Sota-aikojen jälkeen puhuttiin kotivarasta, jolla tarkoitettiin ilmeisesti sitä, että kotona oli ainakin jotakin kuivamuonaa pahojen päivien varalle. Miten olisi tänä päivänä vararahasto.
Tarkoitan, että ei eletä ns. kädestä suuhun, vaan jossakin, 'sukan varressa' tai muualla olisi vararahasto, jota tarvittaessa voisi käyttää.
Itse löysin tällaisen vararahaston avulla kirppikseltä pesukoneen 120 eurolla, ihan uden veroisen. Hyvin on toiminut monen monituista vuotta ja toimii edelleen. Vastaava uusi olisi maksanut useamman sadan enemmän.
Tällä kertaa vaan oli sellainen sattuma, että olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja minulla sattui olemaan vararahasto tällaosille 'yllätysostotksille'.
Monta muutakin hyödyllistä ostosta olen tähän tapaan tehnyt.
Siinä on vaan se, että tarttee olla joku vararahasto tai 'varaventtiili' jolla tällaiset edulliset ostokset järjestää.
Tarkoitan, että ei eletä ns. kädestä suuhun, vaan jossakin, 'sukan varressa' tai muualla olisi vararahasto, jota tarvittaessa voisi käyttää.
Itse löysin tällaisen vararahaston avulla kirppikseltä pesukoneen 120 eurolla, ihan uden veroisen. Hyvin on toiminut monen monituista vuotta ja toimii edelleen. Vastaava uusi olisi maksanut useamman sadan enemmän.
Tällä kertaa vaan oli sellainen sattuma, että olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja minulla sattui olemaan vararahasto tällaosille 'yllätysostotksille'.
Monta muutakin hyödyllistä ostosta olen tähän tapaan tehnyt.
Siinä on vaan se, että tarttee olla joku vararahasto tai 'varaventtiili' jolla tällaiset edulliset ostokset järjestää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Totta kirjoitat, mikään ei ole niin kallista rahaa, kuin luottokortit ja pikavipit.
On turha kierrellä kauppoja etsimässä tarjoustelkkaria ja maksaa se velalla.
Tuossa hinta tuplaantuu korkojen ja laskutuslisien myötä.
Noitten pikalainojensa kanssa ihmiset velkaantuu ja myö hankkimaansa
omaisuutta sitten pilkkahintaan, jotta selviävät maksuistaan.
Velkaiselta ostin hiljattain 1500 €uron uudenkarhiat sähköurut 200 €urolla.
Toiselta autonrenkaat vanteineen satasella.
Tuo on jo puolivoittoa, jos et velkaannu.
nyrkkisääntönä että kolmen kuukauden palkkaa vastaava summa olisi aina tilillä.
Riippuen tietysti tuloista ja menoista, mutta tuo on ihan kohtuullinen puskuri. Itse olen mieltänyt, että 4-6 kuukauden menot pitäisi olla kokoajan käsillä, ja loput sitten sijoituksissa. Jos jotain kalliimpaa pitää hankkia, niin siihen säästetään erikseen.
Tästä lipsuminen on joskus kostautunut. Juuri kun taannoin olin käyttänyt suuren osan tuosta puskurista, lähti työt. Ainahan sitä voi tietysti myydä osakkeita, mutta sitä pyrin välttämään viimeiseen asti. Pahimmassa tapauksessa niitä joutuu pakon edestä myymään tappiolla. Vaikka ne saakin vähentää verotuksesta seuraavan kolmen vuoden aikana, ei koskaan voi varmaksi tietää tuleeko seuraavan kolmen vuoden aikana tarpeeksi voittoa mistä vähentää.
Siispä kannattaa luoda mahdollisimman ehdottomat rajat omalle rahankäytölle, vaikka tietysti välillä tulee tilanteita jolloin on pakko toimia niiden vastaisesti esimerkiksi yllättävien menojen osuessa kohdalle.
Lapsena opin kotona tällaisen vararahaston tekemisen, ensin possuun säästämällä, sitten pankkitilille säästämällä. Tuo tapa on käytössä vielä aikuisenakin nyt päälle kolmikymppisenä perheellisenä. Lapsi saa meillä myös talousopetusta kotona.