Yrittäjämies on p.....stä :(

Perheen tuki on yrittäjälle todellä tärkeää!

Eipä tuo mies muutama vuosi sitten multa kyselly haluanko yrittäjän kannustavaksi ja tukea antavaksi puolisoksi kaiken muun ohella :) Ja kuka tukee yrittäjän puolisoa ja lapsia. Ei ainakaan se raskaan työn raataja-yrittäjä joka joskus silloin kun on kotona perheensä luona nukkuu sohvalla (yöunillaan).

Kaikki vaan eivät ole niin kunnianhimoisia että haluavat uhrata kaiken tälle ssuomalaisen yhteiskunnan ah niin arvostamalle toiminnalle.

Eipä sen yhessä tekemisen tarvitsisi olla sen kummempaa kuin vaikka ruuan tekeminen yhdessä ja rauhassa ateriointia keskustelellen samalla jotain "kevyttä". Että se mies joskus olisi kunnolla läsnä, myös henkisesti...

Mutta tämän olen joskus miehekseni "saanut" jotenka näillä eväillä kai mennään :(

Pitänee hankkia elämä :D

Alkuperäinen narisij kirjoitti:

Eipä sen yhessä tekemisen tarvitsisi olla sen kummempaa kuin vaikka ruuan tekeminen yhdessä ja rauhassa ateriointia keskustelellen samalla jotain "kevyttä". Että se mies joskus olisi kunnolla läsnä, myös henkisesti...

Mutta tämän olen joskus miehekseni "saanut" jotenka näillä eväillä kai mennään :(

Pitänee hankkia elämä :D

Lue lisää

Voi sua kun viitsit marista. Mun ukkoni on kolmivuorotyössä, eikä tuu mieleenikään motkottaa, että olisipa klo 8-16 työaika.

Tunnen useita yrittäjiä, jotka ovat olleet aviossa jo 30-50 vuotta ja yhä heidän avioliittonsa kukoistaa.

Sinä marisija, ole tyytyväinen, että ukollasi on työtä yrittäjänä.

Älä marise kirjoitti:

Voi sua kun viitsit marista. Mun ukkoni on kolmivuorotyössä, eikä tuu mieleenikään motkottaa, että olisipa klo 8-16 työaika.

Tunnen useita yrittäjiä, jotka ovat olleet aviossa jo 30-50 vuotta ja yhä heidän avioliittonsa kukoistaa.

Sinä marisija, ole tyytyväinen, että ukollasi on työtä yrittäjänä.

Lue lisää

siitä että isä ei juuri koskaan ehdi olemaan lastensa kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mitä sinä varsinkaan tiedät yrittäjyydestä kun sun ukkos EI OLE YRITTÄJÄ!!!!!!!!!!!!! Mene kommentoimaan johonkin muuhun ketjuun :x

Haista p... kirjoitti:

siitä että isä ei juuri koskaan ehdi olemaan lastensa kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Mitä sinä varsinkaan tiedät yrittäjyydestä kun sun ukkos EI OLE YRITTÄJÄ!!!!!!!!!!!!! Mene kommentoimaan johonkin muuhun ketjuun :x

Lue lisää

>> siitä että isä ei juuri koskaan ehdi olemaan lastensa kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sulla on nyt hyvävoimainen tarve löytää joku syypää sun omaan pahaan oloosi. Olet löytänyt sellaisen syypään miehesi ammatista "yrittäjä". Yhtä hyvinhän se ammatti voisi olla maanviljelijä tai sähköasentaja tai mikä tahansa.

Kyllä useimmat yrittäjät löytävät ja haluavat löytää aikaa olla yhdessä lastensa kanssa. Mutta samaa ilmiötä, tässä vaiheessa 30 batteryukon työuraa, sitä esiintyisi vaikka ammattinimikkeenä olisi mikä tahansa.

Miehet ovat erilaisia kuin naiset, eikä muuksi muutu. Äijille on kymmenen kertaa tärkeämpää kuin naisille että menestyy myös töissään, saa varmistettua perheelle sapuskaa pöytään ja turvallisen ja kunnollisen asumuksen pystyyn jne.
Vähän niinkuin luolamiesporukka lähtisi metsälle, eikä ukkosi onnistusi ikinä saamaan saalista, niin sellainen syö miehen olemattomiin. Eikä tällaisesta ukosta musertuneine itsetuntoineen ainakaan ole pidemmän päälle mihinkään.

Ainakin sillä ukollasi on siis vielä tervettä virtaa, anna puksuttaa. Koettaisit nyt vaan kestää jokusia vuosia, samassa rivistössä kuin kymmenet tuhannet muutkin vaimot kestävät. Kestettävää se on äijälläsikin raadannassaan, vaikket sitä kenties saatakaan uskoa.
Sano se lasten kanssa olemisen tärkeys äijällesi, mutta älä naputa siitä jatkuvasti. Ei ehkä mene heti perille, mutta jää ainakin kalvamaan mieleen, perhesyyllisyydentunnot vaivaavat kyllä töissä raatavia äijiäkin.

Mutta täysin toisinkaan eivät kuitenkaan voi vaistoineen tehdä. Koska "a man's got to do what a man's got to do". Vanha vitsi, mutta se pätee. Myös suomennettunakin.
Voit toki saada aikaan lieviä muutoksia. Mutta älä odota ihmeitä. Etkä sellaista lopulta edes tarvitsekaan, kunhan saat aikaa itsekin asioita hissuksiin järjestellä pääkopassasi.

.

Äijä-80 kirjoitti:

>> siitä että isä ei juuri koskaan ehdi olemaan lastensa kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sulla on nyt hyvävoimainen tarve löytää joku syypää sun omaan pahaan oloosi. Olet löytänyt sellaisen syypään miehesi ammatista "yrittäjä". Yhtä hyvinhän se ammatti voisi olla maanviljelijä tai sähköasentaja tai mikä tahansa.

Kyllä useimmat yrittäjät löytävät ja haluavat löytää aikaa olla yhdessä lastensa kanssa. Mutta samaa ilmiötä, tässä vaiheessa 30 batteryukon työuraa, sitä esiintyisi vaikka ammattinimikkeenä olisi mikä tahansa.

Miehet ovat erilaisia kuin naiset, eikä muuksi muutu. Äijille on kymmenen kertaa tärkeämpää kuin naisille että menestyy myös töissään, saa varmistettua perheelle sapuskaa pöytään ja turvallisen ja kunnollisen asumuksen pystyyn jne.
Vähän niinkuin luolamiesporukka lähtisi metsälle, eikä ukkosi onnistusi ikinä saamaan saalista, niin sellainen syö miehen olemattomiin. Eikä tällaisesta ukosta musertuneine itsetuntoineen ainakaan ole pidemmän päälle mihinkään.

Ainakin sillä ukollasi on siis vielä tervettä virtaa, anna puksuttaa. Koettaisit nyt vaan kestää jokusia vuosia, samassa rivistössä kuin kymmenet tuhannet muutkin vaimot kestävät. Kestettävää se on äijälläsikin raadannassaan, vaikket sitä kenties saatakaan uskoa.
Sano se lasten kanssa olemisen tärkeys äijällesi, mutta älä naputa siitä jatkuvasti. Ei ehkä mene heti perille, mutta jää ainakin kalvamaan mieleen, perhesyyllisyydentunnot vaivaavat kyllä töissä raatavia äijiäkin.

Mutta täysin toisinkaan eivät kuitenkaan voi vaistoineen tehdä. Koska "a man's got to do what a man's got to do". Vanha vitsi, mutta se pätee. Myös suomennettunakin.
Voit toki saada aikaan lieviä muutoksia. Mutta älä odota ihmeitä. Etkä sellaista lopulta edes tarvitsekaan, kunhan saat aikaa itsekin asioita hissuksiin järjestellä pääkopassasi.

.

Lue lisää

on raatajassa hyväkin puoli jos vertaa tähän 8-16 mieheen: hän tekee töitä eikä petä..

hyvä puoli.. kirjoitti:

on raatajassa hyväkin puoli jos vertaa tähän 8-16 mieheen: hän tekee töitä eikä petä..

ne onnen palaset koostuu...ja hyvä olisi yrittäjänkin irtautua hetkeksi työkuvioista ihan oman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Sen jälkeen näkee työasioitakin taas eri kantilta.
Liian usein yrittäjä sokaistuu vaan omaan tekemiseen ja, kuten minä, luulee vielä että kaikki muutkin perheenjäsenet on asiasta yhtä innoissaan ja valmiita tekemään sen eteen jotain.
no eihän se yhtälö toiminut. ero tuli. Tunteet haaleni kun huomasin ettei työtäni arvostettu ja kuitenkin sitä yhteisen hyvän eteen tein. Jälkeenpäin viisastuneena ymmärrän että asiat pitää olla tasapainossa. Työtä ja yritystä voi pyörittää mutta ei se saisi olla koko elämä. Tosin
perheenkin on hyvä muistaa että monesti se yritys on perheen rahallisesti arvokkain omaisuus, jota kannattaisi vaalia ja vaurastuttaa ihan kaikki yhdessä yhteen hiileen puhaltaen. Sama tietysti pätee kotiaskareissa myös perhettäkin kannattaa vaalia eli asiat tasapainoon.

Toisaalta perheen tukea tarvii kun on kiire päällä ja aina ei itse voi vaikuttaa aikatauluihin vaan asiakkaat sen monesti tekevät. Hyvä ominaisuus yrittäjälle on myös kyky sanoa EI ja uskaltaa sanoa se myös asiakkaille. Omasta kokemuksesta tiedän että yrittäjällä on kovat paineet ja helppoa ei asioita ole sovittaa perheen ja työn kesken mutta mahdotonta se ei ole.

Äijä-80 kirjoitti:

>> siitä että isä ei juuri koskaan ehdi olemaan lastensa kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sulla on nyt hyvävoimainen tarve löytää joku syypää sun omaan pahaan oloosi. Olet löytänyt sellaisen syypään miehesi ammatista "yrittäjä". Yhtä hyvinhän se ammatti voisi olla maanviljelijä tai sähköasentaja tai mikä tahansa.

Kyllä useimmat yrittäjät löytävät ja haluavat löytää aikaa olla yhdessä lastensa kanssa. Mutta samaa ilmiötä, tässä vaiheessa 30 batteryukon työuraa, sitä esiintyisi vaikka ammattinimikkeenä olisi mikä tahansa.

Miehet ovat erilaisia kuin naiset, eikä muuksi muutu. Äijille on kymmenen kertaa tärkeämpää kuin naisille että menestyy myös töissään, saa varmistettua perheelle sapuskaa pöytään ja turvallisen ja kunnollisen asumuksen pystyyn jne.
Vähän niinkuin luolamiesporukka lähtisi metsälle, eikä ukkosi onnistusi ikinä saamaan saalista, niin sellainen syö miehen olemattomiin. Eikä tällaisesta ukosta musertuneine itsetuntoineen ainakaan ole pidemmän päälle mihinkään.

Ainakin sillä ukollasi on siis vielä tervettä virtaa, anna puksuttaa. Koettaisit nyt vaan kestää jokusia vuosia, samassa rivistössä kuin kymmenet tuhannet muutkin vaimot kestävät. Kestettävää se on äijälläsikin raadannassaan, vaikket sitä kenties saatakaan uskoa.
Sano se lasten kanssa olemisen tärkeys äijällesi, mutta älä naputa siitä jatkuvasti. Ei ehkä mene heti perille, mutta jää ainakin kalvamaan mieleen, perhesyyllisyydentunnot vaivaavat kyllä töissä raatavia äijiäkin.

Mutta täysin toisinkaan eivät kuitenkaan voi vaistoineen tehdä. Koska "a man's got to do what a man's got to do". Vanha vitsi, mutta se pätee. Myös suomennettunakin.
Voit toki saada aikaan lieviä muutoksia. Mutta älä odota ihmeitä. Etkä sellaista lopulta edes tarvitsekaan, kunhan saat aikaa itsekin asioita hissuksiin järjestellä pääkopassasi.

.

Lue lisää

.. kiitos vastauksestasi!! Oletko edes "äijä" kun osasit noin hyvin lohduttaa tätä yrittäjän akkaa ;) Vakavasti puhuen: tosi HYVÄ puheenvuoro. En edes kiellä sitä "oman pahan olon purkamis-juttua". Mut oikeesti surettaa lasten puolesta eniten :(

Kyl me ollaan juteltu ihan nätisti pyöreen pöydän ääressä montakin kertaa, mut aina ne tuppaa unohtumaan ku aikaa menee... viimeks tänään puhuttiin ja sanoin isännälle, että oon kait vaan niin perkeleen kateellinen kun toinen voi/saa toteuttaa itteensä noin vapaasti. Mulle jää sit tää kotihässäkkä, josta minäkään en itselleni mitään toiveammattia ole halunnut. Ja se ikuinen "tuska" siitä että mulla itellä ei oo isää ollu läsnä ja mitä mun lapsista tulee jne... plaa plaa....

Mut viel kerran: kiitos kun kirjoitit!!!

yr...... kirjoitti:

ne onnen palaset koostuu...ja hyvä olisi yrittäjänkin irtautua hetkeksi työkuvioista ihan oman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Sen jälkeen näkee työasioitakin taas eri kantilta.
Liian usein yrittäjä sokaistuu vaan omaan tekemiseen ja, kuten minä, luulee vielä että kaikki muutkin perheenjäsenet on asiasta yhtä innoissaan ja valmiita tekemään sen eteen jotain.
no eihän se yhtälö toiminut. ero tuli. Tunteet haaleni kun huomasin ettei työtäni arvostettu ja kuitenkin sitä yhteisen hyvän eteen tein. Jälkeenpäin viisastuneena ymmärrän että asiat pitää olla tasapainossa. Työtä ja yritystä voi pyörittää mutta ei se saisi olla koko elämä. Tosin
perheenkin on hyvä muistaa että monesti se yritys on perheen rahallisesti arvokkain omaisuus, jota kannattaisi vaalia ja vaurastuttaa ihan kaikki yhdessä yhteen hiileen puhaltaen. Sama tietysti pätee kotiaskareissa myös perhettäkin kannattaa vaalia eli asiat tasapainoon.

Toisaalta perheen tukea tarvii kun on kiire päällä ja aina ei itse voi vaikuttaa aikatauluihin vaan asiakkaat sen monesti tekevät. Hyvä ominaisuus yrittäjälle on myös kyky sanoa EI ja uskaltaa sanoa se myös asiakkaille. Omasta kokemuksesta tiedän että yrittäjällä on kovat paineet ja helppoa ei asioita ole sovittaa perheen ja työn kesken mutta mahdotonta se ei ole.

Lue lisää

... että yrittäjyytesi sai näin ikäviä juttuja aikaan.

Jotta näin ei kävisi, oon tässä vuosien mittaan olen yrittänyt tavalla ja toisella (ekaa kertaa tänne kirjoittaen) saada tukea, kannustusta ja potkuja perseelle. Yleensä kaikki aina sanoo ett: oisit onnellinen kun sulla on noin työteliäs mies ja perheelle rahaa hankkii... Mut kun raha ei kiinnosta vaan se PERHE! Ollaan myös koettu vuodet, jolloin sitä rahaa ei ollu, mut aikaa yhdessä oloon oli.


Kiitos kun vastasit ajatuksella. Voimia Sinulle!

Alkupräinen kirjoitti:

.. kiitos vastauksestasi!! Oletko edes "äijä" kun osasit noin hyvin lohduttaa tätä yrittäjän akkaa ;) Vakavasti puhuen: tosi HYVÄ puheenvuoro. En edes kiellä sitä "oman pahan olon purkamis-juttua". Mut oikeesti surettaa lasten puolesta eniten :(

Kyl me ollaan juteltu ihan nätisti pyöreen pöydän ääressä montakin kertaa, mut aina ne tuppaa unohtumaan ku aikaa menee... viimeks tänään puhuttiin ja sanoin isännälle, että oon kait vaan niin perkeleen kateellinen kun toinen voi/saa toteuttaa itteensä noin vapaasti. Mulle jää sit tää kotihässäkkä, josta minäkään en itselleni mitään toiveammattia ole halunnut. Ja se ikuinen "tuska" siitä että mulla itellä ei oo isää ollu läsnä ja mitä mun lapsista tulee jne... plaa plaa....

Mut viel kerran: kiitos kun kirjoitit!!!

Lue lisää

> Oletko edes "äijä" kun osasit noin hyvin

No kyllä ihan heteroavioliitossa ollaan ja minä siinä se äijäpuolikas. Ja normaaleja, joskin vuosien mittaan aina vaan latenteimmaksi käyviä sovinismigeenejäkin lienee löytyvän perimästä ihan riittävästi.

> kun toinen voi/saa toteuttaa itteensä noin vapaasti.

Aikansa se voi olla sitä "itsensä toteuttamistakin", mutta kyllä vuodet vievät sen ihan normaaliksi rutiinipuurtamiseksi ja työmaaksi jonka pystyssä pysymisestä on ainoana itse vastuussa. Jos ei viikkoon puhelin soi, niin alkaa jo tulla pelko ja hiki pintaan, että nytkö, tästäkö se mun ja firman alamäki sitten alkaa..., saankohan enää edes tärkeimpiä laskuja maksettua puolen vuoden päästä.

No, Lipponenkin oli aikansa kansanedustajana ja ministerinä ja muija kotona. Nyt on muija komeasti kansanedustajana ja Lipponen kotona, koululais- ja harrastekuskina. Kyllä ne roolit vaihtuu normaalissakin perheessä vuosien mittaan, jos ei ihan noin isossa mittakaavassa. Joten pyyhi vaan nokkia rauhassa.

Ja nauti kasvamisten katselemisesta, asiat muuttuu aikanaan. Typerintä on että vanhemmmiten tulet vielä kaiholla muistelemaan nykyisiä "tylsiä" pikkulasten ja kotiäidin aikojasikin, melkein kuin nuoruusaikaa ja sen kesiä, sitten vielä vanhempana. Mutta siltikään, ei niistä vaan meinaa osata ottaa ja nähdä iloa irti nyt, kun aika on käsillä.

.

Alkupräinen kirjoitti:

.. kiitos vastauksestasi!! Oletko edes "äijä" kun osasit noin hyvin lohduttaa tätä yrittäjän akkaa ;) Vakavasti puhuen: tosi HYVÄ puheenvuoro. En edes kiellä sitä "oman pahan olon purkamis-juttua". Mut oikeesti surettaa lasten puolesta eniten :(

Kyl me ollaan juteltu ihan nätisti pyöreen pöydän ääressä montakin kertaa, mut aina ne tuppaa unohtumaan ku aikaa menee... viimeks tänään puhuttiin ja sanoin isännälle, että oon kait vaan niin perkeleen kateellinen kun toinen voi/saa toteuttaa itteensä noin vapaasti. Mulle jää sit tää kotihässäkkä, josta minäkään en itselleni mitään toiveammattia ole halunnut. Ja se ikuinen "tuska" siitä että mulla itellä ei oo isää ollu läsnä ja mitä mun lapsista tulee jne... plaa plaa....

Mut viel kerran: kiitos kun kirjoitit!!!

Lue lisää

mutta tuli vielä mieleen, että ei se yrittäjämies ole p...stä:) saattaa se siltä kyllä tuntua, koska hän on niin kiinni yrityksen pyörittämisessä. Mutta uskon että tarkoituksensa on teidän koko perheen parhaaksi. Apuakin hän tarvitsee vaikka ei sitä ehkä älyä pyytää. Samoin sinä tarvitset apua perheen pyörittämisessä...auttakaa toisianne. Sitähän se liitto on ja vaatii joskus kovaakin työtä mutta kannattaa. Yrittäjä pitää saada välillä pois oravanpyörästään.....pöydän ääressä puhuminen on hyvä vaikkakin ei ehkä paras keino saada ajatuksia irti. Sen sijaan ehdottaisin kokeilemaan hellyyttä, läheisyyttä, ehkä vaivihkaa ehdottaa kahdenkeskistä, rauhallista koti-iltaa hyvän ruoan ja juoman kera...kylpyläviikonloppua lapsia unohtamatta. Jotain mikä todella siirtäisi hänen ajatukset sinuun ja perheeseenne, lapsiinne. Sellaisesta saattaisi silmät aueta ja nauttisitte perheestänne ja yhdessäolosta, ehkä siitä yrittämisestäkin. Monesti yrittäjältä puuttuu kumppani jonka kanssa keskustella asioista, myös yrittämiseen liittyvistä ilman että tuntee syyllisyyttä tms. Siinä saattaa herkästi erakoitua myös perheeltään ja se suuntaus pitää jotenkin saada poikki. Tsemppiä jatkoon...ja negatiiviset ajatukset positiivisiksi:) niin, joo äijä olen.