Joukon* avioliitto luisui alamäkeen pian häiden jälkeen. Kovan koulun läpikäynyt mies kertoo, miksi hän sinnitteli oman hyvinvointinsa uhalla liitossaan 23 vuotta.
Jouko ja Anja* solmivat vuonna 1975 avioliiton pohjanaan uskonnollinen vakaumus, vanhoillislestadiolaisuus. Tausta määritti Joukon suhtautumista avioliittoon: Kun vihille mennään, se on elinikäistä.
Kahden vuoden seurustelun aikana saadut intuitiiviset varoitukset konkretisoituivat heti häiden jälkeen. Kaksi ensimmäistä vuotta sujuivat miten kuten, mutta sitten alkoi hivuttava alamäki. Kun vaimo aloitti opiskelut, alamäki jyrkkeni.
− Hän alkoi moittia minua mennen tullen. Tein tai sanoin mitä tahansa, kaikki oli aina väärin. Vikaa oli yksin minussa. Vaimolla ei ollut mitään korjattavaa, Jouko kertaa.
Arvostelu tuntui pahalta. Jouko yritti puhua asiasta, mutta keskusteluyhteyttä vaimoon ei syntynyt.
Kiusanteko paheni
Yhteinen elämä eteni kiristyvissä tunnelmissa. Joukon vaativa työ vei ison osan miehen ajasta. Lisäksi perheeseen alkoi siunaantua lapsia tiiviiseen tahtiin.
1980-luvun alussa perhe alkoi rakentaa omakotitaloa. Jaloissa pyöri samaan aikaan viisi vaippaikäistä. Jouko voi henkisesti huonosti.
− Anja alkoi mustamaalata minua lasten kuullen. Hän ryhtyi myös levittämään valheita lähisuvulleni ja seurakunnallemme. He kääntyivät minua vastaan, ja minulta vaadittiin 18-kertaista parannusta 4−8 tuntia kestäneissä ristikuulusteluissa. Lopulta jouduin seurakunnasta erotetuksi, Juoko kertoo oman kokemuksensa tilanteesta.
Kiusanteko saavutti vakavan sävyn myös viranomaisten kautta, kun sosiaali- ja terveystoimisto pyysi Joukon kuultavaksi "väkivaltaisen käytöksen" vuoksi.
− Kaikki mahdolliset syytökset paitsi insesti tulivat eteeni. Väitteille ei ollut todisteita, eikä niitä suostuttu tutkimaan. Yritin kiistää perättömät väitteet ja suojella lapsia kaikin mahdollisin keinoin. Kyse oli hirmuisesta henkisestä väkivallasta minua kohtaan.
− Tein poliisille yhteensä 16 rikosilmoitusta. Kaikki perättömät rikosväitteet poliisi jätti tutkimatta, mutta toimi ikään kuin syytökset olisivat pitäneet paikkansa, Jouko sanoo yhä suivaantuneena viranomaisten toiminnasta.
Romahdus
Moni olisi tässä vaiheessa sulkenut oven takanaan. Jouko sinnitteli vakaumuksensa ja lastensa vuoksi. Kiusanteon kiihtyessä hän alkoi pitää päiväkirjaa.
− Olisin tullut hulluksi, jos en olisi pystynyt tarkistamaan jostain, mitä todella tapahtui ja mitä ei.
Lopulta kovinkin paineensietokyky petti. Jouko luhistui henkisesti kahden tunnin ajaksi. Silmien eteen piirtyi näky, jossa esiintyi tuttu henkilö, oma serkku.
− Kun heräsin, tärisin kuin hypotermiapotilas. Sairauslomalla tajusin, että serkun kohtelu seurakunnassa oli samanlaista kuin omani. Hän teki lopulta itsemurhan. Ymmärsin, etten halunnut toimia samoin, Jouko sanoo ja lisää, ettei kertonut kenellekään luhistumisestaan yhdeksään kuukauteen.
Jatkuu
Jouko ja Anja* solmivat vuonna 1975 avioliiton pohjanaan uskonnollinen vakaumus, vanhoillislestadiolaisuus. Tausta määritti Joukon suhtautumista avioliittoon: Kun vihille mennään, se on elinikäistä.
Kahden vuoden seurustelun aikana saadut intuitiiviset varoitukset konkretisoituivat heti häiden jälkeen. Kaksi ensimmäistä vuotta sujuivat miten kuten, mutta sitten alkoi hivuttava alamäki. Kun vaimo aloitti opiskelut, alamäki jyrkkeni.
− Hän alkoi moittia minua mennen tullen. Tein tai sanoin mitä tahansa, kaikki oli aina väärin. Vikaa oli yksin minussa. Vaimolla ei ollut mitään korjattavaa, Jouko kertaa.
Arvostelu tuntui pahalta. Jouko yritti puhua asiasta, mutta keskusteluyhteyttä vaimoon ei syntynyt.
Kiusanteko paheni
Yhteinen elämä eteni kiristyvissä tunnelmissa. Joukon vaativa työ vei ison osan miehen ajasta. Lisäksi perheeseen alkoi siunaantua lapsia tiiviiseen tahtiin.
1980-luvun alussa perhe alkoi rakentaa omakotitaloa. Jaloissa pyöri samaan aikaan viisi vaippaikäistä. Jouko voi henkisesti huonosti.
− Anja alkoi mustamaalata minua lasten kuullen. Hän ryhtyi myös levittämään valheita lähisuvulleni ja seurakunnallemme. He kääntyivät minua vastaan, ja minulta vaadittiin 18-kertaista parannusta 4−8 tuntia kestäneissä ristikuulusteluissa. Lopulta jouduin seurakunnasta erotetuksi, Juoko kertoo oman kokemuksensa tilanteesta.
Kiusanteko saavutti vakavan sävyn myös viranomaisten kautta, kun sosiaali- ja terveystoimisto pyysi Joukon kuultavaksi "väkivaltaisen käytöksen" vuoksi.
− Kaikki mahdolliset syytökset paitsi insesti tulivat eteeni. Väitteille ei ollut todisteita, eikä niitä suostuttu tutkimaan. Yritin kiistää perättömät väitteet ja suojella lapsia kaikin mahdollisin keinoin. Kyse oli hirmuisesta henkisestä väkivallasta minua kohtaan.
− Tein poliisille yhteensä 16 rikosilmoitusta. Kaikki perättömät rikosväitteet poliisi jätti tutkimatta, mutta toimi ikään kuin syytökset olisivat pitäneet paikkansa, Jouko sanoo yhä suivaantuneena viranomaisten toiminnasta.
Romahdus
Moni olisi tässä vaiheessa sulkenut oven takanaan. Jouko sinnitteli vakaumuksensa ja lastensa vuoksi. Kiusanteon kiihtyessä hän alkoi pitää päiväkirjaa.
− Olisin tullut hulluksi, jos en olisi pystynyt tarkistamaan jostain, mitä todella tapahtui ja mitä ei.
Lopulta kovinkin paineensietokyky petti. Jouko luhistui henkisesti kahden tunnin ajaksi. Silmien eteen piirtyi näky, jossa esiintyi tuttu henkilö, oma serkku.
− Kun heräsin, tärisin kuin hypotermiapotilas. Sairauslomalla tajusin, että serkun kohtelu seurakunnassa oli samanlaista kuin omani. Hän teki lopulta itsemurhan. Ymmärsin, etten halunnut toimia samoin, Jouko sanoo ja lisää, ettei kertonut kenellekään luhistumisestaan yhdeksään kuukauteen.
Jatkuu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Häätö ja ero
Käännekohta Joukon ja Anjan liitossa tapahtui lopulta 90-luvun puolivälin jälkeen; juuri kun kolme vanhinta 14:sta lapsesta kirjoitti ylioppilaaksi. Töistä palaavaa perheenisää odotti ulko-ovelta alkaen kaaos.
− Iso osa tavaroista oli viety pois. Kiertelin taloa ja huhuilin. Löysin yhden pojistani, joka kertoi, että äiti ja muut lapset olivat muuttaneet kotoa.
Järkytys oli valtava. Miten puoliso voi viedä lapset vailla laillista päätöstä ja vastoin toisen vanhemman tahtoa, eikä poliisi puutu asiaan, Jouko kauhisteli.
Tilanne alkoi purkautua itsestään, kun lapsi toisensa jälkeen ilmaantui isän ovelle. Anja haki lasten yksinhuoltajuutta siinä vaiheessa, kun 9 lapsista oli palannut Joukon luo.
Kiista päättyi siihen, että Jouko häädettiin oikeuden päätöksellä pois omasta kodistaan. Anja haki avioeroa vuonna 1998, ja se astui voimaan vuotta myöhemmin.
− En halunnut muuttaa mihinkään. Lapset halusivat asua yhdessä äidin ja isän kanssa eivätkä halunneet isän muuttavan kotoa, Jouko kertaa näkökantaansa tukalasta tilanteesta huolimatta.
"Haluan auttaa muita"
Jouko on maksanut kaikesta kokemastaan kovan hinnan. Keho on oireillut psykosomaattisesti ja talous on venynyt tiukoille. Välit kahteen lapseet ovat katkenneet, viiden kanssa tilanne on tulehtunut.
− Anja vaikeutti tapaamisia lasten kanssa kaikin tavoin. Nyt enää kaksi heistä on alaikäisiä. Lapset käyvät tapaamassa minua kun käyvät, osa on yhä voimakkaasti manipuloituja, Jouko pahoittelee.
Uskostaan Jouko ei ole silti luopunut. Miehestä on sukeutunut myös kansalaisaktivisti, joka ajaa erityisesti isien asiaa avioeron kynnyksellä.
− Kokemuksistani on ollut hyötyä monelle. Olen tehnyt 74 laki- tai kansalaisaloitetta, joista 24 sanatarkasti ja loput periaatetasolla. Näistä kuusi on jo toteutunut ja seitsemättä, avioerojen sovittelua, ryhdytään kokeilemaan. Kirkolle tein kaksi esitystä, jotka molemmat ovat toteutuneet.
− Ymmärrän, että avioero oli väistämätön. Avioliitto kestää niin kauan kuin molemmin puolinen tahto rakastaa säilyy, mutta jos se toiselta loppuu, on liitto tuhoon tuomittu. Ex-vaimooni en ole enää missään yhteydessä, Jouko päättää.
*Haastateltavien nimet on muutettu
Studio55/Jenni Kokkonen
Lähde: http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1176090
naima- ym oppeineen tuottaa - huh-huh!? vasta- ja muut osapuolet varmaankin "kieltäytyneet" osallistumasta kohuohjelman tekoon? ja aivan syystä? omassa asiassaan on helppo olla viisas, etenkin jälkiviisas?
Vastaavia erotapauksia on vl:ssä on alkanut olla jo nykyisin, vaikeampia siinä mielessä kun lapsukaisia on paljon.