Äidiksi tuleminen

Meille syntyi viimeviikon maanantaina pieni tyttö ja nyt kotiin päästyä ja ajatusten selvittämisen jälkeen haluaisin kertoa lyhyistä kokemuksistani äitinä olemisesta. Kun kuulin raskaudestani niin oloni oli ristiriitainen. Olimme pari vuotta yrittäneet lasta ja kun tärppäsi olin tottakai todella iloinen. Kuitenkin toinen ajatukseni oli että olenko minä hyvä äiti? Avomieheni vakuutteli tottakai olet, olethan tahtonut tätä lasta jo monta vuotta. Parissa viikossa ajatukset selvenivät ja olin enemmän kuin innoissani lapsesta. Nyt kun tyttö syntyi ajatukset ovat menneet aivan uusiksi. En olisi koskaan uskonut miten ihana asia äitiys on. Avomies (kesällä aviomies) on myös todella innoissaan ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että hän oli mukana synnytyksessä. En voisi kuvitellakaan miltä synnytys olisi tuntunut ilman häntä. Myös "isi" niinkuin miestäni jo kutsun on osallistunut todella ahkerasti vauvan hoitoon ja tuntuu etten ole päässyt kun vain pari kertaa vaihtamaan vaippaa. Vauva on ollut todella kiltti eikä öisin herääminen ole todellakaan ollut vaikeata eikä ikävää. Harmi että isin isyysloma loppuu ensi maanantaina. Onko muilla tällaisia kokemuksia äitiydestä, että se on tuntunut liiottelematta 100 kertaa ihanemmalta kuin olisi odottanut?