Terve!:) Olisin halukas keskustelemaan ja saamaan uusia ystäviä täältä. Olen ylisosiaalinen ja ei minulta puutu mitään, mutta olisi ihana keskustella jonkun kanssa joka olisi samassa tilanteessa.
Olen 19-vuotias. En tiedä, voinko ihan luokitella itseni teiniäidiksi tai anteeksi tulevaksi semmoiseksi. Toivon vain ,että kaikki joita ottaa aivoon tekstini, pitäisi sen omana tietonaan. En kannusta 14/15vuotiaita hankkiutumaan raskaaksi, mutta en puutu myös kenenkään raskauteen.
Eli oma asiani, seurustelen ja olen muuttamassa parin kuukauden sisällä mieheni kanssa yhteen omaan asuntoon. Mieheni 24vuotta, töissä käyvä. Itse opiskelen vielä reilun puolen vuotta lähihoitajaksi, käyn töissä ja harrastan. Olemme päättäneet todella hätäseen vauvan, koska syytä miksi vauvaa ei voisi tulla ei ole yksinkertaisesti. Oma biologinen kelloni soittaa ovikelloa jo niin kovaa ,että on pakko avata ovi sille. En tiedä vielä, olenko raskaana mutta toivon mukaan muutaman kuukauden sisällä se tapahtuu.
Ketä kiinnostaa keskustella aiheesta ( Mieluiten nuoret äidit/isät, mutta ei lapset 14-16v.) niin voi laittaa sähköpostinsa tänne niin otan yhteyttä!:)
Olen 19-vuotias. En tiedä, voinko ihan luokitella itseni teiniäidiksi tai anteeksi tulevaksi semmoiseksi. Toivon vain ,että kaikki joita ottaa aivoon tekstini, pitäisi sen omana tietonaan. En kannusta 14/15vuotiaita hankkiutumaan raskaaksi, mutta en puutu myös kenenkään raskauteen.
Eli oma asiani, seurustelen ja olen muuttamassa parin kuukauden sisällä mieheni kanssa yhteen omaan asuntoon. Mieheni 24vuotta, töissä käyvä. Itse opiskelen vielä reilun puolen vuotta lähihoitajaksi, käyn töissä ja harrastan. Olemme päättäneet todella hätäseen vauvan, koska syytä miksi vauvaa ei voisi tulla ei ole yksinkertaisesti. Oma biologinen kelloni soittaa ovikelloa jo niin kovaa ,että on pakko avata ovi sille. En tiedä vielä, olenko raskaana mutta toivon mukaan muutaman kuukauden sisällä se tapahtuu.
Ketä kiinnostaa keskustella aiheesta ( Mieluiten nuoret äidit/isät, mutta ei lapset 14-16v.) niin voi laittaa sähköpostinsa tänne niin otan yhteyttä!:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Avaus lienee provo, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Elele jonkin aikaa kumppanisi kanssa yhdessä. On kaikin puolin järkevää tutustua esim. vuoden ajan toiseen rauhassa ennen perheen koon kasvattamista. Hankkikaa vaikka koira itsellenne ja harjoitelkaa sen kanssa vastuunkantamista.
Jos yhdyselämä sujuu, hankkikaa lapsi sitten. Tasapainoinen parisuhde on edellytys lapsen kanssa päörjäämiselle.
Kun asutte nyt erillään ja teillä varmaan menee hyvin, niin kaikki muuttuu kun asutte saman katon alla. Sillon se ei ookkaa enää niin kivaa..
Itsekin tulin 18-vuotiaana raskaaksi ja muutimme heti sitten poikaystävän kanssa yhteen. ei ollut alussa helppoa, varsinkaan kun mielialani vaihtelivat raskauden takia hurjasti ja en osannut hillitä raivoani ja itkuani ollenkaan, mutta päästiin yli onneksi ja suhdekkin vahvistui entisestään! :)
Toisaalta olin jo ennen virallista yhteen muuttoa asunut pari kuukautta putkeen joka yö hänen luonaan tai hän minun luonani. Joten oli siitä yhdessä asumisesta jo kokemusta aikaisemmin, mut noi mielialavaihtelut teki niitä tepposia silloin kun ihan virallisesti yhteen muutettiin. Varmasti ainakin miehellä oli silloin sellaiset ajatukset, että olikohan virhe tehdä lapsi. Mutta kumpikaan ei kadu nykyään :)