Meille syntyi viimeviikon maanantaina pieni tyttö ja nyt kotiin päästyä ja ajatusten selvittämisen jälkeen haluaisin kertoa lyhyistä kokemuksistani äitinä olemisesta. Kun kuulin raskaudestani niin oloni oli ristiriitainen. Olimme pari vuotta yrittäneet lasta ja kun tärppäsi olin tottakai todella iloinen. Kuitenkin toinen ajatukseni oli että olenko minä hyvä äiti? Avomieheni vakuutteli tottakai olet, olethan tahtonut tätä lasta jo monta vuotta. Parissa viikossa ajatukset selvenivät ja olin enemmän kuin innoissani lapsesta. Nyt kun tyttö syntyi ajatukset ovat menneet aivan uusiksi. En olisi koskaan uskonut miten ihana asia äitiys on. Avomies (kesällä aviomies) on myös todella innoissaan ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että hän oli mukana synnytyksessä. En voisi kuvitellakaan miltä synnytys olisi tuntunut ilman häntä. Myös "isi" niinkuin miestäni jo kutsun on osallistunut todella ahkerasti vauvan hoitoon ja tuntuu etten ole päässyt kun vain pari kertaa vaihtamaan vaippaa. Vauva on ollut todella kiltti eikä öisin herääminen ole todellakaan ollut vaikeata eikä ikävää. Harmi että isin isyysloma loppuu ensi maanantaina. Onko muilla tällaisia kokemuksia äitiydestä, että se on tuntunut liiottelematta 100 kertaa ihanemmalta kuin olisi odottanut?
Äidiksi tuleminen
anni
2604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä 3,5 kk tyttö eikä osattu kuvitellakkaan että tälläisiä tunteita on olemassa!!! Niin valtava rakkaus pamahti sydämeen kun tyttö syntyi!! Mitään ihanampaa ei voi olla!! Hyvää kevättä Sinulle ja Pikkuiselle :)
Moikka,
Meillä on jo kohta kolmevuotias pikkuinen ja vieläkin on ihanaa, tosin myös haastavampaa.
En itsekään ole ollut mikään lapsi-ihminen ennen
lapsemme syntymää, mutta "hurahdin" täysin oman saatuamme.
Onnea vaan eteenpäin ja nauttikaa täysillä vauva-ajasta sillä se menee niin nopeasti ohi...
= kova vauvakuume...