Eli otsikko jo vähän vihjaisikin: olen rakastunut vaikken haluaisi!!!
Miten saan tän loppumaan? Nyt jotain poppakonsteja kehiin, oon valmis tekeen mitä vaan että saan tän ihmisen pois mielestä. Oon siis rakastunut avomieheni ja minun yhteiseen ystävään, eli koko jutulla ei olisi mitään tulevaisuutta, jo senkin takia et oon varattu ja ystävyys kärsisi monen osalta... Tää tunne on nyt tappamassa mun halun jatkaa suhdetta oman mieheni kanssa, tuntuu etten voi enää jatkaa näin...eli jotain tarttis tehdä...
Oon ollut rakastunut jo vuosia tähän ihmiseen (jo ennenkuin aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa), nyt ne tunteet taas heräsivät... tän hetkistä voimakasta tunnetta on kestänyt n.puoli vuotta. Tuun hulluksi, parisuhde kärsii, seksi ei suju, työ ei suju, opiskelu ei suju, kodinhoito ei suju... Kaikki energia menee vaan haaveilemiseen ja tunteiden torjumiseen...vuorotellen kumpaankin.
Välillä oikeesti tekee kipeää tuntea näin vahvasti, TAHDON SAADA TÄN LOPPUMAAN! Osa musta haluaa kuitenkin jatkaa tätä rakastuneena leijumista, mut järki-minä haluaa lopettaa tällaiset haaveilut! MITEN SEN TEEN??? Neuvokaa viisaammat/kokeneemmat!
Miten saan tän loppumaan? Nyt jotain poppakonsteja kehiin, oon valmis tekeen mitä vaan että saan tän ihmisen pois mielestä. Oon siis rakastunut avomieheni ja minun yhteiseen ystävään, eli koko jutulla ei olisi mitään tulevaisuutta, jo senkin takia et oon varattu ja ystävyys kärsisi monen osalta... Tää tunne on nyt tappamassa mun halun jatkaa suhdetta oman mieheni kanssa, tuntuu etten voi enää jatkaa näin...eli jotain tarttis tehdä...
Oon ollut rakastunut jo vuosia tähän ihmiseen (jo ennenkuin aloin seurustella nykyisen kumppanini kanssa), nyt ne tunteet taas heräsivät... tän hetkistä voimakasta tunnetta on kestänyt n.puoli vuotta. Tuun hulluksi, parisuhde kärsii, seksi ei suju, työ ei suju, opiskelu ei suju, kodinhoito ei suju... Kaikki energia menee vaan haaveilemiseen ja tunteiden torjumiseen...vuorotellen kumpaankin.
Välillä oikeesti tekee kipeää tuntea näin vahvasti, TAHDON SAADA TÄN LOPPUMAAN! Osa musta haluaa kuitenkin jatkaa tätä rakastuneena leijumista, mut järki-minä haluaa lopettaa tällaiset haaveilut! MITEN SEN TEEN??? Neuvokaa viisaammat/kokeneemmat!
Vastaukset 7
Vanhimmat
rakastan erästä lapsuuden ystävää. Rakastan häntä paljon aivan valtavasti sydämessäni.
Aina kun näen(harvoin) hänet minä, maailmannainen menen sanattomaksi. Hän on joskus (kännissä 10 vuotta sitten sanonut rakastavansa minua ja sen jälkeen, että hän tietää että minäkin rakastan häntä!!)
rakkaudellamme ei koskaan ole ollut sijaa.
Emme koskaan ole oleet yhdessä muuta kun kouluaikana samoissa porukoissa. Kumpikin oli ujoja joten mitään sen kummempaa ei tullut koskaan fyysisellä tasolla.
Ystäviä olimme, linsasimme yhdessä koulusta vietimme päivät yhdessä silloin. Voi tuota villia nuoruutta 80-luvulla.
Rakastan häntä aina sydämessä, emme vain ole saanneet tilaisuutta rakastaa.
Olisi liian monimutkaista purkaa kaikki ja alkaa harhan kanssa elää kun toisesta ei paljoa tiedä oikeasti.
Ihana muisto ja rakastamatta jäännyt rakkaus..Onneksi näen hänestä unta joskus, silloin olemme yhdessä.
Ensiksikin rakastin koulutoveriani. Kaikki muut asiat stemmasivat, mutta käytännön seikoista ja paljon muustakin olimme täysin eri mieltä. Kohtasin nykyisen mieheni ja häntä rakastan valtavasti: Muutaman vuoden naimisissa oltuamme tajusin, että miehessäni on samat hyvät puolet kuin tuossa nuoruuden rakkaudessa ja vielä enemmän. Rakkauteni ei silti sammunut tuota koulukaveria kohtaan kuin vasta sitten kun tapasimme 15 vuoden jälkeen! Silloin todella ajattelin, että rakkaus on välillä tunne, joka koostuu omasta mielikuvituksesta.
Noina vuosina olen ollut rakastunut parhaan kaverini mieheen: Mahdoton tapaus, mutta minkäs intohimolle voi.. Paljon mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Rakastan edelleen tuota miestä, mutta kiellän sen! Ei saa rakastaa, ei saa rakastaa, ei ei ei.
"Onneksi" (loivensi rakkautta kaverini mieheen)viime keväänä rakastuin työkaveriini niin palavasti, etten oikeastaan mieheenikään koskaan. Siksi ajattelinkin, että minulla taitaa olla hormooneissa jotain vikaa. Ehkä se oli kevään syy tai jotain. Taidan vaihtaa työpaikkaa, koska mikään muukaan ei auta. No, tuskin sekään rakkauteen auttaa, mutta jos nyt ensin lähtisi siitä, ettei tarvitsi ajatella toista 25 tuntia vuorokaudessa jotain toista niin helpottaisi edes...
...sillä, että keksit omaperäisemmän otsikon matkimisen sijaan (tätä on jo käytetty niin monesti..). Sen jälkeen kun mielikuvituksesi on alkanut toimia, löydät aivan uusia ulottuvuuksia ulospääsyksi tunteidesi viidakosta.
Kuinka hyviä ystäviä olette tämän miehen kanssa? Mitä jos olet rohkea ja kokeilet älykkäällä flirtillä mitä mieltä yhteinen ystäväsi on sinusta? ...Niin, ettei hän eikä avomiehesi ymmärrä taka-ajatuksiasi. Sitten jos keskustelun tasolla saat tunteillesi vastakaikua voitkin miettiä mitä seuraavaksi. Mikset tee kuten todella itse haluat? Miksi pysyt rakkaudettomassa suhteessa? Elämä on elämistä varten... ei puolinaista marttyyria kukaan kiitä... :)
...niin monenlaista...tämä mitä nyt tunnen on intohimoista ja raastavaa...se mitä tunnen miestäni kohtaan on sisarellista välittämistä... Siis tuntuisi, että petän rakasta perheenjäsentäni, jos alkaisin jonkunlaiseen suhteeseen tämän toisen kanssa.
Tiedän ja aistin, että tunne tähän ystävämieheen on molemminpuoleinen. Olemme puhuneet asiasta. Sitä en tiedä, onko tällä miehellä yhtä voimakkaat tunteet...en usko että on, ei voi olla. Suhde ei kuitenkaan tule kysymykseen, enkä usko että tämä toinen huolisi minua jos jättäisin mieheni hänen vuokseen...
Ei kukaan kiitä marttyyria, mutta varmasti vielä vähemmän petturia...
En tiennyt, että tätä otsikkoa on käytetty täällä ennenkin, en oo kauaa lukenut näitä rakkaus-palstoja... tarkoitukseni ei nyt ollut tuottaa mielikuvituksellista tekstiä, vaan saada hyviä neuvoja.
Kiitos sulle neuvoista, laitetaan harkintaan ainakin tuo, että "tee kuten todella itse haluat"
kai sitä vois olla itsekäskin, vaikka joskus tuntuu, etten muuta olekaan. Uuteen suhteeseen en aio/voi hypätä, mutta yksinolo voisi tehdä hyvää...
Tuosta mielikuvituksen käytöstä vielä... usko tai älä, olen tainnut kokeilla/harkita jo kaikkia ulospääsyteitä mitä vain voin keksiä... Siksi kyselenkin täällä, jos jonkun mielikuvitus ylittäisi omani ja keksisi jonkun patenttiratkaisun tällaiseen ongelmaan... taitaa olla jo aika epätoivoista...
Meissä on paljon samaa.
Olen avoliitossa.
Ja täysin ihastunut toiseen mieheen,
työkaveriini,-jota näen koko ajan , ja
jonka kanssa puhun koko ajan.
..niin..kuinka tappaa tunne?
Mietin enemmänkin , kuinka sytyttää tunne?
Nimittäin avopuolisoani kohtaan siten,että
tuollaiset hullaantumiset eivät hetkauttais.
Oma mies olisi se maailman napa,kaikki kaikessa.
Ensirakkaudessa se olikin sitä..harmi että sitä
tunnetta mikä vallitsi ensirakkautta kohtaan,ei varmaan koskaan kenenkään kanssa pysty enään saamaan aikaseks.
Niin, oon niin kateellinen niille, joille oma mies on kaikki kaikessa. Mun miehellä ei oo koskaan ollut sellaista vaikutusta muhun, mikä on tosi valitettavaa.
Tahtoisin rakastaa miestäni niin, etten edes näkisi muita miehiä...niin, että aina kun kaunistautuisin, kaunistautuisin vain häntä varten. Tekisin kaikkeni, jotta olisin rakastettava kumppani... Ja yksikin hymy mieheltäni pitäisi minut tyytyväisenä monta päivää...
Meillä ei ole ollut näin koko suhteen aikana, ilmeisesti hän rakastaa minua enemmän kuin minä häntä. Siksi tuntuukin niin kauhealta se, että satuttaisin häntä. Hän on niin hyvä ja rakastava mies, sellainen, josta kaikki sanoo, ettei kannata luopua...
Tätä toista miestä taas palvon. Tuntuu, että voisin tehdä mitä vain hänen vuokseen, niin paljon häntä kunnioitan. Hirveä dilemma: kumpi tekee onnellisemmaksi -se, että kumppani rakastaa sinua enemmän kuin sinä häntä, vai toisinpäin?
Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin olla se, joka rakastaa ja palvoo, kun tähän asti olen aina ollut se, jota palvotaan, huolimatta siitä millainen bitch oon ollut.
En usko, että itsensä voi "pakottaa" rakastamaan ja kunnioittamaan kumppaniaan, vaikka kuinka haluaisi... Itse välillä jopa halveksin omaa miestäni, hänen arvojaan ym. Olen varmaan koko suhteen ajan yrittänyt muuttaa tiettyjä asioita hänessä.. nyt vasta olen tajunnut, ettei toista voi muuttaa, vaan häntä on rakastettava sellaisenaan.. En tiedä pystynkö!
Itse oon kyllä pystynyt saavuttamaan sen ensirakkauden huuman uudelleenkin, niin lujasti oon rakastunut tähän toiseen mieheen... tunnen itteni ihan 13-vuotiaaksi, yhtä idiootteja juttuja oon alkanut tekeen ja kelaan kuin silloin teinirakkauden huumassa.
Toivois aina, että tällaisissa "kolmiodraamoissa", osais tehdä sellaisia valintoja, että satuttais muita ja itseään mahdollisimman vähän... Voimia sulle, toivottavasti asiat ja tunteet selkenevät!
Minulla oli joitakin vuosia siten sama tilanne joka osin monimutkaistui vuodessa pahemmaksi kuin olisin osannut kuvitellakaan...
en ehkä ala täällä sitä rääppiä enempää- mailaa jos kiinnostaa ([email protected]) - ehkä osaan neuvoa jotain omista virheistä oppineena ;)