Pertiptyl 4mg 25 x 3
Seronil 40 mg
Abilify 15 mg
Opamox tarv.
Osaisiko joku sanoa noista lääkkeistä ja lääkemääristä jotain?!?!?!
Seronil 40 mg
Abilify 15 mg
Opamox tarv.
Osaisiko joku sanoa noista lääkkeistä ja lääkemääristä jotain?!?!?!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mitä? Masennuslääke Seronil, ihan normaali terapeuttinen annos, Abilify on psykoosilääke, Pertirtyl mas.lääk antipsykootti ja viimeinen bentzo.
Depressioonko nuo kaikki on määrätty? Onko sinulla psykoottinen masennus? Tms.?
Tuossa tulikin vastaus jo.
Kyllä on siinä on ainakin lääkitystä ruuvattu.
ja nyt sitten sielä Zyprexa. Huhhuijjaa!!! Kyseessä on sukulaiseni josta olen niin huolissani. Itkettää oikein ku toinen on ihan lääkehuuruissa eikä tajua sitä.
Ei kai noita kaikkia ole nyt aloitettu kerralla?
No on aloitettu kaikki ihan lähiaikoina. Sukulaiseni on avohoidossa masennuksen/stressin takia, mutta nyt onkin sit kaikkea muutakin.. tä on jo ihan järjetöntä! :(
Joo, kyllä lääkitys viittaa vaikeuksiin todellisuuden hahmottamisessa, eli jonkunlainen psykoosi on ilmeisesti päällä? Tuossahan on jo kolme erilaista antipsykoottia. Joskus voi kyllä olla parempi olla hetken "lääkehuuruissa" kuin psykoosissa.
Pertriptyl Seronil on tuskaisuutta vaikeana oireena sisältävän syvän masennuksen (edullinen) lääkitys.
Lisäksi on Abilify, joka on antipsykootti, jota käytetään maniaa tasaavana lääkkeenä kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Se myös estää maanisten jaksojen uusiutumisen.
Opamox on ahdistusta poistava bentsodiatsepiini.
Eli tällaista lääkitystä tarvitseva on vakavasti sairastunut.
Ei tässä kenenkään kannata ruveta arvostelemaan muiden ihmisten lääkityksiä tietämättä edes taustoja. Saatikka sitten että tuskin kukaan kirjoittajista on lääkäri. Enkä ole minkäkään ja sen takia en haluakkaan ottaa kantaa ketjussa puhuttuun lääkitykseen. Muuta kuin mitä tiedän omasta kokemuksestani
Olen itse sairastanut vaikeaa masennusta kauan, vakavasti kolme vuotta osa sairaalassa ja osa kotona. Lisäksi omaan joitakin persoonallisuushäiriöitä. Olenko sitten vakavasti sairas, siihen en halua ottaa kantaa. Lääkitykseni verrattuna ketjussa olevaan lääkitykseen on moninkertainen, että sen mukaan olen varmasti kuolemansairas. Syön myös antipsykoottisia lääkkeitä eli neuroleptejä , enkä ole koskaan ollu psykoosissa, enkä sairasta psykoottistasoista masennusta. Laskujeni mukaan syön tällä hetkellä seitsämää eri psyykelääkettä ja kaikki ne ovat tarkoin harkittuja ja niiden yhteisvaikutuksia on mietitty niin paljon kuin se nykylääketieteen puitteissa on vain mahdollista.
Niin ja enkä todellakaan ole missään lääkehöyryissä. Luultavasti ilman lääkkeitä olisin mullan alla.
mutta on nyt vahvasti lääkitty. Useampaa antispsykoottia jne.
Psykiatrit tuppaavat tunkemaan lääkettä lääkkeen päälle edes selvittämättä onko niillä vaikutusta, yhteisvaikutuksista puhumattakaan.
Ja kun psyykeläkkeiden todellinen vaikutus on kuitenkin aika huono (tai pelkää lumetta ja sivuvaikutuksia) verrattuna vaikka antibiootteihin, niin on käsittämätöntä lääketuputusta tämä nykypsykiatria.
On vain vaikea puhua järkeä psykiatreille/lääkäreille näissä asiossa. Pitäisi löytää joku fiksu psykiatri ja se onkin vaikeampi juttu.
erittäin fiksun ja pätevän lääkärin jota tapaan säännöllisesti. Jonka kanssa on todella käyty läpi lääkitystäni useaan otteeseen. Lääkkeitä on myös poistettu jos on todettu, että niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta vointiini. Lääkäri ei myöskään PAKOTA minua syömään lääkkeitä. Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus mihin sisältyy myös oikeus kieltäytyä hoidostaa/lääkehoidosta. Poikkeuksena ovat esim. vaikeassa psyykosissa olevat ihmiset.
Psykiatriset sairaudet eivät ole pelkästään outoja häiriöitä mielessä vaan on voitu todentaa, että psyykkisesti sairailla ihmisillä on häiriöitä aivojen kemiallisessa toiminnassa tms. En osaa tätä tarkemmin selittää, kun en edelleenkään ole lääkäri. Mutta lääkkeillä hoidotetaan näitä häiriöitä. Lääkkeet ovat kuitenkin vain osa hoitoa, mutta tärkeä osa.
Jos sinulla on syöpä, et varmasti kieltäydy lääkehoidosta, ellet sitten halua kuolla. Niin miksi ihmeessä kieltäytyisit psykiatrisissa sairauksissa lääkehoidosta, masennus on sairaus siinä missä syöpäkin. Olisi kiva tietää mihin perustuu "Masistädin" tieto siitä, psyykelääkkeiden vaikutus on huono tai pelkkää lumetta.
Lumevaikutus on kaikissa psyykelääkkeistä korkea (jopa yli 80 %) sen on mm. tunnustanut suomalaisen psykiatrisen lääketutkimukset Grand Old Man psykiatrian professori Matti O. Huttunenkin.
Lisäksi lääketeollisuus on pimittänyt pieleen menneitä lääkekokeita ja julkaissut moneen kertaan lääkkeelle myönteisiä tuloksia.
Tietoa löytyy esim, JAMA, BMJ yms. lääketiedelehdistä ja ei-kaupallisesta jenkkinettijulkaisusta, PLoS Medicine
Mikään psyykelääke ei tehoa SYIHIN, kaikki ovat oireidenmukaista hoitoa, jos toimivat.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö joku saisi psyykelääkkeistä apua oireisiinsa ja se on ihan hyvä. Mutta niitä lääkkeitä on ihan turha tuputtaa kenellekään VARMANA JA TOIMIVANA hoitona. Jos olotila on oikein huono, niin jokainen varmaan yrittää lääkkeitäkin, niin olen minäkin testannut useampaa vaan tuloksena on ollut vain sivuvaikutuksia.
"psyykkisesti sairailla ihmisillä on häiriöitä aivojen kemiallisessa toiminnassa tms."
Tämä sinun"tietosi" on lääketeollisuuden propagandaa. Jos masennus, skitsofrenia tai bipolaarisuus on aivojenhäiriösairaus, miksi niitä ei diagnosoida esim. mittaamalla ko. kemiallisten aineiden pitoisuuksia tai ottamalla aivokuvia (esm. PET)
muusta en puhu, mutta
se opamox/oxsepam( entinen) pois lääkekaapista. kaikki -pamit (diapam ym)pitäisi ottaa pois jos on jo muita lääkkeitä, hyi lääkärit.
on noita isompia lääkkeitä jo tarpeeksi.
opamox ynnä vastikkeensa aiheuttaa riippuvuutta ja johtaa yleensä
annoskoon suurenemiseen. apu on kyseenalainen.
rauhoittavia kumma kyllä määrätään "tarvittaessa" sairaille ihmisille,
jotka sitten popsivat niitä liikaa"varmuuden vuoksi". vähän samanlaista kuin
kipulääkkeiden ikuisuusreseptit särkyä valittaville. totutaan pilleriin turhaan.
itse olen ollut koukussa tähän unilääke opamox -kuuriin ja olen tosi vihainen
kaikille lääkäreille jotka työntävät potilaansa käteen opamox -reseptin, se kun
uusitaan missä vaan. menee sitä myötä myös katukauppaan. itse lopetin ja
en koskaan en aloita moisia pameja,
opamoxin käyttö ei auta pidemmän päälle ja ihminen ehdollistuu sen käyttöön,
pitää ottaa pari-kolme pamia ennen kuin lähtee kotoa minnekään ja ongelmat
vain kasvavat. vessasta alas ja rahat säästyvät. kaveri mukaan kauppaan niin
ei tarvitse ottaa pilleriä.
Puppua puhut! Jos sulla tai tutullasi on bentsojen ottaminen lisääntynyt, niin älä silti yleistä. Itellä ollut Diapamii lähes kymmenen vuotta eikä annostus ole kasvanut. Tiedän muitakin, jotka käyttää kans vaan senverran kuin on lääkäri aikanaan määrännyt. Älä siis neuvo ketään heittämään jotain lääkettä pois, sellaiseen kehoittaminen on vastuutonta. On mullakin muitakin lääkkeitä käytössä mm. neurolepti, mutta äkilliseen ahdistustilaan auttaa vain Diapam. Eikä ahdistus tule joka päivä, mutta kun tulee niin on se niin viheliäinen tuntemus, että onneksi pieni pilleri auttaa. Siksi ne on mulle määrättykin.