Monissa uskonnoissa taivaaseenpääsyn ehtona pidetään uskossa olemista. Koska uskoon voi tulla myös vanhana ja saada näin "taivaskelpoisuus", niin kysynkin:
Voiko epäuskovainen sopia uskovaisten ystäviensä kanssa, että he saarnaavat häneltä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä vasta kuolinvuoteella, kun "toinen jalka on jo haudassa"?
Tietenkään koskaan ei tiedä, milloin lähtö tulee, mutta kuitenkin... Onko tällainen "vakuutus" hyvä idea?
PS. Koska aloitin keskustelun asiallisesti, uskon ja toivon että se myös asiallisena pysyy.
Voiko epäuskovainen sopia uskovaisten ystäviensä kanssa, että he saarnaavat häneltä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä vasta kuolinvuoteella, kun "toinen jalka on jo haudassa"?
Tietenkään koskaan ei tiedä, milloin lähtö tulee, mutta kuitenkin... Onko tällainen "vakuutus" hyvä idea?
PS. Koska aloitin keskustelun asiallisesti, uskon ja toivon että se myös asiallisena pysyy.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos vähänkään käytät päätäsi niin ymmärrät varmaan ettei tuollaisen asian sopija voi olla vilpittömällä miellellä pyytäesssään tuota kuolinvuodesopimusta.
poista tuo avaus, tai siirrä vitsipalstalle.
...mitä haluaa.
On vain todella epävarmaa, miten ihmisen sopimukset kulkevat Jumalan säätämyksen kanssa yksiin. Kuten tiedämme, niin emme kukaan voi aavistaa sitä, milloin kuolema noutaa itse kenetkin pois tästä ajasta. MEistä ei kukaan tiedä, missä kuolinvuoteemme sijaitsee, kuten ei kumpikaan ristinryövärikään tiennyt ja heistä meillä on kaksi esimerkkiä, toinen uskoi, toinen ei.
Minä en henkilökohtaisesti lähde tuollaista sopimusta kenenkään kanssa tekemään puolin tai toisin.
Tuollainen sopimushan olisi nähdäkseni pilkkaa uskonasioilla. Uskon, että tuollaiset väärämieliset sopimukset on kasaa vaan suurempaa tuomiota...
Sopimuksen toimivuutta heikentää paitsi se, että kuolema voi tälle epäuskoiselle osapuolelle tulla yllättäin ja nopeasti, myös seuraavat seikat:
1. Onko sopimushetkellä uskossa ollut henkilö vielä elossa toisen kuolinhetkellä?
2. Onko sopimushetkellä uskossa ollut henkilö vielä uskossa toisen kuolinhetkellä?
3. Jos kohtiin 1 ja 2 vastaus on "kyllä", saadaanko tuohon uskovaiseen yhteyttä?
4. Haluaako epäuskoinen hänet todella kuolinvuoteelleen?
5. Saako kuoleva enää synnintuntoa?
Eli käydyn keskustelun perusteella voi sopia, mutta siinä on riskinsä, kuten edellä mainittiin.
Suurin riski on kuitenkin siinä että taivaaseen pääsy epäonnistuu vaikka kaikki tunnetut vaatimukset onkin parhaan kykynsä mukaan ja suurin uhrauksin täyttänyt.
Siinä sitä on sitten ihmettelemistä.
Mitähän sellaisia vaatimuksia asiassa olikaan, joista kukaan ei mitään kertonut ?
Etsikkoaika ei ehkä oo ennää sillo, sillo ei saata ennää tunttuu siltä, että parannusta tarttis. Siks katssii pittää usko ja hyväomatunto, nii ei pääse paatumaa.