En yleensä edes ihastu kunnolla, saati rakastu, mutta nyt yksi nainen on saanut minut sekaisin. Tähän asti olen pärjännyt hyvin pelkillä satunnaisilla seksisuhteilla, niitä ei tarvitse stressata eikä muutenkaan liioin ajatella. Nyt jotain outoo on tapahtunut ja haluaisin suhteen, ja olen alkanut ajatella jopa perheen perustamista joskus tulevaisuudessa.
Mutta siihen varsinaiseen ongelmaan, eli en osaa/uskalla antaa tunteiden viedä ja nauttia elämästä. Sain kyllä kerättyä rohkeutta ja pyydettyä häntä ulos. Hänellä on jonkun kanssa juttua, mutta ilmeisesti olisi silti lähtenyt, mutta mä sanoin että en halua änkeä väliin. Jälkeenpäin jo kaduttaa että noin sanoin, mutta pelottaa vaan niin helvetisti se että tapaisin häntä, ihastuisin aina vain lisää, ja lopulta joku muu veisi hänet nenän edestä. Tietysti siinä olisi sekin mahdollisuus että hän pitäisi minusta, mutta en uskalla ottaa riskejä. Ja jos saisinkin hänet, todennäköisesti koko ajan pelkäisin ihan hulluna sitä että menetän hänet.
Sekopäistä tällainen tunteilu, eikä yhtään tapaistani. Ihanaa päästä vähän purkaan johonkin, ja jos jollain olisi vielä vinkkejä miten tästä eteenpäin? Toisaalta haluaisin päästä hänestä yli ja jatkaa normaalia elämää, mutta näköjään hän vain pyörii mielessä vaikka kuinka yritän ajatella muuta.
Mutta siihen varsinaiseen ongelmaan, eli en osaa/uskalla antaa tunteiden viedä ja nauttia elämästä. Sain kyllä kerättyä rohkeutta ja pyydettyä häntä ulos. Hänellä on jonkun kanssa juttua, mutta ilmeisesti olisi silti lähtenyt, mutta mä sanoin että en halua änkeä väliin. Jälkeenpäin jo kaduttaa että noin sanoin, mutta pelottaa vaan niin helvetisti se että tapaisin häntä, ihastuisin aina vain lisää, ja lopulta joku muu veisi hänet nenän edestä. Tietysti siinä olisi sekin mahdollisuus että hän pitäisi minusta, mutta en uskalla ottaa riskejä. Ja jos saisinkin hänet, todennäköisesti koko ajan pelkäisin ihan hulluna sitä että menetän hänet.
Sekopäistä tällainen tunteilu, eikä yhtään tapaistani. Ihanaa päästä vähän purkaan johonkin, ja jos jollain olisi vielä vinkkejä miten tästä eteenpäin? Toisaalta haluaisin päästä hänestä yli ja jatkaa normaalia elämää, mutta näköjään hän vain pyörii mielessä vaikka kuinka yritän ajatella muuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mennä tunteella,jos siihen on kerran mahdollisuus!=) Myöhemmin sitä vaan tuolleen pyörittää päässään mitä jos ja entä jos jne... Itse yritän aina tehdä niin,koska silloin elämä on antoisampaa ja vähemmän jossittelua.