Onnellinen uusperheellinen

Teidän perheellenne.
Usko vain että haasteita tulee, mutta ne voitetaan kun rakkautta riittää ja yhdessä
pysytään.

Itse olen ollut 2v naimisissa miehen kanssa jolla on lapsi edellisestä liitosta ja ei edelleenkään tulisi mieleenkää puhutella itseäni äitipuolena vaikka niin olen virallisesti. Lapsi kutsuu minua nimeltä, ja niin minusta on hyvä. Lapsella on oma äiti ja minä kunnioitan heidän välistä suhdetta. Minä olen lapsen isän vaimo ja hänen velipuolen äiti. Minä olen tiivisti mukana lapsen elämässä, kehitämässä kasvatusta hyvään suuntaan lapsen isän ja lapsen äidin kanssa. Meille aikuisille on kaikken tärkeintä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksi molemmissa kodeissa ja tuntee että me kaikki 3 aikuista rakastetaan lasta. Lapsen vanhemmat ovat keskenään tekemisissä ainostaan lasta koskevissa asioissa, ei turhia jaaritella. Meillä tämä on toiminu näin todella hyvin.

mutta riippuu minkä ikäisiä ja ennen kaikkea miten miehesi lapset käyttäytyvät sinua kohtaan.Minun avokillani on 11 ja 13v kakarat enkä halua edes nähdä heitä.Erittäin huonosti heidän äitinsä on heidät kasvattanut.Ei minkään laisia käytöstapoja.Vieraita odotellessa on keksit ja pullat vedetty isoihin mahoihin ja ruokapöydässä ahmitaan ja räävitään ruokia,mutta toisaalta minun pitäisi ymmärtää niitä kakaroita koska äitinsä ja mummelinsa ovat samanlaisia ahmatteja.Onneksi he eivät kuitenkaan tule minun asuntooni koska olen kieltänyt avokkiani tuomasta heitä lähellenikään.