Minulla on kohta 2 vko vanha poitsu ja olisi mielenkiintoista tietää mitä kuuluu muille vastasyntyneiden vanhemmille, eli muutama kysymys. Vähän samalla vertaistukea. :)
1. Kun vauva herää ja vaihdatte vaipan ja syötätte, mitä teette sitten vauvan kanssa? Seurusteletteko ja yritätte pitää hereillä (päiväsaikaan) vai yritättekö heti nukuttaa? Mitä teette kun vauva nukkuu, yritättekö levätä mahd. paljon vai kotitöitä ym.?
2. Nukkuuko vauva omassa sängyssä, ja kuinka levottomia on yöt?
3. Kuinka nopeasti aloititte ulkoilun, joko viette vauvaa kyläreissuille, kauppoihin ym.?
4. Millä mielellä noin muuten olette?
Itse pyrin päiväsaikaan seurustelemaan hetken mutta vauvan unihetket on kyllä tärkeitä oman ajan kannalta, että voin hetken pötköttää sohvalla tai syödä tms., joten aika pian yritän nukuttaa. Illalla seurustelen enemmän, toiveissa että nukkuisi pidempiä pätkiä yöllä (harhaluulo).
Pari viime yötä olen ottanut meidän sänkyyn pojan, ei vaan suostu rauhoittumaan omaansa. Muutenkin yöllä nukkuu levottomasti ja omat yöunet on ihan minimissä.
Viikon verran odotin ja sitten tein pikku vaunulenkin. Tänään tein toisen, kaupassa on käytetty kaksi kertaa. Itse toivun sektiosta ja nostokielto päällä joten yksin en pääse vielä pariin viikkoon mihinkään "pidemmälle" vauvan kanssa. Se meinaa kiristää hermoa kun olen ihan kodin vanki.
Itselläni on ilmeisesti baby-blues tms., koska mieltä masentaa tämä valtava sitoutuminen mikä iski kuin märkä rätti kasvoille. Levottomat yöt myös ovat ikäviä vaikka vielä ei ihan älyttömästi päivällä onneksi väsytä. Mies tekee paljon töitä, viikonloppuisin remontoi kotiamme joten hänen apu on aika minimissä ja välillä on kyllä tosi yksinäinen olo. Odotan kuin kuuta nousevaa että vauva kasvaa ja oma toipuminen sektiosta päättyy niin pääsen ihmisten ilmoillekin! Tällä hetkellä ei kyllä ole vielä mikään ihana äitiys ottanut valtaa.
1. Kun vauva herää ja vaihdatte vaipan ja syötätte, mitä teette sitten vauvan kanssa? Seurusteletteko ja yritätte pitää hereillä (päiväsaikaan) vai yritättekö heti nukuttaa? Mitä teette kun vauva nukkuu, yritättekö levätä mahd. paljon vai kotitöitä ym.?
2. Nukkuuko vauva omassa sängyssä, ja kuinka levottomia on yöt?
3. Kuinka nopeasti aloititte ulkoilun, joko viette vauvaa kyläreissuille, kauppoihin ym.?
4. Millä mielellä noin muuten olette?
Itse pyrin päiväsaikaan seurustelemaan hetken mutta vauvan unihetket on kyllä tärkeitä oman ajan kannalta, että voin hetken pötköttää sohvalla tai syödä tms., joten aika pian yritän nukuttaa. Illalla seurustelen enemmän, toiveissa että nukkuisi pidempiä pätkiä yöllä (harhaluulo).
Pari viime yötä olen ottanut meidän sänkyyn pojan, ei vaan suostu rauhoittumaan omaansa. Muutenkin yöllä nukkuu levottomasti ja omat yöunet on ihan minimissä.
Viikon verran odotin ja sitten tein pikku vaunulenkin. Tänään tein toisen, kaupassa on käytetty kaksi kertaa. Itse toivun sektiosta ja nostokielto päällä joten yksin en pääse vielä pariin viikkoon mihinkään "pidemmälle" vauvan kanssa. Se meinaa kiristää hermoa kun olen ihan kodin vanki.
Itselläni on ilmeisesti baby-blues tms., koska mieltä masentaa tämä valtava sitoutuminen mikä iski kuin märkä rätti kasvoille. Levottomat yöt myös ovat ikäviä vaikka vielä ei ihan älyttömästi päivällä onneksi väsytä. Mies tekee paljon töitä, viikonloppuisin remontoi kotiamme joten hänen apu on aika minimissä ja välillä on kyllä tosi yksinäinen olo. Odotan kuin kuuta nousevaa että vauva kasvaa ja oma toipuminen sektiosta päättyy niin pääsen ihmisten ilmoillekin! Tällä hetkellä ei kyllä ole vielä mikään ihana äitiys ottanut valtaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
moi. Meilläkin on melkein 2vkoa vanha tyttö ja alkuun on päästy hienosti.. Toki tämä on jo toinen, niin jotkut asiat menee rutiinilla ja vanhasta muistista. Esikoinen täyttää parin viikon päästä 2v.
Itsellä oli normaali synnytys josta toivuin yllättlvän nopeasti, esikoisen kanssa olin paljon kipeämpi ja lievlsti kai shokissakin.. Nyt synnytys oli puolet nopeampi, mutta silti rauhallisempi.. Asiat meni jotenkin omalla painollaan :)
vauva oli 2vkoa ennen la:ta syntynyt ja alle 3kg, siksi ei suositellut heti ulkoilua. Kuitenkin menimme ekaan neuvolaan vaunuilla kun vauva oli 6 päivän ikäinen. Ja sen jälkeen ollaan joka päivä oltu ulkona. Vauvan paino oli kuitenkin noussut 3 päivän aikana 125g ja muutenkin on energinen ja hyvinvoiva tyttö.
Yöt toki ollaan hereillä melko tiheään tahtiin.. Vauva nukkuu meidän vieressä näin alun, kunnes saadaan syöttöväliä vähän pidemmäksi.
En viitsi niitä turhaan stressata, päivisinkään ei aina ole lepohetkeä, jos sattuu esikoinen ja vauva olemaan eriaikoihin päikkäreillä. Mut sit jos tulee tilaisuus, äkkiä jalat ylös ja sohvalle silmät kiinni :D
olin ihan onnessani, kun sain vanhat omat vaatteet päälle, sekin varmasti on antanut energiaa, mä olen taas mä ja mulla on kaksi ihanaa lasta. Mä olen aina ollut positiivinen ja energinen ihminen, ja toivon sitä myös sulle, jaksamista vauva arkeen :)
älä turhaan mieti, vaan tee niinkuin tuntuu hyvältä, jos tuntuu helpommalta nukkua vauva kainalossa, niin
nuku ihmeessä. Tärkeintä on että osaisit alkaa nauttia ja iloita ja etsiä huumoria, oli sitten kyse vauvan ilmeistä, kun se näkee jotain unta tai hienoista kakka vaipoista ja niiden ylisuuresta määrästä..! :)
Voimia ja onnea tuoreelle äidille!
Täällä kuukauden vanhan eskois-pojan äiti, eli aika pienestä mullakin kysymys, ja sektio takana myös. Vastaanpa noihin kysymyksiisi ensin
1. Kun vauva herää ja vaihdatte vaipan ja syötätte, mitä teette sitten vauvan kanssa? Seurusteletteko ja yritätte pitää hereillä (päiväsaikaan) vai yritättekö heti nukuttaa? Mitä teette kun vauva nukkuu, yritättekö levätä mahd. paljon vai kotitöitä ym.?
V: Pidän vaan sylissä ja juttelen ja laulelen. Noin pieni vauva, kuin sinulla (ja minullakin) vielä on, ei ymmärrä rytmeistä vielä yhtään mitään:) Nukkuu, kun nukkuu ja syö, kun syö. Nyt vauva nukkuu meillä yhdet pitkät päiväunet puolenpäivän jälkeen ja muutaman pienemmät päivänmittaan. Klo 20 sammuu meillä valot ja rauhoitutaan lepäämään. Annan rintaa ja pidän vieressä. Siitä nukahtaa ekalle yöunipätkälle. Teen asioita vaihtelevasti oman jaksamiseni mukaan. Lepäilen, nukun, teen omia juttuja jne. Ehkä välttämättömimmät kotityöt, kuten tiskit ja pyykit hoidan. Muut on jääneet vähän vähemmälle :)
2. Nukkuuko vauva omassa sängyssä, ja kuinka levottomia on yöt?
V: Meillä sängyn vieressä vauvan koppa, jossa nukkuu ainakin ensimmäisen 4h yöunipätkänsä. Nukutan vieressä ja nostan sitten omaan koppaansa. Lopun yötäkin nukkuu yleensä kyllä, mutta levottomammin. Se vaihtelee niin paljon. Jotkut yöt on varsinaista ähinää ja puhinaa, jotkut yöt ei. Parhaiten unet jatkuu, kun nostan vaan viereen. Vauva tuntee lämmön ja kosketuksen, sekä pystyy imettämään vaivattomasti ilman nosto-operaatiota. Varsinkin, kun meidän poika tällä hetkellä oikea tissitakiainen. Tällä systeemillä pystyy nukkumaan aamulla varsin pitkäänkin :)
3. Kuinka nopeasti aloititte ulkoilun, joko viette vauvaa kyläreissuille, kauppoihin ym.?
V: Aika pian.. meillä synty vauva, kun oli ulkona tosi lämpimät kelit. Näin ollen melko äkkiä vaunulenkkejä jne...
4. Millä mielellä noin muuten olette?
V: Mulla yllätti kans kaikesta huolimatta tämä rankkuus. Baby bluessia en ole vielä itsessäni tunnistanu, mutta kyllä ekana parina viikkona iski tajuntaan yks kaks, että ei hittolainen mihin soppaan sitä on lusikka tullut työnnettyä. Ei kertaakaan kuitenkaan katumusta vauvasta, vaan enemmänkin hirvitti että kuinka tässä jaksaa.
Sektiohaavan paranteleminen tietty kans ketutti. Etenkin, ku mä en olis sektiota halunnut ollenkaan. Mutta kyllä mä silti aika äkkiä nostelin painavampaa, kun oma vauva. Oli pakko, kun mies töissä. Milläs neuvolaankin olisin päässy, ellen vauvaa kaukaloineen olisi voinut nostaa? (Jos joku kysyy, niin terkka olis kyllä tullu meille, mutta koen sen epämiellyttävänä. Siis mä olen alusta saakka käyny neuvolassa vaan.) :S Tai meillä kun ei hissiä kerrostalossa, niin vaununkoppakin pitäny aina alas kantaa jne. Annan sullekin neuvoksi sektiohaavan kans, et se mitä ilman särkylääkettä pystyt tekee ilman, että tekee ilkeetä ni on luultavasti toipumisesi kannalta vaaratonta. Sitten ei kannata rehkiä kovin, jos on kauheesti särkylääkettä ottanu. Saattaa hämätä voinnin paremmaks ku onkaan.
Nykysin paljon paremmat fiilikset. Joka viikko ja päivä vaan helpottuu, kun ite enemmän osaa ja rutinoituu :) Voimia.