Mitäs se sellainen uskonnon harjoittaminen on, kun joskus vaikuttaa siltä, että nämä luonnonuskonnot ja sellaiset käsitetään lähinnä osaksi ekoliikettä ja luonnonmukaisuusaatetta. Onko jollekin ihan oikeasti olennaista nimenomaan luonnonuskontoihin kuuluvat *uskonnolliset* asiat, tai onko mielestänne mahdollista yleensäkään vetää mitään rajaa tavallisen sosiaalis-eläimellisen toiminnan ja uskonnollisen toiminnan välille? Eli kuinka moni sanoo että "tää mun uskonto on tätä luonnollista olemista tässä" ja kuinka moni taas on sillä kannalla, että sanalla luonnonuskonto todellakin tarkoitetaan jotakin ihan tiettyä juttua.
Ja joku asiantuntija voisi vähän valistaa, että mitkä kaikki uskonnot ovat määritelmällisesti luonnonuskontoja. Minua kiinnostaisi tietää, mitä tämä merkillinen sana oikeastaan lopulta edes sittenkään kuitenkaan tarkoittaa, kun on jäänyt vähän hämäräksi.
Onko luonnonuskonto jonkinlainen uskonnollisuuden standardi, josta monoteistiset liikkeet, scientoligia ja muut kummajaiset ovat vain omituisia vääristymiä? Oliko mielestänne aikana ennen sivistystä mitään muuta kuin luonnonuskontoja?
Nyt jotain tiukkaa asiaa tähän ja heti! Tunnustan nyt tietämättömyyteni ja moukkamaisuuteni koskien näitä asioita joita tässä kyselen, fanaattisen inhimillisyyden nimessä, ja toivon, että suomesta löytyisi joku tätä palstaa lukeva, joka voisi meille kaikille kertoa hieman siitä, mitä on luonnonuskonto, ja miksi siitä ehkä pitäisi jonkun olla kiinnostunut asiana erillään pelkästä uskonnollisuudesta.
Ja vielä lopuksi, osaisiko joku selittää missä suhteessa sana "shamanismi" on luonnonuskonnollisuuteen. Haluaisin käsittää tämän asian jotenkin, mielellään mahdollisimman tieteellisesti, että mikä on mitäkin, ja mitä nämä sanat nyt sitten oikein tarkoittavat, noinniinkuin oikein akateemisessa mielessä.
luonnon uskontoa?
31
1710
Vastaukset
- Rödfinne
Luonnonuskonnot akateemisessa mielessä?
Ehkä "luontouskovaisuudelle" ei pidä asettaa tuollaisia rajoja. Ehkäpä luontouskovaisuutta ei pidäkään lähestyä näennäisen objektiivisesti ulko käsin, vaan nimenomaan niitten yksilöitten kautta jotka identifioivat itsensä luontouskoviksi - ja ketkä taas eivät.
Voit ottaa käyttöösi kvalitatiiviset metodit ja lähteä yksityisestä yhteisölliseen. Tutki yksilöä, profiloi, ja vedä johtopäätöksesi.
Voit lähestyä aihetta myös negaation kautta: mitä luontouskovaisuus EI ole.
Itse identifioin itseni esimerkiksi lähemmäksi "luontouskovaa" kuin "maagikkoa". Miksiköhän? Itse asiassa en usko mihinkään noin uskonnollisessa mielessä - en kuitenkaan missään nimessä identifioi itseäni ateistiksi...- Fanaatikko
>> Ehkä "luontouskovaisuudelle" ei pidä asettaa tuollaisia rajoja. >>
Ehkei niin. Mutta joku on kuitenkin lanseerannut tällaisen sanan, ja varmaankin tarkoitti sillä jotakin. Ja se on tämän alueen nimikin. Mitä se tarkoittaa?
Tottakai uskontoja täytyy katsoa niiden omasta perspektiivistä. Mutta sitten on tieteellinen tapa tarkastella asioita, siinä vierellä, ja sitä haluaisin nyt ymmärtää, koska se on kieli jota monet ihmiset ymmärtävät ja jonka avulla on mahdollista käydä yleistä keskustelua jota kaikki voivat ymmärtää. - jhk
Fanaatikko kirjoitti:
>> Ehkä "luontouskovaisuudelle" ei pidä asettaa tuollaisia rajoja. >>
Ehkei niin. Mutta joku on kuitenkin lanseerannut tällaisen sanan, ja varmaankin tarkoitti sillä jotakin. Ja se on tämän alueen nimikin. Mitä se tarkoittaa?
Tottakai uskontoja täytyy katsoa niiden omasta perspektiivistä. Mutta sitten on tieteellinen tapa tarkastella asioita, siinä vierellä, ja sitä haluaisin nyt ymmärtää, koska se on kieli jota monet ihmiset ymmärtävät ja jonka avulla on mahdollista käydä yleistä keskustelua jota kaikki voivat ymmärtää.no, tieteellinen lähestymistapa voi tutkia ja kartoittaa uskonnon harjoittajan kokemuksia ja näkemyksiä, lokeroida niitä.
Mutta tiede ei missään nimessä voi olla mikään yhteinen kieli tuolla alueella, koska tieteen keinot ovat niin rajoitetut, liittyvät vain mitattaviin ja aistittaviin asioihin.
Uimisesta ja sen merkityksestä voi kirjoittaa vaikka sata tieteellistä kirjaa, mutta ainoa keino todella päästä käsiksi siihen, mihin sanalla uiminen viitataan, on hypätä veteen, muu on kuvailua ja määritteiden keksimistä. - Rödfinne
Fanaatikko kirjoitti:
>> Ehkä "luontouskovaisuudelle" ei pidä asettaa tuollaisia rajoja. >>
Ehkei niin. Mutta joku on kuitenkin lanseerannut tällaisen sanan, ja varmaankin tarkoitti sillä jotakin. Ja se on tämän alueen nimikin. Mitä se tarkoittaa?
Tottakai uskontoja täytyy katsoa niiden omasta perspektiivistä. Mutta sitten on tieteellinen tapa tarkastella asioita, siinä vierellä, ja sitä haluaisin nyt ymmärtää, koska se on kieli jota monet ihmiset ymmärtävät ja jonka avulla on mahdollista käydä yleistä keskustelua jota kaikki voivat ymmärtää.>>...joku on kuitenkin lanseerannut tällaisen sanan, ja varmaankin tarkoitti sillä jotakin. Ja se on tämän alueen nimikin. Mitä se tarkoittaa?>>
Asiaa voi tarkastella niin, ketkä tänne kirjoittavat. Joku tarkoitti jotakin - hällä väliä - ja toiset ovat ymmärtäneet sen. Miksi et siis sinäkin? Se että kiinnostuu yhtäkkiä semiotiikasta (aikansa kutakin) ei pitäisi estää omaa ajattelua. Kommunikaatio on muutakin kuin yksittäisiä termejä ja termien merkityksiä.
>>Mutta sitten on tieteellinen tapa tarkastella asioita, siinä vierellä, ja sitä haluaisin nyt ymmärtää...>>
Kuten sanottu, tutki yksilöä ja tee johtopäätöksiä. Kvalitatiivinen lähestyminen on yhtälailla tiedettä. Määrittelyt seuraavat menettelyä, ei niin että menettely seuraisi orjallisesti määrittelyä.
>>...koska se on kieli jota monet ihmiset ymmärtävät ja jonka avulla on mahdollista käydä yleistä keskustelua jota kaikki voivat ymmärtää.>>
Olet lankeamassa tyypilliseen semiotiikan suonsilmäkkeeseen, jolle ei pitävää pohjaa löydy. Et löydä sanoista totuutta, vaan ainoastaan välineen kommunikoida. Muistanet ikivanhan jutun tuhatjalkaisesta ja kävelytaidosta...
- Chandi
Luin jo Rödiksenkin jutun ja aloin pohtia että hassu juttu, jossain mielessä minäkin ehkä olen enemmän luonnonuskonto-pärsyynä kuin maagi. Ainakin jos sillä iänikuisella tietoisella kyvyllä lähtee mittaamaan, niin. Elikä kyllä se tietoinen duunaaminen on aika vähäistä.
Luonnonuskonto on minulle nimenomaan luonnollista uskomista, usko, uskonnollisuus, religio, mikä hiivatti lie, mikä pläjähtää väistämättä päälle kun hiippailee tuolla luonnossa. Se on voimakas tunne rakkaudesta, yhteydestä, kaikessa-osana-olemisesta. Kuulumisesta. Härregyyde, nyt kun oikein ajattelen, niin luontokokemus on minulle nimenomaan uskonnollis-henkinen kokemus. Erikoiset paikat ja kohteet luonnossa ovat jatkuvan kiinnostuksen kohteita; niiden läheisyydessä voi tuntea energioita, magiaa kenties... (Kartan sanaa mystiikka, koska inhoan sitä epämääräistä nimikettä.)
Helposti liian eteerisissä olotiloissa lilluvana kaipaan ja tarvitsen elämääni jotain äärimmäisen fyysistä, ja tässäkin auttaa luonto sekä eläimet.
Luontainen tapa palvella luontoa on vaikkapa seksuaaliakti, mutta meitsillä se tietysti on sikäli luonnotonta että lisääntymisestä on hankkiuduttu eroon. Ihmisenä kuitenkin koen että ko. toiminto voidaan viedä toiseen potenssiin puhtaalta biologiselta tasolta maagis-energeettiselle tasolle.
Koen voimakkaasti biologian/sukupuoleni aiheuttamat viritykset ja toiminnot, enkä nyky-yhteiskunnassa muodikkaaseen tapaan halua peitellä ja piilotella niitä, tunkea niitä maton alle piiloon ollakseni salonkikelpoinen kuohittu neutrimieli. (Varmaan yllättävää puhetta kun olen täällä joskus vouhottanut siitäkin etten osaa olla oikein nainen tai jotain muuta paskaa... No, oppia ikä kaikki.)
Luonnonuskonto on ensimmäinen ja viimeinen, Jahve-tyyppiset kusipääjumalauskonnot ovat kehittyneet tietyssä materian palvontaan keskittyneessä vaiheessa, ja toivottavasti niistä päästään vielä joskus eroon. Päästään taas puhtaiden energioiden tasolle, joskin nyt ehkä kehittyneemmässä mielessä. Ei tarvitse välttämättä uskoa että Näsijärvessä asuu Näkki ja silleen... Ei tarvitse personoida niitä energioita jotka kuitenkin voivat olla olemassa.
Tai tietysti voi personoida, miten kukin kokee parhaaksi nähdä. Voisihan sitä ajatella että me ihmisetkin olemme jotain puhdasta energiaa, jotka vain olemme energiaklöntit personoineet itse itsemme.
Jåå. Olipas taas sekavaa asiaa ja varmasti äärimmäisen anti-akateemista...- Fanaatikko
Käsitin tuosta siten, että koet luonnonuskonnon olevan jonkinlaista rehtiä läsnäoloa luonnossa, kun taas nykyaikainen elämä on virtuaalista olemista keinotekoisissa ihmisen rakentamissa ympäristöissä.
Uskonnoissa (ja myös magiassa ainakin theurgian osalta) on perustavana ajatuksena oppi ihmistä suurempien voimien olemassaolosta, ja mahdollisuudesta saada ne puuttumaan asioihimme ja tapahtumiin. Pyhyyden tunne tulee siitä, että näet jotakin, joka on sinua mahtavampaa - kuten luonto. "Kuinka vanha onkaan tämä kallio" tai "Kuinka ääretön onkaan yötaivas" ja niin edelleenm, tai "Kuinka lyhyen aikaa eläkään tämä hento kukkanen". :-) (kukkanen on tässä yhteydessä sinua suurempi, koska se elää lyhyemmän aikaa, se on intensiivisempi, ja koska se kuuluu luontoon, joka on ihmistä vanhempi).
Sen sijaan kaupunkiympäristöt ovat ihmisen luomuksia, ja siellä ns. jumalan luomaa edustaa vain satunnainen kirkko. Kaikki muu on nuorta tai sisällöltään rajoittunut inhimilliseen järkeen. Mahtipontisin näky on jonkun entisen urheilijan tai poliitikon patsas puistossa. On vaikea tuntea minkäänlaista läsnöoloa suuressa universumissa, kun asiat ovat näin. Luonnossa koko maapallon evoluution historian vaiheet ovat jotenkin näkyvissä, ja olemme läsnä ajassa paljon vahvemmin kuin vaikkapa ollessamme vaikkapa internetissä, trendikahvilassa tai ajamassa autoa kehä kolmosella.
Ajan tiedostaminen, ajassa oleminen, ja oleminen paikassa, jossa ihmistä suuremmat voimat tuntuvat olevan läsnä. Olisiko tässä joitakin piirteitä, joita voisimme luonnollisesti liittää sanaan luonnonuskonto?
Voisiko jonkinlainen tulevaisuuden uskonto olla esim. kaupunkiuskonto? Tai teknouskonto? Jokin sellainen uskonnon muoto, joka olisi kasvanut elämään nimenomaan keinotekoisissa ympäristöissä? Jospa lopulta ihmisen keinotekoinen luominen saavuttaa intensiteetin, jossa mukaan astuu meitä suurempia voimia, joku "helsinkiläisyyden" jumala tai mitä ikinä. - Chandi
Fanaatikko kirjoitti:
Käsitin tuosta siten, että koet luonnonuskonnon olevan jonkinlaista rehtiä läsnäoloa luonnossa, kun taas nykyaikainen elämä on virtuaalista olemista keinotekoisissa ihmisen rakentamissa ympäristöissä.
Uskonnoissa (ja myös magiassa ainakin theurgian osalta) on perustavana ajatuksena oppi ihmistä suurempien voimien olemassaolosta, ja mahdollisuudesta saada ne puuttumaan asioihimme ja tapahtumiin. Pyhyyden tunne tulee siitä, että näet jotakin, joka on sinua mahtavampaa - kuten luonto. "Kuinka vanha onkaan tämä kallio" tai "Kuinka ääretön onkaan yötaivas" ja niin edelleenm, tai "Kuinka lyhyen aikaa eläkään tämä hento kukkanen". :-) (kukkanen on tässä yhteydessä sinua suurempi, koska se elää lyhyemmän aikaa, se on intensiivisempi, ja koska se kuuluu luontoon, joka on ihmistä vanhempi).
Sen sijaan kaupunkiympäristöt ovat ihmisen luomuksia, ja siellä ns. jumalan luomaa edustaa vain satunnainen kirkko. Kaikki muu on nuorta tai sisällöltään rajoittunut inhimilliseen järkeen. Mahtipontisin näky on jonkun entisen urheilijan tai poliitikon patsas puistossa. On vaikea tuntea minkäänlaista läsnöoloa suuressa universumissa, kun asiat ovat näin. Luonnossa koko maapallon evoluution historian vaiheet ovat jotenkin näkyvissä, ja olemme läsnä ajassa paljon vahvemmin kuin vaikkapa ollessamme vaikkapa internetissä, trendikahvilassa tai ajamassa autoa kehä kolmosella.
Ajan tiedostaminen, ajassa oleminen, ja oleminen paikassa, jossa ihmistä suuremmat voimat tuntuvat olevan läsnä. Olisiko tässä joitakin piirteitä, joita voisimme luonnollisesti liittää sanaan luonnonuskonto?
Voisiko jonkinlainen tulevaisuuden uskonto olla esim. kaupunkiuskonto? Tai teknouskonto? Jokin sellainen uskonnon muoto, joka olisi kasvanut elämään nimenomaan keinotekoisissa ympäristöissä? Jospa lopulta ihmisen keinotekoinen luominen saavuttaa intensiteetin, jossa mukaan astuu meitä suurempia voimia, joku "helsinkiläisyyden" jumala tai mitä ikinä.Niinno... Oma luontokokemukseni ei ehkä ole niinkään tyttömäistä herkistelyä että oij kun perhosetkin leijuupi tänään somasti... Vaikka tokihan se esteettinen kokemus voi viedä ekstaasin partaalle. Eihän intensiivisen kokemuksen aina tarvitse syntyä tuskan palosta ja kärsimyksestä. Tietystä vinkkelistä ajatus ihmisen kärsimyksestä on naurettavaa.
Mutta vain luonnossa minä koen sellaisen melkein käsin kosketeltavan tunteen siitä että kaikki on nimenomaan ja ensisijaisesti energiaa. Näkymätön ja näkyvä kohtaavat, kovin kivi saattaakin olla täynnä tyhjää ja koko fyysinen olemassaolo on hiukkasten leikki... KAIKKI OLEMASSAOLEVA on kuin suunnaton, mittaamaton sähkökaapeli, jonka sisällä elävät olennot ja näennäisesti ei-elävät kapistukset ovat kukin kuin oma kuparisäikeensä. (Kuulostaa ehkä jkv castanedalaiselta, enkä yhtään ihmettele, koska juuri nuo jutut ovat sitä mihin olen itsestäni löytänyt vastakaikua.)
Kuinka paljon nuoruus/vanhuus vaikuttaa tähän, en tiedä. Minulle se "kiksi" syntyy siitä että läsnä on KAIKKEA. On niitä "ikivanhoja" kallioita, vettä joka uudistuu alati, puskaa pusikkoa elukkaa sittiäistä... Ja minun ns. erillisyyteni siitä on vain näennäistä. Ruumiin tasolla olen matojen ruokaa siinä missä kaikki muukin, tietoisuuden tasolla olen ehkä puhdasta energiaa siinä missä kaikki muukin. Kokemuksen tasolla voin ottaa jopa "ehkän" pois.
Luonnonuskontoon mielestäni kuuluu olennaisena elementtinä jotenkin luonnostaan ilmenevä vapaus olla oma itsensä. Kun ajattelee miten itsestäänselvää joillekin intiaaniheimoillekin on ollut hyväksyä poikkeavat yksilöt (shamanistillehan poikkeus lienee avu), mm. transu on vapaasti saanut olla transu... En tiedä mistä se kaikki myöhemmin kehittyneisiin suuruskontoihin pesänsä tehnyt luonnonvastaisuus ja itsensä inhoaminen on oikein tullut. Minulle herkästi tulee mieleen että kaupungillistumisesta. Mutta ei maalla ole sen ihanampia ihmisiä - ei ainakaan enää nykymaailmassa.
>Ajan tiedostaminen, ajassa oleminen, ja oleminen paikassa, jossa ihmistä suuremmat voimat tuntuvat olevan läsnä. Olisiko tässä joitakin piirteitä, joita voisimme luonnollisesti liittää sanaan luonnonuskonto?
Tai ehkä ajan transendoituminen ajattomuudeksi. Tai sen tiedostaminen että itsekin on VOIMA.
>Voisiko jonkinlainen tulevaisuuden uskonto olla esim. kaupunkiuskonto? Tai teknouskonto?
Varmasti voisi, mutta henk.koht. sellainen ei kiinnosta minua. Olen massapakoinen ja teknologiaakin haluan käyttää vain hyväkseni, en palvoa sitä. Toisaalta internetin mahdollisuudet kiínnostavat minua, ja olen utelias näkemään voi virtuaalielämä tuoda ihmisille jotain sellaista mistä nyt puhuvat shamaanimatkoja ja astraalitrippejä tekevät.
Pai tö vei. Ehkä jumaluudet tai voimat eivät oikein sano minulle mitään, koska (ancient astronaut -teorian ulkopuolella) en usko tiettyihin määriteltyihin jumalallisiin olentoihin jotka voisivat ottaa yhteyttä ihmisiin. Joitakin persoonattomia voimia toki voisi kutsua vaikkapa "astartelaisiksi" tms. - Tätä on taas vähän vaikea kuvailla, ja tietenkään usko ei ole tiedon väärtti. - Fanaatikko
Chandi kirjoitti:
Niinno... Oma luontokokemukseni ei ehkä ole niinkään tyttömäistä herkistelyä että oij kun perhosetkin leijuupi tänään somasti... Vaikka tokihan se esteettinen kokemus voi viedä ekstaasin partaalle. Eihän intensiivisen kokemuksen aina tarvitse syntyä tuskan palosta ja kärsimyksestä. Tietystä vinkkelistä ajatus ihmisen kärsimyksestä on naurettavaa.
Mutta vain luonnossa minä koen sellaisen melkein käsin kosketeltavan tunteen siitä että kaikki on nimenomaan ja ensisijaisesti energiaa. Näkymätön ja näkyvä kohtaavat, kovin kivi saattaakin olla täynnä tyhjää ja koko fyysinen olemassaolo on hiukkasten leikki... KAIKKI OLEMASSAOLEVA on kuin suunnaton, mittaamaton sähkökaapeli, jonka sisällä elävät olennot ja näennäisesti ei-elävät kapistukset ovat kukin kuin oma kuparisäikeensä. (Kuulostaa ehkä jkv castanedalaiselta, enkä yhtään ihmettele, koska juuri nuo jutut ovat sitä mihin olen itsestäni löytänyt vastakaikua.)
Kuinka paljon nuoruus/vanhuus vaikuttaa tähän, en tiedä. Minulle se "kiksi" syntyy siitä että läsnä on KAIKKEA. On niitä "ikivanhoja" kallioita, vettä joka uudistuu alati, puskaa pusikkoa elukkaa sittiäistä... Ja minun ns. erillisyyteni siitä on vain näennäistä. Ruumiin tasolla olen matojen ruokaa siinä missä kaikki muukin, tietoisuuden tasolla olen ehkä puhdasta energiaa siinä missä kaikki muukin. Kokemuksen tasolla voin ottaa jopa "ehkän" pois.
Luonnonuskontoon mielestäni kuuluu olennaisena elementtinä jotenkin luonnostaan ilmenevä vapaus olla oma itsensä. Kun ajattelee miten itsestäänselvää joillekin intiaaniheimoillekin on ollut hyväksyä poikkeavat yksilöt (shamanistillehan poikkeus lienee avu), mm. transu on vapaasti saanut olla transu... En tiedä mistä se kaikki myöhemmin kehittyneisiin suuruskontoihin pesänsä tehnyt luonnonvastaisuus ja itsensä inhoaminen on oikein tullut. Minulle herkästi tulee mieleen että kaupungillistumisesta. Mutta ei maalla ole sen ihanampia ihmisiä - ei ainakaan enää nykymaailmassa.
>Ajan tiedostaminen, ajassa oleminen, ja oleminen paikassa, jossa ihmistä suuremmat voimat tuntuvat olevan läsnä. Olisiko tässä joitakin piirteitä, joita voisimme luonnollisesti liittää sanaan luonnonuskonto?
Tai ehkä ajan transendoituminen ajattomuudeksi. Tai sen tiedostaminen että itsekin on VOIMA.
>Voisiko jonkinlainen tulevaisuuden uskonto olla esim. kaupunkiuskonto? Tai teknouskonto?
Varmasti voisi, mutta henk.koht. sellainen ei kiinnosta minua. Olen massapakoinen ja teknologiaakin haluan käyttää vain hyväkseni, en palvoa sitä. Toisaalta internetin mahdollisuudet kiínnostavat minua, ja olen utelias näkemään voi virtuaalielämä tuoda ihmisille jotain sellaista mistä nyt puhuvat shamaanimatkoja ja astraalitrippejä tekevät.
Pai tö vei. Ehkä jumaluudet tai voimat eivät oikein sano minulle mitään, koska (ancient astronaut -teorian ulkopuolella) en usko tiettyihin määriteltyihin jumalallisiin olentoihin jotka voisivat ottaa yhteyttä ihmisiin. Joitakin persoonattomia voimia toki voisi kutsua vaikkapa "astartelaisiksi" tms. - Tätä on taas vähän vaikea kuvailla, ja tietenkään usko ei ole tiedon väärtti.>> Joitakin persoonattomia voimia toki voisi kutsua vaikkapa "astartelaisiksi" tms. - Tätä on taas vähän vaikea kuvailla, ja tietenkään usko ei ole tiedon väärtti. >>
Minulle "astartelaiset" kuten sitä kutsut ovat kovaa ja konkreettista todellisuutta. Olen jo pitkän aikaa ollut jonkin sorttisessa jatkuvassa yhteydessä astarten kaltaiseen voimaan tai voimiin, ja välillä nämä kohtaamiset ovat niin intensiivisiä, että oikein hiukset nousevat pystyyn. Teen jatkuvasti työtä selvittääkseni mitkä tekoni ja valintani ovat saaneet ne aikaan ja kuinka minun pitää jatkossa toimia, jotta voin vahvistaa tätä mystistä liittoa.
Sen sijaan avaruuden astronautit eivät juuri kiinnosta.
Nyt pitäisi varmaan alkaa töihin. Palataan aiheeseen.... - Chandi
Fanaatikko kirjoitti:
>> Joitakin persoonattomia voimia toki voisi kutsua vaikkapa "astartelaisiksi" tms. - Tätä on taas vähän vaikea kuvailla, ja tietenkään usko ei ole tiedon väärtti. >>
Minulle "astartelaiset" kuten sitä kutsut ovat kovaa ja konkreettista todellisuutta. Olen jo pitkän aikaa ollut jonkin sorttisessa jatkuvassa yhteydessä astarten kaltaiseen voimaan tai voimiin, ja välillä nämä kohtaamiset ovat niin intensiivisiä, että oikein hiukset nousevat pystyyn. Teen jatkuvasti työtä selvittääkseni mitkä tekoni ja valintani ovat saaneet ne aikaan ja kuinka minun pitää jatkossa toimia, jotta voin vahvistaa tätä mystistä liittoa.
Sen sijaan avaruuden astronautit eivät juuri kiinnosta.
Nyt pitäisi varmaan alkaa töihin. Palataan aiheeseen....Harvinaisen selväksi on näillä palstoilla täällä käynyt että kullakin on niitä Omia Juttujaan, henk.koht. kokemuksiaan joita ei välttämättä yksi yhteen toisilta löydy. Onkohan tässä kaikessa jokin Suurempi Suunnitelma takana...? Ehkäpä vain romanttinen ajatus, en tiedä... Ainakin kun itse olen joskus satunnaisesti hakemalla hakenut itseni kaltaisia friikkejä vaikkapa kirjeenvaihtoon, niin yhtäkään kaltaistani en ole löytänyt, en ainakaan järin yksi yhteen. (Siis ne ed. elämä -jutut lähinnä yleensä tökkivät, tai jos sen kaltaista toisilta löytyykin, niin ei ainakaan niin rajuna kuin minulta.) Olenkin yrittänyt lopettaa kloonien etsimisen ja pyrkiä tutustumaan netissä erilaisia kokemuksia kokeneiden maailmaan.
Hieman yksinäiseksihän se jättää, mutta täytyisikö ihmisten olla sitten tasan tarkkaan kuten minä.
Ne avaruuden astronautit eivät todellakaan liity tippaakaan mihinkään luonnonuskontoon tai maagisuuteen - paitsi tietysti sikäli että minulla on huuhaakirjallisuuteen perustuvia teorioita siitä kuinka HE ovat useiden magiana koettavien tekniikoiden alkulähde.
Enivei, erilaisuus on rikaste. - purr
Chandi kirjoitti:
Harvinaisen selväksi on näillä palstoilla täällä käynyt että kullakin on niitä Omia Juttujaan, henk.koht. kokemuksiaan joita ei välttämättä yksi yhteen toisilta löydy. Onkohan tässä kaikessa jokin Suurempi Suunnitelma takana...? Ehkäpä vain romanttinen ajatus, en tiedä... Ainakin kun itse olen joskus satunnaisesti hakemalla hakenut itseni kaltaisia friikkejä vaikkapa kirjeenvaihtoon, niin yhtäkään kaltaistani en ole löytänyt, en ainakaan järin yksi yhteen. (Siis ne ed. elämä -jutut lähinnä yleensä tökkivät, tai jos sen kaltaista toisilta löytyykin, niin ei ainakaan niin rajuna kuin minulta.) Olenkin yrittänyt lopettaa kloonien etsimisen ja pyrkiä tutustumaan netissä erilaisia kokemuksia kokeneiden maailmaan.
Hieman yksinäiseksihän se jättää, mutta täytyisikö ihmisten olla sitten tasan tarkkaan kuten minä.
Ne avaruuden astronautit eivät todellakaan liity tippaakaan mihinkään luonnonuskontoon tai maagisuuteen - paitsi tietysti sikäli että minulla on huuhaakirjallisuuteen perustuvia teorioita siitä kuinka HE ovat useiden magiana koettavien tekniikoiden alkulähde.
Enivei, erilaisuus on rikaste.Ei ole ensimmäinen kerta kun kirjoituksesi on kuin suoraan omista ajatuksistani. Noh, taivaanrannanmaalareita (kalat) olemme molemmat; siinä ainakin jokin yhdistävä tekijä.
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää teorioitasi, luulenpa että olemme hyvin samoilla linjoilla. Samoin kuin sinäkin, niin olen päätynyt samaan ratkaisuun: erilaisia kokemuksia haistelen ympäristöstäni.
Ja...kullakin kokemuksensa kuten sanoit; omiani en enää herkästi "levittele" ettei tarvitse tuntea sitä toivoton-tapaus-tunnetta mutta jos kohtaan avointa mielenkiintoa kokemuksiani/ajatuksiani kohtaan, niin ei tuossa suun edessä roudariteippiä ainakaan tällä hetkellä ole... - Chandi
purr kirjoitti:
Ei ole ensimmäinen kerta kun kirjoituksesi on kuin suoraan omista ajatuksistani. Noh, taivaanrannanmaalareita (kalat) olemme molemmat; siinä ainakin jokin yhdistävä tekijä.
Olisi mielenkiintoista kuulla lisää teorioitasi, luulenpa että olemme hyvin samoilla linjoilla. Samoin kuin sinäkin, niin olen päätynyt samaan ratkaisuun: erilaisia kokemuksia haistelen ympäristöstäni.
Ja...kullakin kokemuksensa kuten sanoit; omiani en enää herkästi "levittele" ettei tarvitse tuntea sitä toivoton-tapaus-tunnetta mutta jos kohtaan avointa mielenkiintoa kokemuksiani/ajatuksiani kohtaan, niin ei tuossa suun edessä roudariteippiä ainakaan tällä hetkellä ole...(Nämä eivät sitten ole tippaakaan luonnonuskontoa ja tämä vastaus on tarkoitettu vain "purr:lle", en ole halukas kuuntelemaan mitään "kritiikkiä" (lue: teilaamista), koska jo toissatalvena tuli näillä foorumeilla harvinaisen selväksi että turpa kiinni ämmä näistä asioista.)
Lapsena tutustuin von Dänikenin kirjoihin, ja vaikka sittemmin olenkin havainnut että kovin sensaatiohakuisia ja virheitä viliseviä ne kyllä olivat, olen silti jaksanut olla hyvin kiinnostunut siitä olisiko nykyihmisen olemuksen takana avaruusperäisen sivilisaation toiminta. Kovasti olen myös ollut lääpälläni Atlantis-juttuihin, ajatukseen että nykyinen sivilisaatiomme ei ole ensimmäinen laatuaan.
Atlantista koskevista teorioista suosikkini on Otto Muck -nimisen tyypin esittämä (Atlantis oli saari Atlantissa, joka upposi asteroidin maahansyöksyn aiheuttamassa mullistuksessa, ja jäänteiksi jäivät Azorit). Muckin kirja löytyy kirjastosta.
Jumalastronauteista parhaita teorioita on Zecharia Sicthin -nimisen (kiistellyn) tutkijan. Hänen mukaansa aurinkuntamme vangiksi jääneeltä planeetalta (Nibiru, paljon on tästäkin pauhattu) tulleet älylliset olennot muokkasivat ihmisen alkuihmistä ja omaa perimäänsä risteyttämällä, jotta saisivat nöyrän palvelijan tänne Maahan. Nuo "anunnakit" olisivat sitten niitä kovin inhimillisiä jumalia joista on pienet Jehovatkin tehty.
Nibirun seikkailut aurinkokunnassamme aikojen alussa S:n mukaan aiheuttivat mullistuksia, joissa muuan planeetta (tarujen Tiamat) hajosi ja siitä muodostui Maa ja asteroidivyöhyke.
Sitchin ei taida kuvitella anunnakien omaavan mitään erityisen yliluonnollisia kykyjä, sellaisia ovat sitten pohtineet muut tahot, esmes Laurence Gardner, joka on kytkenyt avaruusväen erinäisten kuningashuoneiden (Egypti, Israel) kautta Jeesukseen asti.
Kummaltakin em. tyypiltä löytyy engl.kielisiä kirjoja vaikkapa Akateemisen kautta tilattuna. (Netistä voi hakea heikäläisten kotisivuja.)
***
Henkilökohtaisesti en katso olevani ufo-uskovainen, ts. en odota "pelastusta" tänne mukamas palaavilta jumalilta. Kaikki on kuitenkin vain teoriaa, ja jos meidät on luotu alunperin orjiksi (tai nykyinen ihmiskunta on, jos lähdetään sille teosofiselle linjalle että Maassa on ehtinyt olla useita kehittyneitä "ihmis"lajeja) - niin tuskinpa jumalia kiinnostaa hittojakaan miten meillä menee. Ikioman(?) teoriani mukaan jumalat ovat sitäpaitsi jo kuolleet sukupuuttoon. Tietenkin avaruuden "harmaat" voisivat olla heidän vakoojiaan, tai sitten ex-palvelijoita jotka ovat karanneet heiltä.
En usko että Nibiru tulee hetipian ja räjäyttää maapallon paskaksi. Edes Sitchinin teoria ei mitenkään tue sitä ajatusta. S:n mukaan Nibiru tulee lähimmillään Marsin ja Jupiterin väliin, ja tämä näemmä tapahtuu - jos N. on olemassa - kaiketi vuoden 3000 tienoilla seuraavan kerran.
En myöskään halua haikailla Atlantikseksi nimitetyn kulttuurin perään romanttisesti, vaikka sen olemassaolo minusta vaikuttaakin hyvin todennäköiseltä (vrt. uusimmat teoriat Sfinksin iästä, Gizan pyramidien pohjapiirustuksen vastaavuus 10.500 eaa ajankohdan taivaalla vallinneeseen tilanteeseen yms.) Varsinkin netissä on paljon kaikenlaista kakkaa Atlantiksesta (ja avaruuden väestäkin), joka kaikki perustuu toiveajatteluun ja harhakuvitelmiin. Mielestäni kannattaa ennemmin lukea noita "controversial history" -kirjoja kuin nettiä, jos haluaa näperrellä mielenkiintoisten ajatusten parissa. Eihän siitä tietysti hullua hurskaammaksi tule - mutta en silti ymmärrä miksi täälläkin alkaa aina kauhea älämölö jos tänne vähänkin vihjaisee tällaisista olevansa kiinnostunut. Kuitenkin mielestäni USKONTOIHIN kuuluu teoretisointi mistä ne ovat saaneet alkunsa, ja minusta jonkin avaruuspoppoon jumalointi on ihan hyvä teoria siinä missä sekin että älytön ihmisapina säikähti salamaa ja teki siitä jumalan.
En ole koko hemmetin Suomen maasta löytänyt ketään näistä asioista kiinnostunutta; ainoastaan joitakin ufo-uskovaisia jotka odottavat tulevansa temmatuksi hevon kuuseen. Höh... - purr
Chandi kirjoitti:
(Nämä eivät sitten ole tippaakaan luonnonuskontoa ja tämä vastaus on tarkoitettu vain "purr:lle", en ole halukas kuuntelemaan mitään "kritiikkiä" (lue: teilaamista), koska jo toissatalvena tuli näillä foorumeilla harvinaisen selväksi että turpa kiinni ämmä näistä asioista.)
Lapsena tutustuin von Dänikenin kirjoihin, ja vaikka sittemmin olenkin havainnut että kovin sensaatiohakuisia ja virheitä viliseviä ne kyllä olivat, olen silti jaksanut olla hyvin kiinnostunut siitä olisiko nykyihmisen olemuksen takana avaruusperäisen sivilisaation toiminta. Kovasti olen myös ollut lääpälläni Atlantis-juttuihin, ajatukseen että nykyinen sivilisaatiomme ei ole ensimmäinen laatuaan.
Atlantista koskevista teorioista suosikkini on Otto Muck -nimisen tyypin esittämä (Atlantis oli saari Atlantissa, joka upposi asteroidin maahansyöksyn aiheuttamassa mullistuksessa, ja jäänteiksi jäivät Azorit). Muckin kirja löytyy kirjastosta.
Jumalastronauteista parhaita teorioita on Zecharia Sicthin -nimisen (kiistellyn) tutkijan. Hänen mukaansa aurinkuntamme vangiksi jääneeltä planeetalta (Nibiru, paljon on tästäkin pauhattu) tulleet älylliset olennot muokkasivat ihmisen alkuihmistä ja omaa perimäänsä risteyttämällä, jotta saisivat nöyrän palvelijan tänne Maahan. Nuo "anunnakit" olisivat sitten niitä kovin inhimillisiä jumalia joista on pienet Jehovatkin tehty.
Nibirun seikkailut aurinkokunnassamme aikojen alussa S:n mukaan aiheuttivat mullistuksia, joissa muuan planeetta (tarujen Tiamat) hajosi ja siitä muodostui Maa ja asteroidivyöhyke.
Sitchin ei taida kuvitella anunnakien omaavan mitään erityisen yliluonnollisia kykyjä, sellaisia ovat sitten pohtineet muut tahot, esmes Laurence Gardner, joka on kytkenyt avaruusväen erinäisten kuningashuoneiden (Egypti, Israel) kautta Jeesukseen asti.
Kummaltakin em. tyypiltä löytyy engl.kielisiä kirjoja vaikkapa Akateemisen kautta tilattuna. (Netistä voi hakea heikäläisten kotisivuja.)
***
Henkilökohtaisesti en katso olevani ufo-uskovainen, ts. en odota "pelastusta" tänne mukamas palaavilta jumalilta. Kaikki on kuitenkin vain teoriaa, ja jos meidät on luotu alunperin orjiksi (tai nykyinen ihmiskunta on, jos lähdetään sille teosofiselle linjalle että Maassa on ehtinyt olla useita kehittyneitä "ihmis"lajeja) - niin tuskinpa jumalia kiinnostaa hittojakaan miten meillä menee. Ikioman(?) teoriani mukaan jumalat ovat sitäpaitsi jo kuolleet sukupuuttoon. Tietenkin avaruuden "harmaat" voisivat olla heidän vakoojiaan, tai sitten ex-palvelijoita jotka ovat karanneet heiltä.
En usko että Nibiru tulee hetipian ja räjäyttää maapallon paskaksi. Edes Sitchinin teoria ei mitenkään tue sitä ajatusta. S:n mukaan Nibiru tulee lähimmillään Marsin ja Jupiterin väliin, ja tämä näemmä tapahtuu - jos N. on olemassa - kaiketi vuoden 3000 tienoilla seuraavan kerran.
En myöskään halua haikailla Atlantikseksi nimitetyn kulttuurin perään romanttisesti, vaikka sen olemassaolo minusta vaikuttaakin hyvin todennäköiseltä (vrt. uusimmat teoriat Sfinksin iästä, Gizan pyramidien pohjapiirustuksen vastaavuus 10.500 eaa ajankohdan taivaalla vallinneeseen tilanteeseen yms.) Varsinkin netissä on paljon kaikenlaista kakkaa Atlantiksesta (ja avaruuden väestäkin), joka kaikki perustuu toiveajatteluun ja harhakuvitelmiin. Mielestäni kannattaa ennemmin lukea noita "controversial history" -kirjoja kuin nettiä, jos haluaa näperrellä mielenkiintoisten ajatusten parissa. Eihän siitä tietysti hullua hurskaammaksi tule - mutta en silti ymmärrä miksi täälläkin alkaa aina kauhea älämölö jos tänne vähänkin vihjaisee tällaisista olevansa kiinnostunut. Kuitenkin mielestäni USKONTOIHIN kuuluu teoretisointi mistä ne ovat saaneet alkunsa, ja minusta jonkin avaruuspoppoon jumalointi on ihan hyvä teoria siinä missä sekin että älytön ihmisapina säikähti salamaa ja teki siitä jumalan.
En ole koko hemmetin Suomen maasta löytänyt ketään näistä asioista kiinnostunutta; ainoastaan joitakin ufo-uskovaisia jotka odottavat tulevansa temmatuksi hevon kuuseen. Höh...Ja juuri kuten ajattelin: samoilla linjoilla mennään. Joskin olet, enemmän kuin minä, paneutunut kirjallisuuteen. Minulla, jos mahdollista, on vielä enemään aihetta huomauttaa lukijoille : ei kannata vaivautua mainitsemaan että olen toivoton-tapaus. Syy moiseen: minä nyt vain "tunnen" näin eikä pienintäkään mahdollisuutta todistaa asioiden olemassaoloa yms....
Vappu päätti tulla tupsahtaa kesken työkiireiden ja siksipä palajan tähän aiheeseen myöhemmin....
Muutes....tälläinen sananlasku on olemassa:
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Itse menen sananlaskujen "voimalla" eteenpäin. Ja jos vaikka tähänkin viestiin niitä kritiikkiä pursuvia tekstituotoksia tupsahtelee, niin annetaan sen auringon paistaa risukasaankin ;) - Chandi
purr kirjoitti:
Ja juuri kuten ajattelin: samoilla linjoilla mennään. Joskin olet, enemmän kuin minä, paneutunut kirjallisuuteen. Minulla, jos mahdollista, on vielä enemään aihetta huomauttaa lukijoille : ei kannata vaivautua mainitsemaan että olen toivoton-tapaus. Syy moiseen: minä nyt vain "tunnen" näin eikä pienintäkään mahdollisuutta todistaa asioiden olemassaoloa yms....
Vappu päätti tulla tupsahtaa kesken työkiireiden ja siksipä palajan tähän aiheeseen myöhemmin....
Muutes....tälläinen sananlasku on olemassa:
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Itse menen sananlaskujen "voimalla" eteenpäin. Ja jos vaikka tähänkin viestiin niitä kritiikkiä pursuvia tekstituotoksia tupsahtelee, niin annetaan sen auringon paistaa risukasaankin ;)Toivottavasti selvitään Vapusta hengissä...
Vappuhan tänne Luonnonuskontoihin sopiikin pai tö vei kuin nenänkärsä turpavärkkiin... =D - purr
Chandi kirjoitti:
Toivottavasti selvitään Vapusta hengissä...
Vappuhan tänne Luonnonuskontoihin sopiikin pai tö vei kuin nenänkärsä turpavärkkiin... =DNytkun en ole sisällä noista teorioista, niin saattaapi tulla välillä tymiä kysymyksiä (paitsi että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan...), joten jos yritän kiteyttää...
Onko perimmäinen kysymys: Miksi ihmeessä olisi olemassa vain tämä maapallo vain siitä ajanlaskusta kuin tämä Ihmisyyden-kausi muistetaan? Voisko siis olla niin, että aikajanassa olemme vain 0,00001 pituisella pätkällä mukana tällä historialla alkaen adameva -pisteestä?
Ja perimmäinen kysymys siis .... hmmmm ;)
Mistä kaukaa ajanlaskumme alkaa; me "muistamme" vain n. 2000 vuotta. - Chandi
purr kirjoitti:
Nytkun en ole sisällä noista teorioista, niin saattaapi tulla välillä tymiä kysymyksiä (paitsi että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan...), joten jos yritän kiteyttää...
Onko perimmäinen kysymys: Miksi ihmeessä olisi olemassa vain tämä maapallo vain siitä ajanlaskusta kuin tämä Ihmisyyden-kausi muistetaan? Voisko siis olla niin, että aikajanassa olemme vain 0,00001 pituisella pätkällä mukana tällä historialla alkaen adameva -pisteestä?
Ja perimmäinen kysymys siis .... hmmmm ;)
Mistä kaukaa ajanlaskumme alkaa; me "muistamme" vain n. 2000 vuotta.Kovin ovat esmes oliko-se-nyt Lascauxin luolan (vai Altamiran?) luolamaalaukset erinäistä eläimistä hienostuneita ja kauniita. Vaikka niistä onkin löydetty keihäänkärjen jälkiä ja päätelty että liittyvät "vain" metsästysmagiaan, niin herää silti kysymys että ovatko ne muka vain jonkun "villi"-ihmisen tekeleitä... En nyt muista olivatko 15.000 vaiko peräti 30.000 v vanhoja, mutta enivei... Kyllä esihistoriasta löytyy AIKAA vaikka useammankin kulttuurin nousta, uhota ja tuhoutua.
Kyllä vissiin ainakin 50.000 v ihmiseltä on löytynyt anatominen mahdollisuus puhumiseen. Ja missä on puhetta, siellä voi olla kulttuuria.
Aikaa piisaa ja kysymyksiä. Mitkään kysymykset eivät ole tyhmiä, ikinä. - Riotandra
purr kirjoitti:
Nytkun en ole sisällä noista teorioista, niin saattaapi tulla välillä tymiä kysymyksiä (paitsi että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan...), joten jos yritän kiteyttää...
Onko perimmäinen kysymys: Miksi ihmeessä olisi olemassa vain tämä maapallo vain siitä ajanlaskusta kuin tämä Ihmisyyden-kausi muistetaan? Voisko siis olla niin, että aikajanassa olemme vain 0,00001 pituisella pätkällä mukana tällä historialla alkaen adameva -pisteestä?
Ja perimmäinen kysymys siis .... hmmmm ;)
Mistä kaukaa ajanlaskumme alkaa; me "muistamme" vain n. 2000 vuotta.Mitä meinaat kun esität että ihmiskunta muistaa vain noin 2000 vuotta? Oletko joku Raamattu-huru-ukko? Yleisessä historiassakin käsitellään paljon pitempiä ajanlaskuja, ja jos mennään huuhaapuolelle, jokainen meistä "muistaa" taatusti paljon vanhempia asioita kuin osaa tai uskaltaa edes itselleen tunnustaa.
- Rödfinne
Riotandra kirjoitti:
Mitä meinaat kun esität että ihmiskunta muistaa vain noin 2000 vuotta? Oletko joku Raamattu-huru-ukko? Yleisessä historiassakin käsitellään paljon pitempiä ajanlaskuja, ja jos mennään huuhaapuolelle, jokainen meistä "muistaa" taatusti paljon vanhempia asioita kuin osaa tai uskaltaa edes itselleen tunnustaa.
Off-topikkia:
En minä vain pääse yli enkä ympäri että musta on kova juttu tuntea oma "henkilöhistoria" 500 vuotta taaksepäin. En puhu nyt jälleensyntymästä vaan suvusta.
Ahkeroin jokusen vuoden omaa noituutta tutkiessani ja pääsin vuoteen 1540, jolloin satakuntalainen metsästäjä päätti jäädä asumaan Pohjanmaalle jokilaaksoon (koska se oli tunnettu harvinaisista lääkekasveistaan).
Siis 500 vuotta! Ja tiedossa on nimi ja kaikki. Kolme samanlaista rupeamaa aikaisemmin muuan Jeesus muutti aikalailla maailmaa. Aika on aika lyhyt.
Kun Kolumbus löysi uuden mantereen, meitsin sukulainen, Antti nimeltään, rakenteli veljensä Juhon kanssa uutta taloa... - Chandi
Rödfinne kirjoitti:
Off-topikkia:
En minä vain pääse yli enkä ympäri että musta on kova juttu tuntea oma "henkilöhistoria" 500 vuotta taaksepäin. En puhu nyt jälleensyntymästä vaan suvusta.
Ahkeroin jokusen vuoden omaa noituutta tutkiessani ja pääsin vuoteen 1540, jolloin satakuntalainen metsästäjä päätti jäädä asumaan Pohjanmaalle jokilaaksoon (koska se oli tunnettu harvinaisista lääkekasveistaan).
Siis 500 vuotta! Ja tiedossa on nimi ja kaikki. Kolme samanlaista rupeamaa aikaisemmin muuan Jeesus muutti aikalailla maailmaa. Aika on aika lyhyt.
Kun Kolumbus löysi uuden mantereen, meitsin sukulainen, Antti nimeltään, rakenteli veljensä Juhon kanssa uutta taloa...Alkaneeko ikä painaa, mutta minuakin on jo jonkin aikaa kiinnostanut kovasti tietää suvustani enemmän. Mutta ne tiedot tuntuvat olevan kiven takana, kun ei isävainaakaan ikinä perheestään mitään kertonut. Oikeastaan minun pitäisi varmaan olla enemmän kiinnostunut äitini suvusta, kun olen vähän noinniinkuin feministi ja silleen, mutta kun heikäläisiä tuntuu olevan puoli Suomea pullollaan, niin jotenkin kiinnostaa harvinaisemmat isänpuoleiset sukulaiset.
Mutta en ole jaksanut ryhtyä asiaa tosissaan eteenpäin viemään, sillä en halua hermostuttaa isääni vihaavaa äitiäni. Muutenkin suvussani kauttaaltaan on tainnut vallita sellainen rakkaudettomuuden perusteema että välillä tuntuu että painukoot koko konkkaronkka niin pitkälle kuin pippuri kantaa.
Rakkaudettomuuden ja kylmyyden kokemukset varmasti ovat tehneet minusta jotenkin valenarsistisen. Olen aivan viime aikoina herännyt huomaamaan että minäkin olisin tarvinnut nimenomaan ihan noita rakkauden ja välittämisen perustuntemuksia, ja olen ihmisenä vetäytynyt umpisolmuun kun ei niitä ollut. Pakkohan siinä on sitten turvata vain itseensä ja lillua ummehtuneessa omahyväisyydessä.
Niin... Mietinkin tässä oikeastaan, että liittyyköhän SUKUYLPEYS joka juuri johtaa vaikkapa perusteelliseen sukututkimukseen siitä että on saanut myönteisiä ja rakentavia kokemuksia omasta perhe-elämästään ja suvustaan...? - Riotandra
Rödfinne kirjoitti:
Off-topikkia:
En minä vain pääse yli enkä ympäri että musta on kova juttu tuntea oma "henkilöhistoria" 500 vuotta taaksepäin. En puhu nyt jälleensyntymästä vaan suvusta.
Ahkeroin jokusen vuoden omaa noituutta tutkiessani ja pääsin vuoteen 1540, jolloin satakuntalainen metsästäjä päätti jäädä asumaan Pohjanmaalle jokilaaksoon (koska se oli tunnettu harvinaisista lääkekasveistaan).
Siis 500 vuotta! Ja tiedossa on nimi ja kaikki. Kolme samanlaista rupeamaa aikaisemmin muuan Jeesus muutti aikalailla maailmaa. Aika on aika lyhyt.
Kun Kolumbus löysi uuden mantereen, meitsin sukulainen, Antti nimeltään, rakenteli veljensä Juhon kanssa uutta taloa...Olen samaa mieltä siitä että oman suvun historian tunteminen on kova juttu. Omakin sukuni on tutkittu niin kauas taaksepäin kuin ikinä mahdollista, ja on todella tärisyttävää yhdistellä sen tapahtumia muualla maailmassa tapahtuneisiin asioihin - se jos mikä antaa perspektiiviä maailmankuvaan. Kaikki on historiaa! Elävää vieläpä, ja tapahtuu edelleen, aina vain. Noituuskin on elävää monessa suvussa -erään juutalaisen puusepän äpäräpojan seuraajien toimet eivät ole sitä onnistuneet juurimaan täysin pois.
- purr
Riotandra kirjoitti:
Mitä meinaat kun esität että ihmiskunta muistaa vain noin 2000 vuotta? Oletko joku Raamattu-huru-ukko? Yleisessä historiassakin käsitellään paljon pitempiä ajanlaskuja, ja jos mennään huuhaapuolelle, jokainen meistä "muistaa" taatusti paljon vanhempia asioita kuin osaa tai uskaltaa edes itselleen tunnustaa.
Sitäpä juuri, mutta ei lähdetä yleistämään :)
Nyt jos lähdetään miettimään käsitettä ihmiskunta, niin sehän muodostuu meistä yksilöistä. Jos nyt jokunen yksilö ajatteleekin toisin, niin kokonaisuutena kuitenkin tämä yhteiskunta perustaa ajatuksena Raamatun kertomuksiin. (Välihuomautus tähän: en millään tavalla aliarvioi Raamatun kertomuksia, mutta minulle ne ovat samanarvoisia kuin yksilö ihmiskunnassa. Siis vain yksi osa isoa kokonaisuutta) Ja jatkaen pääjuonta; tuossa valossa ajateltuna ihmiskunta mielestäni hyväksyy muistikuvansa rajoittuen n. 2000 vuoteen.
Itse olen yksilö, ja mielestäni emme pysty täysin edes käsittämään sitä määrää aikaa, mitä menneisyydessämme on jo takanapäin.
Kuitenkaan en huuhaapuolelle lähde kulkemaan, koska ei mielestäni mistään huuhaasta ole kysymys. Olemme joko unohtaneet tai vasta oppimassa uusia asioita, joiden avulla tulemme (ehkä) löytämään vastauksen kysymykseen: Mikä on elämän tarkoitus.
Huomioithan, että käytän koko ajan monikkoa. Tämä on mielestäni tärkeää, sillä ihmiskunta on koonaisuus ja ilman tiedon välittämistä ihmiseltä toiselle ei tuo suuri kysymys tule ratkeamaan....minun mielestä. Tahto pitäisi siis löytyä yksilötasolta, että tiedon välittäminen onnistuisi.
Samoin kuin matematiikan yhtälöissä tarvitsemme riittävästi tietoa, että voimme antaa tarkan tuloksen. Samoin näen tämänkin; välitämme tietoa vain jos pystymme avoimesti kertomaan omista kokemuksistamme ja sillä tavalla saamme ihmiskunnan tietoisuuden kokonaisuutena kasvamaan.
Ja ihan lopuksi, ellei kirjoitukseni jo selventänyt. En ole Raamattu-huru-ukko, mutta kunnioitan kristittyjä omassa uskossaan. Jokaisella on oikeus uskoa mihin uskookin, minä en nyt vain pysty itseäni kristityksi luokittelemaan. Tarkennus: tämänpäivän ihmiskunnan/yhteiskunnan määrittelemäksi kristityksi.
Ja loppujen lopuksi; se että muistaa ei vielä riitä. Pitäisi myös ymmärtämään ja oivaltamaan... - purr
Chandi kirjoitti:
Kovin ovat esmes oliko-se-nyt Lascauxin luolan (vai Altamiran?) luolamaalaukset erinäistä eläimistä hienostuneita ja kauniita. Vaikka niistä onkin löydetty keihäänkärjen jälkiä ja päätelty että liittyvät "vain" metsästysmagiaan, niin herää silti kysymys että ovatko ne muka vain jonkun "villi"-ihmisen tekeleitä... En nyt muista olivatko 15.000 vaiko peräti 30.000 v vanhoja, mutta enivei... Kyllä esihistoriasta löytyy AIKAA vaikka useammankin kulttuurin nousta, uhota ja tuhoutua.
Kyllä vissiin ainakin 50.000 v ihmiseltä on löytynyt anatominen mahdollisuus puhumiseen. Ja missä on puhetta, siellä voi olla kulttuuria.
Aikaa piisaa ja kysymyksiä. Mitkään kysymykset eivät ole tyhmiä, ikinä.Ja jos yksilö ei löydä vastauksia niin ei synny ymmärrystä ja niitä ihania oivalluksia.
Hupsista....olen uppoutunut täysin James Redfieldin kirjaan. Ja huomaan, että alan pitämään lukemastani enemmän ja enemmän.
Jos lähdettäisiin siitä, että 50.000 vuotta olemme pystynyt kommunikoimaan "ääntelemällä". Ja mielestäni kommunikoiminen (tavalla tai toisella) on tiedon välittämisen keino. Kulttuurit siitä todisteena. Mutta entä ennen äänenmuodostamis-taitoa? Miten välitimme tietoa silloin? - Sormi
purr kirjoitti:
Ja jos yksilö ei löydä vastauksia niin ei synny ymmärrystä ja niitä ihania oivalluksia.
Hupsista....olen uppoutunut täysin James Redfieldin kirjaan. Ja huomaan, että alan pitämään lukemastani enemmän ja enemmän.
Jos lähdettäisiin siitä, että 50.000 vuotta olemme pystynyt kommunikoimaan "ääntelemällä". Ja mielestäni kommunikoiminen (tavalla tai toisella) on tiedon välittämisen keino. Kulttuurit siitä todisteena. Mutta entä ennen äänenmuodostamis-taitoa? Miten välitimme tietoa silloin?Ehkä James Redfield käy jostain askelmasta jossain vaiheessa, mutta hänen maailmansuosionsa, kuten myös Paolo Coelhon, ovat olleet minulle koko lailla käsittämättömiä ilmiöitä. Laskelmointia ja rahastuksenmakua.
- Chandi
purr kirjoitti:
Ja jos yksilö ei löydä vastauksia niin ei synny ymmärrystä ja niitä ihania oivalluksia.
Hupsista....olen uppoutunut täysin James Redfieldin kirjaan. Ja huomaan, että alan pitämään lukemastani enemmän ja enemmän.
Jos lähdettäisiin siitä, että 50.000 vuotta olemme pystynyt kommunikoimaan "ääntelemällä". Ja mielestäni kommunikoiminen (tavalla tai toisella) on tiedon välittämisen keino. Kulttuurit siitä todisteena. Mutta entä ennen äänenmuodostamis-taitoa? Miten välitimme tietoa silloin?Jos Carlos Castenedan ottaisi oikein tosissaan (ja muutamia muita kirjailijoita, kuten vaikkapa enempi New Age -väelle tutun Elisabethin Haichin), niin voisi ajatella että puhekyvyn rinnalla oli ammoisina aikoina pitkään kommunikoinnin välineenä jonkinlainen telepatiakyky. Erityisesti Haich on kirjassaan "Vihkimys" väittänyt että hän ed. elämässään Egyptissä osasi "ihmiskunnan isoveljien" (oma termini) jälkeläisenä hahmottaa totuuksia välittömästi aivojensa takaosassa, ilman sitä vaikeaa järkeilyä mitä nykyajan ihminen suorittaa aivojen otsalohkossa. (Tämä sitten selittäisi ehkä miksi pääkallon pidentäminen oli muotia Egyptissä ja Perussa: piti näyttää siltä kuin kuuluisi siihen yli-ihmissakkiin jolla on prominentti takaraivo.)
- purr
Sormi kirjoitti:
Ehkä James Redfield käy jostain askelmasta jossain vaiheessa, mutta hänen maailmansuosionsa, kuten myös Paolo Coelhon, ovat olleet minulle koko lailla käsittämättömiä ilmiöitä. Laskelmointia ja rahastuksenmakua.
Samoin ajattelen ja tunnustus: tämä on ensimmäinen kirja, jonka ajatukseni hyväksyvät että voin lukea. Tähän asti on vaivannut sisäinen etiikka "tieto on minussa itsessäni eikä pitäisi mennä sotkemaan sitä millään kirjoitetulla tekstillä".
Kirja kulkeutui käsiini monien sattumien kautta. Yksistäni olen kuitenkin kahlannut lävitse muutamia oivalluksia, kuitenkaan mihinkään sen pitempään paneutumatta. Tämän olen taas hyväksynyt jo hetki sitten; kerään, suorastaan hakemalla haen tietoa jonka aivoni (tai paremminkin alitajuntani) käsittelee ja suodattaa "omakseni". Siksipä olen aikalailla ällikällä lyöty, että joku on kirjoittanut näistä kirjan minusta tietämättä....
Vahvistui myös tuntemus, että olen vasta polkuni alussa. Nyt eroa on vain se, että ei tarvitse enää "pakottaa" tietoa irti kaikesta mahdollisesta, nyt voin rauhassa antaa tiedon kulkeutua itseeni.
Sormi, Chandi ja moni muukin keskusteluihin osallistuneista nikeistä, taitavat olla samoilla linjoilla kanssani....Mutta: ei ole rakentavaa keskustelua keneltäkään, jos suuntaus on tuomitseva. (Enkä tarkoita S, C jne....:)....) Joten säästetään suomi24 servua, eikä laitettaisi niitä kommentteja no-hei-älä-järki-jätä -tyyliin....Mutta kriittinen keskustelu on tietty asia erikseen ;) Jos joku nyt sitten kokee, että pitäisi palauttaa minut takaisin maanpinnalle, niin kenttä on vapaa.... - purr
Chandi kirjoitti:
Jos Carlos Castenedan ottaisi oikein tosissaan (ja muutamia muita kirjailijoita, kuten vaikkapa enempi New Age -väelle tutun Elisabethin Haichin), niin voisi ajatella että puhekyvyn rinnalla oli ammoisina aikoina pitkään kommunikoinnin välineenä jonkinlainen telepatiakyky. Erityisesti Haich on kirjassaan "Vihkimys" väittänyt että hän ed. elämässään Egyptissä osasi "ihmiskunnan isoveljien" (oma termini) jälkeläisenä hahmottaa totuuksia välittömästi aivojensa takaosassa, ilman sitä vaikeaa järkeilyä mitä nykyajan ihminen suorittaa aivojen otsalohkossa. (Tämä sitten selittäisi ehkä miksi pääkallon pidentäminen oli muotia Egyptissä ja Perussa: piti näyttää siltä kuin kuuluisi siihen yli-ihmissakkiin jolla on prominentti takaraivo.)
Herra Castenad on mainittu monien keskustelujen yhteydessä; ehkäpä vielä joku päivä löydän käsistäni kirjoituksiaan ;)
Nyt voin kuitenkin kirjoituksesi pohjalta jo todeta, että oikeassahan tuo Castenada on ainakin tämän keskustelutaidon suhteen. Itselläni on yksi (ja itseäni surkuttelen, kun en samalla tasolle ole pitkään aikaan yltänyt...) omakohtainen kokemus tästä telepatiakyvystä.
Telepatiakyky sanana ei vain oikein "istu suuhuni". Paremminkin mielikuvina siirtyvä ajattelu osuisi oikeaan. Sanoja ei tarvita, eikä värejä tai fyysistä kontaktia (vaikkakin ovat olemassa). Keskustelussa välittyy paljon isompia kokonaisuuksia kuin vain lausahdus "kaunis päivä tänään". Jotenkin tuntuu että siinä välittyy kokonainen "tunne" toiselta henkilöltä toiselle.
Kuten sanoin; yksi kokemus....Sen kokemuksen jälkeen en ole pystynyt lopettamaan alitajuntani toimintaa. Sitä kun kerran pääsee maistamaan, niin haluaa enemmän ja uudestaan. Vähän samanlainen tunne, kun olet ollut mökillä auringossa, uiskennellut koko päivän järvessä, nauttinut luonnon läheisyydestä sekä kanssaihmisten seurasta. Vielä kun päätät päivän saunomiseen ja kunnon hierontaan, niin olet siinä olotilassa minkä haluaisit aina vallitsevan.
Ihmiskunnan isoveljet...hmmm....suuhuni sopiva termi :) Entä....ohjaavatko nämä veljemme toimintaamme? - Chandi
purr kirjoitti:
Herra Castenad on mainittu monien keskustelujen yhteydessä; ehkäpä vielä joku päivä löydän käsistäni kirjoituksiaan ;)
Nyt voin kuitenkin kirjoituksesi pohjalta jo todeta, että oikeassahan tuo Castenada on ainakin tämän keskustelutaidon suhteen. Itselläni on yksi (ja itseäni surkuttelen, kun en samalla tasolle ole pitkään aikaan yltänyt...) omakohtainen kokemus tästä telepatiakyvystä.
Telepatiakyky sanana ei vain oikein "istu suuhuni". Paremminkin mielikuvina siirtyvä ajattelu osuisi oikeaan. Sanoja ei tarvita, eikä värejä tai fyysistä kontaktia (vaikkakin ovat olemassa). Keskustelussa välittyy paljon isompia kokonaisuuksia kuin vain lausahdus "kaunis päivä tänään". Jotenkin tuntuu että siinä välittyy kokonainen "tunne" toiselta henkilöltä toiselle.
Kuten sanoin; yksi kokemus....Sen kokemuksen jälkeen en ole pystynyt lopettamaan alitajuntani toimintaa. Sitä kun kerran pääsee maistamaan, niin haluaa enemmän ja uudestaan. Vähän samanlainen tunne, kun olet ollut mökillä auringossa, uiskennellut koko päivän järvessä, nauttinut luonnon läheisyydestä sekä kanssaihmisten seurasta. Vielä kun päätät päivän saunomiseen ja kunnon hierontaan, niin olet siinä olotilassa minkä haluaisit aina vallitsevan.
Ihmiskunnan isoveljet...hmmm....suuhuni sopiva termi :) Entä....ohjaavatko nämä veljemme toimintaamme?Omakohtaista näkemystä minulla ei oikeastaan tästä asiasta ole, sillä vapaa tahto on tärkeämpi minulle kuin ajatus siitä että joku "Valkoinen Veljeskunta" tai mikä hyvänsä poppoo kaitsemalla kaitsisi ihmisiä. Elisabeth Haichia olen kuitenkin nuoresta asti pitänyt vaistomaisesti totuuden torvena, ja hän on jotenkin ei-niin-kauhean-täsmällisesti kuvaillut "jumalan poikia" jotka vielä olisivat Egyptissä Härän aikana (tod.näk. vuoden 4000 eaa tienoilla) olleet vallassa, sekoittaen pikkuhiljaa perimäänsä "eläinihmiseen" (meihin). Uskoo ken tahtoo... Jokatapauksessa egyptiläiset tarut puhuvat erilaisista ajoista; ajasta jolloin jumalat hallitisivat Egyptiä ja ajasta jolloin jumalan pojat hallitsivat (ns. Horus-kuninkaat), ja myöhemmästä ajasta joka ilmeisesti korreloi vuoden 3100 eaa kanssa, jolloin tietämämme dynastiat alkavat.
Viime vuosina olen yrittänyt lähes tahallani kyseenalaistaa myös Haichin, koska eihän sitä voi koko elämäänsä elää muutaman kirjan aivopesemänä. Vaikeaa se vain kuitenkin EH:n kanssa on, siis ajatella päinvastoin, koska jotenkin olen aina uskonut että ne jutut olisivat niinkuin hän sanoo. Tietysti ärsyttää kun maailma alkaa olla jo väärällään - netti varsinkin - Egyptiin ja Atlantikseen liittyvää huuhaa-romantiikkaa, johon liittyy tasan tarkkaan nimenomaan edellisten elämien muistaminen ja liittäminen ko. maihin... Noh, onneksi(?) en itse muista MITÄÄN Egyptiin liittyvää, vaikka mielikuvia onkin menneistä.
Olivat EH:n jutut sitten totta (tai olivat Carlos Castanedan, joka saattaa olla hyvinkin varsinainen satumaakari, vaikka hänen kirjoissaan onkin mitä mielenkiintoisimpia juttuja joille löytyy vastaavuuksia perinteistä muualta) - tai eivät, niin eihän minua enää saa Erkkikään luopumaan esoteerisista harrastuksistani. Esim. "pyhä arkkitehtuuri" voi riivata minut ihan mahdottomaan innostukseen (Giza, Stonehenge yms.)
Nyt kun Luonnonuskonnoissa ollaan, niin voihan sitä ajatella että shamanistisessa kulttuurissa on tiedetty noita menneisiin merkilliseen korkeakulttuureihin helposti liitettäviä juttuja ihan "perstuntumalta". Minua kiinnostavat kovasti kaikkinaiset jonkinlaiseen 6. aistiin liittyvät tiedottomat ja tietoiset operaatiot; selvänäkö, telepatia yms. Sikäli mikäli on ollut olemassa muinaisen kulttuurin/avaruuden hättiäisten edustajia Maassa ja he ovat omanneet tuon 6. aistin ihan vakiona... niin jos olemme heidän puoliverisiä jälkeläisiään, niin kyllä se voi meiltäkin sujua. Se, kiinnostaako noita (mahdollisesti sukupuuttoon kuolleita) "edeltäjiämme" sitten ohjata meitä kädestä pitäen on eri juttu. Jätän keissin avoimeksi. - purr
Chandi kirjoitti:
Omakohtaista näkemystä minulla ei oikeastaan tästä asiasta ole, sillä vapaa tahto on tärkeämpi minulle kuin ajatus siitä että joku "Valkoinen Veljeskunta" tai mikä hyvänsä poppoo kaitsemalla kaitsisi ihmisiä. Elisabeth Haichia olen kuitenkin nuoresta asti pitänyt vaistomaisesti totuuden torvena, ja hän on jotenkin ei-niin-kauhean-täsmällisesti kuvaillut "jumalan poikia" jotka vielä olisivat Egyptissä Härän aikana (tod.näk. vuoden 4000 eaa tienoilla) olleet vallassa, sekoittaen pikkuhiljaa perimäänsä "eläinihmiseen" (meihin). Uskoo ken tahtoo... Jokatapauksessa egyptiläiset tarut puhuvat erilaisista ajoista; ajasta jolloin jumalat hallitisivat Egyptiä ja ajasta jolloin jumalan pojat hallitsivat (ns. Horus-kuninkaat), ja myöhemmästä ajasta joka ilmeisesti korreloi vuoden 3100 eaa kanssa, jolloin tietämämme dynastiat alkavat.
Viime vuosina olen yrittänyt lähes tahallani kyseenalaistaa myös Haichin, koska eihän sitä voi koko elämäänsä elää muutaman kirjan aivopesemänä. Vaikeaa se vain kuitenkin EH:n kanssa on, siis ajatella päinvastoin, koska jotenkin olen aina uskonut että ne jutut olisivat niinkuin hän sanoo. Tietysti ärsyttää kun maailma alkaa olla jo väärällään - netti varsinkin - Egyptiin ja Atlantikseen liittyvää huuhaa-romantiikkaa, johon liittyy tasan tarkkaan nimenomaan edellisten elämien muistaminen ja liittäminen ko. maihin... Noh, onneksi(?) en itse muista MITÄÄN Egyptiin liittyvää, vaikka mielikuvia onkin menneistä.
Olivat EH:n jutut sitten totta (tai olivat Carlos Castanedan, joka saattaa olla hyvinkin varsinainen satumaakari, vaikka hänen kirjoissaan onkin mitä mielenkiintoisimpia juttuja joille löytyy vastaavuuksia perinteistä muualta) - tai eivät, niin eihän minua enää saa Erkkikään luopumaan esoteerisista harrastuksistani. Esim. "pyhä arkkitehtuuri" voi riivata minut ihan mahdottomaan innostukseen (Giza, Stonehenge yms.)
Nyt kun Luonnonuskonnoissa ollaan, niin voihan sitä ajatella että shamanistisessa kulttuurissa on tiedetty noita menneisiin merkilliseen korkeakulttuureihin helposti liitettäviä juttuja ihan "perstuntumalta". Minua kiinnostavat kovasti kaikkinaiset jonkinlaiseen 6. aistiin liittyvät tiedottomat ja tietoiset operaatiot; selvänäkö, telepatia yms. Sikäli mikäli on ollut olemassa muinaisen kulttuurin/avaruuden hättiäisten edustajia Maassa ja he ovat omanneet tuon 6. aistin ihan vakiona... niin jos olemme heidän puoliverisiä jälkeläisiään, niin kyllä se voi meiltäkin sujua. Se, kiinnostaako noita (mahdollisesti sukupuuttoon kuolleita) "edeltäjiämme" sitten ohjata meitä kädestä pitäen on eri juttu. Jätän keissin avoimeksi.Jos lähdetään olettamuksesta että ohjaavat. Miten pitäisi todistaa että voisimme todeta että ohjaavat? Mikä riittäisi...
Jos taas lähdetään siitä ettemme uskoisi tuohon lainkaan. Silloin ei tarvitse todistaa koska pidämme kiinni että eivät pysty ohjailemaan. Hmmm...
Jälkimmäinen ei kuulosta yhtään hauskalta koska ei pääse edes kokeilemaan toista mahdollisuutta.
Minulle tuo näyttäisi ihan 6. aistiin liittyvältä kokemukselta tuo ensimmäinen. Ja paljon mielenkiintoisemmalta.
Sulkisin keissin kyllä numerolla 1.....äänestän nro ykköstä ;) - niin
Koen voimakkaasti biologian/sukupuoleni aiheuttamat viritykset ja toiminnot, enkä nyky-yhteiskunnassa muodikkaaseen tapaan halua peitellä ja piilotella niitä, tunkea niitä maton alle piiloon ollakseni salonkikelpoinen kuohittu neutrimieli
:::::::::::::::::::::::::::::
millläs vuosisadalla sä elät? 1800-luvun viktoriaanisessa englannissa vai?
- udmurt
Luonnonuskonnot voidaan luokitella niiksi uskonnoiksi, jotka eivat ole ekspansiivisesti levittaytyneet yli kansakuntien rajojen. Esim. marilaisten tai udmurttien alkuperainen uskonto on luonnonuskonto. Muut eivat sita harrasta. sen sijaan kristinusko tai islam eivat ole luonnonuskontoja, niiden perusideologianakin on olla yksi ainoa oikea usko kaikille ihmisille riippumatta kansallisuudesta.
Muuten luonnonuskontoihin liitetaan kaikenlaista huuhaata, vaikka oikeasti luonnonuskonto on kuin mika tahansa uskonto vaikka helluntailaisuus. Siina ollaan mukana yhteyson vuoksi, se on yhteisollinen ilmio. Valttamatta ihmiset eivat usko asioihin, mutta ovat muodon ja tavan vuoksi mukana esim. uhritilaisuuksissa. Mystiikan liittaminen luonnonuskontoihin on lansimaista huuhaata.
Samoin arsyttaa, etta jotkut suomalaiset kuvittelevat voivansa olla jonkun muinaissuomalaisen pakanauskon kannattajia. Ei mitaan sellaista ole olemassa. uskonto on aina YHTEISOLLINEN ilmio.
Henkilokohtaista hihhulointia ei saa kutsua miksikaan uskonnoksi.- Terhen Täysikuu
miksei? mitä se sitten on? uskoa?
luonto on mun käsittääkseni aika universaali ilmiö, eikö se siis ole yhdistävä tekijä kaikissa luonnon uskonnoissa? eli jos täällä suomessa on joku, joka harjoittaa vaikkapa sen kaltaista uskoa jota anasazit harjoittivat, niin eikö se Äiti Maa kaikessa ihanuudessaan yhdistä heitä ja tee tästä uskontoa? eivätkö he silloin ole yhteisö, jota luonto yhdistää?
itsekin kyllä olen sitä mieltä, että luonnonuskonnon pitäisi olla ehkä hieman enemmän kulttuurisidonnaista, mutta jos joku todella kokee jonkin muun kuin meidän kalevalan rakkaammaksi, niin miksi ei? tai ehkä sen ei pitäisi, mutta saattaisi olla parempi niin. tai että jokaisen tulisi tuntea se oma kotimainen vaihtoehto, ennen kuin lähtee muuhun.
kovin yhteisöllistä tämä ei ainakaan minulla ole. ainoa yhteisöllisyys, jota koen, löytyy tältä palstalta.
toisekseen luonnonuskonnoissa on ainakin täällä eurooppa-usa-akselilla se ero, että harvalla se kulkee suvussa(ainakaan aivan lähipiirissä), eli tämä polku on täytynyt itse valita.
esim. tällä palstalla meitä löytyy laidasta laitaan: on asatru-tyyppejä, muinaissuomalaisia, wiccoja kaikkia eri laatuja... osa meistä on sekoitellut itselleen sopivan maailmankatsomuksen. MUTTA tässä nouseekin taas tämä aihe, että emme ole järjestäytyneitä, meillä ei ole yhtenäistä rituaalikaavaa, meillä ei ole yhteistä pyhää krijallisuutta, meillä ei ole uskontunnustusta, eikä mitään vastaavia asioita. jokainen meistä tekee mitä huvittaa ja palvoo minkälaisia jumalia haluaa. harvalla on mitään uhrirituaalia, mitä edes yrittää tunnustaa. ja kuinka moni täällä alkaa katselemaan mitään vain tavan ja muodon vuoksi? valitettavasti siihenhän nämä valtauskonnot ovat menneet, mutta en usko, että kannattaa vielä suomessa kannatettavia luonnonuskontoja syyttämään.
uskon,että jos uskonnon harjoittaja on suomalainen, hänellä ON yhteisö. omat esi-isänsä. vaikka muut hänen sukupolvestaan olisivatkin hyljänneet vanhan perinteen, osan heitä itseään, ei se tarkoita että hänen tulisi tehdä niin.
Sinä siis väität, että luonnonuskonto on täysin kulttuurisidonnainen asia?
Minä taas väitän, että Äiti Maa yhdistää heitä ja meitä kaikkia yli kulttuurirajojen.
ÄÄNESTYS:
kuinka moni suomalainen pakana on pakana yhteisöllisyyden tähden?
en minä ainakaan.
kuinka moni kokee olevansa pakana vain ympäröivän yhteisön takia?
olisikin yhteisö.
Muut? - Rödfinne
Terhen Täysikuu kirjoitti:
miksei? mitä se sitten on? uskoa?
luonto on mun käsittääkseni aika universaali ilmiö, eikö se siis ole yhdistävä tekijä kaikissa luonnon uskonnoissa? eli jos täällä suomessa on joku, joka harjoittaa vaikkapa sen kaltaista uskoa jota anasazit harjoittivat, niin eikö se Äiti Maa kaikessa ihanuudessaan yhdistä heitä ja tee tästä uskontoa? eivätkö he silloin ole yhteisö, jota luonto yhdistää?
itsekin kyllä olen sitä mieltä, että luonnonuskonnon pitäisi olla ehkä hieman enemmän kulttuurisidonnaista, mutta jos joku todella kokee jonkin muun kuin meidän kalevalan rakkaammaksi, niin miksi ei? tai ehkä sen ei pitäisi, mutta saattaisi olla parempi niin. tai että jokaisen tulisi tuntea se oma kotimainen vaihtoehto, ennen kuin lähtee muuhun.
kovin yhteisöllistä tämä ei ainakaan minulla ole. ainoa yhteisöllisyys, jota koen, löytyy tältä palstalta.
toisekseen luonnonuskonnoissa on ainakin täällä eurooppa-usa-akselilla se ero, että harvalla se kulkee suvussa(ainakaan aivan lähipiirissä), eli tämä polku on täytynyt itse valita.
esim. tällä palstalla meitä löytyy laidasta laitaan: on asatru-tyyppejä, muinaissuomalaisia, wiccoja kaikkia eri laatuja... osa meistä on sekoitellut itselleen sopivan maailmankatsomuksen. MUTTA tässä nouseekin taas tämä aihe, että emme ole järjestäytyneitä, meillä ei ole yhtenäistä rituaalikaavaa, meillä ei ole yhteistä pyhää krijallisuutta, meillä ei ole uskontunnustusta, eikä mitään vastaavia asioita. jokainen meistä tekee mitä huvittaa ja palvoo minkälaisia jumalia haluaa. harvalla on mitään uhrirituaalia, mitä edes yrittää tunnustaa. ja kuinka moni täällä alkaa katselemaan mitään vain tavan ja muodon vuoksi? valitettavasti siihenhän nämä valtauskonnot ovat menneet, mutta en usko, että kannattaa vielä suomessa kannatettavia luonnonuskontoja syyttämään.
uskon,että jos uskonnon harjoittaja on suomalainen, hänellä ON yhteisö. omat esi-isänsä. vaikka muut hänen sukupolvestaan olisivatkin hyljänneet vanhan perinteen, osan heitä itseään, ei se tarkoita että hänen tulisi tehdä niin.
Sinä siis väität, että luonnonuskonto on täysin kulttuurisidonnainen asia?
Minä taas väitän, että Äiti Maa yhdistää heitä ja meitä kaikkia yli kulttuurirajojen.
ÄÄNESTYS:
kuinka moni suomalainen pakana on pakana yhteisöllisyyden tähden?
en minä ainakaan.
kuinka moni kokee olevansa pakana vain ympäröivän yhteisön takia?
olisikin yhteisö.
Muut?Ei uskonnon harjoittaminen mitään yhteisöllisyyttä vaadi. Tuollainen vaatimus on taas tyypillistä kristillistä hapatusta, jolla halutaan ulkoapäin määritellä mitä uskonto tarkoittaa. Pitäisi olla "pyhiä kirjoja" ja "yhteisöllisyyttä". Paskan marjat! Kyse on politiikasta, jolla mm. turvataan että wiccalaisuutta ei hyväksytä uskonrauhaa koskevin lakipykälin, että kristityt saavat jatkaa vittuiluaan rauhassa...
Määrittelyt seuraavat menettelyä eikä päinvastoin. Se että USEIMMISSA uskonnoissa kyse on myös yhteisöllisestä ilmiöstä ei tarkoita että se olisi mikään välttämättömyys.
Haluaisinpa todella kuulla fiksut argumentit, joiden mukaan uskonnon on OLTAVA aina myös yhteisöllinen ilmiö. Taitavat teologisen poijjaat taas olla asialla... Liekö "moosespessi" uuden salanimen turvin. Vain sivikset puuttuu... :-D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1145895Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324007- 823342
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182966Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2502017Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?881984- 1421771
Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui421743Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81686Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881549