Erosimme poikaystävän kanssa 3 vuoden suhteesta, syitä oli monia... mutta meillä oli myös joitain hetkiä jolloin päädyimme samaan petiin. Tästä sai alkunsa raskaus, jonka exsäni vaati keskeyttää ja suoraastaan pakotti. Ajoi minut sairaalaan asti...mutta minä en pystynyt aborttiin, vaan muutin pois kaupungista ja pidin lapsen. Nyt minulla on 5 vuotias tytär josta exsä ei tiedä... Enkä aikonut koskaan kertoakkaan. Mutta näin hänet ja uuden vaimonsa ja heillä on kaksi vuotias poika.... Olen miettinyt josko kuitenkin pitäisi kertoa, koska poika olisi kuitenkin tyttäreni velipuoli..... Toisaalta mies ei koskaan halunnut lastani. Ehkäpä on parempi vaieta iäksi, kun jo 5 vuotta on kulunut ja meillä on kaikki hyvin...
Päätänkö väärin?
Päätänkö väärin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisin kertonut lapsen synnyttyä.
Tässä vaiheessa en välttämättä kertoisi isällä.
Jos ja kun tyttö alkaa isästä kysellä niin kertoisin isällä ihan senkin vuoksi jos tyttö vanhempana etsii isäänsä ei tulisi molemminpuolisia yllätyksiä.Valehtelemaan en lapselle isästä lähtisi ja kun ei voi kuitenkaan tietää miten isä tyttäreensä suhtautuu myöhemmin,hänhän voi kuitenkin ilahtua ja haluta tavata tyttären..
kysymys kannattaisi varmaan mieluummin kirjoittaa jollekin muulle palstalle, joista voisit saada enemmän vastauksia ja tukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta. Tässä muutama palstaehdotus:
Yhteis- ja yksinhuoltajuus:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3653
Lapsi kasvaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3382
Kasvatus:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4064
Äitien jutut:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3384
...että olin äiti ja minulla oli esikois lapsi, vaikka olin päätynyt aborttin.
Mielestäni palstan yläotsikossa on tuo äiti sana ja sellainen kuulema olen myös esikoiselleni.
"Aborttiväki koettaa torjua kaiken, keskustelun, jossa osoittetaan aborttiin liittyvä väkivalta. Erityisesti aborttiväkeä riepovat jutut, jossa äiti on taistellut lapsensa puolesta aborttia vastaan ja toteaa elävänsä onnellisena lapsensa kanssa."
Vastasit minun kirjoittamaani viestiin näin. Miksi? Minun aloittajalle antamassani vastauksessa ei ole mitään tuollaista, mitä yrität väittää. Kukaan ei ole yrittänyt tässä nyt torjua mitään ja kukaan ei ole ainakaan ilmaissut sellaista, että tämä lapsensa synnyttänyt äiti riepoisi heitä. Miksi tällaista juttua tähän kirjoitat? Haluatko vain mustamaalata toisia kirjoittajia?
Minua ei ainakaan aloittajan tilanne rievo mitenkään. Jos riepisi, en kai olisi yrittänyt auttaa häntä löytämään sellaisia kanavia kysymyksensä esittämiseen, joista hän saattaisi saada enemmän vastauksia ja löytää paremmin ehkä toisia samassa tilanteessa olevia taikka olleita naisia? Minusta hän pyysi neuvoa asiaan, jonka suurin kohderyhmä ei välttämätä juuri tällä palstalla kirjoittele. Arvelin hänen tahtovan vertaistukea, ja arvelin että sellaista löytyisi kaiketi muualta enemmän kuin juuri abortti-palstalta.
Mitä minun mieluummin olisi pitänyt sinusta tehdä, kun kerran avun antaminen oli niin kauhean väärin ja pahaa?
"Millä tavalla laspensa abortoineet ihmiset olisivat "isiä ja äitejä" abortoimalleen lapselle, jonka olemassaoloa tekjät eivät edes myönnä?"
Tämä vaikuttaisikin olevan teidän vastustajien keskinäinen kiista. Yksimielisyyteen ette tosiaan tunnu pääsevän siitä, ovatko abortoineet naiset äitejä abortoimalleen lapselle vaiko eivät. Sinänsä kysymys on kyllä hyvin mielenkiintoinen, eikä laisinkaan tietysti vähäisimmässä määrin juuri siksi, että asia tuntuu olevan erityisen tärkeä vedenjakaja juuri abortin vastustajille...
"Aborttiväki ratsastaa lapsia rakastavien normaalien isien ja äiten selässä ja käyttää heidän mainettaan häikäilemättä hyväkseen."
Mielestäsi siis Suomi24:n ylläpitokin on aborttiväkeä. Hienoa. ;)
Mitä minä olen sivusta joitain juttuja seuraillut, niin abortin vastustajien näkemykset tuosta abortin tehneen äitiydestä ovat peräti tuulella käypiä. Nähdäkseni vastustajien kanta tuohon riippuu lähinnä siitä, kumpi näkökulma missäkin keskustelussa enemmän heidän omaa agendaansa palvelee kulloinkin.
Lähes varmaa on kai se, että näkemys on aina vastakkainen kuin abortin tehneen itsensä kanta. Jos sinä nyt ryhtyisit laajoin sanakääntein myöntelemään tässä esitettyä kantaa, ja kertoisit kuinka tosiaankaan et ole mikään äiti abortoimallesi alkiolle/sikiölle joten näin ollen sekään ei luonnollisesti ole sinulle esikoislapsesi, niin eiköhän ennenpitkää vastustajarinki liihottelisi paikalle korostamaan sinun äitiyttäsi sitä kohtaan.
Jos taas ryhtyisit kiihkeästi inttämään, että tottakai olet äiti myös sille abortoimallesi, niin vastustajaringin näkemys varmaan olisi aivan päinvastainen ja saisit kuulla olevasi härski ihminen joka tahraa tahallaan äitiyden määritelmää... ;)
Sinänsä kysymys on minusta aika mielenkiintoinen ja varmasti hyvin paljon subjektiivisesta katsantokannasta riippuvainen. Yhtä oikeaa vastausta tuskin on edes olemassa. Äitiys ja äitiyden kokemus on varsin laaja ja henkilökohtainen käsite. Se on myös asia, jota käytetään valitettavan helposti lyömäaseena toista ihmistä vastaan, muussakin yhteydessä kuin aborttikeskustelussa. Maailman helpoin tapa yrittää tahallisesti loukata äitiä/äidin roolissa olevaa, on varmasti kyseenalaistaa hänen äitiytensä.
äitejä(/isiä) lapsilleen, niin kauan kun lapsi sai elää. Eivät tietenkään enää kuolleille.
tämä myös naisille jotka ovat kokeneet keskenmenon? jotka ajattelevat olevansa äitejä enkelilapsilleen? Sanotko heillekin että "anteeksi vaan, olit äiti kun sinulla oli lapsi kohdussasi, kun et saanut sitä siellä pysymään niin nyt et ole kenenkään äiti enää"?
Pyydän vielä kerran sinua ajattelemaan mitä kirjoitat.
miksi minä alkaisin kääntää puukkoa heidän haavoissaan ja kertoa tästä, jos haluavat ajatella lastaan enkelinä?
logiikalla keskenmenopalstakaan ei siis kuuluisi 'äidit ja isät' -keskustelun alle.
"miksi minä alkaisin kääntää puukkoa heidän haavoissaan"
Eli käytätkö siis äitiyden määritelmääsi lyömäaseena abortin tehneitä vastaan täällä? Teetkö sinä arvioita heidän äitiytensä olemattomuudesta taikka olevuudesta loukataksesi heitä?
Onhan näitä tutkimuksia että sisarukset (jotka eivät tiedä toisistaan) saattavat tutustuttuessaan kokea seksuaalista vetoa toisiinsa. Siinähän naurat kun tyttäresi kertoo olevansa rakastunut velipuoleensa ja vain sinä tiedät että kyseessä on hänen velipuolensa=)
Toiseksi en kyllä ymmärrä miksi tänne kirjoiti... Oliskohan kyse kuitenkin provo? mies pakotti aborttiin mutta olin niin rohkea että saadakseni pitää lapseni muutin toiseen kaupunkiin? Olisko mies tappanut sinut ja lapsesi jos olisit samassa kaupungissa synnyttänyt? Eikö kukaan mukaan tiedä että tulit tälle miehelle raskaaksi ja synnytit? Eläätkö valetta niinku jossain saippuaoopperassa?
jotenkin ei vain vakuuta yhtään...
Mut jos kaikki on totta, niin kerro, mitä ihmettä menetät?
Kyllä nykyinen mieheni tietää että lapsi on exsän, mutta koska olemme jo kauan olleet ystäviä ennen kuin päädyimme jakamaan elämämme kokonaan, olemme tietoisesti antaneet kaikkien meidät tuntevien ymmärtää että lapsi on hänen. Senkään vuoksi en haluaisi exsälleni totuutta kertoa ja nykyisestä tuntuu että jos kerron niin hänen "isyytensä" vietäisiin häneltä ja kaikki tämä valehtelu on ollut turhaa. Tyttö on kuitenkin 5 vuotta rakastanut tätä miestä isänään ja olemme yhtenäinen vahva perhe.
Vaikka olen paljon tätä miettinyt niin olen varma että kertominen vain pilaa kaikkien elämän ja vaikka asumme suht lähellä tätä biologista isää niin äärimmäisen harvoin olemme nähneet tämän 5 vuoden aikana, joten on hyvin epätodennäköistä että lapsistamme koskaan tulisi mitään "paria".
Mitä enemmän tätä asiaa pohdi sitä varmempi olen että tämä salaisuus on PARAS pitää salaisuutena.
Kuin toivoa ettei lapsesi joskus hoksaa ettei isä ole biologinen isä eikä perinnöllisyys asiat ala kovasti kiinnostamaan mm.tietyt näkyvät ominaisuudet ulkonäössä joita peruskoulussa opiskellaan..
Tai muut perinnölliset asiat jotka voivat ilmi tulla myöhemmin tai vasta lapsesilapsille (terveys,perinnölliset sairaudet,sukurasitteet ym)
jos käy kuin elokuvissa ja joskus oikeassa elämässäkin, ja nämä sisarpuolet rakastuvat ja saavat lapsia...