Aamun uutisvirrasta tarttui puserooni uutinen H:gin suosituimmista asunalueista tulevaisuudessa.
Olen pesunkestävä stadin kundi ja siksi asia kiinnostaa.
Metroliikenne vaikuttaa suuresti Helsingin elämään ja myös siis asuinpaikan valintaan.
Sörkka käsittää laajasti koko H:gin itäpuolen Hakaniemestä Vallilaan ja Hermanniin asti. Pitkäsilta oli rajana muuhun kaupunkiin.
Olen asunut varhaislapsuuteni ja koulupoikavuoteni aina vuoden 1944 helmikuuhun asti Vallilassa. Sen jälkeen Kalliossa ja vuodesta 1962 alkaen Espoon Tapiolassa.
Sörkka oli 1900-luvun alkupuolella leimallisesti duunareiden kaupungin osa. Sörkka oli 1800-luvun lopulla vain hökkelikylä, jossa rakennettiin asuintaloja miten sattui.
Kansalaissota jakoi kansan kahtia. Niinpä Hesassakin muodostui Sörkka punaisten puoleksi ja Töölö eli Tölika valkoisten puoleksi.
Vielä 1930-luvulla käytiin kovia jengisotia Sörkan kundien ja Tölikan kibojen välillä. Se oli kuin kansalaissodan jälkimaininkeja tosin pienimuotoisesti. Aseina olivat kivenmurikat ja kepit.
Ennen hieman huonomainen Sörkka pesee kasvojaan nyt metron myötä. Suosittuja asuinpaikkoja ovat jo nyt ja tulevaisuudessa Kallio, Vallila ja Hermanni. Alueet, joissa vielä sotien jälkeenkin aina 1980-luvulle asti rehotti prostituutio ja viinan trokaus.
Sanottakoon kuitenkin, että koko Sörkka oli mainettaan paljon parempi asuinympäristö.
Sieltä on paljon kivoja muistoja. Oi niitä aikoja!
Hupaisa oli tieto siitä, että Espoon Tapiola tulee nousemaan erääksi kaikkein suositummaksi asuinalueeksi itämetron myötä.
Olen siis asunut siis erittäin suosituilla asuinalueilla, mutta vain 60-70 vuotta liian aikaisin.
Tapiola oli silloin, kun meidän perhe muutti sinne 1962 jo suosittu, mutta sen suosio laski hiljalleen 1980-luvulta alkaen, noustakseen uuteen kukoistukseen tulevina vuosina, kun itämetro valmistuu.
Olen pesunkestävä stadin kundi ja siksi asia kiinnostaa.
Metroliikenne vaikuttaa suuresti Helsingin elämään ja myös siis asuinpaikan valintaan.
Sörkka käsittää laajasti koko H:gin itäpuolen Hakaniemestä Vallilaan ja Hermanniin asti. Pitkäsilta oli rajana muuhun kaupunkiin.
Olen asunut varhaislapsuuteni ja koulupoikavuoteni aina vuoden 1944 helmikuuhun asti Vallilassa. Sen jälkeen Kalliossa ja vuodesta 1962 alkaen Espoon Tapiolassa.
Sörkka oli 1900-luvun alkupuolella leimallisesti duunareiden kaupungin osa. Sörkka oli 1800-luvun lopulla vain hökkelikylä, jossa rakennettiin asuintaloja miten sattui.
Kansalaissota jakoi kansan kahtia. Niinpä Hesassakin muodostui Sörkka punaisten puoleksi ja Töölö eli Tölika valkoisten puoleksi.
Vielä 1930-luvulla käytiin kovia jengisotia Sörkan kundien ja Tölikan kibojen välillä. Se oli kuin kansalaissodan jälkimaininkeja tosin pienimuotoisesti. Aseina olivat kivenmurikat ja kepit.
Ennen hieman huonomainen Sörkka pesee kasvojaan nyt metron myötä. Suosittuja asuinpaikkoja ovat jo nyt ja tulevaisuudessa Kallio, Vallila ja Hermanni. Alueet, joissa vielä sotien jälkeenkin aina 1980-luvulle asti rehotti prostituutio ja viinan trokaus.
Sanottakoon kuitenkin, että koko Sörkka oli mainettaan paljon parempi asuinympäristö.
Sieltä on paljon kivoja muistoja. Oi niitä aikoja!
Hupaisa oli tieto siitä, että Espoon Tapiola tulee nousemaan erääksi kaikkein suositummaksi asuinalueeksi itämetron myötä.
Olen siis asunut siis erittäin suosituilla asuinalueilla, mutta vain 60-70 vuotta liian aikaisin.
Tapiola oli silloin, kun meidän perhe muutti sinne 1962 jo suosittu, mutta sen suosio laski hiljalleen 1980-luvulta alkaen, noustakseen uuteen kukoistukseen tulevina vuosina, kun itämetro valmistuu.
Vastaukset 37
Vanhimmat
70 palstalle kirjoittajien asuinpaikat sijoittuvat aina Hangosta Petsamoon. Miksi monet uskovat että elää ja elämisen mallin voi saavuttaa vain asumalla pääkaupunkiseuduilla. On totta Helsinki keskeisyys näkyy ja kuuluu kaikkialle median välityksellä mutta pitääkö myös 70 palsta olla sitä?
Elämää on ja on ollut koko maassa aikojen alusta saakka, pysykäämme ainakin suomalaisina yhtenä kansana eroittamatta me muut ja hesalaiset eri roduksi.
ja leuhkii vaikkei ole asunut siellä vuoskymmeniin. Espoo on tullut mainostetuksi myös, rikkaitten asuinalue.
jonkun jäärän päässä! - Kaikkialla asuu kaikenlaisia!
mutta, mutta täällä Hesan seudulla asumme vain me HESALAISET te muut jossakin landella, onko selvä.
Lapsuuden kotiseudut, asuinpaikasta riippumatta ovat aina rakkaita muistoissamme. Kellä on maaseudun tai kaupungin ympäristö kasvuvuosinaan, se muodostuu muistoissa kotiseuduksi.
Niin maaseudulla kuin kaupungissakin on oma nostalginen tunnelmansa, jota ei voi väheksyä! Kaupunki virikkeineen muovaa yksilöitä, aivan kuten maaseutukin rauhassaan ja elämänaskareissaan.
Suotta on väheksyä puolin tai toisin lähtökohtia, varsinkaan eriarvoisuutta tuntemalla! Aina on ja pysyy jokaisen maan pääkaupunki, keskeisenä josta käsin maan hallitus ja eduskunta asioitamme hoitaa, myös kulttuuritarjonnasta lähtien. Saada Helsingin Sanomat käsittelemään joka kolkan alueelliset taidetapahtumat ja pikku-uutiset, on sula mahdottomuus!
Se ei voi koskaan silti vähentää pikkukaupunkienkaan viehätystä, eikä koko maamme kattavia ihania asuinpaikkoja!
kirjoitettu. Ihanko annat arvoa oikeesti muillekkin kuin Espoon rikkaille ja Hesan kantakaupunkilaisille ! Hesriko pitäisi sitten joka kotiin tilata, tuonne Kainuun korpeenkin, ihana ajatus. Älkäämme väheksykö Jakomäen nostalkista tunnelmaa.
Asunhan täällä Espoossa minäkin, ei rikas. Asiahan oli arvostusten muuttumisessa, joka on tuttua omallanikin asuin alueella, kaupunkiradan kääntöpaikalla. Sörkkä sanotaan Sörkkä mutta jotkut kirjoittaa Sörkka; vanha keskustelun aihe mutta sanotaan nyt sekin.
aloituksen ja kommentit! Voi, Hesaria en ole tilanut ollenkaan kesäaikaan, kun se täyttää postilaatikon niin nopsaan. Mökille jos sen siirtää, se hintansa lisäksi vielä maksaa maltaita Itellalle.
En kyllä pidä netin kautta lukemista samana kuin tuore sanomalehti aamuisin, mutta joskus tarttee luopua. Luontoa olen "lukenut" rikkaruohoja kitkiessä :D, mutta on kai aika jälleen palata uutistenkin pariin. Jos niistä nyt mitään mieltäylentävää löytäis:DDDDDDDD ----heippa...
Ole sinä vaan maalla, Kaakonkulman kateuden voittaa vain Kuusamon kiusaaminen!
Ja naapurit sinä voitat aina, vaikka löylykilpailussa.
On kyllä ennustaminen vaikeata varmaan tässäkin asiassa, niin uskon.
Tapiolassa on kuitenkin se puutarhakaupungin viehätyksensä minun mielestäni edelleenkin, mikä siihen alunalkaen leimansa löi. Tosin puut ovat kasvaneet niin suuriksi ja asuinalue on vanhentunut, putkiremontteja tehdään, mutta on uusiakin asuintaloja sentään vanhojen seassa.
Helsinkiin bussilla matkatessa saavat silmät iloita kauniista näkymistä koko matkan ajan.
Kulkeekohan metrokin maan päällä täältä Helsinkiin?
Mielenkiinnolla seuraan, mitä tuleman pitää.
Minä olen onnellinen, ei tartte asua siellä kuselle haisevassa Helsingissä. Missä lokit huutaa, citykanit penkoo, ja hanhet paskoo. Minä köyhä asun täällä maalla, kaikessa rauhassa, ei jyrise koneet, eikä savuta autot, eikä katsele naapurit verhon takaa, Ja enkä muista mlloin olisin sen koiranpaskan nähnyt.
Kyllä maalla on mukavaa!
kauniine rantoineen, silmät lepäävät suurkirkon puhtaissa linjoissa, ihmisiä katuvilinässä, onnellisia kasvoja tapaamisia puiston tuuheiden puiden alla penkeillä, katsellen ohikulkevia kauniisti pukeutuneita ihmisiä.
Tähtitorninmäen näkymät, suurten alusten lipuessa satamaan saa silmät kimmeltämään kuin aurinko meren pinnalla!
Kenen silmät mitäkin maassa katsovat ja näkevät!
Kaunis Sibeliusmonumentti nousee kohti taivasta, kuin urkujen hiljainen soitto aamussa, japanilaisten turistien hiljentyessä sen äärellä.
NäinhänKatleija meille käy.
Johan Ludvik Runebergiltä "Vänrikki Stool" sanoilla: "Mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä, niin moni..jne....
Himpskatti näpyttely teki tempun, tuli ylimääräinen Katleija tuohon eka lauseen pätkään.
Enpä paljon muistele mennyttä aikaa. Hesasta en juuri muuta kaipaa kuin sujuvaa joukkoliikennettä. Toisaalta täällä pikku kaupungin keskustassa asuessa harvoin muistaa koko metroa.
Hesarin helsinkikeskeisyys hyppäsi silmille, kun lehti vähän aikaa muuton jälkeen tuli tänne. Vaihto paikalliseen sanomalehteen kävi vääjäämättömäksi.
Viisi vuotta muutosta ja kerran olen Hesassa käynyt. Mielelläni tulin taas kotiin. Joku tuolla ylvästeli, että Hesassa asuu vain hesalaisia... suurin osa on kuitenkin muualta muuttaneita. Minä en lähes 40 vuodessa oppinut tuntemaan itseäni hesalaiseksi. Eikä sureta oppimattomuuteni!
Täällä maalla ei noita pultsareitakaan näy, kerjäläiset kuoli jo ajat sitten nälkään, ja roskapönttöjäkään ei kukaan pengo. Onhan se todella hienompaa! Suomi on suotta liian Helsinki keskeinen. Siellä asuu paljon uusavuttomia ihmisiä, jotka ei tiedä oikeasta elämästä mitään. Ja muka hienosti pukeutuvia, katsoppa se yleisilme uudelleen, rähjäisen näköistä on.
Voi teitä te ulkokullatut ja fariseukset.
Ei ollut alkuunkaan tarkoitus korostaa Helsinki-keskeisyyttä.
Tarkoitus oli vain muistella menneitä.
Olen ollut jo lähes 40 vuotta poissa Hesasta, mutta synnyinkaupunki on aina synnyinkaupunki.
Olen myös pahoillani siitä, että avaukseeni tuli luvattoman paljon erilaisia virheitä. Se johtui siitä, että sivupersoonani oikolukija oli huolimaton.
Mitä tulee siihen Helsinki-keskeisyyteen, niin Helsinki nyt sattuu olemaan maan pääkaupunki ja koko maan "talousveturi".
Helsinkiin ja Helsingin seudulle, siis ympäristökuntiin myös lappaa jatkuvasti lisää väkeä. Maahanmuuttajat alkavat olla jo suuri vähemmistö Hesassa. Helsingin seudulla asuu jo 1,5 miljoonaa ihmistä eli lähes 30 % koko maan väestöstä.
Jos Helsingin Sanomat kirjoittaa paljon Helsingistä ei se ole minun vikani. Toisaalta se on myös luonnollista, koska Helsinki on myös maan hallintokaupunki.
Lopuksi totea, että en enää diggaa stadia. Se on muuttunut niin paljon minun nuoruuteni päivistä. Se ei enää ole sama kaupunki, kuin silloin ennen, kun lättähattu oli muotia.
joten
"kyllä maalla on mukavaa!"
Kaikkien tuntema ilveilijä voisi joskus ilahduttaa huumorilla mutta kun sitä ei löydy, ei sitten kirveelläkään.
Että saamelaistenkin suurin yhteisö löytyy pääkaupunkiseudulta!
Ei montaakaan päivää sitten jossain uutisessa mainittiin Katajanokka yhtenä Helsingin kalleimmista alueista.
Heh...vielä 60-70 luvun vaihteessa Skatta oli paikka jonne harvat halusivat asumaan.
Mikäli ei mistään löytänyt kohtuuhintaista vuokrakämppää, Skattalta sai sen halvalla.
Ja siihen "isoon kivitaloon" halusivat vielä harvemmat:))
moneksi. Jotkut tykkäävät asua kaupungissa, toiset suuressa, toiset pienessä. Jotkut taas maalla mielellään asustelevat.
Ei sovi väheksyä eikä mollata kenenkään kotiseutua. Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni vietin pienessä kaupungissa ja haikeudella muistelen niitä aikoja. Se, mikä siellä oli hieman ikävää, kaikki tunsivat toisensa ja juorut elivät omaan elämäänsä.
Helsingissä taisin asua muutaman kuukauden, en oikein päässyt siihen sisälle. Lauttasaaren muutimme heti avioliiton alkuaikoina ( Helsinkiähän sekin on). Siellä oli mukava merenrannalla asustella. Ainoa, mikä oli ikävä, se valtava tuuli, mikä mereltä kävi silloin tällöin.
!965 muutimme Tapiolaan ja täältä en vaihtaisi pois. Kaikki on lähellä, pyörällä pääsee hoitelemaan kaikki asiansa. Luontokin on säilynyt puistomaisena ja metsät ovat lähellä.
Nyt on lähdettävä hammaslääkäriin. Hei vain!
Kyllä se Helsinki sitten on homojen, lesbojen ja kaikenmaailman vinksahtaneiden rakas olinpaikka. Täällä maalla ei tämä mummo tiedä mitä ne hesan homot ja lesbot oikein ovat kait jotakin hyvin esimerkillisiä hesalaisia. Ja ne eerikinkadun tyttölät josta saa ostaa niitä, herrat vissiin tarvii siivousapua huusholliin.
Täällä maalla ei haise Itämeren moskat, ei pasko lokit leivän päälle, eikä rotat hyppele pitkin raitteja, eivätkä citykanit lisäänny kymmenittäin, yksinkertaisesti niitä ei ole täällä maalla. Ei ryöstetä mummoja, jos ei nyt mainita naapurin eemeliä joka käy usein päiväkahveella kun ei itse osaa sitä keittää.
Kerran olin helssingissä, liukastuin koiranpaskaan, ambulanssi miehet kun tulivat, sanoivat ai rouva on liukastunut banaanin kuoreen, vastasin selvää koiranpaskaa se on nimitetäänkö täällä sitä banaanin kuoreksi. Tätä se urbaanisuus teettää kivikylän kasvateille.
asun täällä korpikylässä, juon Juhla-mokkoo tuoreen vehnäsen kanssa jossa ei oo lisäaineita. Joskus maistelen likkööriä, siinä niitä lisäaineita vasta onkin, vai mistä se sininen väri juomaan tulloo muusta kun vesväristä siitä sinnooperin sinisestä. Tää meijän kylän tohtor sano että pittää vaan juua vodkoo ja vissyä niis ei oo niitä lisäaineita. Meijän kylän ves tulloo tuolta Korpikuusen lähteestä ja on kirkasta ja hyvän makusta. Teältä on lähe kun takatyvisenä mennekään, se on niin vissi juttu. On täällä Kekkonenkin käynyt kerran pitkospuita pitkin ja sitten tulkin kunnon tie meijän kyllään.
Yhdyn edelliseen puhujaan, tai sanoisinko, että täysin samaa mieltä. Lähdevettä juon minäkin.
mutta voin sanoa asuvani mitä kauneimmassa paikasssa. Luonto lähellä,vettäkin on, palvelut kohtuuetäisyydellä, melu ei häiritse ja ihmiset ovat maailman ihanimpia ja ystävällisimpiä. Mikäs tässä on elellä, kun aina paistaa vielä aurinkokin!
olen minäkin asunut Helsingin ulkopuolella. Yli kolmekymmentä vuotta ihan maaseudulla, nyt Espoossa järven tuntumassa ja viihdyn asunnossani, jossa on oma piha joskin pieni, mutta istutuksia on, istuttamani koristeomenapuu ja tuijat. antavat vehreyttä ympäri vuoden.
Villiviini pukee seiniä, joihin olen antant kirvesmiehen tehdä kaariportin valkoisin reunuksin, samoin vanhan talon vintiltä löydetty kaariholvi-ikkuna valkoisin puittein.
Omenapuun alla on sininen puutuoli, jossa on varjossa on hyvä istahtaa, muiden tuolien ja pöydän ollessa terassilla.Toistakymmentä vuotta on kulunut siitä kun Katajanokalta muutimme, mutta en enää kaipaa merta, joka näkyi monista ikkunoistamme Korkesaarelle päin.
Tosin keväällä tulee kaipuu jäiden lähtöaikaan lähteä nuuhkimaan meri-ilmaa. Synnyinkaupungin viehätys on säilynyt muistoineen, missä eteläisen osan kadut ja puistot rakennuksineen ovat pysyneet samoina.
Rannat veneineen---- Kaivopuisto, kahvila Ursula, Uunisaari, Klippan, ja Pihlajasaari---kaikki kesäisiä retkikohteitani, talvisin hiihtoreiteittien lomassa jäällä.
Minun Helsinkini,-- lapsuuteni ja nuoruuteni nostalginen muistojen kaupunki.
jaksaakseni pitää yhteyttä sukulaiseeni, joka asuu maalla. Hankalasti on pitkiä teitä pitkin ajettu mielessä ajatus, kohta tässä mennään samaa tietä toiseen suuntaan, ja puhelimella olen yhteyttä pitänyt kuin edelleenkin äitini käskystä pitää huolta toisesta.
Tänä kesänä vasta ajattelin, etteihän se Äitikään ottanut yhteyttä sisareensa Almaan, kun Alma kävi kylässä äidin miniän luona ja lähti sitten lihakimpale paperiin käärittynä menemään kotiinsa päin. Nyt olemme me sen ikäisiä.
Jos sukulaisen mies ei pidä siitä että otetaan yhteyttä, on viisaampaa ollakin ottamatta, tuli ensi kerran mieleeni. Sukulaisnainen on muuttunut niin paljon, on nykyisin kuin naispuolinen miehensä.
Elämä muuttuu ja me muutumme sen mukana, se täytyy hyväksyä. Olenhan minäkin muuttunut mieheni kaltaiseksi melkein 50 vuotta yhdessä asuessamme. Niin se menee.
Ei kaupunkiin muuttamaan joutunut ole helpolla päässyt. Ei ole täällä halpoja tai ilmaisia tonttimaita, eivät asu omat sukulaiset lähellä. Asunnon maksaminen on ollut elämäntehtävä, niin kallis se on ollut. Kyllä on eroa kaupungissa ja maalla asumisessakin, aivan totta puhuvat maalaismummot.
Joku on pannut heti poikki kaikki entisen. Ja helpointa se olisikin ollut. Olisi poikakin ehkä säästynyt paljolta pahalta.
Käväsi määki asumas siäll teijä Helsinkissän 28 vuatt,enk kotiutunnu millä,joka paikkaha ol pitk matk,men bussil tai ratikall,sillo ei ollu viäl sitä metroakka. Kaikill ol kauhi kiiru,ei hymy häivettäkkä kenenkkä naamas. Epäkohteliait ihmissi.- Sitt ko ol mahdollisuus palat tänn pikkukaupunkkihi,en pali taanen kattonnu. Seuraav polv jäi sinn,ja ko pakost ole siäll teijä Hesassan joutun käymä tänä suven kolm eri kertta,nii olen kauhull ajatell,et mikä riivattu nämä ihmise tänn kaikk aja asuma limittäi ja lomittai,ajama 120 tauluss . Sinn ko ajele, nii asumattomi metäntaipalei o vaikk kui pali,et eik sitä hiuk vois väljenttä,et olis kaikill tila.
ei nälänhätä lue lakia. Älkää viitsikö lisätä kiviä kuormaan,
kovin helppoa ei ole ollut meilläkään kaikilla, jotka
olemme tänne joutuneet muuttamaan.
Kehutte kovasti omaanne.
helsinkins,Katajanokkas, Sipoos ja saaristos, Vantaas ja Espoos.Miten mielenkiintoista että se penkkikin on sininen. Kummasti tarviit ammattiapua pihojes hoitoonkin. On kyllä tullut omaisuutes ja rahan käyttös koko Suomen tietoon, ruokalistoja ja turkksia myöten.
minäpä se työllistän somasti, ja pidän vielä työntekijätkin hyvänä!
PS. Mustako sen tuolin pitäisi mielestäsi olla? Se oli asetettu puun alle varjoon., kun mieheni pääsi sairaalasta kotiin. Ei pystynyt enää olemaan ulkona, kaatui... muisto on kaunis tuolistakin.
Olenhan jo vanha, mutta ole vaan julma jos on tarve, ehkä se helpottaa sinua.
Ps. Voisit joskus ajatella, mikä on motivaatiosi?--- Olisi HYVIN terveellistä!--- Parempaa kehitystä toivoen:)
synnyin,mutta jotenkin mättää toi stadilaisuus.Olette niin ihmeellistä ja suurta sukupolvea,voi närhenpallit.
Minut vietiin sotapakoilesena kahdenvanhana kersana tätini omistamaan maalaistaloon tänne Etelä-Savoon,maastilalle,jonka nyt omistan ja se taival oli tuskientaival.
Te kehäkolmosraakit luulette että Suomi loppuu,sen kehän ulkopuolelle.
Matkailu avartaa,tulehan hemmo käymään täällä järvisuomessa ja kiipeä vaikka haltin laelle,niin olet sitäkin kokemusta rikkaampi.
En ollut tietoinen,että noi hesalaiset ovat noin itseriittoisia,onneksi oli mahdollisuus sotapakolaisena muuttaa sieltä sisäsiittolasta pois,sielllähän se isukkikin lisäsi jälkeläisiään,toivottavasti et ole yksi heistä Amaalia
kummallinen vihaisuus, eri paikkakunnilla asuvien välillä:D Minun on sitä vaikeaa ymmärtää, kun kotiseutu on kaikille rakas. Ei se muovaa ihmistä, missä on asunnut, en tässäkään ketjupoloisessa ole huomannut kuin maaseudun asukkaiden onnea omastaan ja kaupungissa kasvaneiden rakkaista muistoista, niistä hyvistä puolista mitkä sielläkin ovat:D
Tuleekohan siinkin jotkut omat tuntemukset, mitkä lienevätkin pintaan? Molemmissa on haittapuolensa,ja etunsa, maaseudulla pitkät matkat joillakin TK:seen ja kauppoihin, kaupungeissa taas ilmanlaatu, liikennenteen haitat. Molemmissa olen asunut aikanani, ja onnellisen irti olen kummankaan parjaamisesta. Ihminen ihmisenä on mottoni, missä sitten asuukaan.
Ollaan kaikki tyytyväisiä (eikä väheksytä toisiamme) siellä missä kotimme on.
voi herttileijjaa.Eihän tästä vihamielisyydestä ole kysymys,vaan eriarvoisuudesta herjjanjestas.
Niin se vain on,että kun asut kehä kolmosen sisällä niin olet stadilainen,mutta ulkopuolella olet pelkkä landepaukku.
Minun ensimäinen työpaikka oli Korsossa ja siellä vietin heräävän nuoruuteni.
Kaisiksessa kävin kuudennenluokan ja Töölönyhteislyseossa vuoden ja taas maalle opinnoidentielle.
tulokseen päästiin:D Aina me opitaan Ama:D ja se meistä ihmisiä tekeekin. Saa nähdä koska alkaa nukuttamaan, kun päiväunet vetelin pilvien alla:) Nyt kömmin kyllä ölkertat, niinkuin nuorimmaiseni kirjoitusharjoituksiaan tehden 5 vuotisna kirjoitti! Hyvää yötä Amaalia. tervehdys Sinisirkku-
ja sinisiä unia,ihanaa että jaksoit valvoa.Huomenna taas elkeläisentyöpäivä ja ikkunoiden pesua tiedossa,kiitos ihana ihminen,pidetään yhtä sinun amaalia