Joo, vuoden ajat tämän asian kanssa mennyt. Mikään ei ole muuttunut.
Kun kerran on naisen katseesta jotain nähnyt niin ne silmät oikeasti laittaa kaiken järjen jonnekin ihan muualle.
Selvitin asiaa ja hän oli tässä taannoin varattu. Nyt en sitten tiedä.
Sitä kuvittelee että joku kesäloma varmasti vie ajatukset pois ja veihän se.
Mutta sitten yksi syvä katse niistä silmistä ja olet taas ihan täyttä spaghetti keholta. Siis oikeasti, kukaan ei ole koskaan saanut tällaisia aikaiseksi että mies menee ihan horkkaan ja alkaa huolettaa että kompastunko johonkin vaikka olis istumassa.
Yritin hieman aiemmin kiinnostua mutta hän oli tosiaan varattu. Nyt sitten jos osoitan kiinnostusta niin saatan nolata itseni toden teolla ja toisaalta vaikka siitä jonnekin treffeille pääsisi niin olisin varmaan ihan hermoraunio.
Sitten on vielä se ihmettely että jos hän minua sillä tavoin sattuisi katselemaan niin mitä ihmettä hän minussa oikein näkee? Jessus, sellainen aivan unelma, täydellinen ja olen itse jotain aivan muuta.
Jotenkin kuitenkin kaikesta muusta hänestä selviäisin järjellä ja tahdonvoimalla mutta ne silmät...sen takia olen alkanut melkein vihata hänen silmiään.
Kun kerran on naisen katseesta jotain nähnyt niin ne silmät oikeasti laittaa kaiken järjen jonnekin ihan muualle.
Selvitin asiaa ja hän oli tässä taannoin varattu. Nyt en sitten tiedä.
Sitä kuvittelee että joku kesäloma varmasti vie ajatukset pois ja veihän se.
Mutta sitten yksi syvä katse niistä silmistä ja olet taas ihan täyttä spaghetti keholta. Siis oikeasti, kukaan ei ole koskaan saanut tällaisia aikaiseksi että mies menee ihan horkkaan ja alkaa huolettaa että kompastunko johonkin vaikka olis istumassa.
Yritin hieman aiemmin kiinnostua mutta hän oli tosiaan varattu. Nyt sitten jos osoitan kiinnostusta niin saatan nolata itseni toden teolla ja toisaalta vaikka siitä jonnekin treffeille pääsisi niin olisin varmaan ihan hermoraunio.
Sitten on vielä se ihmettely että jos hän minua sillä tavoin sattuisi katselemaan niin mitä ihmettä hän minussa oikein näkee? Jessus, sellainen aivan unelma, täydellinen ja olen itse jotain aivan muuta.
Jotenkin kuitenkin kaikesta muusta hänestä selviäisin järjellä ja tahdonvoimalla mutta ne silmät...sen takia olen alkanut melkein vihata hänen silmiään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
työpaikka ihastus kyseessä?
Voi vitsit, toivoisin niin kuulevani hänen suustaan jotain samanlaista mutta emme ole työkavereita..
Kyllä kuule nainen voi nähdä sinussa sitä jotain vaikket itse pidäkään ulkoisesta habituksestasi. Jos sinulla on vaikka hyvät piirteet, ihanat silmät, hyvä ääni, jokin sinun habituksessa vetää puoleensa. Vetovoima. Miehen luonne voi olla pelkästään se sytyttävä tekijä.
Eräs mies ei pysty käsittämään mitä minunlainen nainen näkee hänessä mutta hän ei tiedäkään miten jumalaisen hyvännäköinen hän on! ;) Kun sitten tutustuimme paremmin, ihastus vaan syvenee luonteen oppiessani tuntemaan.
Huolettaa että hän on esimerkiksi edelleen varattu, enkä vain tiedä sitä varmaksi.
Kyseessä ei ole ihan työpaikkaihastus enkä näe häntä niin usein, mutta pitää yrittää järjestää että näkisin häntä useammin.
Ehkä se siinä sitten selviää. En vain tajua mikä niissä silmissä ja hänen katseessaan on sellaista.
Ei kukaan kattele noin kiinteästi.
Hänkin on joskus reagoinut minuun omituisesti, mutta olen ajatellut että se on vain sattumaa.
Nuoria aikuisia ollaan. Olen jonkin sortin aloitetta siis aiemmin jo yrittänyt kun hän oli varattu, mutta vetäydyin kun tajusin tilanteen. Sen takia en viitsisi yrittää toistamiseen...
Ei kukaan nainen, oletan että aikuisista on kyse, treffikutsuista loukkaannu etkä siinä itseäsi nolaa, kävi miten kävi. Itsekin toivoisin eräältä ihanalta mieheltä aloitetta suuntaani. Hän on sellaisen jo tainnut luvatakin :) Eli innoissani ja toiveikkaana täällä odottelen.
Pitää varoa jotain vihjettä ja sitten kokeilla..kerranhan se vain kirpaisee.
En tiedä vain huolettaako enemmän se että jos hän suostuu vai ei suostu treffeille.
Näen varmaan untakin siitä katseesta...huh!
Nettiin pystyy halutessaan kertoilemaan vaikka minkälaisia tarinoita ja ominaisuuksia itselleen - vaikka niitä, joita toivoo itsellään olevan. Mutta onko siitä pitkänpäälle iloa?
Tärkein ihmissuhde perustuu luottamukseen (tai ainakin niin toivoisi olevan). Katson silmiin ja näin varmistan onko puhuja sanojensa takana. Eleet ja ilmeet paljastavat totuuden.
Tilanne ei ole helppo, sillä silloin on niin paljaana ja arvelee toisen näkevän kaikki piilotetutkin puutteeni.
Tunne on tämä, vaikka niin ei todellisuudessa olekaan.
Peloista huolimatta katson kohdatessa silmiin, sillä näen siellä aina ihmisen, puutteellisen kuten minäkin, mutta rakastettavan.
Kiitos aloittajalle avauksesta - se kirvoitti ajattelemaan.
Hyvää syyspäivää toivotan jokaiselle ja rohkeutta kohdata jokainen kanssakulkija.
Niinhän se tietysti on.
En minä katseita osaa kuitenkaan lukea sen enempää ja minulla on vähän sellainen kutina että hän olisi tehnyt asioita osoittaakseen kiinnostuksen muutenkin kuin katsellaan jos sellaista olisi.
Tänään oli sattumalta tilaisuus testata kiinnostusta, mutta jänistin suuremmasta yrityksestä, joten jäi vain moikkailun varaan.
On alkanut tuntumaan siltä ettei tässä ole oikeastaan mitään järkeä. En tunne kuitenkaan ihmistä sen enempää.
Miten paljon katseiden varaan voi rakentaa?
Ehkä jätän asian sikseen kuitenkin. Kummasti vain tahtoo mennä systeemit sekaisin kun kyseisen naisen lähettyvillä ja erityisesti näköpiirissä on.
Olisin kyllä halunnut jutella sulle enemmänkin, mutta yllätyin niin että jäi vain moikkaamiseen...