Minä olen viime aikoina ihmetellyt että mikä on tämä lihomisen leikki. Olen aina ollut vähäruokainen säästösuoli, mutta nyt tuntuu ettei tarvitse syödä mitään ja silti lihoo. Viisi ensimmäistä hormonivuotta meni joten kuten mutta nyt on tosi kyseessä. Työkaverit ihmettelee mun paria hedelmää lounaalla ja mies hämmästelee kotona mun annosteni pienuutta. Ainoa lohtu tässä sirkuksessa on se että läskit asettuu naisellisiin paikkoihin. Mutta se on laiha...tai olisiko kuitenkin lihava lohtu.
Lihomisen leikki
Ullabulla33
19440
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tossa sen jälkeen kun ei mennyt maistraatissa läpi sukupuolen vahvistaminen. Ennen leikkausta olin läski ja sen jälkeenkin on sitä tullut. Kieltämättä syön, mutta kulutusta pitää lisätä suhteessa. Mutta kun pitää huolehtia alakoululaisen kouluunlähdöt, tehdä aamiaiset ja vielä olla myöhään töissä, ei tahdo oikein löytyä aikaa liikunnalle. Nyt onneksi on tyttärellä uimakoulu, jonka aikana voin uida kilometrin joka kerta. Syksyllä pitää aloittaa Zumba ja Corejumppa uinnin lisäksi että elimistö polttaisi energiaa. Voimaa lihaksissa ei ole kauheasti mutta ne voi treenata sitkeän kestäviksi.
Univelka hidastaa aineenvaihduntaa ja pahentaa täten lihomistaipumusta. Väsyneenä myös helposti käy niin, että yrittää piristää itseään sokerisilla eli lihottavilla välipaloilla.
noin 1800 kaloria. On helppoa syödä vain se kalorimäärä eikä yhtään enempää. Vaikka söisi vain 1000 kaloria päivässä, niin ei ole lainkaan nälkä kunhan vain ajattelee mitä syö. Esim. lautasellisessa kaurapuuroa on vain 130-150 kaloria ja nälkä lähtee varmasti.
Tästä täysin samaa mieltä. Kunnon yöunet laihduttavat ja stressitön elämänvaihe näkyy vaa'alla.
Tuo naisen tarvitsema kalorimäärä perustuu pienempään kroppaan ja lihasmäärään. Transnaisella kroppa voi olla yhtä iso kuin miehellä, mutta lihakset kuin naisella, joten teoreetinen kaloritarve on jotain miehen ja naisen väliltä.
Liikkumalla laihduttaa vain marginaalisesti, suurin vaikutus on ruualla ja sen laadulla. Vasta erittäin raju ja tehokas liikunta laihduttaa, mutta silloinkin ruokailu on sovitettava laihduttamista silmällä pitäen. Tässä keväällä sain pudotettua painoa mukavasti useita kiloja pelkästään ruokamääriä huomattavasti vähentämällä, vaikka samalla liikkuminen käytännössä loppui muutamaksi viikoksi. Myös asiantuntijat ovat samaa mieltä, ruokailutavat on suurin laihdutustekijä, liikunta auttaa vain pieneltä osalta.
Sitä kyllä ihmettelin kun korjausleikkauksen jälkeen paino nousi paljon ja nopeasti vaikka jatkoin samoilla ruokailutavoilla jolla olin pudottanut painoa ennen leikkaukseen menoa. Hormonitasotkin säilyivät ennallaan, vain antiandrogeenit lopetettiin tarpeettomana. Enkä ole ainoa jolle on käynyt näin.
käsityksiäsi liikunnasta ja painonpudotuksesta. Yhden kilon pudottamiseen tarvitsee polttaa 7000 kaloria. Lähes joka päivä poltan noin 1000 kaloria liikunnalla eikä se ole mitenkään rajua, pitkäkestoista kylläkin. Viikossa siis saan liikunnalla pois painostani noin kilon ja syömällä sopivasti saan pois toisen kilon. Pienikin liikunta auttaa painonhallinnassa sillä kaikki liikunta polttaa kaloreita.
Laihdutusasiantuntijat nimenomaan ovat tuon kertoneet että liikunta on pienempi osa laihdutuksessa. Sinusta en tiedä, mutta minulla se on purrut mainiosti. Terveydellisistä syistä en pysty rajuun treenaukseen. 1000 kcal vaatii jo melkoisen tehokasta liikuntaa, eikä se vielä riitä tehokkaaseen laihdutukseen. Selvällä ruokailutapojen muutoksella pudotin keväällä 7 kg runsaassa kahdessa kuukaudessa. Samaan aikaan liikunta oli vain pakollista hyötyliikuntaa (asiointia ym.).
liikunnalla ei ole tehokasta laihdutusta? kahdessa kuukaudessa se tekee noin 8 kiloa. Samalla kun liikkuu, niin säilyy hyvä kunto ja samalla myös terveys. !000kcal ei vielä vaadi mitään tehokasta liikuntaa, ei mitään rajua liikkumista. Esim ylipainoisia kehoitetaan nimenomaan liikkumaan, siis koskee sinunlaisiasi paksukaisia. Kun muuttaa ruokailutapojaan, niin ensin alkuun katoaa nestettä muutaman kilon verran ja läskiä minimaalisen vähän.
tästä kiistakapulaa, sitä varten täällä oma palstansa.
Tuo kevään nopea laihtuminen (7 kg kahdessa kuukaudessa) on minulla poikkeuksellinen. Muulloin olen laihduttanut hyvin pitkäjänteisesti jolloin laihtuminen on pysyvää vaikkakin välillä sahavaa mutta kuitenkin laskusuunnassa. Jollain rajulla laihdutuskuurilla saadaan nopeita tuloksia kun ensin poistuu ylimääräistä nestettä (sitä minulla ei edes voi olla lääkitysteni johdosta). Nopea laihdutus muuttaa aineenvaihduntaa koska kroppa luulee että nälkiintyminen on edessä ja sitä yritetään torjua. Kovalla kuntoilulla läski muuttuu lihaksiksi ja paino voi jopa nousta.
"Esim ylipainoisia kehoitetaan nimenomaan liikkumaan, siis koskee sinunlaisiasi paksukaisia."
Kiitos vaan, tyypillistä haukkumista, tämähän on normaalia! Kyllähän minäkin liikkuisin paljon jos pystyisin. Ihminen joka on terve tukielimiltään on suurisuisin haukkumaan liikkumattomia. Mutta kun kaikki ihmiset eivät pysty liikkumaan niin paljon kuin haluaisi. Valitettavasti olen saanut geenit jotka aiheuttaa perinnöllisesti tukielinsairauksia.
Liikkuminen saattaa kasvattaa stressiä, mikä aiheuttaa sen, että neoglukogeneesin kautta pilkotut lihassolut päätyvät läskiksi perseeseen. Liikkuminen on harvinaisen tehoton tapa laihduttaa, lähinnä ruokahalu kasvaa.
vainiin jaa
1000kcal kulutus vaatii esimerkiksi 50km pyörälenkin 17km/h tuntinopeudella tai nopeatempoista aerobiccia 2 tuntia / päivä. Anteeksi nyt, mutta jos tuon lenkin tai jumpan tekee melkein viikon joka päivä, kyse on oikein tehokkaasta liikunnasta, ei mistään perustasosta. Joko sinulla on varsin hyvä kunto, tai sitten lurittelet puutaheinää. Kyllä 1000kcal kuluttava treeni tehtynä 5-6 kertaa viikossa on aikamoista liikunnallista harrastamista ja TÄYSIN perustasoisen suomalaisen viikottaisen liikuntamäärän yläpuolella. Puhutaan oikeasti isosta liikuntamäärästä viikonaikana taviksen mittapuulla. Ei mitään huippu-urheilua vielä, mutta urheilua kylläkin, kuntoa kasvattavaa. Lepopäiviäkin tarvitsisi ja varsinkin alkutasolla enemmän kuin sen yhden viikossa. Menee paikat rikki nopeasti jos ei ole kehossa taustaa tuolle liikuntamäärälle.
Niin ja siis 3-4 kertaa viikossa ei ole myöskään "melkein joka päivä", vaan joka toinen. Ihan vain varmistukseksi. Sekin olisi 1000kcalin kulutuksella kuitenkin perusihmiselle ihan hyvä liikuntamäärä, se kaksituntinen päivässä 3-4 kertaa viikossa kun on oikeastaan aika paljonkin ottaen huomioon nykyiset elämänkiireet ihmisillä.
Hirveästi onnea sinulle, jos olet noin hyvässä kunnossa, mutta älä nyt ihmeessä oikeasti väitä täällä tuota "pieneksi" tai "ei tehokkaaksi" liikunnaksi tai muutakaan. Älä luo vääristyneitä kuvia vaan suhteuta ihmisiin ja ihmisten normijakaumaan liikunnassa. Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta tuohon.
Täällä vähän peruskulutusta eri liikuntamuodoista:
http://kalorilaskuri.fi/liikunta.php
reipasta vauhtia melkein joka päivä. Jalan pienestä vaivasta johtuen en enää pysty juoksemaan. Jos sataa, niin silloin en lähde lenkille, niin innokas en sentään ole. Lenkkiin kuuluu noin 1500 porrasaskelta sykettä nostamaan. Minusta tuo ei ole mikään ihmeellinen lenkki.
Minulla on lenkin jälkeen oikein hyvä ole ja nautin lenkillä ollessani.
Minulta on lääkäri kieltänyt juoksun yli kymmenen vuotta sitten. Kävelyäkin käskettiin rajoittaa muutama vuosi sitten. Nyt ison leikkauksen jälkeen pystyn muutaman vuoden taas kävelemään ilman apuvälineitä. En pysty silti kävelemään kuin enintään 4-5 km lenkin, enkä sitäkään joka päivä. Portaat on myrkkyä, varsinkin alaspäin. Minä en ole pystynyt tuollaisiin esittämiisi lenkkeihin ehkäpä 30 vuoteen. Vai ei mikään ihmeellinen lenkki, kaikki on suhteellista.
Kuntotasoriippuvainen kommentti tuo. 15-20km kävelyä melkein joka päivä on sekin varsin hyvä suoritus, etenkin nyky-yhteiskuntaan suhteutettuna. Siihen vielä nuo 1500 porrasaskellusta sisällytettynä... Armeijassa aloitetaan nykyään satojen metrien kävelyillä pehmeillä lenkkareilla, joista siirrytään vähitellen jokuseen kilometriin. Isolle osalle tuo 20km on maksimi mitä koskaan siellä tulevat tekemään ja sekin on monille vähintään keskirankkaa, vaikka kyse onkin pääosin nuorista miehistä. Joo, nuoriso on rapakuntoista nykyään. Tuohon määrääsi tarvitsee myös hyvät kengät, hyvän luuston ja tottuneen kropan, muuten tulee rasitusvaivoja äkkiä, etenkin alkutasolla. Joko olet tehnyt sitä pitkään tai sinulla on ollut hyvä alkutaso jostain syystä.
Eihän kyse olekaan siitä, onko se sinulle ihmeellinen vai ei, mutta tuo taso pitää ensin saavuttaa, eikä ole ollenkaan hedelmällistä laihdutuskeskustelussa tuoda hyviä liikuntasuorituksia esiin "peruskaura"-tyyppisesti. Ne ei ole peruskauraa normaalijakaumalla. Ihmisillä on todella erilaisia lähtökohtia nykyään. Minäkään en väitä helpoiksi tai ei-ihmeellisiksi jotain kehollisia asioita mitä pystyn tekemään pitkän harjoittelun tuloksena. Ei ne ole perusasioita ja suurin osa "taviksista" rikkoisi itsensä yrittäessään, jos nyt pääsisi edes alkuunkaan motoriikan osalta. Harjoittelu on sellaista.
Laihdutuskeskustelu tarvitsee realismia. Olet hyväkuntoinen ihminen.
kun täällä väitettiin, että liikunta on vain hyvin marginaalinen asia painon pudotuksessa. Tietysti syömisellä ja sillä mitä syö on suuri merkitys, mutta yhtä suuri osuus on riittävällä liikunnalla. Liikunta lisää myös muulla tavalla terveyttä.
Jokainen pääsee halutessaan tähän minun kuntooni. Haluan myös olla vartaloltani hyvän näköinen nainen, enkä mikään pullero.
haluavat paukutella henkseleitä. Kyllähän asiantuntijatkin varmaan myöntävät että tuollaisilla päivittäisillä urheilusuorituksilla laihtuu. Mutta nyt onkin kyse normaali-ihmisistä joiden liikuntasuoritukset eivät ole lähellekään esittämiäsi. Tuolla edellä esitettiinkin linkki sivulle josta näkee ettei normaaliliikunnalla polteta kovin suuria määriä kaloreita. Paljon helpompaa on jättää syömättä yllättävän pieni annos hiilihydraatteja tai jättää iltakalja (tai useampi) juomatta.
Olen laihtunut ensin noin 70 kg ja sitten lihonut noin 25 kg takaisin. Tuo naisen 1800 kCal ei tunnu pitävän kutinsa, ei myöskään erilaiset vähähiilariset dieetit, ne puree aikansa ja sitten ei. Koska monomaanina en suinkaan herkästi muuta syömisiäni tai liikkumisiani, syy on varmasti elimistössä. Elimistö kehittelee jatkuvasti erilaisia tapoja lihoa.
Paino on ollu tosi vakaa ja liian korkealla. Muttta kuinka ollakkaan, loppukesästä kilot alkoivat kadota kohtuullista vauhtia. Tavoitteeni on ollut pudotta "elomassaa" sellaiset 6 kiloa, ei sen enempää. Tavoitteesta puuttuu vielä reilut kaksi kiloa. Olen tietty nytkin painoindeksin sisällä, mutta kuitenkin.
Jotain tässä on tullut tehtyä? Tiijä sitten :)
Mie ihan Ite olen pohtinut vitamiinitasapainoa. Sen olen muuttanut kesän aikana. Monivitamiini on ennallaan (tohtori tolonen). Lisäksi popsin B-vitamiinia päivittäin, kuin myös E-vitamiinia melkoisesti. D-vitamiinin olen muuttanut kalamaksaöjyn muotoon (hiton pahaa).
Eläinrasvoja käytän vain juuston muodossa (max 10 %). Satunnaisesti ja harvoin muuta. Kala on kuulunut perusravintooni kaikissa muodoissa jo hamasta lapsuudestani saakka. Em ei voi olla syy painoni laskuun.
Näillä eväillä.