Löytyisikö turunseudulta /lähettyviltä luotettavaa hoitajaa koiranpennulle? tilanne on tällainen,
että omistan sekaroituisen narttu koiranpennun. Northern's Nadin hän on nimeltään,
ja Netta on kutsumanimi. Netta on syntynyt 26.07.2010, eli on nyt vasta vaivaiset 5vk vanha rakkauslapsi.
Netan emässä on: bordecollieta, dobermannia, ja nöffiä. Isä on puhdas saksanpaimenkoira.
Eli isoksi koiraksi tulee kasvamaan, ja tarkoituksena olisi kouluttaa netasta koira joka pitää lapsista,
ja muista eläimistä, mutta tarpeen tullen osaa pitää perheensä puolia. Eli paljon on pienelle lapselle
opetettavaa.
Asun itse tuolla lapissa, kaupungissa nimeltä tornio. Olen kihloissa turkulaisen miehen kanssa,
eli turussa tulee melko paljon aikaa vietettyä. Mutta ongelma siis on tämä, netta asuu luonani torniossa, mutta en voi sitä turussa mukanani kuljettaa, koska kihlattuni perheellä on koira joka ei muita koiria hyväksy.. Siispä pitäisi netta saada luotettavalle henkilölle hoitoon
aina silloin kun itse olen poikakaverini luona turussa.
Ja koska netta on minulle hyvin rakas, en tahtoisi sitä turkuun tullessani
jättää ystävilleni tornioon, koska toivon voivani käydä katsomassa nettaa mahdollisimman usein,
ja turusta ei noinvain tornioon joka päivä lähdetäkkään. Mutta korostan sitä että vietän turussa yleensä aikaa enemmän kuin päivän kuukaudesta. Kevyesti saatan olla 2-3vk putkeen turussa jolloin taas lähden kotiin ehkä kuukaudeksi ja taas tulen pariksi viikkoa turkuun.
Jos pystyt ottamaan pienen pennun (ehkä ensimmäisen kerran tuossa about12vk iässä) hoitoon, ja asut turun/ kaarinan lähettyvillä, ota yhteyttä s-postitse: [email protected]
kaikki neuvot pennun hoitoon annan sitten tarkemmin..:)
että omistan sekaroituisen narttu koiranpennun. Northern's Nadin hän on nimeltään,
ja Netta on kutsumanimi. Netta on syntynyt 26.07.2010, eli on nyt vasta vaivaiset 5vk vanha rakkauslapsi.
Netan emässä on: bordecollieta, dobermannia, ja nöffiä. Isä on puhdas saksanpaimenkoira.
Eli isoksi koiraksi tulee kasvamaan, ja tarkoituksena olisi kouluttaa netasta koira joka pitää lapsista,
ja muista eläimistä, mutta tarpeen tullen osaa pitää perheensä puolia. Eli paljon on pienelle lapselle
opetettavaa.
Asun itse tuolla lapissa, kaupungissa nimeltä tornio. Olen kihloissa turkulaisen miehen kanssa,
eli turussa tulee melko paljon aikaa vietettyä. Mutta ongelma siis on tämä, netta asuu luonani torniossa, mutta en voi sitä turussa mukanani kuljettaa, koska kihlattuni perheellä on koira joka ei muita koiria hyväksy.. Siispä pitäisi netta saada luotettavalle henkilölle hoitoon
aina silloin kun itse olen poikakaverini luona turussa.
Ja koska netta on minulle hyvin rakas, en tahtoisi sitä turkuun tullessani
jättää ystävilleni tornioon, koska toivon voivani käydä katsomassa nettaa mahdollisimman usein,
ja turusta ei noinvain tornioon joka päivä lähdetäkkään. Mutta korostan sitä että vietän turussa yleensä aikaa enemmän kuin päivän kuukaudesta. Kevyesti saatan olla 2-3vk putkeen turussa jolloin taas lähden kotiin ehkä kuukaudeksi ja taas tulen pariksi viikkoa turkuun.
Jos pystyt ottamaan pienen pennun (ehkä ensimmäisen kerran tuossa about12vk iässä) hoitoon, ja asut turun/ kaarinan lähettyvillä, ota yhteyttä s-postitse: [email protected]
kaikki neuvot pennun hoitoon annan sitten tarkemmin..:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asiassa en pysty auttamaan, koska en asu kummallakaan seudulla. Mutta muutaman kuukauden vanhemman koiranpennun omistajana ja aikaisempien koirieni kokemuksella sanon, että jos jätät koiran kasvuiässä pitkiksi ajoiksi hoitoon, on turha kuvitella, että saat siitä koulutettua yhtään mitään. Lasten ja muiden eläinten kanssa toimeentulemisesta puhumattakaan. Koiranpennun elämän tärkeimmät ovat luovutusajan jälkeiset ajat (ilmeisesti olet itse pennun emän omistaja, jos pentu on nyt jo sinulla, muutenhan se olisi luovutettu aivan liian varhaisessa kehitysvaiheessa). Ensimmäisinä elinkuukausina luodaan suhde pennun ja omistajan välille, ja tehdään pitkäjänteinen pohjatyö, jonka perusteella sitten saadaan koira oppimaan myöhemminkin niitä asioita, joita sen toivotaan oppivan. Jos olet "kevyesti" pari-kolme viikkoa Turussa, jolloin pentu olisi hoidossa, menetät suuren osan pennun kasvuajasta.
Niin, mitenpä ongelmasi ratkaisisit, jos kihlatun perheen (kihlattu asunee siis vielä vanhempiensa luona) koira ei sitä tule hyväksymään. Entä, jos pentusi kasvukuukausien aikan kihlattu tulisikin sinun luoksesi Tornioon? Ethän muutenkaan olisi antamassa pentuasi hoitoon jollekulle, jonka satut löytämään netin keskustelupalstalta ja josta et siis tiedä mitään? Puhumattakaan siitä, miksi ylipäätään sellainen ihminen ottaisi koiranpennun, joka on viikkotolkulla poissa kotoa?
pointti! En myöskään voi käsittää, että pentu annetaan hoitoon tärkeimpien kasvukuukausien aikana. Ja toisella menee pää sekaisin, kun ei tiedä kuka hänen "laumansa" on. Uskomatonta, että olet pentua hankkinut tähän tilanteeseen. Toivottavasti mietit tässä koiran parasta ja ajattelet asian uudelleen.
Aivan, netta on äitini koirani pentu, enkä todellakaan puhu kuukausista jolloin netta joutuisi hoidossa olemaan, vain korkeintaan parista kolmesta viikosta kerrallaan, aina siihen asti kunnes turusta saan oman asunnon hommattua. Jonossa ollaan ja kolmisen kuukautta menee.. ennenkuin asuntoja taas vapautuu. ja juuri tästä kasvuajasta johtuen en halua nettaa tornioon jättää ollessani turussa, jos netta olisiturussa jonkun luona esim hoidossa, niin kävisin jokaikinen päivä kyllä nettaa katsomassa ja sen kanssa ulkona yms opettaisin sitä siinä sivussa.. En vain tahdo nettaa laittaa pois muutaman vaivaisen kolmen kuukauden takia jolloin luultavasti katuisin netasta luopumista, kun silloin tilanteeni sallii koiran. Ja todellakin otan selvää kenelle ja millaiselle ihmiselle koirani annan hoitoon. Siitä osaan kyllä huolehtia, kokemusta koirista on kuitenkin koko elämäni ajalta..
En epäile hyviä aikeitasi, mutta pari kolme viikkoa kerrallaan (eli vähintään puolet kuukaudesta) ja niitä muutama pätkä, se on ikuisuus koiranpennun maailmassa. Suurimman osan mainituista ajoista se asuisi jossain muualla, ja itse asiassa päävastuu pennusta olisi jollain muulla ihmisellä. Sen ulkoilutuksista, ruokkimisista, tavoille opettamisesta (tai sitten opettaminen jäisi tekemättä). Jonkun muun pitäisi opettaa pennulle sisäsiisteyttä ja sen opettaminen on joskus työn ja tuskan takana omallekin koiranpennulle. Kuinka monen luulet kiinnostuvan asian opettamisesta vieraan ihmisen koiranpennulle? Ei sillä, että opettamisen viivästyminen olisi hommassa huonoin puoli vaan se, ettet mitenkään voisi tietää, ettei pentua suorastaan kohdeltaisi kaltoin, esim. rangaistaisi sisälle tulevista pisseistä.
"kävisin jokaikinen päivä kyllä nettaa katsomassa ja sen kanssa ulkona yms opettaisin sitä siinä sivussa"
Koiranpentuja ei voi opettaa "siinä sivussa", koska koko pennun elämä on yhtä opettelua. Sehän ei valmiiksi mitään osaa, joten mitä kuvaamallasi tavalla tapahtuisi olisi se, että pentu oppisi niiden vieraiden ihmisten tavat - olivat sitten hyviä tai huonoja tapoja. Ja olehan nyt rehellinen, kuinka monen ihmisen luulet tykkäävän, että joku roikkuu heidän kotonaan koiranpentuaan tapaamassa päivittäin?
"kokemusta koirista on kuitenkin koko elämäni ajalta.. "
Miksi minusta tuntuu, että sitä "koko elämää" ei vielä ihan älyttömästi ole kertynyt? Viittaako email-osoitteesi numero syntymävuoteesi? Anteeksi epäilykseni, mutta jos niin sattuu olemaan, niin et ole vielä täysi-ikäinen ja puhut koirakokemuksesta koko elämän ajalta. Minullakin on koirakokemusta suurimmalta osalta elämääni (muutama vuosi oli välissä ilman koiraa). Syntymävuoteni vaan sattuu ihan eri kymmenluvuille kuin sinulla, jos numero siihen viittaa, ja siksi tiedänkin, ettei tuo menetelmä vaan tule toimimaan. Siis jos haluat tervepäisen koiran.
Jos poikaystävä ei voi tulla sinua tapaamaan Tornioon, niin entäpä, jos pennun kasvuajaksi jättäisit tapaamiset vähemmälle? Te kyllä kestätte muutaman kuukauden erossaolon, sinä ja poikaystävä. Pentu onkin ihan eri asia.
Ei pahalla mutta kunhan ihmettelen ääneen, että kuinka olet voinut ottaa koiranpennun jolle sinulla ei ole aikaa? Varsinkin kun ehdottoman tiivis yhteiselo nuoruusvuosina ihan ehdotonta, jota ilman kontaktia ei synny teidän välillenne ja jota todellakin tarvitaan palveluskoirasuvun takia. Onko koira ensimmäisesi? Saanko kysyä kuinka nuori olet? Ei ole tarkoitus paasata sillä tyylillä mitä keskustelupalstoilla yleensä käydään mutta kirjoituksesi sai kyllä huolestumaan koiran puolesta.
Omistajalla on täysi vastuu pennun kasvusta ja kunnon koirakansalaiseksi tulemisesta ja se vaatii saumatonta yhteiseloa ja yhteistyötä niin, että koiralle tulee selväksi kuka on johtaja ja missä kohti arvoasteikossa koira on. Jos tämä menee jo alussa pieleen, niin isoja ongelmia on luvassa. Ja silloin sitä yhteistä aikaa vasta tarvitaankin, jolloin joudutaan treenaamaan 'kahta kauheammin'. Ilman että olisi puhettakaan että koira oleilisi tällöin vieraassa osoitteessa, jossa ei välttämättä kanneta vastuuta kasvatuksesta ja vahvisteta hyvää käytöstä. Täytyy ottaa myös huomioon että koiranpennulla on tietyt kehitysvaiheet (leimautuminen, koiran häviäminen leikeissä oman paikkansa ymmärämisen vuoksi arvoasteikossa ym...)ja jos nämä vaiheet menee ohi ilman, että pentu on saanut kyseisinä kausina tarvitsemaansa niin taatusti on luvassa ongelmia. Joitakin näitä asioita on myöhäistä yrittää korjata enää jälkikäteen ja ne voivat pitkälti määrittää koiran loppuelämän.
Aina voi saada kaikkea vaikka haluaa. Jos olosuhteesi ovat nämä ilman että se lähitulevaisuudessa muuttuu totaalisesti niin pakostikin tulee mieleen itsekkyys. Koiran puolesta tuli kyllä surullinen olo. Toivottavasti olen väärässä kaiken suhteen. Mieti vielä oletko ajatellut asian loppuun asti? Viestin tarkoitus ei ollut kuitenkaan loukata tai 'päsmäröidä'. Ikäviä tarinoita on vaan ihan liikaa. Hyviä syksyn jatkoja sinne!
Mä oon aivan samaa mieltä noitten muiden vastaajien kanssa. Vaikutat tosi vastuuttomalta, lapselliselta ja itsekkäältä ihmiseltä. En tahdo minäkään olla ilkeä, mutta sinua pitää selvästi herätellä tajuamaan tilanne! Jos sinulla on koira, et voi antaa sitä jollekin vieraalle ihmiselle hoidettavaksi kun vietät aikaa poikaystäväsi kanssa. Et kai antaisi omaa lastasikaan hoidettavaksi vieraalle ihmiselle moneksi viikoksi? Ja jotenkin vähän ihmettelen jos joku kunnollinen ja pätevä ihminen olisi valmis ottamaan jonkun tuntemattoman ihmisen koiranpennun hoitoon ja opettamaan sitä sisäsiistiksi, kouluttamaan sitä ja päästämään koiran omistajan joka päivä kotiinsa... Ja jos tosiaan olet syntynyt -93, niin miten sinulla on aikaa olla viikkoja tai kuukausia toisella paikkakunnalla? Et ilmeisesti ole koulussa tai töissä... hmm...
Olet aivan oikeassa, EN OLE TÖISSÄ ENKÄ KOULUSSA. Ja asia ei sen enempää kenellekkään muulle kuulu. Ellette ihmiset huomanneet niin en tullut tänne hakemaan haukkuja tai negatiivista puhetta minusta ja minun elämästäni. Ja kyllä, olette oikeassa myös siinä, OLEN SYNTYNYT VUONNA 1993. Mitä sitten? Sain ensimmäisen koirani täyttäessäni 4-vuotta, tämä koira oli suomenajokoira, toisen koiran sain syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 7-vuotta, tämäkin oli suomenajokoira. Molemmat elivät loistavan ja onnellisen elämän, vanhempi jouduttiin lopettamaan iän mukanaan tuomien sairauksien myötä, ja nuorempi lopetettiin myös sairauden vuoksi..
Seuraavat 4-vuotta hoidin veljeni dobermannia, jonka jälkeen täyttäessäni 14, ostimme veljen kanssa rottweilerin, kun asuimme veljen kanssa omakotitalossa kahdestaan äidin ollessa omilla teillään ja veljeni toimien huoltajanani.. Vuosi sitten muuttaessani takaisin äidin luokse (jossa nyt vietän aikaani suurimmaksi osaksi yksin, äidin ollessa uuden miesystävänsä luona) rottweiler jäi kokonaan isoveljelle. Nyt vihdoin lähestyessäni 18-vuoden ikää on minulla hankinnassa oma asunto poikakaverini kanssa, eikä mikään estä minua ottamasta koiranpentua juuri nyt siihen on tilaisuus. Ja kun minulle ei satu kelpaamaan kuka tahansa koira, vaan tahdon JUURI netan, ja sen olen tiennyt jo netan syntymästä asti.
Kaikki syntymän jälkeiset ensimmäiset 3vk vietin kotona, ja näin siis nettaa jokaikinen päivä, aina kun halusin. TÄMÄ EI JOHDU ITSEKKYYDESTÄ, EIKÄ MUUSTAKAAN, mutta kyllähän omistaja suosikkinsa löytää, koira on ollut suunnitelmissa aiemminkin, mutta vasta nyt löysin suosikkini joka LUOJAN KIITOS on lähtöisin oman perheemme koirasta. Netan olen jo omalle äidilleni maksanut ja KAIKKI tavarat, lelut, autoon häkki, luut, ruoat, kynsisakset, shamppoot, pedit, yms yms yms.. on jo ostettu ja niin edelleen!
Eli netalle tulee RISTUKSEN hyvät oltavat, ja tämän varmempi en voisi valinnastani olla! Etsin siis vain väliaikaista hoitajaa niille ajoille kun itse en pysty netasta hoitamaan, ei siis todellakaan ole mahdotonta olla poikaystävästä erossa paria-kolmea kuukautta, mutta jokatapauksessa sitä hoitajaa tarvii VIIMEISTÄÄN muuttokuormaa viedessä, tavaraa kun on sen verran paljon ettei ole suotavaa kuljettaa koiraa viittää kertaa 700km matkaa edestakaisin!
Otapa rauhallisemmin ja lukaise vastaukset uudelleen. Sinua ja elämääsi ei kukaan ole haukkunut. Sen sijaan on esitetty epäilyksiä suunnitelmasi toimivuudesta koiranpentusi kannalta. Itsellesi se varmasti on oikein toimiva, pentu on ihan eri juttu.
"Sain ensimmäisen koirani täyttäessäni 4-vuotta, ... toisen koiran sain syntymäpäivälahjaksi täyttäessäni 7-vuotta"
Niin. Olet saanut varhaislapsuudessasi ja kouluiän alkaessa koiran, jota on kutsuttu sinun koiraksesi. Tosiasiassa 4- tai 7-vuotias ei ole kykenevä huolehtimaan edes itsestään, koirista puhumattakaan (jo pelkästään talous eli omien rahojen puute estää sen, ja se on pienin este). Tämän varmaan pystyt myöntämään, ja jos et pysty, niin valitettavasti se, muun ohella, että vetoat tällaiseen, vain alleviivaa kokemattomuuttasi. Ja siihen kokemattomuuteen viittasin, kun kyselin ikääsi.
En ole epäillyt, ettetkö voisi ottaa koiranpentua, siis juuri tätä josta puhut. Kyse on ollut siitä, onko pennun kannalta oikein jättää se viikkokausiksi hoitoon vieraiden ihmisten luokse ottaaksesi sen taas muutamaksi viikoksi kerrallaan luoksesi. Jolloin sinäkin olet sille vieras ihminen (ei se tiedä, että sen "kuuluu" olla sinun koirasi). Sille ei muodostu luottamusta kehenkään, koska elämä vaihtuu kenties hyvin radikaalisti ja vielä aikana, jolloin pitäisi nimenomaan luoda luottamussuhde koiran ja ihmisen välille.
Se on selvä ja hyväkin juttu, ettei pentua kuljeteta muuttotohinassa mukana edestakaisin. Muutto on kuitenkin vain 1-2 päivän asia (en käsitä, miksi muuttoon kuluisi 5 edestakaista reissua, noin nuoreksi ihmiseksi tuskin olet monisataneliöisen talollisen verran tavaraa ehtinyt hamstrata). Eli ihan eri luokan juttu kuin muutama viikko kerrallaan ja niitäkin useampi pätkä. Mutta hyvä jos olet ryhtynyt ajattelemaan asiaa eri näkökulmasta ja näet mahdolliseksi myös sen, että voit tarvittaessa olla mieluummin saman ajan erossa poikaystävästä kuin pentu sinusta. Sen parin päivän muuttorupeaman ajan pentu varmaan voi olla esim. Turussa poikaystävän jonkun kaverin luona hoidossa eli semmoisen ihmisen luona, jonka edes toinen teistä tuntee ja tietää.
En minäkään sun elämää halunnu ruveta arvostelemaan, mutta jos et ole koulussa tai töissä niin miten sinulla on rahaa pitää koiraa, jos se vaikka yhtäkkiä sairastuu vakavasti ja se pitää leikata? Vakuutuksetkin ovat kalliita..
Oletko saanut paljon varteenotettavia vastauksia ilmoitukseesi?
Minun mielestänikin olisi parempi jos olisit koiran kanssa sen muutaman kuukauden (Poikaystäväsihän voi käydä sinun luonasi vaikka viikonloppuisin jos hän on koulussa tai töissä) ennen kuin saat asunnon Turusta, ja kun tulee muuton aika, niin jätät koiran siksi aikaa vaikka jonkun poikaystävän kaverin luokse. Koska muutossa ei tosiaan mene kuin korkeintaan parisen päivää, jos vuokraa vaikka pakettiauton jos kenelläkään tutulla ei ole lainata. Ja jos vetoat tuossa siihen ettei ole rahaa vuokraan, niin kyllä sinä joutuisit varmaan maksamaan sillekin ihmiselle jonka haluaisit hoitavan sinun koiraasi kuukausia kun olet poikaystäväsi luona turussa.
Varaa vuokraan ja elämiseen kyllä on. Ja pennulle on ostettu ihan kaikki tarvikkeet ja ruokaakin pidemmäksi aikaa, ja raha ei siis todellakaan ole ongelma pennun elättämiseen. Ja tottakai mieluiten olisin itse pennun kanssa, kun antaisin sitä muualle. Mutta onneksi nyt saatiin järjestettyä asia niin että minun sijaani poikaystäväni kulkee meillä mahdollisimman usein, siihen saakka kunnes asunnon saamme. :)
Onnittelut sinulle siitä, että halusit ja kykenit etsimään järkevämmän ratkaisun!
No niin hyvä! Tolleen on paljon parempi :)