löytyy ongelmanratkaisukykyä, mutta nyt en todellakaan tiedä miten tämän ongelman ratkaisisin, toivon että voitaisiin ratkaista se yhdessä, siihen tarvitsen myös sinun apua.
Menetin taas yöuneni sinua ajatellessa, tämä ei voi enää olla pelkkää ihastusta.
m 2 n pks
Menetin taas yöuneni sinua ajatellessa, tämä ei voi enää olla pelkkää ihastusta.
m 2 n pks
Vastaukset 12
Vanhimmat
alkaa kerta kerralta enemmän hävettämään, (aina kohdatessamme) kun en uskalla sulle tulla puhumaan.
Suuret tunteet tässä tilanteessa on se pienempi ongelma, ymmärräthän.
Toivottavasti et pidä mua säälittävänä tapauksena, sä et vain tiedä mitä susta ajattelen, (tai arvata jotain toki saatat) miten he*lvetin ihastunut olen ja miten haluaisin tutustua, ja se kaikki tekee siitä vaikeampaa.
En tiedä miten jatkaa tästä. Me ei voida olla liian erillaisia, etteikö toisiamme ymmärrettäisi.
haluunSut = TahdonSut eli aloittaja
mun ihastukseni ja kirjotat mulle, niin...
Ehdotan tällasta ratkaisua... Olet ihmisten ilmoilla siten, että minä voin tulla sulle juttelemaan. Kun sitten tulen, osallistut jutteluun ja kehittelet itse lisää aiheita. Kyllä se siitä sitten lähtee, jos en saa tyrmäystä jutustelulleni. Kävisikö näin?
Kyllä sinulla on todella vahvoja tunteita, jos menetät yöunesi hänen takiaan, se on selvä juttu. Näkisin, että tässä tilanteessa sun pitäisi nyt päästä juttelemaan hänen kanssaan. Todennäköisesti hän tuntee samoin. Yleensä kyse on vastavuoroisuudesta, siis jos noin voimakkaita tunteita. En minäkään usko että pelkkä ihastuminen saa aikaan yöunen menetystä.
Mitä sinä toivoisit hänen tekevän tässä tilanteessa? Oletetaan, että saisit nyt vapaasti "käskyttää" hänet toimimaan haluamallasi tavalla, niin mitä hänen pitäisi tehdä? Pitäisikö hänen ottaa sinuun yhteyttä, jos niin millä tavalla? Sana on vapaa..
Uskon, että vastauksestasi on apua myös muille palstan lukijoille. Me naiset olemme myös aika "epätoivoisia" välillä mitä meiltä odotetaan. Samanlaisia tilanteita lienee jokaisella palstalaisella tässä elämässä.
olisin toivonut, että olisin saanut tustua häneen paremmin ja hän olisi ollut vain aina aito rento oma itsensä, mutta joskus on aika jatkaa eteenpäin.
että jos ihminen on oikein tykästynyt, voi olla vaikea olla heti ihan oma itsensä, on vaikea olla yhtään mitenkään päin.
vähän ymmärrystä siis..
Elämä on harvemmin tasaista kyytiä ja yhtä aurinkohymyä. Jos odotat jonkun olevan aina jonkinlainen, niin asetat hänet jalustalle, mutta jos haavekuvasi ei vastaakaan todellisuutta, niin sitten päätätkin häipyä? Mikään ei lähennä ihmisiä niin kuin saada nähdä toinen niin ilossaan kuin surussaankin. Jos hänellä oli vaikeaa, niin olitko paikalla? Autoitko? Vai petyitkö siihen, kun hän ei ollutkaan aina sinua varten? Oma rento itsensä, ja mitä? Vain sinua varten?
hänen vastaavan kysymykseeni, tavalla ei tietenkään ole väliä, ja olipa vastaus sitten mikä tahansa.
En ole koskaan tuntenut ketään toista kohtaan, mitä tunnen Sinua kohtaan.
Tiedätkö, en tee sellaisia "typeriä" juttuja normaalissa mielentilassa:)
Tämä voisi olla mulle, vaikka tuskin on. Voisitko vähän valaista, että tietäisin.
Olen itsekin yrittänyt miettiä ongelmaan ratkaisua, tiedän kyllä mikä se on, mutta toteutus on sitten toinen juttu...
ajattelen, että sellaisesta pienestä jutustelustahan se lähtee, ja turha niistä niin suuria paineita on ottaa. Eikä nolostua puolin tai toisin pienestä hämmennyksestä, ehkä se vain kuuluu asiaan. Joku tuolla jo ehdottikin sellaista. Joitakin sellainen saattaa häiritä, jos ympärillä on paljon kiinnostuneita korvia, niin juttelu saattaa hiukan hyytyä. Mutta yritystä ja erehdystä, kyllä se siitä.
Minullakin on ongelmanratkaisukykyä, mutta ei se paljon auta, jos ketään ei ole näkösällä. ;)
ja tee asian eteen jotain. Älä jää odottamaan, että hän tekee.
Minä tein joskus ja olen ylpeä itsestäni vaikkei lopputulos ollut sitä, mitä halusin.
No, tilanne oli aika erikoinen...:)
pitäis tietää toisesta sen verran, että puheiden aihe on molemmille neutraali, eikä aiheuta muita ongelmia.