HELP!!

Meillä on aivan ihana 2 vuotias poika,meidän ihmeemme!
Asia koskee minun äitiäni,eli pojan mummua.
Mummullani on hoidossa veljjeni 2 vuotias poika melkein päivittäin,8h kun vanhemmat ovat töissä.
Mutta myös viikonloppuisinkin mummu ottaa mielellään poikaa hoitoon kun äiti töissä ja veljeni muuten vaan keksii parempaa tekemistä ku olla poikansa kanssa kahdestaan.
Harmittaa aivan suunnattomasti kun meidän poika ei pääse hoitoon ikinä tälle mummulle,vaikka kysyisin kerran vuodessa ja mummulla vapaata niin kauhean nihkeesti ottaa edes tunniksi hoitoon..
En tosiaan edes muista koska viimeksi poikamme olisi hoidossa ollut edes sitä tuntia...
Mielellään poikamme kanssa ollaan,tietenkin oman ihanan murun kanssa mutta olis kiva saada joskus harvoin kahen keskistä aikaa mieheni kanssa...
Ja mummu puhutteleekin ihan eritavoin tätä veljeni lasta,mummun kulta,jne jne..
Meidän poikaa ei ikinä ole kullaksi sanonut...
Tuntuu kauhean pahalta....
Joskus kun kysyn äidiltäni vaikka tuntia että katsoisi meidän poikaa,hänellä tietenkin menoa ja sanoo että kyllä te voitte pojan mukaan ottaa mutta ootas kun veljeni soittaa ja sanoo että haluis men vaikka leffaan niin tottakai tämän poika hoitoon otetaan..
¨Mistä ihmeestä tämä voisi johtua? Veljeni on "lempilapsi",johtuuko siitä et kohtelee paremmin sen lasta?
Vai johtuuko siitä kun äitini ei kauheesti pidä mun miehestä???
Ja välillä tuntuu sen puheissa että veljeni poika on parempi kun meidän poika jne jne..
Yökyläilystä oon tullut siihen tulokseen että mummu taitaa vähän pelätä meidän pojan ottamista yökylään kun kaksi kertaa ollut yökyläs mummulla ja illalla ruvennut kauheesti itkemään mun perään,eikä suostu syömään jne jne ja taas veljeni poika nukahtaa kiltisti sänkyynsä eikä ikävöi vanhempiaan.
Muutama kuukausi sitten kysyttiin meidän poikaa yöhoitoon ja mummu sanoi että on menoja,että ottaa vaikka sitten meidän pojan yöhoitoon kun on veljeni tuparit...
Noh siinä kävikin sitten niin että mummu lupautui ottamaan veljeni pojan yökylään vaikka oli ekaks meille "luvannut" että ottaa meidän pojan hoitoon...
Kyllä itku pääsi,niin pahalta tuntuu!
Kyllä tämä meidänkin poika kasvaa isoksi ja hyvin pian huomaa että mummu on läsnä vaan veljeni pojalle eikä hänelle... Vai onko jo mahtanut jotain huomata kun haluaa yleensä vaan mun mieheni mummulle,höpöttää siitä jne? Mieheni äiti on todella läsnä meidän pojalle,leikkii jne.. höpöttää,kertoo kaikkea jne.. mutta hoitamaan ei pysty kun on sinänsä sairas!
Kertokaapa ihmiset omia mielipiteitä asiasta jne,omia kantoja tähän asiaan.
Äidilleni en viitsisi tästä kuitenkaan puhua,ei olla oikeen opittu puhumaan sisarusten tai äidin kanssa ongelmista,ja kuitenkin äiti niin hyväsydäminen ja herkkä että jos menisin asiasta puhumaan niin se menettäis yöunet ja kaikki ku silleki tulis paha mieli!