Mitähän voisin tehdä?
Olen puolessa välissä raskautta enkä voi käsittää ystävääni.
Hän on jo aikuinen nainen niin kuin minäkin ja olemme olleet ystäviä muutaman vuoden. Olemme molemmat toivoneet perheenlisäystä ja minulla nyt tärppäsi aikaisemmin.. tämä on nyt syy vältellä minua ja olla viileän etäinen. Olen tämän puolet raskausajastani ehtinyt miettiä asioita ja olen itsekin nyt todella pettynyt ystävääni, kun käyttäytyy näin lapsellisesti.. En ole saanut minkäänlaista tukea, tai yleensä kunnon puheyhteyttä häneen. Kun aikanaan raskaudesta kerroin, näin hänestä että koville otti. Se oli yllätys koska olimme molemmat toivoneet raskauksia, myös toisillemme... tai niin ainakin tästä luulin.
Ikävää huomata että ystäväni ei olekaan ystäväni :(
Olenko minä törkeä, jos jätän ottamatta häneen nyt yhteyttä ja annan hänen olla se, joka seuraavaksi ottaa yhteyden? Jos hän siten saisia miettiä, miten jatkossa toimitaan. Olen itse ollut häneen yhteydessä, pyydellyt mukaan tapahtumiin ja muutenkin kysellyt kuulumisia, mutta koskaan hän ei tahdo kanssani mitään tehdä, ei tosiaan nykyisin edes jutella, kun aina on kiire jonnekin. Jättäisinkö pallon nyt hänelle?
Olen loukkaantunut, mutta silti yrittänyt ymmärtää. Enää en jaksa kun on muutakin ajateltavaa kuin pikkumainen ystäväni..
Olen puolessa välissä raskautta enkä voi käsittää ystävääni.
Hän on jo aikuinen nainen niin kuin minäkin ja olemme olleet ystäviä muutaman vuoden. Olemme molemmat toivoneet perheenlisäystä ja minulla nyt tärppäsi aikaisemmin.. tämä on nyt syy vältellä minua ja olla viileän etäinen. Olen tämän puolet raskausajastani ehtinyt miettiä asioita ja olen itsekin nyt todella pettynyt ystävääni, kun käyttäytyy näin lapsellisesti.. En ole saanut minkäänlaista tukea, tai yleensä kunnon puheyhteyttä häneen. Kun aikanaan raskaudesta kerroin, näin hänestä että koville otti. Se oli yllätys koska olimme molemmat toivoneet raskauksia, myös toisillemme... tai niin ainakin tästä luulin.
Ikävää huomata että ystäväni ei olekaan ystäväni :(
Olenko minä törkeä, jos jätän ottamatta häneen nyt yhteyttä ja annan hänen olla se, joka seuraavaksi ottaa yhteyden? Jos hän siten saisia miettiä, miten jatkossa toimitaan. Olen itse ollut häneen yhteydessä, pyydellyt mukaan tapahtumiin ja muutenkin kysellyt kuulumisia, mutta koskaan hän ei tahdo kanssani mitään tehdä, ei tosiaan nykyisin edes jutella, kun aina on kiire jonnekin. Jättäisinkö pallon nyt hänelle?
Olen loukkaantunut, mutta silti yrittänyt ymmärtää. Enää en jaksa kun on muutakin ajateltavaa kuin pikkumainen ystäväni..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kerran otat yhteyttä ja kerrot edellisen hänelle ja sanot, että jatkossa jos hän vielä haluaa olla ystäväsi olisi hänen aika ottaa yhteyttä sinuun.
lapsettomuus voi olla joillekin ylitsepääsemättömän vaikeata...........
Hei, tunnistan itseni kirjoituksestasi. Kerron oman tarinani, vaikka se ei ehkä ihan samanlainen olekaan.
Paras kaverini tuli raskaaksi, ja se oli mulle kamalan vaikea paikka. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mikä minuun meni. En halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Välttelin samalla tavalla kuin tuo sinun kaverisi tekee. Eniten loukkaannuin ehkä siitä, että kaveri pimitti tietoa raskaudesta viidennelle kuulle asti (hänestä ei näkynyt ulospäin ennen sitä) ja valehteli päin naamaa, kun pyytelin juhlimaan jne. Tunsin itseni jotenkin kamalan nöyryytetyksi. Ja ehkä pelissä oli kateuttakin, vaikka itse en silloin olisi lasta halunnutkaan: hän vain pääsi uuteen elämänvaiheeseen ennen minua.
Synnytyksen jälkeen aloin tajuta, että olenpa hölmö. Minua ei pyydetty lasta katsomaan, eikä kummiksi (eikä tosiaan ihme!), vaikka niin oltiin suunniteltu pikkulikoista asti. Otin kaveriin itse yhteyttä ja pyysin päästä katsomaan lasta. Sehän sopi, ja nyt olemme taas hyvät ystävät, vaikka elämäntilanne onkin ollut pitkään eri. Nyt kaveri on taas raskaana ja synnyttää pian. Ja, kohta pääsemmekin taas "samalle viivalle", nimittäin minäkin odotan ensimmäistäni alkuviikoilla :).
Pointti on, että anna kaverisi olla. Hän joko tulee takaisin tai ei. Jos on kovasti toivonut lasta, niin voi tosiaan olla todella kova paikka, että sinä tavallaan onnistuit ennen häntä.
Kiitos kommenteistanne!
Vielä tarkennan, että hänellä on jo lapsi ja niin kuin on minullakin. Kyse on siis perheenlisäyksestä, eli lapsettomuudesta ei ole tosiaan kyse.
mun_juttu kirjoitti, että hänelle oli valehdeltu tai oikeammin pantattu tietoa pidemmän aikaan, joka loukkasi. Meidän kohdalla ei ole kyse edes siitä, vaan kerroin heti kun tärppäsi! Ja molemmat ollaan oltu meiningillä, "kummallakohan tärppää eka, kivaa, jännittävää". Tosin kaikki kiva muuttui samantien kun kerroin. Tuntuu, että olisi pitänyt ehkä odottaa hetken aikaa, mutta kun aikuisia ihmisiä ollaan, ja lapsetkin löytyy niin en voinut kuvitellakaan että tämä uusi raskaus olisi näin kova paikka!
Mutta katsotaan nyt kuinka tässä käy.. en jaksaisi mielistellä ystävääni kun ei hänelläkään tunnu olevan tarvetta olla vuokseni iloinen. Edes normaali.
Odotellaan siis miten käy. Kiitos teille!
Hmm.. Mielistellä?
Miksi et avaisi keskustelua asiasta!?
Niin moni tällainen lukkotilanne laukeaa ihmissuhteissa, kun kissan vain nostaa pöydälle.
Älä odota hänen panostaan vaan kerro vain itse, miltä sinusta tuntuu.
Hän ottaa sitten askeleen lähemmäs tai kauemmas, niinkuin parhaaksi näkee, mutta olet ainakin yrittänyt puhdistaa ilmaa ja avannut pelin.
Olen laittanut viestejä, soittanut, kysellyt vaivaako jokin, masentaako? Mikään tällainen kysyminen ei auta. Hänellä on kiireinen elämä kuulemma nyt, eikä ehdi puhua kanssani. Saati tavata. Itsekin olen välillä uupunut raskaudesta johtuen joten on aika rankkaa välillä paapoa aikuista ihmistä!
Mutta antaa nyt olla, annan hänelle mahdollisuuden kun tahtoo, itse en jaksa enää.