elossa! Muuten sua ei enää oo! Sä menettäisit kaiken... hyvän ja pahan!
ei pliis, älä kuole ihan vielä.
Oota ees vielä vähän, kaikki saattaa muuttuu.
Ei minun itsemurhan halu johdu koulusta, se on vaan yks syy. syitä on liikaa.. Niin ja olen puhunut täysin totta aina ja kaikki joille olen puhunut ovat pitäneet minua hulluna (terveydenhoitajat, psykologit ja muut)
Ei kukaan sinua pidä hulluna.
Monet terapeutilla käyneet voivat luulla noin.
Hullu on termi, jota ei tunneta terapiassa.
Tuskin he sanoivat sinulle että olisit hullu.
He haluavat auttaa.
Ja masennus saa vain löytämään syitä itsemurhaan, se on sen yksi kyky.
Kun minun masennus oli päällä saatoin itkeä pelkästään aurinkolasien tippumisesta maahan.
Noh, sitten astuivat kuvaan Jumala ja se onkin minun selviytymis tarinani.
Kun yksi väliaikainen masennus tuli jolloin en voinut syödä edes niin kuuntelin bon jovin it's my life laulua.
Älysin et tää on mun elämäni eikä mikään masennus saa minua tekemään itselleni pahaa.
Rakkaus elämään ja Jumalaan nosti minut pois mudasta.
Masennus on voitettavissa, se on loppujen lopuksi vain roska olkapäällä, jonka voi viskata roskiin.
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Itse en usko jumalaan ja en oikeestaan tiiä jaksanko kauankin tätä samaa.. Kattella kun muut on ilosia, itsellä iloa ei tule mistään.. Minulle valitetaan siittä että olen negatiivinen ja aina surullinen, mutta en vaan voi sille mitään..
Kyllähän siitä tulee outo olo kun näkee muiden iloitsevan kun itse ei tunne iloa.
Mut entäs ne, jotka eivät ole iloisia?
Sodan repimien maiden uhrit tai maailman köyhät?
Eivät hekään ole aina iloisia ja tietävät sen mutta silti jaksavat elää.
Ei elämän kuulukkaan olla aina hyvinvoivaa.
Ei tämä meidän hyvinvointi yhteiskutamme pysty aina tuomaan hyvinvointia.
Mutta se pystyykin auttamaan meitä toteuttamaan unelmamme.
Onko sulla mitään kivaa unelmaa tai haavetta?
Mä aion vielä joskus mennä sinne missä ihmiset tarvitsevat apua, nähdä Galabagos saaret jne.
Ei sun pidäkään hymyillä kenellekkään jos et halua.
Pyyhi kyynelesi pois ja ole niinkuin olet.
Niin ei minulla ole mitään haaveita, kun ne on mennyt jo pois mielestäni. Olen tietenkin miettiny muidenkin huonoja asioita, kaverit vaan purkaa asioitaan minulle, kun niillä on menny poika/tyttöystäviensä kanssa poikki. Itse en saa ketään..
Siis ei niitä muiden murheita pidä sileen ajatella, tietää vaan et huonommissakin oloissa olevat löytävät syyn elää.
Kyl sä sen oman poikakaveris saat.
Oot kuitenkin vast 15v.
Lukios/ ammattikoulus ne vakavat suhteet syntyy yleensä :)
Mut turha niitä murheita on ajatella.
Ei ketään auta niiden ajatteleminen.
Kesä tulossa ja kaikki :)
Pääsee hiekkarannoille relaamaan :)
Kaikkea hyvää sulle ja Jumalan siunausta :)
Niin no pitää kattella miten jaksaa..
Jumalauta, taas yksi itsekäs teini liikkeellä. Ajattele vittu ystäviäsi, perhettäsi, kaikkia läheisiäsi. Mitä sä teet heille kun tapat itsesi. On sitä itselläkin tullut yritettyä itsemurhaa jopa kahteen otteeseen, mutta nyt kun ystäväni menetti läheisen ystävänsä, näin kuinka helvetin vaikeaa sillä on, että en todellakaan samaa surua halua läheisilleni. Yritän vittu selvitä vaikka vaikeeta onki välillä. Yritä säkin pysyä hengissä ja hae apua, jos oikeesti tollasta vaan ajattelet. Niin mäkin tein.
Ei kannata ottaa sitä itsekkyyskorttia tähän mukaan. Samalla logiikalla voi olla itsekästä vaatia toista pysymään hengissä. Tälläinen keskustelu ei toimi.
Kaikilla ei myöskään ole ketään läheisiä, joten näissäkään asioissa ei voida yleistää.
Jos auttaa toista pysymään hengissä kun parantumiseen on täysi mahdollisuus niin miksi se olisi itsekästä.
Mitäs sitte jos omat vanhemat toivoo että olisikin kuollut? Minulle äiti on sanonut suoraan että toivoo enemmän että olisin kuollut kuin elossa.
Mutta sanoiko hän sen ihan tosta vaan vai jonkinlaisen riidan aikana.
Suutuksissa tulee sanottua kaikenlaista.
Ei, hän ei sanonut suutuksissa, vaan ihan suoraan
Oot muuten pikkusen tyhmä, ei pahalla mutta ei hyvälläkään.
Meidän hyvinvointi "väli" yhteiskunta ei tukee vain ahneita paskoja joilla on rahaa ja suhteita ja mitens toi galapagos "väli" saaret, kilpikonniako meinasit mennä auttaan
Sinulla on jotain mitä pojat haluavat, ja sinä tiedät sen. ;) Puhun pillustasi, sitä kun alat pojille jakelemaan, niin kyllä mielentilasi kohentuu! Nimimerkki kokemusta on :P
Prostitoiduksi ryhtymisellä ei kyllä pitkälle mennä.
Sinuna vaihtaisin asennettasi.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
tietsä?...mäki mietin tälläki hetkellä iha samaa asiaa.mun mielestä se on aika paljon ihan sama jos joku tekee itsemurhan koska jokasen henkilökohtanen asia...silti oon enemmän kannalla,että et tee
Kannattaa ajatella filosofisesti. En voi sanoa mitenkään, onko itsemurha oikein vai väärin. Kaikki hyvä ja kaikki paha on ihmisen määritelemää. Oikeastaan ihmisenä ihmiselle antaisin sellaisen neuvon, että ole mahdollisimman onnellinen. Jos minimoit kärsimyksesi tekemällä itsemurhan, tee se. Olet vielä melko nuori, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö itse tietäisi omaa parastasi.
Filosofiasi mukaan ihisen päämääränä on onnellisuuden tavoitteleminen.
Eli hedonismi.
Kaikista päämääristä surkein.
Tässä maailmassa vain maailman rikkain ihminen pystyisi elämään filosofiasi mukaan onnellisena eikä hänkään pystyisi aina, joka sekuntti, elämään onnellisena.
Filosofiasi mukaan jokaisen ihmisen pitäisi tehdä itsemurha kun tulee epäonnellinen olo.
Aika paradoksaalista vai mitä.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Ei elämä ole elämisen arvoista jos ei ole onnellinen. Tiettykään jokainen hetki ei voi niin olla mutta sitä onnellisuuttakin on joskus oltava.
Olen sitä mieltä että en ole lähellekkään onnellinen ja nykyään ajatukseni pyörivät vain itsemurhan ympärillä.
En usko tieteeseen ja sen onnelliseen elämään, kenelläkään ei voi olla mitenkään onnellista elämää (minun mielipide). Onko itsekästä haluta kuolemaa? En halua olla itsekäs tekemällä itsemurhan, haluan vain pois.
mä ajattelin kuolemaani jokaikinen yö.
Luulin aina etten heräisi seuraavana aamuna.
Nukuin huonosti ja usein heräsin puhtaan pelon tunteeseen.
Luulin ettei se ahdistus ja masennus ikinä loppuis.
Mut sit se vaan loppu.
Tosta vaan.
Kuka meistä ei haluis et masennus loppuis mut eihän kuolema sitä ratkaise.
Sä voitat masennuksen.
Tyttökin saa tapella ja voittaa.
Entä sun vanhempas.
Mitä luulet et he tekis sen jälkeen kun löytäis sut kuolleena.
Mä voisin kertoo vaik kuinka kauheita juttui mitä itsemurhan tehneiden omaiset on tehneet mut mä jätän sen kortin käyttämättä.
Tyttö, ehkä kenelläkään ei voi olla täysin onnellista elämää mutta ei myöskään täysin onnetonta.
Tässä maailmassa on asioita, jonka takia elää.
Hae itsellesi apua.
Se on yksi tie saada masennus loppumaan.
Terapia on pelastanut monia.
Saat apua kunhan sitä vain pyydät.
Apua saa aina.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Minä en nukahda hyvin iltaisin, välillä valvon viiten asti aamuyöllä miettien kaikkea kauheaa ja seuraavana päivänä en jaksa mennä kouluun, sillon oleskelen vaan ja mietin.
Välillä minusta tuntuu etten halua masennuksen lähtevän ja välillä taas haluaisin olla yhtä iloinen kun siskonikin on.
Joudun psykiatrille, se on jo sovittu terveydenhoitajan kanssa. En oikeastaan haluaisi, tiedän että minun kannattaa mennä, mutta se ei tunnu oikealta.
Unettomuus johtaa usein masentuneisuuteen.
Aivot eivät saa tarpeeksi lepoa.
Kun minä valvon niin tulen erittäin sekavaksi.
Kaikki mahdolliset ajatukset tulevat mieleen, niin hyvät kuin huonot, ja ote todellisuudesta katoaa.
Yritä mennä aikaisin nukkumaan, siin 21.00 aikoihin.
Mutta liika nukkuminen voi olla yhtä haitallista.
9 tunnin yö unet ovat parhaimmasta päästä.
Psykiatrit pyrkivät aina auttamaan ja rehellinen osallistuminen on aina hyväksi.
He haluavat aina auttaa.
He ovat hyviä ihmisiä.
On luonnollista että ei haluaisi heti masennuksen lähtevän.
Se on yleinen ongelma.
Masennus pitää kiinni kuin siivelläelävä ihminen.
Mutta se lähtee heti kun sen seura ei enää kelpaa.
Voitto on varma.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Olen päättänyt katsoa vielä tämän kuukauden miten menee ja jos en kestä enään tämän kuukauden jälkeen sillon voi olla, että teen itsemurhan tavalla taikka toisella.
Olen yrittänyt ottaa elämäni positiivisena, mutta se on liian vaikeata.
"Hedonismi on elämänfilosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi."(Wikipedia) Laitoit siis sanoja suuhuni.
Sanoin, että elämällä ei ole tarkoitusta eli päämäärää. Onnelisuuden tavoittelu ei siis ole ihmisen päämäärä.
Oikeastaan kerroin vaan faktoja. Ihmisiä ohjaavat tunteet, vietit, tarpeet ja äly. Ei ole olemassa hyvää tai pahaa. Ne ovat ihmisen määrittelemää.
Ihminen pyrkii automaattisesti onnellisuuden tunteeseen tai pois kärsimyksen tunteesta. Ihmiset kärsivät, jos toiset ihmiset tekevät itsemurhia. Ihmiset tulevat onnellisiksi, kun he sanovat kiitos, ja olettavat toisen tulevan onnelliseksi. Sitä taidetaan kutsua omatunnoksi. Ollessamme epäitsekkäitä, tulemme itse onnellisiksi.
Toivottavasti tämä selkeytti, mutta kysy vaan lisää.
Ota elämä posiitisena ja negatiivisena.
Ota ilot, surut, naurut, ongelmat, onnet vastaan niin kuin haluat.
Elämä on kaunista.
Onnea matkaan :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Minun mielestä elämä ei ole kaunista, mutta kiitos paljon :)
Onnea sinullekkin :)
Kasetti hajoo ku luen sun kirjotuksia >:( siis täyttä schaissee, onko niinku onnellisuuden tavotteluki surkeeta filosofiaa, vittu että oot urpå. Jeesuksellekko pitäis elämänsä omistaa ja elää kurjana askeettisissa oloissa? Voi helevetti
Sun kannattais vielä odottaa jonkun aikaa... asiat saattaa muuttua vielä, jos kaikki kääntyykin lopulta hyväksi. Pohjalta voi nousta vaikka olisi kuinka alas vajonnut... kokemusta nimittäin on. laita vastaus niin tiedän että et ole vielä tehnyt mitään.
En ole vielä tehnyt mitään itselleni. Katson tämän kuukauden miten menee.
Jos katsot tämän kuukauden niin yhtä hyvin voisit katsoa seuraavankin :) Kokemusta on.
Sen näkee miten pää kestää tämän kuukauden.
suurin osa ketkä ovat miettineet itsemurhaa ovat kunnon mietiskelyn jälkeen tehneet oikean ratkaisun eli eivät ole tehneet itsemrhaa. Mielestäni olet nuori ja koko elämä edessä, vaikka kuinka pahalta nyt tuntuisi. Itekki olen harkinnu itsemurhaa, mut ei se oo paras ratkaisu missään tilantees. Minä jos joku tietää miltä tuntuu ku elämä menee päin helvettiä.
Katso kuinka ihmiset välittävät sinusta, tuntemattomasta ihmisestä ja haluavat että päädyt oikeaan ratkaisuun, jatkamaan elämää.
Sitä on vaan laitettava vastaan, ottaa saama ystävien ja läheisten tuki. Tässä me kaikki ollaan. :) Sinnitellään yhdessä.
"Jotenkin en vain pysty." Jos et pysty, niin et halua sitä todella.
Meitsiki aatteli ampuu itsensä armeijas iha huvikseen ku siel on aseita =) ;D testaa säkin!
Se on muuten ainutlaatuinen kokemus!!
Testaisin jos kävisin armeijassa..
Ei elämäni ole parantunut yhtään, vain huonontunut.. Olen päättänyt tehdä itsemurhan jollakin hyvällä konstilla, joka ei vie kauaa aikaa..
Ootko sä sit hakeutunu hoitoon?
Kerroitko vanhemmilles tilanteen?
Haitko apua?
Teitkö mitään tämän kuun aikana mitä sinua neuvottiin tekemään, jotta masennus loppuisi?
Miksi sä haluut ottaa sen pelkurin tien, joka ei edes takaa rauhaa?
Kukaan meistä ei halua että teet itsarin.
Nuoren tytyön ei pitäisi edes harkita sellaista.
Kesä on sentään edessä, aurinkokin on alkanut paistaa.
Mikset sä voi uskoo et elämä lähtee viel täst taas kulkemaan?
Mä niin haluaisin ettet sä tekis pahaa itselles.
Hae hyvä tyttö sitä apua.
Ole kiltti.
Niin hain minä apua ja joudun sen takia puhumaan monelle ihmiselle, joille en mieluusti edes puhuisi. Äidilleni olen kyllä puhunut, mutta se nyt ei auta yhtään se vaan sekottaa asioita enemmän.
Kiitoksia, kun välitätte tuntemattomasta.
Jos saat jo apua niin älä sitten luovuta.
Puhumisesta se lähtee.
Kaikkea jännittää puhua tuntemattomille mutta kyllä se siitä alkaa sujua.
Ja aina voit kertoa omia mielipiteitäsi ammattiauttajille, jotta he löytävät parhaimman tavan auttaa sinua.
Kyllä tää tästä
Niin juu, otan avun vastaan kaikilta.
Hyvä :)
Siitä se alkaa :)
Niin, saan onneksi paniikkihäiriöön lääkkeet niin se helpottaa oloa..
Hitaasti mutta varmasti se masennus lähtee.
Ja yleensä viel silleen et joku päivä se on vaan poissa.
Kyllä tää tästä.
Kohta pääsee ottaa aurinkoo ja muutenkin nauttii kesästä.
Kaikkea hyvää elämäsi jokaiseen päivään ja JUmalan siunausta :)
Jos masennus on paha, ihan sairaus (depressio) niin siitä ei välttämättä pääse eroon ilman lääkkeitä koska masennuksessa aivoissa serotoniinin pitoisuus on liian pieni. Silloin ei puhuminen auta vaan tarvitaan lääkkeitä.
Mutta se ei ole välttämättä hänen tapauksessaan niin.
Mä ajattelen masenuslääkkeet samanlaisiks kuin nikotiinipurkat.
Niis lääkkeis ei oo mitään vikaa.
Tunnen monta, jotka on saaneet niistä apua.
Nytten sain lääkkeet masennukseen ja ahdistuneisuuteen, ne ovat vain pari viikkoa aluksi ja sitten katsotaan tarviinko vahvempia vai ovatko nytten saatuni sopivia.
Kiitoksia teille, kun saitte minut ymmärtään että elämää ei kannata lopettaa näin nuorena.
Hyvä että sait elämällesi jo oikean suunnan. Paljon voimia
Ei luovuteta!Katsotaan mitä hyvää elämä tuo tullessaan!!Autoit mua!! Me mennään läpi harmaan kiven!!
Itsemurha ei vie ongelmia. Se vie kaiken. Ihminen, joka päätyy siihen ei koskaan tule saamaan mahdollisuutta unelmiinsa, eikä tule koskaan enää kokemaan iloa. Kuolema on näin katsottuna kaiken loppu. Itse uskon tosin seuraavaan elämään, mutta periaatteessa se on loppu.
Erään täkäläisen itsemurha pari vuotta sitten herätti minussa syviä ajatuksia. Sekä surua. Hän oli tuolloin 9. luokkalainen. Nyt olen lukion toisella ja mietin edelleen, minne hän olisi jatkanut, mitä hän olisi tehnyt työkseen, millaisia saavutuksia hänellä olisi ollut. Näitä mahdollisuuksia hänellä ei ole, koska hän ei yksinkertaisesti ole enää täällä.
Vaikka maailma olisi kuinka vastaan, pimeä, kylmä ja tuntuisi kuin millään ei olisi mitään väliä, kaikkien kuitenkin tulisi vain yrittää eteen päin ja nähdä valoa tulevaisuudessa. Nuoruus hämmentää. Lapsina emme tienneet maailman pahuudesta, mutta nyt kun meidän on viimein kohdattava todellisuus se saa monet ahdistuneiksi.
Olen myös huomannut, että jos ihminen ajattelee olevansa onneton, hänestä myös tulee sellainen vaikka monet asiat hänen ympärillään olisivatkin oikein. Rakennammeko me loppujen lopuksi itse oman helvettimme ja kahleemme?
"Itsemurha ei vie ongelmia. Se vie kaiken."
Kun kerran itsemurha vie kaiken, se vie myös ongelmat. Nuo kaksi väittämääsi ovat ristiriidassa keskenään.
Mitä järkeä on tehdä itsemurha? Elämähän on ihanaa. Nauti elämästä, sillä mahdollisuus sinulla on siihen vain kerran. Ja kun päivät häviävät, eivät ne tule takaisin ja jos olet itse päättänyt päiväsi, harmittaa se sinua taivaassa suunnattomasti. Vastoinkäymiset ja huonot hetket ovat osa elämää ja niitä on jokaisella joskus, mutta ne ovat kaikki vain hetkellisiä. "Vain elämää ei sen enempää, on kaikki tää, koita ymmärtää" kuten Irwinkin lauloi. Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään, vain täydet pelkurit sen tekevät. Jos haluat saada asiasi paremmaksi, miksi ratkaisisit sen itsemurhalla, tavalla, joka ei asioitasi paranna? Itsemurha ei vie asioita mihinkään suuntaan, sillä sen jälkeenhän sinua ei ole enää olemassa, jolloin on mahdotonta enää tehdä mitään asioiden parantamiseksi.
Ja mitähän pahaa itsemurhassa on? Alappas huviksesi laskea esimerkisksi kuinka monta kiloa ruokaa säästetään kun yksi ihminen poistuu. Niin, nyt saa haukkua tunteettomaksi paskiaiseksi, mutta niin se vain on. Muutenkin täällä minua vituttaa nimimerkki "yritetään90", joka on hyvä esimerkki siitä, miten tyhmät ihmiset turvautuvat mielikuvitusolentoihin kun on vaikeaa. Ja millähän perusteella pelkurit tekevät itsemurhan? Minä ainakin kunnioitan itsemurhan tehneitä helvetisti enemmän kuin sinua, he ovat vapaaehtoisesti poistaneet luonnolle aiheutuvaa kuormitusta. Itsemurhan tekeminen vaatii myös senverran pokkaa, että sitä ei voine kutsua pelkuruudeksi. Kaikkein säälittävintä on vetää esiin itsekkyyskortti, minusta kuitenkin sellainen ihminen on itsekäs, joka haluaa muiden kärsivän, jotta hänellä itsellään on hauskaa.
Vaikka monin keinon ihmisen vapautta täällä riistetään, niin pitäisi nyt sentään jättää ihmiselle itselleen oikeus päättää siitä haluaako olla elossa vai ei. Jos ihminen on tullut siihen päätelmään, että elämä ei hänelle tarjoa mitään mielekästä, miksi hänen päätöstään jättäytyä kyydistä ei kunnioiteta? Harva varmaan pystyy sellaiseen ratkaisuun ihan hetken mielijohteesta. S
eikös tämä aloittajakin nimenomaan halua parantaa ongelmiaan? siihen eivät pelkurimaiset pakenemiset, eli itsemurhat, auta, kuolleena kun on erittäin vaikeaa parantaa asioitaan.
ei itsemurha ole mikää ratkaisu se jos jokin on pelkuruutta. On vahvaa yrittää eteenpäin, jaksaa yrittää. Se on ehkä rankkaa, lian rankkaa joillekkin, mutta lopulta se on vahva joka selviää.
tää teiniangsti ei kertonu, että miksi se on masentunu. ois ollu varmaa helpompi sanoo, että kannattaisko vetästä ranteet auki vai ei jos olis tienny, että minkä takia tota muijjaa angstittaa.
Mitenköhän suuret mahdolliset olisi kuolla, jos nukkumisen sijaan joisi vain helvetilliset määrät vahvaa kahvia tai muuta kofeiinipitoista?
Mieti mitä vanhempasi ajattelisivat, sen lisäksi että tuhoat oman elämäsi luuultavsti tuhoat monen muun sinua rakastavan ihmisen elämän. itsemurha ei ole ratkaisu, pitää löytää toinen keino.
Olen jo tuhonnut elämäni. Minua ei kiinnosta tässä maailmassa enää mikään paitsi erakoituminen ja yksin oleminen. Normaali-ihmisen elämä vaatii liian suuria ponnistuksia. Pitäisikö elää tuilla ja valehdella vain, että opiskelut sujuu. Ei tippuisi myötätuntoa tai ymmärrystä, jos asioiden todellisen laidan kertoisin.
Sitä paitsi kuolisinkin mieluusti siten, ettei sitä pysty väistämättä itsemurhaksi tulkitsemaan.
minulla oli tosi vaikea vuosi tuossa vasta.. Vasta joulun jälkeen aloin päästä eroon valtavasta ahdistuksesta ja jokapäiväisistä kuolema-ajatuksista. Minulla ei ollut minkäänlaista elämää ja ainoa mitä tein oli että ajattelin kuolemaa ja olin yksin. Ahdisti vain niin pirusti. Nyt olen alkanut puhumaan vähäsen koulussa ja kun vielä pääsis silloin tällöin eroon dominoivasta bestiksestä niin että vois itsenäistyä niin eiköhän se elämä ala sujua.. :]
Nyt ahdistaa se, että olen niin yksin: kukaan ei tykkää minusta, yksikään poika ei ole ikinä koko elämäni aikana osoittanut kiinnostusta ja paras ystäväni kertoo minulle aina kaikki romanttiset ja ihanat keskustelut ja muut.
Kukaan ei tunne minua: olen oikeasti kiltti ja kiva ja kauniskin (kun kukaan ei näe) mutta ujous on vain niin paha kuori :] Aion elää.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8866503
Miksei kukaan vastaa kysymykseeni?!
Sinun, joka harkitset itsemurhaa pitää puhua vanhemmillesi miksi olet masentunut. Ja pyytää heiltä apua. Et voi selvitä ilman läheistesi tukea. Pyydän sinua miettimään vielä. Älä tee itsemuurhaa. Elämä tarjoaa Sinulle vielä paljon! Tiedäthän sen? Kaikki minunkin sukulaiseni ovat parantuneet masennuksesta. Sinäkin pystyt siihen! Sinä pystyt! Olet vahva ja nuori järkevä ihminen joka pystyy mihin vain jos yrittää. Ja Sinun pitää yritää parantua!
"Elämä tarjoaa Sinulle vielä paljon!"
Kuten esimerkiksi mitä?
Olet vielä nuori ja saat varmasti vielä perheen ja työpaikan. Ja mikä tärkeintä, elämä tarjoaa sinulle uusia kokemuksia. Mutta jos todella olet sitä mieltä, että sinun itsemurhasi/kuolemasi auttaisi kansantaloutta ja sinua itseäsi niin en voi estää :( mutta yhden ihmisen kuolema ei paljon vaikuta kansantalouteen. Sensijaan se vaikuttaa hänen läiheisiinsä ja sukulaisiinsa.
Kansantalous nyt on aika pitkälti yhdentekevää minulle, etenkin jos kuollut olisin. Mietin kyllä juuri, että ihmisläheinen mutta tehokas valtio tarjoaisi tällaisille elämässään epäonnistuneille reilun mahdollisuuden armokuolemaan esimerkiksi jonkin pillerin muodossa.
Perhettä ja työpaikkaa en halua. En jaksaisi sellaista helvettiä. En ymmärrä, miten ihmiset jaksavat päivästä toiseen olla aktiivisia ja vetää kaiken maailman työt ja harrastukset läpi. Itse istun vain kämpässä.
Elelen sitten vaikka yksin ja otan ilon irti omasta pienestä maailmastani. Maksakoot yhteiskunta säälistä asunnon ja leivän. Vitut alan itseäni tappamaan, ainakaan niin kauan kun on vielä asunto, ruokaa ja netti. Eihän tätä muuten jaksaisi.
Toisaalta mitäpä täällä enää tekisi. Köyhyys vain toisi lisää stressiä ja ahdistusta.
Tiesitkö, että Suomessa tehdään eniten itsemurhia juuri huhti-toukokuussa. Juuri kesää ja kesälomaa edeltävinä kuukausina? Tyttö hyvä, älä luovuta siis vielä. Odota edes kesään ja yritä löytää elämänilosi ja halusi uudestaan.
Itsemurha on luovuttamista, ajattele se niin. Vai haluatko aina olla se liian herkkä tyttö tähän maailmaan, joka lopulta ei enää sietänyt Elämää, ja tappoi itsensä? Vaikka pohjimmiltaan hänen asiat olivatkin hyvin!
Elämä on ainutlaatuista, erilaiset tunteet ovat työn arvoisia elämyksiä, elämä ja itse maailma on kiinnostava. Tutki, jäät muuten monesta paitsi. Liian monesta asiasta.
Mul oli tollane frendi ja se teki sit lopulta itsemurhan!Jos pätkääkään piittaat rakkaimmistasi niin mieti heitä:Mä olin ite masentunu monta päivää sen takii!!!Samaa mieltä muittenkii kommenttejen kaa=)
Jos mietitään Suomea, niin olis täällä varmaan aika paljon vähemmän porukkaa jos jokainen tuollaisessa(?) tilanteessassa ollut olis tehnyt itsemurhan.
Ei pidä lannistua vastoinkäymisistä. Masennuksesta pääsee eroon.
Toi rakkaiden ja läheisten suru on suurin itsekkyyskortti mitä tähän aiheeseen löytyy!
Itsemurha vaatii pokkaa paljon enemmän kuin eläminen
Elämä on kuin Vankila
Vankilasta pääsee pois kahdella tavalla, karkaamalla tai kärsimällä tuomio loppuun
Elämästä pääsee pois kahdella tavalla, Itsemurhalla tai kuolemalla luonnollisesti joka sanana kuvoittaa minua
Mieti nyt itse kummalla tavalla haluat päästä pois ankeasta sellistäsi, elämästäsi.
Mikä parasta kun olet karannut elämän vankilastasi, kukaan ei enään yritä saada sinua takaisin selliin
...Toisin kuin normaalissa vankilapaossa. Itsemurhasta ei tule etsintäkuulutuksia tai poliisipartioita.
Se on ihana pakomatka
Ja mitä tähän läheisten suruun tulee, Sekin elämän suru kuolee muutamassa sadassa vuodessa eikä kukaan enää sure heitä eivätkä he tunne surua.
Kuolema = Vapaus
Kuolema on vain portti.
Sen jälkeen on elämää.
Kaikista niistä miljoonista ja miljoonista mahdollisuuksista, jotka vaikuttivat juuri sinun syntymääsi sinä ilmestyit maailmaan.
Olet suuri ihme.
Vaikka et uskoisi niin Jeesus nousi kuolleista. Historiallista tämä on todistettavissa ihmisten käytöksien perusteella koska mikään muu ei selitä seuraavia tapahtumia koko ihmiskunnan historiassa.
Kun kuolema on voitettu on ihmisen mahdollista elää sillä kuolevaisuudestaan huolimatta hän on kuolematon.
Kuolema=portti, voitettu tapaus
Rakkaus kestää kuoleman yli.
"Kuolema on vain portti.
Sen jälkeen on elämää."
Mikään tunnettu fakta ei tue väitettäsi. Siispä pidän sinua valehtelijana.
Jeesus kuoli n vuonna 33-32.
Vuoden sisällä maailmassa on kristillisiä seurakuntia.
Jos Jeesus ei noussut kuolleista niin miksi opetuslapset palasivat vihamieliseen Jerusalemiin, alkoivat saarnata ylösnousseesta vapahtajasta vaikka siitä seurasi vain vainoa eikä minkäänlaista maallista hyvää tai valtaa?
Mies nimeltä Paavali vainosi juutalaisena kristittyjä ja vihasi heitä.
Hän kirjoittaa kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen ja ryhtyi kertomaan hänestä.
Miksi mies, jolla ei ole mitään syytä tekee näin? Hänet kivitettiin, ruoskittiin, vangittiin useita kertoja ja kaiken hän olisi voinut välttää mutta jatkoi.
Uudessa Testamentissa kerrotaan ihmeistä, joita tapahtui ensimmäisissä seurakunnissa ja opetuslapsille, jotka todistivat Jeesuksesta.
Ihmeet tapahtuivat todisteeksi.
Jos Jeesus ei noussut kuolleista niin mikä muu olisi ajanut monoteistiset juutalaiset vaihtamaan radikaalista ajatuksiaan Jumalasta ja miehestä, joka juuri eli heidän kanssaa?
Kaikki tapahtui äärimmäisen lyhyessä ajassa.
Mitä mieltä olet?
Ilmeisesti seuraava tekstikin on mielestäsi totta, kun kerran niin monet uskovat skientologiaan:
"Xenu on skientologisessa opissa galaktinen hallitsija, joka toi 75 miljoonaa vuotta sitten miljardeja ihmisiä Maahan, kasasi heidät tulivuorten ympärille ja räjäytti heidät vetypommeilla. Näiden ihmisten sielut kasautuivat yhteen ja kiinnittyivät elävien ruumiisiin."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Xenu
Kirjoitin historiallis-kriittisestä analyysistä.
En tarusta vaan asiasta, jota voimme tutkia ihmisten käyttytmisestä ja historian kirjoista.
Syy heidän käytökseensä oli ylösnousemus ja tätä perustelin.
Ihminen on uskonnollinen olento ja me todellakin keksimme mitä naurettavimpia jumaluuksia ja henkiä ajankuluksi.
Mutta kaiken takana on silti Jumala vaikka ihmiset kuinka pakoilevat oamtekoisten kuvitelmien luo.
Minä olen vakava ihminen ja valmis repimän auki uskoani ja tutkimaan asioita kun toinen sitä haluaa.
Mitä mieltä olet historiallis-kriittisestä Jeesuksen ylösnousemuksen tutkimisesta ja väitteistä?
"Mitä mieltä olet historiallis-kriittisestä Jeesuksen ylösnousemuksen tutkimisesta ja väitteistä?"
Realistina olen aiheesta yhtä kiinnostunut kuin Xenusta.
Jos haluat todella olla sanojesi mittainen niin pohdi esitettyjä faktoja.
Kerroin mitä tapahtui perusteluin. Annoin historiallisia faktoja.
Realisteina on meidän tunnustettava maailma, jossa elämme ja olla valmiina puolustamaan väitteitämme.
Haluatko sulkea silmäsi ja korvasi kun jotain uskoasi kyseenalaistavaa ilmaantuu vai ryhdytkö keskusteluun asiasta sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua provosoida vaan puhua?
Et ole vielä esittänyt faktoja kuolemanjälkeisen elämän puolesta. Se, että joku uskoo/väittää ylösnousemuksen tapahtuneen, ei tarkoita, että niin todella olisi tapahtunut.
Uusi testamentti ei ole luotettava historiallinen lähde, koska kyseessä on uskonnollinen manifesti ja lisäksi kaikki tekstit on kirjoitettu huomattavasti Jeesuksen kuoleman jälkeen.
"Haluatko sulkea silmäsi ja korvasi kun jotain uskoasi kyseenalaistavaa ilmaantuu"
Mihin uskon?
Uusi Testamnetti pitää sisällään autenttista tietoa sen ajan kristittyjen elämästä ja seurakuntien toiminnasta ja synnystä.
Paavalin kirjeet ovat tunnetusti historiallisia ja avaavat näin juuri sitä aikaa, jolloin Uusi Testamentti kirjoitettiin.
Uusi Testamentti, ja siis Evankeliumit, syntyivät tietysti vasta Jeesuksen jälkeen koska evankeliumi levisi puheen avulla.
Hyvä sanoma on evankeliumin suomennos.
Usko/väite ylösnousemuksesta ei olekaan se mistä puhun.
Vaan se että vain se selittää äkilliset tapahtumat Rooman valtakunnassa selittää kaiken.
Vain kaiken muuttava järjettömän suuri tapahtuma olisi voinut aikaan ihmisissä nämä reaktiot.
Puhun nimenomaan tapahtumasta enkä väitteestä.
Mikä mielestäsi selittäisi tämän kaiken ja Paavalin kääntymisen ja rajun elämän sen jälkeen?
Apostolien teot edustaa nykyaikasempaa historiankirjoitus tyyliä, jota ei vielä käytetty siihen aikaan.
"Mikä mielestäsi selittäisi tämän kaiken ja Paavalin kääntymisen ja rajun elämän sen jälkeen?"
Vähän psykoosilta tuo näyttäisi:
"Luukas kuvaa Apostolien teoissa Kristuksen ilmestymistä Paavalille valona Damaskon tiellä ja kertoo tämän kuulleen Jeesuksen äänen siinä."
Toki hän on voinut kokea myös niin, että kääntymällä hän pystyy hankkimaan itselleen valtaa.
MAP-kirkon perustajalla Joseph Smithillä on monella tapaa samanlainen tarina. Hän koki näyn, lähti levittämään oppejaan ja tuli myöhemmin ammatuksi. Joseph Smithin näky on minulle yhtä todellinen kuin Paavalin näky.
Yksi ainoa sairaskohtaus ei riitä muuttamaan koko elämää.
Paavali oli vieroksuttu, ei antanut muiden elättää häntä vaan teki telttoja matkatessaan, kirjoittaa useasti että ketään ei pidä elättää, jotta väärät saarnaajat huomattaisiin.
Kristityissä seurakunnissa ei valtaa Paavali saanut eikä halunnut.
Yleensä uskonnollinen haihattelija perustaa ympärilleen yhteisön ja asettuu elämään halliten yksinvaltiaantavoin. Paavali kertoi Jeesuskesta, seurakunta syntyi ja Paavali jatkoi matkaa. Kirjeillä puuttui seurakunnan sisäisiin riitoihin ja ajan ongelmiin mutta ei pyytänyt rahaa eikä valtaa.
Paavali kuoli marttyyrina ja loppuun asti kertoi Jeesuksesta vaikka kivityksiä, ruoskimisia, vankilassa oloa ja yleistä halveksuntaa kohtasi paljon.
Miksi näin?
Paavali ymmärsi kohdattuaan Jeesuksen kenestä koko Vanha Testamentti, siihen aikaan tunnettu yleisnimellä kirjoitukset, kertoi.
Ota kantaa vielä ylösnousemus arviointiin.
Psykoosissa oleva ihminen ei olisi pystynyt tasapainoiseen elämään, saati elättämään itseään pitkien matkojen aikana.
Psykoosi vaikuttaa aina kokonaisuudessaan ihmisen käytökseen, fyysiseen kuntoon, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tasapainoon.
Triviana: Yhden Paavalin kirjeen kirjoittamiseen meni sen ajan välineillä vähintään 24 tuntia ja tämäkin vain jos työtä tehdään yhtä soittoa. Kolmen tavun kirjoitus vei minuutteja.
Paavali ei kirjoittanut ja kirjoituttanut asioita tuosta vain huvikseen niinkuin moni trolli täällä suomi24:ssa tekee.
Kirjeet vaativat omistautumista.
"Paavali kuoli marttyyrina ja loppuun asti kertoi Jeesuksesta vaikka kivityksiä, ruoskimisia, vankilassa oloa ja yleistä halveksuntaa kohtasi paljon.
Miksi näin?"
Joseph Smith kuoli myös marttyyrina. Hänen moniavioisuuttaan ei hyväksytty. Kiitos, että näytit minulle tien Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon!
Moni tutkija on kirjottanut Paavalista ja suomlaisen professori Aejmelaeusen Kristinuskon synty on hyvää yleissivistävää luettavaa.
Mikä tapahtuma mielestäsi muutti vuoden aikana yli tuotta olleet käisitykset ja sai alkuseurakunnan pystyyn vihamieliseen Jerusalemiin, jossa tuomittiin kuolemaan?
Kristinuskon synty antaa faktoja tähän.
Mikä tapahtuma sai Joseph Smithin toimimaan, ellei enkeli Moronin ilmestyminen?
että Joseph Smith lähti kristilliseltä pohjalta liikkeelle.
Hän ei esittänyt jotain täysin uutta tähän maailmaan eikä aika ole verrannollinen vuodelle 33 jKr.
Joseph Smith on yksi ihminen.
Hän kirjoitti Mormonien kirjan ja loi uskonnon.
Jeesuksen ajan ihmiset ovat kokonaisuus, joihin ylösnousemus vaikutti.
Paavali on yksi ylösnousesseen kohdanneista ja tunnetuista todistajista ainutlaatuisen meille nykyjan epäilijöille koska hänellä ei ollut mitään maallista voitettavaa kertoessaan Jeesuksesta.
Ei ollut muillakaan.
Juutalainen traditio, Lähi-Idän tiukka tilanne jo silloin, historialliset kirjeet, evankeliumit, Pax Romana, alkuseurakuntien synty ja elämä kaikki kertovat suuresta muutoksesta, jonka aiheutti jokin valtava tapahtuma, joka tärisytti kaikkea aiempaa.
Mä en usko että itsemurha ois hyvä juttu,mäki oon ajatellu tositosi monesti sitä jo parin vuoden ajan,mut joka kerta ku ajattelen sitä mietin kaikkii mun perheenjäseniä ja tuttuja.
Mulle tulee aina sellai tunne et haluisin kuolla et tulis vihdoinki sellai vapaus mut sit ku kuolee nii ei oo enää paluuta ja mä haluisin tietää mitä mun perheenjäsenet ja kaverit tekee sen jälkee ku kuolen.
Haluun tietää miten ne suree vai sureeko ollenkaa.
En siis tietenkää haluu nähä ku mun rakkaat kärsii mut sitä on vaikee selittää.
Oon ollu varmaa kohta jo yli vuoden masentunu ja välil on parempii kuukausia tai viikkoja jolloin en oo surullinen tai kauheen maseentuneen olonen.
Oon käyny puhumassa mun masennuksesta mut se ei oo oikee auttanu.
Itekki olen kyllä huomannu et oon ollu aika masentunu ku välillä en jaksanu nousta enää ees sängystä koko viikkona enkä syöny mitää ja olin ihan romahuksen partaalla ja itkin ku en jaksanu enää,mut silti oon sinnitelly.
Kyllä tää menee ohi ku löydän itteni jostain sielt pimeyden uumenista.
Tai ainaki toivon et jonain päivänä olisin taas se oma ilonen itteni.
Joskus vituttaa, kun en uskalla hypätä katolta, toisinaan miettii, että mitähän, jos olisinkin hypännyt?
Olen 17w tyttö ja mulla oli masennus 2 vuotta sitte. olen käyny monta kertaa mielisairaalas ja mun elämä on muutenkin ihan paskaa.! Olen kans ajatellut itsemurhaa mutta mieti sun sukuas ja perhettä ja kamuja ne rakastaa sua ja ne on valmiita auttamaan sua.Itsemurha ei ole ratkaisu.! Tsemppiä sulle
Nykyään miellän itseni todella positiiviseksi ja elämäniloiseksi ihmiseksi. Asiat on elämässä kohdallaan eikä ei voi päätellä mitään, että olisin joskus parisen vuotta sitten harkinnut vakaasti itsemurhan toteuttamista. Mulla oli kaikki toimivat keinot ja välineet siinä onnistumiseen. Ja mielestäni hyvät syytkin. Jokin päässä kuitenkin naksahti, että moinen teko olisi ilkeyden ja itsekkyyden huipentuma kaikille läheisille ihmisille, etenkin vanhemmille. Ellei jokin yksilö sitten tarkoituksella haluaisi olla joskus hautaamassa lastaan ja miettiä loppuelämänsä sitä, onko hän huonona kasvattajana ollut syy tuohon tapahtumaan? Kavereita on muutenkin kuollut jo hyvin nuorena esim. syöpään jota ei ollut pystytty parantamaan. Ei siis luoda tahallaan surua itselleen ja muille. Itsemurhan tehneitä ihmisiä ei tule koskaan arvostaa. Se on merkki heikosta ihmisestä joka luovuttaa pelin! Vertaa suomalaiseen MM-tason urheilijaan joka on tekemässä huiminta maailmanennätystä koskaan, mutta lopettaa maaliviivan takana. Kukaan ei iloitse, kaikki pettyvät.
"Se on merkki heikosta ihmisestä joka luovuttaa pelin!"
NO SHIT!!!!!
Itsemurha ei todellakaan ole verrattavissa maailmanennätyksen tekijän keskeytykseen. Enemmänkin niin, että olet MM-tason kilpailija, kisassa viimeisten joukossa ja jalkasi on murtunut. Voit joko
a) jatkaa kilpailua (olet maratonari, ja joudut juoksemaan vielä yli 20 kilometriä) kammottavissa kivuissa tietäen että tulet kuitenkin viimeiseksi
b) lopettaa, jolloin kipu katoaa
Älykäs luovuttaa tietenkin, ja aiheuttaa itselleen vähemmän kipua. Onko se luovuttaminen sitten ihmisluonnon vastaista, on eri kysymys.
Vanhemmatkin voi ajatella, että eipä tarvitse pojan enää tuntea sitä kipua ja tuskaa, kun tappoi itsensä. Kannattaa toki selittää se jotenkin kirjeellä tms. mutta eihän se nyt huono vaihtoehto ole. Huono vaihtoehto on jatkaa itsesäälissä ja paskssa rypemistä. Hyviä vaihtoehtoja on a) muuttaa elämäänsä jotenkin radikaalisti ja päästä eroon masennuksesta, tai b) tappaa itsensä.
Ajattele kuinka musertavaa se on vanhempiasi vastaan.. hekin saattaisivat itsemurhasi johdosta lopulta tehdä samoin. Isäni sisko löytyi 10 vuotta sitten kylpyammeesta ranteet viillettynä auki ja isäni on siitä asti ollut todella masentunut, synkkä ja surullinen.. Ja kyllä se elämä paranee vanhempana. Tiedän tämän olevan todella vastuuton ja tyhmä idea, mutta juo masennukseesi. Ei tietenkään aina ja ei isoja annoksia. Tuokin näyttää olevan mahdollisuus isälleni paeta todellisuutta hetkeksi.
THANATOS
Jos olet vielä elossa( uskon ja toivon niin) niin hanki koiranpentu ei mitäää friseefröseitä vaan kiintyvä ja energinen koira. Kuten kaikki tietävät koira on ystävä joka ei arvostele tai petä. Koira ei puhu päälle ja jaksaa kuunnella sinua. Kun otat sen syliin tunnet kuinka elämä virtaa siitä ja miten hauras ja kömpelö se on.
Jos yhtään pidät koirista suosittelen sillä itsetuholle ei jää enää aikaa ja saat rakkaan ystävän ja elämääsi sisältöä.
Koira on paras terapeutti rehellinen ja uskollinen.
Paras lääke masennukseen forever.
....miksi tekisit sen? Jokaisella ihmisellä on valinnan vapaus, mutta myös vastuu. Think about that!
mun kaveri yritti itsemurhaa, mutta onneks se ei onnistunut. lääkitystä ei kannata vierastaa siitä voi tulla aluks sivuoireita mut se oikeesti auttaa. Laitoshoitokaan ei oo sellasta kuin elokuvissa, missä ne laitokset on kauheita vankiloita. Mun kaverii noi hoidot autto vaik sil oli kauhee masennus ja se oli onnellinen et se ei onnistunut tekemään itsemurhaa ku sen elämä on nyt jo parempi. Meneehän toipumisessa aikaa, mutta ei kannata luopua toivosta.
Harkitsin joskus itsekin, onneksi en kuitenkaan koskaan toteuttanut. Läheltä piti tilanteita oli muutama, mikä hirvittää näin jälkeen päin. Viiltelin pari vuotta (ranteet, vatsaa), mitä myöskin katkerana muistelen. Elämä tuntui ihan hirveältä.. Ystävät kohtelevat todella huonosti, kaikki mitä vähänkin yrittää, epäonnistuu, joka ikinen asia itkettää. Tuntui, ettei kukaan välitä tai voisi välittää. Mikään ei kiinnosta, eikä mitään jaksa enää yrittää taikka tehdä. Join vielä ensi porukassa, lopulta sekin luonnistui "paremmin" yksin. Tätä miettiessäni minulta meni elämässäni kaksi vuotta lähes hukkaan kokemuksien kannalta, tosin tämän voi myös miettiä karkeasti sanottuna ns. "opetusmatkana" tulevaisuutta ajatellen. Niinkuin sanotaan, vastoinkäymiset vahvistavat. Ja onnekseni, minulla kävi juurikin näin. Nykyään elän päivän kerrallaan ja teen (välillä hieman järkeä käyttäen ;) sitä mitä haluan ja huvittaa tehdä juuri nyt. Kiitän siitä, että olen vielä tässä monta ikimuistoista päivää rikkaampana ja kokeneempana. Tästä on hyvä jatkaa.. Uskon, että kaikella on lopulta tarkoituksensa, vaikka se monissakin tapauksissa saattaa kuulostaa mahdottomalta.
Toivotan voimia ja elämäniloa sinulle, toivottavasti sen löydät ;)
Ja vielä..
Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään, se vain tuo hirveää tuskaa lähimmäisillesi ja on niin lopullinen. Olen aivan varma, että vanhempana olet onnellinen päätökseesi, ettet nuorempana "sortunut" siihen. Sanon vielä, että tiedän, välillä tuntuvan, ettei ole muuta pakoreittiä tai suuntaa. Lupaan: ON ! ..Ja sinä löydät sen :)
Olen yhtä toivottomassa asemassa kuin sinäkin, kun lähetit viestisi. En tiedä miten on nykyään elämäsi laita, oletko edes elossa tai sairastatko edes masennusta.. Olin todella nuori, kun kävin ensimmäisen kerran psykologilla, ja jopa koulukuraattorin paikkeilla. Minua kiusattiin kokonaiset 6 VUOTTA! Kun ala-aste ajat olivat lopussa, uhkasin jopa luokan edessä itsemurhaa. Tein kaikki sen eteen, että voisin vain kuolla. Mutta vielä elän. Sain niin sanotusti "kimppuuni" sosiaalivirastot, psykologit, jne jotka estivät aikeeni.. Ja pelkkä ajatuskin että kaikki tapahtumat pitäisi jakaa heidän kesken, en koskaan puhunut totta.
No siitä on aikaa. Mietin, että miten voi joku sairastaa näin pitkäaikaista masennusta.. Vieläkin yksin, mutta ei kiusaamista.. Ei poikaystävää, ei kavereita, ei edes siskoa tai veljeä tukena! Mutta tiedän, että kuoltuani on sellaisia ihmisiä, jotka kaipaavat minua. Minusta olisi ollut hirveää kuulla vanhemmiltani; "Anna mennä, kuole pois!" Uskottavasti olisin jo siinä tapauksessa kuollutkin.
Illat pimeät, harrastin viiltelemistä omassa huoneessain nurkassa, 7 luokkalaisena. Poltin joskus jopa ihoani, purkaakseni tuskaa ja stressiä. Koulun vapaa-ajat yleensä olivat sellaista, että istuin tai seisoin yksin nurkassa, katsoin sivusta kun toiset nauroivat, ja jopa saatoin käyttäytyä väkivaltaisesti purkaakseni sitä kiukkua. Kotiin tultuani vanhempani kysyivät aina sen saman kysymyksen; "Miten meni koulussa?" , ja minä vastasin aina samoilla sanoilla; "Ei mitään erikoista." Käveltyäni huoneen, purskahdin vain toivottomasti itkuun..
Siirryin psykologin luokse juttelemaan asioista vakavasti. Hänestä minulla oli paha kohtalo, mutta uteltuani lääkkeitä, hän kieltäytyi vakaasti. Minusta se on niin väärin! Nyt mietin, että miksi hitossa joudun kärsimään tästä kaikesta? Mitä hyötyä minusta oikein oli, kun katsoin vain sivusta toisen nauramista? Mitä hyötyä oli viilellä ja viettää ne joka illat yksin, kun olisin voinut vain päästä elämästäni irti? Minua ei haittaa, vaikka koko ihmiskunta kärsisi kuolemastani, haluan vain päästä tästä tuskallisesta tunteesta..
Onkohan aloittaja vielä kunnossa? Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin ottanut hänet ja tehnyt hänestä taas onnellisen!
löysin vasta nyt viestin. Minulla on masennus ja monta kertaa olen miettinyt, haluanko itsemurhaa, mutta... Tässä mä nyt oon..?
Toivottavasti ei oo tapahtunut mitään kauheeta, kun ois taas nähnyt viestin aiemmin :(
mutta jos olet, ap, tähän asti vielä jaksanut, uskon että jaksat vielä pitkään :)