Mä olen jotenkin aina pitänyt tärkeänä sitä että mies on mukana synnytyksessä ja mulle on ollut outua kun miekkonen kysyi että miksi häntä siellä tarvitaan?
Mulle toisen tuki on tärkeetä ja siinä on oman lapsen ensi henkäsy kyseessä..
Missä mies sitten olisi? Kaljalla tien toisella puolella odottamassa?
Miekkoseni äiti kysyi että tuleeko miekkoseni mukaan synnytykseen ja sanoin että tottakai! Ja se vuorostaan järkyttyi! Miekkosellani on neljä sisarrusta ja hänen isä ollut vain yhdessä synnytyksessä!
Tein miekkoselleni jo hyvin varhasessa vaiheessa suhdetta että aivan turha odottaa että synnytän yksin tuntemattoman sairaalaporukan keskellä.. Mies on hyväksynyt, muttei ymmärrä miksi.. ehkä sitten salissa tietää kun puren käsivarteen!
Mulle toisen tuki on tärkeetä ja siinä on oman lapsen ensi henkäsy kyseessä..
Missä mies sitten olisi? Kaljalla tien toisella puolella odottamassa?
Miekkoseni äiti kysyi että tuleeko miekkoseni mukaan synnytykseen ja sanoin että tottakai! Ja se vuorostaan järkyttyi! Miekkosellani on neljä sisarrusta ja hänen isä ollut vain yhdessä synnytyksessä!
Tein miekkoselleni jo hyvin varhasessa vaiheessa suhdetta että aivan turha odottaa että synnytän yksin tuntemattoman sairaalaporukan keskellä.. Mies on hyväksynyt, muttei ymmärrä miksi.. ehkä sitten salissa tietää kun puren käsivarteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuule, otappa miehesi mukaan neuvolakäynnille. jospa hän alkaa kiinnostua tulevasta perheenjäsenestä ja saa konkreettista kuulumaa kuullessaan sydänäänet. ja jos käyt ultrassa, mies sinne mukaan.
Mies on tohkeissaan raskaudesta, neuvolassa ollaan käyty monesti ja ultraan tuli, on puuhattu ja mietitty kaikenlaista perhe-juttuja.
Ei vaan uppoa sille miksi täytyisi olla mukana synnytyksessä. Se ei meinaa sillä mitään pahaa eikä sitä ettei ole kiinnostunut esikoisesta.
Ehkä pitää mua hömppänä kun omat vanhemmat ei ollu samassa huoneessa synnytyksen aikaan??
isä ilman muuta synnytysvalmennuskurssille mukaan. kai minunkin mieheni mietti mitä hän siellä tekee, kun ei kätilö ole, mutta seurasi mukaan ja oli ikionnellinen sen tehtyään. viimekädessä mies on siellä tukena ja turvana äidille vetoa juuri siihen. lapsi tulee sitten vasta toisena ja muuttuu todeksi vasta synnyttyään.
Meillä on myös keskusteltu aiheesta, meillä tehdään niin että paras ystäväni joka on jo kokenut synnytyksen tulee mukaan, koska mieheni ei halua olla ainakaan loppu huipennuksessa mukana... ja mun mielestä se on hyvä että sanoo ettei halua mukaan synnytykseen...se olis kamalaa jos se vaan häipyis sitten salista kesken kaiken!!
Kaipa siinä on ettei mieheni halua katsella kun minuun sattuu...
Ymmärrän hyvin miestäsi. Kauheastihan miehet nykyään ovat mukana synnytyksessä (niinkuin minäkin olin) ja nykyän taitaakin olla harvinaisempaa olla osallistumatta. Vielä 70-luvullakaan miehiä ei synnytyssaleissa juuri nähty... kyseessä on ihan tuore ilmiö.
Osa miehistä on todella herkkiä. Osa saattaa pyörtyä verta nähdessään... osa kärsii kamalasti nähdessään vaimonsa kivun. Ja kun totuus on kuitenkin se, että mies on synnytyksessä ihan täysi statisti... sitä yrittää olla hengessä mukana, mutta minä ainakin vetäydyin suosiolla vähän sivumpaan kun tosi toimet alkoivat. Avopuolisonikaan ei halunnut että olin kädestä pitämässä ponnistamisvaiheessa... vaan kertoi helpottuneensa kun menin pari askelta taaemmaksi seuraamaan ja hän sai keskittyä rauhassa urakkaansa.
Suurin hyöty minusta oli eittämättä se, että kumppanini tiesi minun olevan mukana ja se, että avautumisvaiheessa olin juttutoverina ja jonkinlaisena turvana. Oli vaikuttava hetki nähdä lapsensa juuri syntyneenä, vaikkei verinen ja limainen vauva kovin nätti näky ollutkaan... istukasta nyt puhumattakaan.
Mielestäni synnytyksessä mukana oleminen on miehelle erinomainen siirtymisriitti pojasta/miehestä isäksi. Isälle lankeaa viimeistään lapsen syntyessä vastuu uuden elämän ylläpidosta ja turvasta. Syntymähetki, oli se sitten rauhaisa tai ei, on joka tapauksessa suuri muutos molempien vanhempien elämässä.
Siis oikeasti, aikuisen miehen (tai naisen), on pystyttävä tarpeen tullen yli-inhimillisiin suorituksiin. Jos isä pyörtyy verta nähdesään, on uimarannalla aika tylsä tunnelma, kun lapsi on astunut lasinsirpaleeseen ja isä makaa hiekalla pyörtyneenä... hohhoijaa.
Eikä synnytys mikään karmea tapahtuma ole. Mielestäni isän on syytä olla näkemässä oman lapsensa elämän ensimmäiset sekunnit, pelotti tai ei.
Jos synnytys aiheuttaa läsnäolevalle isälle traumoja (?!), siinäpähän sitten selvittelee niitä. Elämä ei ole helppoa, ja viimeistään lasten takia se on hyvä oppia.
Mutta kun mies ei pelkää synnytystä tai verta.
Kunhan kysyi miksi tulla synnytykseen? Mullekin aika epäselvää miksi toisen pitäisi siinä olla..
Hänen äiti ajoi miehensä pois synnytyksestä, mies oli mukana yhdessä synnytyksessä viidestä, eikä kummallakaan ollut asian kanssa ongelmaa..
Ei kaikilla ole sama kuva synnytyksestä, mulla paljon romanttisempi kuva tapahtumasta kun miehelläni. Itse kaipaan lähelle jonkun tutun henkilön tueksi.
Moikka! Meillä mun mies sanoi polvet tutisten, et tottakai tulee mukaan synnytykseen. sanoin, ettei ole pakko, kun huomasin hänen pelänneen... Mies halusi tulla, olihan kyseessä hänen lapsensa.
No, sunnuntaina meni lapsivesi.....maanantaina käynnisteltiin... tiistaina käynnisteltiin.... keskiviikkona parahdin lääkärille, että mun pilluuni ei yhden yhtä pötäkkää enää tungeta! Leikkaussali valmiiksi niin kuin olisi jo! Minulta meni hermot, mieheltäni meni hermot, kaikilta kavereiltakin....
Noh, olin pyytänyt synnytykseen mukaani myös siskoni, joka on synnyttänyt kolmesti. Kun mieheni kuuli, että joudun/vihdoinkin pääsen leikkaukseen, ja vai yksi saa tulla mukaan, lahjoitti mieheni auliisti paikkansa siskolleni. Sanoi, ettei halua nähdä mua vatsa auki... Minusta se oli hyvä järjestely. Vaikka leikkaussalissa kaikki olivatkin tuttuja (työtovereita), musta oli ihanaa, että siskoni oli paikalla.
Mieheni odotti kiltisti perhehuoneessa, sai lapsen syliinsä ennen minua, pesi ja puki hänet... Siitä hetkestä lähtien hänestä tuli isä, isolla iillä.
Ei se mielestäni tarkoita, että jos ei isä voi/halua tulla synnytykseen, että hän olisi jotenkin huono isä.
Vastaisin sinun kysymykseesi, että mikäli mies sinulta kysyy, miksi hänen tulisi olla mukana (ei pelkää), niin sano tiukasti: "KOSKA MINÄ HALUAN NIIN!"
Heti kun sain tietää että olin raskaana kysyin mieheltäni että haluaako tulla synnytykseen mukaan, vastaus oli Ei. Aluksi olin tietenkin tosi pettynyt ja peloissani että yksinkö minun pitää olla vieraiden ihmisten parissa, mutta äitini lupautui sitten tulemaan mukaan joka oli hyvä juttu, hän on kokenut sen saman ja tietää miltä tuntuu. Mielestäni oma äiti on parempi vaihtoehto. Ja ymmärrän kyllä miksi mieheni ei halunnut mukaan. Olihan se aika "veristä puuhaa" ja vaikeaa on katsoa vierestä kun toiseen sattuu etkä voi mitään tehdä.Pistä itsesi miehen asemaan.. Täytyy kyllä olla tosi kova hermoinen mies että uskaltautuu mukaan=)Onnea heille Ja Tuleville vanhemmille tsemppiä synnytykseen, kerran se vain kirpasee!
Ymmärrätte mut nyt väärin..
Mies tulee mukaan synnytykseen, en ole joutunut pakottamaan. Kunhan keskesteltu että MIKSI?
En tarkoita sitä, että mies ei halua/pelkää/etc. vaan puhdasta jutustelua..