Sijaisvanhempien uskomatonta röyhkeyttä lapsen jonkin asteiseen omimiseen mainostaa HS:n yleisönosaston pääkirjoitus tänään. Kirjoittajana on nimimerkki "Siskoaan kaipaava" ja kun on kyse pienestä sijaislapsesta, luulisi kaipaavan siskonkin olevan saman ikäinen, mutta lapsen kirjoittamaa teksti ei missään tapauksessa ole.
Sijari katsoo ensin aiheelliseksi painottaa huostaanottojen tärkeyttä ja perhesijoituksen edullisuutta laitoksiin verrattuna, mutta sitten teksti jatkuu: "Sijoittaminen tulee usein kyseeseen ääritapauksissa, kun sosiaaliviranomaiset ovat saaneet tarpeeksi monta todistusta siitä, että lapsen vanhemmat eivät kykene hoitamaan lastaan. Usein lapset joutuvat kärsimään pitkään ennen kuin todistukset vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa lasta ovat riittävät."
Mitä ihmeen TODISTUSTA?! Täyttä sijaishuollon valhepropagandaa taas! Ei sosiaalitoimen huostaanoton syiksi esittämiään väitteitä tarvitse mitenkään todistaa, ei edes hallinto-oikeudessa! Ja haiseva sijareiden mainonta jatkuu: "Sijaisperheet käyvät koulutuksen, ja heidän kyvykkyytensä hoitaa vastuullinen työ arvioidaan. "
Hah! Kyllähän se vain niin on, että sossun kyky ihmisten arviointiin on kyllä nähty, eikä se sijareiden arvioinnissa toimi yhtään sen paremmin kuin vanhempienkaan kohdalla. Ja mikä KOULUTUS? Pari viikkoinen Pride-kurssi, niin koulutus on siinä. Sitten sossu nuuskii, että perheen luottotiedot ovat kunnossa, ei ole rikosrekisteriä ja sijarit ovat suht järjissään. Kyllähän sossut osaavat asioita veivata ja vatkata, jos haluavat, mutta varmasti vain kaikkein törkeimmät sijariksi hakijat rankataan.
Sossut saavat ohjeensa kunnanisiltä ja koska säästää halutaan, ovat perhesijoitukset suositumpia kuin laitokset, se on selvää. Aivan sama, mitä sijarit huutavat tarkasta seulasta, se ei ole ehdoton sijareiden kohdallaa, kuten ei ole muutenkaan.
Mutta kirjoittajalle näiden asioiden korostaminen oli siis tärkeää. Lieneekö kyse somalitytöstä, koska jutussa kerrotaan äidin lähettäneen lapsen Suomeen etukäteen ja sen ajan lapsi oli perhesijoituksessa. Ja kun äiti tuli Suomeen, "hän painosti viranomaisia saadakseen tyttärensä ja viranomaiset seurasivat äidin tahtoa. Tyttö alkoi oireilla. Päiväkodista tehtiin lastensuojeluilmoituksia, kun aurinkoisesta pienestä tytöstä tuli masentunut, itkuherkkä ja pelokas. Tytön muuton koittaessa hän yritti vakuutella itselleen ja muille, että oli menossa vain kylään. Alkuun oli tarkoituskin, että hän tulisi säännöllisesti käymään meidän luonamme, mutta äiti kielsi sen. Nyt tytöstä ei ole enää kuulunut mitään."
Eihän tässä ollut kyse vanhempien huonoudesta alun alkaenkaan, jos perhe hyväksyttiin pakolaisstatuksella jäämään tänne. Miksi häntä ei annettu sukulaissijoitukseen silloin kun äiti ei vielä ollut maassa? Onko hitto vie sijarin ÄO:lle liikaa tajuta, että viranomaisten velvollisuus oli palauttaa lapsi vanhemmalleen? Mutta tuo on niin tyypillisen vastenmielistä sijarin propagandaa valehdella, että viranomaiset muka toimisivat VANHEMPIEN VAATIMUKSESTA, mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.
Tätä jotkut sijarit ovat valehdelleet vuosikausia tapahtuvan päihdeperheiden kohdalla. Jos niin ihan oikeasti joskus tapahtuu, niin se on vain osoitus sossun arviointikyvyn puutteesta, josta voi tehdä valituksen, jos kotiutus on selvästi lapsen edun vastainen toimenpide. Tuo valhepropaganda on kuitenkin vaikuttanut siten, että lasten kotiuttaminen on saatu entistä vaikeammaksi.
On hyvin vaikea uskoa, että pieni lapsi olisi ALKANUT OIREILLA kun kuuli muuton lähestyvän. Vai pelkäsikö hän vanhempien luona asumisen tarkoittavan esim. Somalian epävakaita oloja?
Onhan se sijarille tietysti kamalaa, jos äiti ei pidä tarpeellisena pitää yhteyttä sijariin kotiutuksen jälkeen, mutta kai se omalle vanhemmalle on vielä kamalampaa, kun sijaisperhe estää tapaamiset täysin laittomasti ja mielivaltaisesti kun tilanne on toisinpäin. Eikö todellisuudessa tapaamisista päättäminen ole lain mukaan edes sijarin tehtävä, vaikka moni röyhkeästi sen oikeuden on itselleen ominutkin.
Sijari katsoo ensin aiheelliseksi painottaa huostaanottojen tärkeyttä ja perhesijoituksen edullisuutta laitoksiin verrattuna, mutta sitten teksti jatkuu: "Sijoittaminen tulee usein kyseeseen ääritapauksissa, kun sosiaaliviranomaiset ovat saaneet tarpeeksi monta todistusta siitä, että lapsen vanhemmat eivät kykene hoitamaan lastaan. Usein lapset joutuvat kärsimään pitkään ennen kuin todistukset vanhempien kyvyttömyydestä hoitaa lasta ovat riittävät."
Mitä ihmeen TODISTUSTA?! Täyttä sijaishuollon valhepropagandaa taas! Ei sosiaalitoimen huostaanoton syiksi esittämiään väitteitä tarvitse mitenkään todistaa, ei edes hallinto-oikeudessa! Ja haiseva sijareiden mainonta jatkuu: "Sijaisperheet käyvät koulutuksen, ja heidän kyvykkyytensä hoitaa vastuullinen työ arvioidaan. "
Hah! Kyllähän se vain niin on, että sossun kyky ihmisten arviointiin on kyllä nähty, eikä se sijareiden arvioinnissa toimi yhtään sen paremmin kuin vanhempienkaan kohdalla. Ja mikä KOULUTUS? Pari viikkoinen Pride-kurssi, niin koulutus on siinä. Sitten sossu nuuskii, että perheen luottotiedot ovat kunnossa, ei ole rikosrekisteriä ja sijarit ovat suht järjissään. Kyllähän sossut osaavat asioita veivata ja vatkata, jos haluavat, mutta varmasti vain kaikkein törkeimmät sijariksi hakijat rankataan.
Sossut saavat ohjeensa kunnanisiltä ja koska säästää halutaan, ovat perhesijoitukset suositumpia kuin laitokset, se on selvää. Aivan sama, mitä sijarit huutavat tarkasta seulasta, se ei ole ehdoton sijareiden kohdallaa, kuten ei ole muutenkaan.
Mutta kirjoittajalle näiden asioiden korostaminen oli siis tärkeää. Lieneekö kyse somalitytöstä, koska jutussa kerrotaan äidin lähettäneen lapsen Suomeen etukäteen ja sen ajan lapsi oli perhesijoituksessa. Ja kun äiti tuli Suomeen, "hän painosti viranomaisia saadakseen tyttärensä ja viranomaiset seurasivat äidin tahtoa. Tyttö alkoi oireilla. Päiväkodista tehtiin lastensuojeluilmoituksia, kun aurinkoisesta pienestä tytöstä tuli masentunut, itkuherkkä ja pelokas. Tytön muuton koittaessa hän yritti vakuutella itselleen ja muille, että oli menossa vain kylään. Alkuun oli tarkoituskin, että hän tulisi säännöllisesti käymään meidän luonamme, mutta äiti kielsi sen. Nyt tytöstä ei ole enää kuulunut mitään."
Eihän tässä ollut kyse vanhempien huonoudesta alun alkaenkaan, jos perhe hyväksyttiin pakolaisstatuksella jäämään tänne. Miksi häntä ei annettu sukulaissijoitukseen silloin kun äiti ei vielä ollut maassa? Onko hitto vie sijarin ÄO:lle liikaa tajuta, että viranomaisten velvollisuus oli palauttaa lapsi vanhemmalleen? Mutta tuo on niin tyypillisen vastenmielistä sijarin propagandaa valehdella, että viranomaiset muka toimisivat VANHEMPIEN VAATIMUKSESTA, mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.
Tätä jotkut sijarit ovat valehdelleet vuosikausia tapahtuvan päihdeperheiden kohdalla. Jos niin ihan oikeasti joskus tapahtuu, niin se on vain osoitus sossun arviointikyvyn puutteesta, josta voi tehdä valituksen, jos kotiutus on selvästi lapsen edun vastainen toimenpide. Tuo valhepropaganda on kuitenkin vaikuttanut siten, että lasten kotiuttaminen on saatu entistä vaikeammaksi.
On hyvin vaikea uskoa, että pieni lapsi olisi ALKANUT OIREILLA kun kuuli muuton lähestyvän. Vai pelkäsikö hän vanhempien luona asumisen tarkoittavan esim. Somalian epävakaita oloja?
Onhan se sijarille tietysti kamalaa, jos äiti ei pidä tarpeellisena pitää yhteyttä sijariin kotiutuksen jälkeen, mutta kai se omalle vanhemmalle on vielä kamalampaa, kun sijaisperhe estää tapaamiset täysin laittomasti ja mielivaltaisesti kun tilanne on toisinpäin. Eikö todellisuudessa tapaamisista päättäminen ole lain mukaan edes sijarin tehtävä, vaikka moni röyhkeästi sen oikeuden on itselleen ominutkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sijarin kirjoituksen loppukaneetti:
"Tärkeä lisä nykyisille sijoittamiskäytännöille olisi mielestäni suhteiden ylläpito sijaisperheeseen, vaikka lapsi palaa omaan perheeseensä. Sijaisperhe voisi toimia lapselle tukiperheena hänen aikuistumiseensa saakka.
Yhteiskunnan puolelta voisi edellyttää suhteen jatkumista tukiperhetoimintana niin, että lapsi tapaisi entistä sijaisperhettään vähintään kerran kuukaudessa. Näin voitaisiin taata lapselle ainakin yksi turvallinen kiinnekohta, joka h änen elämänsä haasteissa olisi aina tukena."
Kuvaa täydellistä luottamuksen ja arvostuksen puutetta lapsen omia vanhempia kohtaan. Sen varmasti lapsen äiti tajusikin, koska katkaisi välit sijareihin. Ei kai muuten vanhemmilla olisi mitään yhteydenpitoa vastaan, jos sijarin asenne olisi ollut vanhempia arvostava ja kunnioittava.
Yksi retorinen kysymys vielä:
Mihin ihmeeseen perhe tarvitsee tukiperhettä, jos perhe ei tarvitse tukiperhettä.
Löytyykö juttu HS:n nettisivuilta? Onko Helsingin Sanomat käynnistänyt keskustelun nettiin? Onpa tosiaan aika hurjaa tekstiä, hyvin vinosta näkökulmasta!
Sijaisperheillä ja sijaishuollolla on näköjään nykyään tarve koettaa kohentaa mainettaan. Mistähän syystä?
kirjoituksia löydy netistä tai en minä ainakaan löytänyt.
Hyvä suhde sijaisperheeseen syntyy, jos on syntyäkseen, kuten muussakin elämässä.
Ihan älytöntä esittää kotiutumisen jälkeistä tukiperheenä oloa!
Vai onko kaikille suomalaislapsille tarkoitus valita tukiperhe?
Tuossa tapauksessa suhdetta äidin ja sijaisvanhemman välille ei syntynyt, koska lapsen äiti oli ulkomailla.
Kyllä sijaisvanhemmaksi ryhtyessään on ymmärrettävä, että lapsesta joutuu jossain kohtaa luopumaan. Jos asiat hoidettaisiin rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, niin lopullisia sijoituksia ei varmasti tarvittaisi kuin äärimmäisen harvoissa poikkeustapauksissa.
Mutta onneksi tuo on vain yhden sijarin mielipide, eikä toivottavasti johda suurempaan hysteriaan sijaishuollon puolella. Tilanne on muutenkin ihan riittävän vaikea huostaanotoissa, ei siihen enää lisärasitteeksi tuollaisia sijaishoitajien asenteita tarvita.
on muitakin kuin luonapitämiset. Sijareilla on mahdollisuus ja toivottavaakin on tukea kotiutettua lasta muistamalla silloin tällöin sopivalla rahasummalla. Sijoitettu lähettää jos haluaa kiitoskortin sijareille. Ja vaikkei lähettäisikään niin ainakin mielessään lähettäisi lämpimän kiitoksen sijarille.
Sijareilla on mahdollisuus ainakin näin huolehtia kotiutetusta lapsesta, eikä se ole yhtään huonompi tukemisen muoto kuin jokin luona pitäminenkään.
Kotiutetun itsenäistyessä ja aloittaessa opiskelut niin siinä vasta sijarien rahalahjoitukset tulevat itsenäistyvälle tarpeeseen ja hän ainakin mielessään muistaa sijaria lämmöllä aivan varmasti.
Luona pitäminen ja henkinen pääoma ovat tärkeämpää kuin raha.
pääomaa enää sijareilta tarvitaan kun lapsi on jo kotiutettu? Mutta toisaalta yksikään lapsi ei elä pelkällä rakkaudella ja päivittäisillä hoito- ja kasvatustoimilla. Myös ne kansainväliset sopimukset, joiden noudattamiseen Suomi sanoo olevansa sitoutunut, edellyttäisivät puuttumaan kaikin mahdollisin keinoin köyhyyden poistamiseen. En tiedä, koskeeko tämä tuota kyseistä perhettä, mutta vähintään toistasataatuhatta muuta suomalaislasta kylläkin. Lienee luku jo paljon suurempikin tällä hetkellä.
juttua etsiessä =( Seuraavan kerran muista sitten kans laittaa linkki mukaan eikös joo??
Tähän ketjuun on vastattu jo aikaisemmin, että Hesarin yleisönosastokirjoituksia ei löydy netistä.
Eli linkkiä ei ole.
mikä lapsia omivilla sijareilla näyttää olevan, pitäisi pysäyttää vihdoin Suomessa ihan täysin.
Hyvään hoitopaikkaan saattaa hyvä suhde syntyä ihan itsestään, mutta ei tuossakaan tapauksessa siihen ollut mahdollisuutta äidin ja sijaishoitajan välillä, koska äiti ei ollut Suomessa edes.
Toivottavasti tuollaiset sijareiden nyyhkytarinat eivät ala leviämään taas muka "lapsen edun" nimissä.
Lapsen oikeutta omiin vanhempiinsa on riistetty jo ihan riittävästi. Onhan se nähty jo adoptioidenkin yhteydessä, miten tärkeää lapsen identiteetin kehitykselle on säilyttää yhteys läheisiinsä.
Tuskin millään asialla tässä maassa on tehty lapsille niin paljon hallaa kuin sillä, että huostaanottojen todelliset syyt on salattu Suomessa. Sillä tavalla vanhemmat on saatu leimatuiksi huonoiksi voittopuolisesti, mikä on kaukana todellisuudesta kaikkia huostaanottoja ajatellen.