en ole kaivannut tätä
rakkauden juuria ja kiviä
täynnä olevaa peltoa
en ole kaivannut tätä
peltoa täynnä riidankylvöä
vanhojen kyntöjälkien
jatkuvaa tallaamista
sinua olen ikävöinyt
sulkani puolillaan huokauksia
yksitellen tippuvia
mustetahroja valkoisen paperin
rintamukselle
sinua olen kaivannut
mutta en ketään heistä
kaivelemassa menneitä
rakkauden juuria ja kiviä
täynnä olevaa peltoa
en ole kaivannut tätä
peltoa täynnä riidankylvöä
vanhojen kyntöjälkien
jatkuvaa tallaamista
sinua olen ikävöinyt
sulkani puolillaan huokauksia
yksitellen tippuvia
mustetahroja valkoisen paperin
rintamukselle
sinua olen kaivannut
mutta en ketään heistä
kaivelemassa menneitä
Vastaukset 27
Vanhimmat
..... tämä on kyllä hyvä runona, mutta jos hieman sörkkisin... nimittäin kun luin, niin tulin luettuani päätökseen, että jättäisin runon päättymään tuohon
sinua olen kaivannut
elikkäs kaksi viimeistä riviä pois ja tuolla sinua olen ikävöinyt kohdassa laittaisin visuaalisesti:
sinua olen ikävöinyt
sulkani puolillaan huokauksia
yksitellen tippuvia
mustetahroja valkoisen paperin
rintamukselle
....... mutta makuasioita makuasioita. Ja kait tiedät, että en sinänsä runotekniikasta tiedä mitään, mutta etsin runosta rytmiä ja niin edelleen.
¤
Runosi on kyllä tämäkkää tavaraa,
oli hauska lukea. Täällä onkin ollut jotenkin vaisut säkeet pitkän aikaa.
Kirjoittamisiin !
olet oikeassa
normaaliolojen
reaaliajassa
runoni olisi
päättynyt juuri noilla
sanoilla
vaan kun kulkee
ristiinrastiin peltoa
silmät tulehduttaa
kuva hukkakaurasta
päivä päivältä
se valtaa peltoa
tietämättömyyttänsä
rakkauttani
tuo ei voi
peittää allensa
kiitos jonkin suuremman
se on omaani
Sinä olit aina tervetullut sörkkimään runoani, olet sitä siis vastakin. Kiitos ! :)
Ei tosiaan menneitä tonkimaan !
Juuri noin,
sinua olen kaivannut !
En tiedä edes mitä sanoa,
mitä väliä,
sinua vain kaipaan elävänä.
ei sillä ole väliä
ei tarvita sanoja
ainaisia moneen kertaan
pestyjä sanoja
pidetään kiinni kaipauksen
antamista mahdollisuuksista
kyynärpäin polvin ja hampain
pidetään kiinni rakkaudesta
Kaunis kiitos:)
Tänäkin yönä
kiinni rakkaudessa
mennä nyt katsomaan kuvaasi,
lukea nyt kirjoituksia...
niin.....
.........
ei ole otoksia
joita katsella
papyrosseja
joltakin vuosisadalta
on pölyttymässä nurkissa
kas on tomu haalistanut kirjaimet
vaikeaksi tulkita...
Kiitos
Kaipaus on kova juttu, kukapa siihen ei olisi törmännyt.
Myös kaipauksesta luopuminen, periksianto, satuttaa.
Joskus on luovuttava.
Terävä on runosi, aivan kuten kynäsikin.
Ovat aina olleet.
..vain antautua eämälle...
Elämälle voi antautua niin monella tapaa, voi heittäytyä umpihulluksi keskellä päivää, riisua itsensä alastomaksi sanoista jotka kutittavat pesemättömän pellavan tavoin.Tai tehdä niinkuin naapurin setä joka nytkin istuu parvekkeella ruokkimassa ilkosillaan halvatun kimeä äänistä kakadua. Elämälle täytyy ja kuuluu antautua joka ikinen päivä, se voi huomenna juosta ohi.
Kaipaus on kova sana
luopuminen soi kirkkaampana
kynä on tylsynyt
hiilet ovat nyt se pop:)
Tattista vaan:)
Kaipaus, ah suuri kaipaukseni!
Itsekkyyteni ilmentymä,
tuo omahyväisyyteni kokokuorrutus.
Sinun siunaustasi vaille.
Aamen.
Sinä hukkakaura
tässä pellossa
karkoittamassa
runoviljan kasvua
pelkkänä kuorena rakkauden silmissä
sekö siunausta
kun kirous Sinut tänne
on kylvänyt
varmistanut kaikin tavoin
pysymisesi täällä
salvannut ovet ja ikkunat
muualle mennä
jottain pahast pielessä, ku hukkakaura päässyt leviämmään
hedelmistään se maakin tunnetaan
auttaisko apulanta
ja jokin muu lonta:)
ei pärjää edes "mutasarjassa" niin kuinka hän voi pärjätä missään..
Jokainen pärjää ihan varmasti jossakin lajissa, on hyvä omalla tavallaan, se että sitä tuetaan ynnä kannustetaan lienee melko tärkeää tuolle ihmiselle. Se ettei ole pärjännyt mutasarjassa ei kerro yhtikäs mitään, ompahan ollut ehkä ponnahduslautana jollekkin suuremmalle, tapauksia löytyy ihan läheltä.
tänne omilla nimimerkeillänne?
aika sisäsiittoista ja arveluttavaa touhua :(
Vaan nyt on niin ettei ole nimimerkkiä käytössä enää:)
Suomi24 on toivottavasti ja kaikella kunnioituksella siivonnut sen tarpeettomana pois.
Sellaista.
Ja nikkisi oli?????
jos arvostella muita runoilijoita kerran uskallat?
odotetaan ensin vastausta tuohon ensimmäiseen kysymykseen
Jos on kirjoittanut runon, se ei tietääkseni ole sidottu mihinkään tai kenenkään nimimerkkiin ??Tämä aloitus on lähtenyt runona, onko liian vaikeata tajuta se ? Vai onko selkeämpää että päähänpotkittavalla on olemassa kaikkien tiedostama nikki, on mukavampi porukalla runnoa, niinkuin täällä on viime aikoina ollut tapana ?
Huh huh !
Ketä arvostelin?
Irvailin vain kun nimetön vaatii muita käyttämään nikkejään. Thats all folks:D
Huomioin tämän kiitollisena, taisin vain kirjoittaa vastineeni väärään kohtaan:)
hukkakaurallekin peltonsa, tärkeä sekin.
Sitten on kirjoittajia, joiden paikka on toisaalla, ei tarvitse kivistä peltoa aurata. Ei rajoista kiistellä, vaan oma peltonsa jo odottaa sarkainten välissä kulkijaa. Vaikka sitten antaisi niityn kasvaa perhosten ja muiden mönkijöiden iloksi.
Ja ihan totta !
Ja selvennyksen vuoksi, suomennan tämän runoni että se uppoaisi edes yhteen soraääniseen:
en ole kaivannut tätä
rakkauden juuria ja kiviä
täynnä olevaa peltoa
en ole kaivannut tätä
peltoa täynnä riidankylvöä
vanhojen kyntöjälkien
jatkuvaa tallaamista
sinua olen ikävöinyt
sulkani puolillaan huokauksia
yksitellen tippuvia
mustetahroja valkoisen paperin
rintamukselle
sinua olen kaivannut
mutta en ketään heistä
kaivelemassa menneitä
Tämä runo kertoo alkujaan avioeron kipeydestä ja siitä miten paljon voi satuttaa kun ns.ulkopuoliset ihmiset sekaantuvat asioihin jotka eivät oikeastaan heille kuulu. Menneisyyden peikkojen kaivaminen on äärettömän tehokas ase katkeroittamiseen ja menneisyyden traumojen kaivamisesta voi kasvaa mielenpelto täynnä hukkakauraa. Joskus voisi lukea runon runona ja miettiä sen sanomaa ilman syyllistämistä siitä että tuo on täällä nikittömänä haastamassa riitaa tai itsekeskeisenä hölmönä odottamassa itseään suuremman kirjoittajan siunausta tai aamenta. Eiköhän meillä jokaisella ole samanlainen oikeus tai oikeuden käyttämättä jättäminen kirjoittaa täällä. Scarabaeus ja muutama muu kiitos että otitte runoni runona, oli ilo pyrähtää hetki seurassanne :)
vai ilo ;)))))