"On aiheellista kysyä, kuinka suuri osa lastensuojelun menoista koostuu nimenomaan lastensuojelun tarpeista", mm. näin kysyy Marjut Lindberg tänään HS:n pääkirjoitussivulla.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin/1135259791447/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
Todellisia helmiä kirjoituksesta poimittuna:
"Harva perhe, jolla EI OLE ongelmia
- toimeentulossa
- päihteidenkäytössä
- mielenterveydessä
- elämänhallinnassa
- asumisessa
kirjautuu ehdoin tahdoin lastensuojelun asiakkaaksi."
"Vanhempien oikeusturvan kannalta on aivan eri asia, pääseekö lapsi unikouluun neuvolalääkärin vai lastensuojelun lähetteellä. Lääkärin merkinnät ovat vapaasti vanhempien luettavissa, lastensuojelun eivät aina."
"1990-luvun alussa yli 50000 lapsiperhettä sai kodinhoitoapua.
Viime vuonna kodinhoitoapua sai enää n. 9000 lapsiperhettä ja määrä vähenee tasaisesti.
20 v sitten ls:n asiakkaina oli n. 20000 lasta ja nuorta
Nyt asiakkaita on noin 70000 ja määrä kasvaa tuhansilla joka vuosi."
"Lastensuojelun kustannukset ovat jo noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Se on hieman suurempi summa kuin koko toimeentulotukeen käytetty rahamäärä. On aiheellista kysyä, kuinka suuri osa lastensuojelun menoista koostuu nimenomaan lastensuojelun tarpeista."
"Kunnista kerrotaan, että unirytminsä hukanneiden lasten lisäksi lastensuojelun asiakkaiksi ohjataan myös tarkkaavaisuushäiriöistä tai autismista kärsiviä lapsia, jotta heille voitaisiin järjestää kuntoutusta."
"LAPSET TARVITSEVAT APUA JA SUOJELUAKIN, MUTTA KAIKKEA EI TARVITSE TEHDÄ LASTENSUOJELUN NIMELLÄ."
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lastensuojelua tarjotaan univaikeuksiinkin/1135259791447/?cmp=tm_etu_paakirjoitus
Todellisia helmiä kirjoituksesta poimittuna:
"Harva perhe, jolla EI OLE ongelmia
- toimeentulossa
- päihteidenkäytössä
- mielenterveydessä
- elämänhallinnassa
- asumisessa
kirjautuu ehdoin tahdoin lastensuojelun asiakkaaksi."
"Vanhempien oikeusturvan kannalta on aivan eri asia, pääseekö lapsi unikouluun neuvolalääkärin vai lastensuojelun lähetteellä. Lääkärin merkinnät ovat vapaasti vanhempien luettavissa, lastensuojelun eivät aina."
"1990-luvun alussa yli 50000 lapsiperhettä sai kodinhoitoapua.
Viime vuonna kodinhoitoapua sai enää n. 9000 lapsiperhettä ja määrä vähenee tasaisesti.
20 v sitten ls:n asiakkaina oli n. 20000 lasta ja nuorta
Nyt asiakkaita on noin 70000 ja määrä kasvaa tuhansilla joka vuosi."
"Lastensuojelun kustannukset ovat jo noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Se on hieman suurempi summa kuin koko toimeentulotukeen käytetty rahamäärä. On aiheellista kysyä, kuinka suuri osa lastensuojelun menoista koostuu nimenomaan lastensuojelun tarpeista."
"Kunnista kerrotaan, että unirytminsä hukanneiden lasten lisäksi lastensuojelun asiakkaiksi ohjataan myös tarkkaavaisuushäiriöistä tai autismista kärsiviä lapsia, jotta heille voitaisiin järjestää kuntoutusta."
"LAPSET TARVITSEVAT APUA JA SUOJELUAKIN, MUTTA KAIKKEA EI TARVITSE TEHDÄ LASTENSUOJELUN NIMELLÄ."
Vastaukset 19
Vanhimmat
kuudessa sinänsä olisi mitään ongelmaa, jos perheillä olisi mahdollista saada siellä oikeudenmukaista ja ihan oikeasti lapsen etua ajavaa kohtelua ja apua. Mutta kun niin ei ole!
Koska eihän nykyään pelkkä asiakkuus ensinnäkään riitä avun saamiseen, vaan vaaditaan huostaanoton tekoa, vaikka perhe ei lainmukaan edes kuuluisi ls:n asiakkuuteen. Näistä asioista suurin osa laittomista huostaanotoista kumpuaa viime vuosilta, mutta kyllä joukossa on myös täyttä käsittämätöntä mielivaltaakin huostaanottojen teon suhteen. Eikä peruspalvelujen siirtämistä huostaanotoilla hoidettaviksi voi perustella kertakaikkiaan mitenkään!
Kun minä aikanaan en pitänyt yhtään mitenkään kummallisena sitä, että yh:na olin ls:n asiakas! Missä ihmeen vaiheessa se taho rupesi kääntymään perheitä vastaan? 90-luvulla sain kotiapua ja monenlaista tukea, minua kunnioitettiin eikä mitään kyseenalaista ollut. Kävin töissä ja annoin panokseni siltä osin, kaikkiaan olin turvallisin mielin.
Ehkä minunkaltaisia on ollut paljon ja sit päätettiinkin, että vedetään matot alta pois! (Niin meille kävi). En tod ollut mikään ruikuttaja (tuskin kukaan onkaan) tai elätti. -Missä meni vinoon? Alettiin ampua perheitä tosta vaan ja nyt on kaikenlaisia vihaleirejä eri porukoiden kesken..
-Nytkö pitäisi ottaa joku tärkeilevä p.työntekijä "tilapäiseen" apuun? Noinkohan moni tohtii...
"90-luvulla sain kotiapua ja monenlaista tukea, minua kunnioitettiin eikä mitään kyseenalaista ollut. Kävin töissä ja annoin panokseni siltä osin, kaikkiaan olin turvallisin mielin. "
90-luvun alun lamasta aloitettiin salaa kaikkien oikeiden ja auttavien palveluiden romuttaminen.
Tuon vuosikymmenen lopulla ei enää saanut kodinhoitajia lapsiperheille ainakaan Helsingissä, en tiedä, mihin aikaan ne tarkkaan ottaen poistettiin ja siirrettiin pelkästään vanhustyön puolelle.
Varmaan sinunlaisia oli paljon, koska kodinhoitajien tarve on nytkin valtava, mihin se tarve olisi hävinnyt tai muuttunut. Kodinhoitajat vaihdettiin perhetyöntekijöiksi, jotka eivät saa tehdä kotitöitä, korkeintaan leikittää lapsia pari tuntia kerrallaan. Mutta suurin osa tuosta ajasta käytetään kuitenkin äidin kanssa keskusteluun, asioiden nuuskimiseen, kyräilyyn jne. Heitä käytetään ihan kuin jonain terapeutteina, vaikka heidän koulutuksensa voi olla mikä vain, vaikka työtön kirjastoapulainen.
Nyt ainut apu eli avohuollon tuki on jo vuosia ollut perhetyöntekijä, jonka pitäisi poistaa perheen kaikki ongelmat, oli sitten kyse esim:
- liian pienet ansiot, siis toimeentulotuen tarve
- vanhemman tai lapsen tarvitsema terapia
- parisuhdeongelmat
- autisminkirjon lapsen kuntoutuksen tarve
- erityisopetuksen puute kunnassa
- baby blues, tarve vauvan unikouluun
- vanhemman väsyminen
- esim. vanhemman raskaat syöpähoidot
- lapsen kehitysvammaisuus
- jne, ihan mikä tahansa syy, jopa peruspalvelujen ja kaikki avohuollon tukien puute korvataan p-työllä
Miksikö? Siksi, että kunnat ovat vajonneet laittomuuksiin säästöissään, peruspalvelut on romutettu alkaen 80-luvulla hyvin toimineesta julkisesta terveydenhuollosta. Sossut ovat jo vuosia sitten valittaneet, miten heille ohjataan laittomasti asiakkaita sellaisilta hallinnonaloilta, jotka eivät heille kuulu.
Alue on laaja, mutta en jaksa nyt enempää, kello on jo paljon ja on aikainen herätys aamulla.
Joo, minä olen tehnyt havainnon, että yksinhuoltajapiireissä pidetään YHÄ luontevana sitä, että on lastensuojelun asiakas. Olen hämmästellyt sitä ja kauhistellutkin.
Mutta ajattelutavalla on tuollainen historiallinen tausta, jota aikaa minä en ole elänyt. Olen tajunnut, että puhun aivan erilaisesta lastensuojelusta, kun olen alkanut kertoa omista näkemyksistäni.
Yksinhuoltajien pitäisi herätä. Maailma ei ole enää samanlainen kuin esimerkiksi 1990-luvun alussa.
Niin, on ihan tyypillistä yksinhuoltajien toimintaa sekin, että Rovaniemen yksinhuoltajat kokoontuvat Lapin Ensi- ja turvakodilla. Kuukausittainen kokoontuminen on avopalvelukeskus Tuulian tiloissa, tosin tuossa yhdistyksen ilmoituksessa se on vain avopalvelukeskus, ei kerrota että se sijaitsee Ensi- ja turvakodissa:
Rovaseudun Yksin- ja Yhteishuoltajat ry
Rovaniemen olohuone Avopalvelukeskus Tuulia, Kansankatu 9.
Lisätietoja: Elina puh 040 5275 873 elina.tapio(at)pp.inet.fi ( Korvaa (at) @-merkillä)
Kirjoitin jo aikoja sitten, mahdollisesti vuoden vaihteen tienoilla Kari Kiianmaan ylläpitämään (jota olen aina luullut Tiina Kaarelan ylläpitämäksi) eroperhe.netiin Ensi- ja turvakotien rumasta toiminnasta. Yksi rivimoderaattori katsoi oikeudekseen suuttua tekstistäni niin, että hän halusi heittää minut kokonaan ulos eroperhe.netistä. Eipä ihme, kun kytkökset ovat tällaisia.
Täälläkin aina joku vinkuu, että "naurettavaa valittaa ongelmia tai väsymystä, kun ei huoli tarjottua apua".
Mitä hiton oikeaa apua? Nurkissa vetelehtivä ja mitä sattuu perheestä kirjaava sossun perhetyöntekijä ei ole mitään oikeaa apua yhdenkään perheen ongelmaan. Korkeintaan niille, joiden ainut ongelma on kahviseuran puute, en vain tajua, miksi sitä yhteiskunnan kustannuksella pitää heillekään järjestää.
Ja miksi ihmeessä pitää alentua ls:n asiakkuuteen, kun siihen ei ole lakisääteisiä perusteita!
Mutta tätä se lasten peruspalvelujen romuttaminen on saanut aikaan viimeisen 20 vuoden aikana.
1.9.2010 3:00
A A Marjut Lindberg [email protected] Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Newsweek-lehden mukaan Suomi on maailman paras maa, jonne lapsen kannattaisi syntyä. Suurimmalla osalla Suomen lapsista asiat ovatkin mallillaan: käytännössä kaikki terveet lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, oppivatpa vielä ainakin yhtä vierasta kieltä peruskoulunsa aikana.
Kaikki lapset pääsevät myös neuvolaan ja vanhempien niin halutessa myös päiväkotiin ja esikouluun. Nyt syntyvistä lapsista elää satavuotiaiksi todennäköisesti suurempi osa kuin milloinkaan ennen. Lapset ovat myös terveempiä kuin yksikään heitä edeltänyt sukupolvi.
Terveys, hyvinvointi ja varakkuus sekä vanhempien kyky pitää perheensä puolia eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Osa lapsiperheistä tarvitsee erityistä tukea. Paljon suurempi joukko on niitä perheitä, jotka hyvin pienellä auttamisella selviytyisivät ilman mitään järeitä tukitoimia.
Nyt näyttää siltä, että monissa suurissa kaupungeissa terveydenhoidon ja sosiaalitoimen työntekijöiltä on rahapulaan vedoten estetty järjen käyttö. Neuvolan ja sosiaalityön rahat ovat tiukassa, ja niiden kuluttamisessa on sijaa harkinnalle. Jos lapsi siirretään lastensuojelun asiakkaaksi, kunnalla on lakisääteinen velvollisuus löytää rahat palvelujen järjestämiseen.
Tilanne johtaa pahimmillaan täysin käsittämättömiin ratkaisuihin. Neuvolasta ei heru apua vauvan univaikeuksista kärsivälle perheelle, koska lääkärillä ei ole valtuuksia antaa yli puoli vuotta valvoneelle äidille ja lapselle lähetettä unikouluun. Äidille kerrotaan, että lastensuojelupuolelta voidaan maksusitoumus kyllä antaa, mutta se edellyttää, että lapsi kirjataan lastensuojelun asiakkaaksi.
Harva sellainen perhe, jolla ei ole ongelmia toimeentulossa, päihteidenkäytössä, mielenterveydessä, elämänhallinnassa tai asumisessa, kirjautuu ehdoin tahdoin lastensuojelun asiakkaaksi.
Jos perhe tarvitsisi vain muutaman kerran kotipalvelua, jotta äitiyslomalla oleva äiti pääsisi hammaslääkäriin päiväsaikaan tai saisi apua nukkumisrytminsä kadottaneen lapsensa hoitoon, on lastensuojelun asiakkuus siitä liian kova hinta.
Lastensuojelun asiakkuus mielletään yhä samaksi kuin epäonnistuminen vanhempana. Rikosrekisterikin vanhenee, ja tuomiot poistetaan tiedostoista määräaikojen umpeuduttua, mutta merkintä lastensuojelun asiakkuudesta seuraa lasta ikuisesti.
Vanhemmat pelkäävät aiheellisesti, että lapsen mahdollisia myöhempiä toilailuja tarkastellaan loppuelämän ajan lastensuojelun asiakkuuden läpi.
Vanhemmilla on syytä olla huolissaan myös siitä, mitä lapsesta ja perheestä merkitään lastensuojelun asiakirjoihin, sillä merkintöjä ei noin vain voi katsoa, saati muuttaa (HS 30. 8.). Vanhempien oikeusturvan kannalta on aivan eri asia, pääseekö lapsi unikouluun neuvolalääkärin vai lastensuojelun lähetteellä. Lääkärin merkinnät ovat vapaasti vanhempien luettavissa, lastensuojelun eivät aina.
Kun Suomi on parin viime vuosikymmenen aikana kehittynyt niin, että joka asiaa hoitamaan tarvitaan juuri siihen työhön erikoistunut viranhaltija, on kokonaiskuva pirstaloitunut eri asiantuntijoiden väliseksi palapeliksi. Osa paloista näyttää näyttää olevan aina kateissa.
Vielä 1990-luvun alussa yli 50 000 lapsiperhettä sai Suomessa kodinhoitoapua kunnalta. Kun perheeseen syntyi uusi lapsi, oli tapana, että kodinhoitaja tulee hoitamaan perheen muita lapsia äidin ja vauvan sairaalavuorokausien ajaksi. Silloin tosin ei synnytyssairaaloissa ollut tarjolla perhehotellitasoista hoitoa.
Kodinhoitaja tuli hätiin myös äidin lääkärireissujen ajaksi ja auttoi unenpuutteen vuoksi uupunutta äitiä arkiaskereissa. Apu järjestyi neuvolan tai kaupungin sosiaalitoimiston kautta – ei siihen lastensuojelua tarvittu.
Viime vuonna kodinhoitoapua sai enää noin 9 000 lapsiperhettä, ja määrä vähenee tasaisesti.
Kaksikymmentä vuotta sitten lastensuojelun asiakkaina oli noin 20 000 lasta ja nuorta. Nyt asiakkaita on noin 70 000, ja määrä kasvaa tuhansilla joka vuosi. Lastensuojelun kustannukset ovat jo noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Se on hieman suurempi summa kuin koko toimeentulotukeen käytetty rahamäärä.
On aiheellista kysyä, kuinka suuri osa lastensuojelun menoista koostuu nimenomaan lastensuojelun tarpeista. Kunnista kerrotaan, että unirytminsä hukanneiden lasten lisäksi lastensuojelun asiakkaiksi ohjataan myös tarkkaavaisuushäiriöistä tai autismista kärsiviä lapsia, jotta heille voitaisiin järjestää kuntoutusta.
Muutamissa keskisuurissa kunnissa on jo havahduttu siihen, että perheiden ongelmat ovat korjattavissa helposti ja halvalla silloin, kun ne ovat vielä pieniä.
Esimerkiksi Imatran kaupunki palkkasi viime vuonna kuusi perhetyöntekijää vakituiseen työsuhteeseen auttamaan lapsiperheitä. Myös Raumalla tehdään tiivistä yhteistyötä neuvolan ja sosiaalitoimen välillä.
Suomalainen lapsi syntyy hyvään maahan. Lapset tarvitsevat apua ja suojeluakin, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä lastensuojelun nimellä.
Viranomainen ei kuulu arkipäivään
vaan ongelmatilanteisiin | 1.9.2010 9:45 Minusta hyvä elämä on sellaista, ettei olla missään tekemisissä viranomaisten kanssa.
Jos ihmiset rupeavat olemaan päivittäin tekemisissä viranomaisten kanssa, silloin jokaisen pitää maksaa yhden viranomaisen palkka sivukuluineen, eikä siihen talousyhtälöön riitä mitkään rahat...
Vastauksia: 11 | Osallistu keskusteluun
Tässä on Suomessa lähdetty rikollisille teille ihmisoikeuksia ja tämän maan kansalaisten perusoikeuksia ajatellen:
"Kunnista kerrotaan, että unirytminsä hukanneiden lasten lisäksi lastensuojelun asiakkaiksi ohjataan myös tarkkaavaisuushäiriöistä tai autismista kärsiviä lapsia, jotta heille voitaisiin järjestää kuntoutusta.
LAPSET TARVITSEVAT APUA JA SUOJELUAKIN, MUTTA KAIKKEA EI TARVITSE TEHDÄ LASTENSUOJELUN NIMELLÄ."
Ei todella tarvitse. Sanotaan nyt varmaan miljoonannen kerran, että kuntoutus on yksi sellainen asia, joka ei kuulu lastensuojeluun mitenkään, vaikka se on sinne siirrettykin. Se kuuluu terveydenhoidon puolelle, samoin vauvojen unikoulu.
Lastensuojelusta pois peruspalvelut!
Ja lastensuojeluun takaisin lakisääteiset avohuollon tuet, jotka sieltä on poistettu ja vaihdettu valheellisiin lumetukiin. Ulos, vaikka harakoille perhetyö ja takaisin kodinhoitajat!
pitäisi Hallintolain mukaan ohjata oikeille palvelutiskeille eli oikean hallinnon alan viranomaisen luukulle ne asiakkaat jotka eivät lastensuojelun piiriin kuulu.
Eli kun perhe tarvitsee kodinhoitajaa antaa palvelut sosiaalihuolto,
kun tarvitaan terveydenhuollon palveluita niitä tarjoaa terveydenhuollon alainen palveluyksikkö
tai jos on asunnon tarve tai toimeentuloon liittyvää
niin niitä palveuita tarjoavat aivan toiset viranomaisen kuin lastensuojelun viranomaiset!
Mutta onhan lastensuojelusossulla jo rikoslainkin perusteella
velvollisuus kieltäytyä toimimasta terveydenhuollon alan ammattilaisena tai sairaanhoitajana tai sosiaalihuollon alaisena perheneuvolan ammattilaisena jne jne jne
Eli kun ollaan lähdetty lastensuojelun viranomaisen itsensäkin taholta toimimaan rikollisesti
niin siltä rikollisen tieltä on vaikea enää takaisin kääntyä.
Suomen lastensuojelussa on aivan liian paljon rikollisesti sinne pesiytynyttä viranomaisena esiintyvien henkilöiden toimintaa.
Mutta kuka valvovista tahoista siitä välittää
ei kukaan. On vain rouva rousuja
jotka söpöttävät mennen tullen ja aina palatessakin ettei meillä mitään
ja täytyy olla jotain (tuntematta ja tietämättä ihmisiä palveluiden piirissä ja tuntematta ihmisiä palvelutiskien molemmilta puoliltakaan!) jne niin edelleen
että taitaapa jo olla Rousulla itselläänkin omiin sanomisiinsa uskomisen vahvuus todella koitoksella,
kun viikoittain on alkanut näitä soraääniä meidän niin hyvässä ja kultaisessa lastensuojelussa kuulumaan.
"Rikosrekisterikin vanhenee, ja tuomiot poistetaan tiedostoista määräaikojen umpeuduttua, mutta merkintä lastensuojelun asiakkuudesta seuraa lasta ikuisesti.
Vanhemmat pelkäävät aiheellisesti, että lapsen mahdollisia myöhempiä toilailuja tarkastellaan loppuelämän ajan lastensuojelun asiakkuuden läpi.
Vanhemmilla on syytä olla huolissaan myös siitä, mitä lapsesta ja perheestä merkitään lastensuojelun asiakirjoihin, sillä merkintöjä ei noin vain voi katsoa, saati muuttaa (HS 30. 8.)."
Viimeinkin joku kiinnittää huomiota ls.perheiden puuttuvaan oikeusturvaan. Ls- asiakkuus tosiaan on elinkautinen, itse asiassa moninkertainen elinkautinen. Ja huolihan ei vanhene koskaan.
Vai kunnianloukkaus on silloin kyseessä kun Kuntaliiton virkamies kirkkain silmin leimaa vanhemman julkisuudessa valehtelijaksi? Kaiken lisäksi leimaaminen tapahtui niin, että rouva Rousu ei ollut mitenkään perehtynyt kyseisen perheen tapaukseen.
Nämä rouvat ovat ottaneet oikeudekseen lausua lopullisia- tietysti koneistoa puoltavia totuuksia- lastensuojelutapauksista, joihin he - eivät tietenkään- ole edes perehtyneet.
Rouvat ovat kuin entisaikojen nojatuoliantropologeja- jotka pystyvät nojatuoleistaan käsin" tietämään" ja " päättelemään" että kyllähän ne laiskoja ja lapsellisia valehtelijoita ovat ne kaukaiset lastensuojelun alkuasukkaat ja siunailemaan miten suuri" valkoisen naisen taakka" sosiaalirouville on langennut kun joutuvat opettamaan näitä primitiivejä keskiluokan tavoille.
hallinnonalojen tehtäviä on niin paljon siirretty lastensuojeluun!
"Lastensuojeluviranomaisen pitäisi Hallintolain mukaan ohjata oikeille palvelutiskeille eli oikean hallinnon alan viranomaisen luukulle ne asiakkaat jotka eivät lastensuojelun piiriin kuulu. "
Eivät he voi tehdä sitä, koska sieltä toiselta hallinnonalalta on poistettu se palvelu, jota asiakas tarvitsisi.
Aivan käsittämätön määrä asioita, jotka eivät kuulu lastensuojeluun, on kuitenkin jostain järjettömästä syystä siirretty sinne kuulumaan. Näin sossulla on oikeus käyttää lääkärin, opettajan, terapeutin, psykologin asiantuntemusta asiakkaisiin, vaikka hän ei ole päivääkään opiskellut noiden alojen tutkintoja.
Eri hallinnonalojen tehtävien sekoittaminen on lisännyt sossun valtaa ja huonontanut, osittain myös poistanut, asiakkaan tarvitsemia tukia ja palveluja. On annettu sossuille valtaa ja asiakkaille mielivaltaa.
kaikilla, jotka eivät oikeasti tiedä, mutta ovat kovasti tietävinään. Se on tosiaan "kyllä-rouva-tietää" -asenne, joko palkkansa edestä, joka tapahtuu valtaa pitävien painostuksesta tai osa esiintyy vain pelkän ilkeilyn halusta.
Joka tapauksessa itse ei olla nähty a:sta ö:hön yhtään niistä tapauksista, joita arvostellaan.
Silti vähätellään niiden kokemusta, jotka ovat lapsensa laittoman ja lasta vaurioittaneen kohtelun omin silmin todistaneet. Juuri näin:
"..kyllähän ne laiskoja ja lapsellisia valehtelijoita ovat ne kaukaiset lastensuojelun alkuasukkaat ja siunailemaan miten suuri "valkoisen naisen taakka" sosiaalirouville on langennut kun joutuvat opettamaan näitä primitiivejä keskiluokan tavoille."
taas kommentoimassa tätä todella hyvää ja oikeansuuntaista pääkirjoitusta!
kirjoitus vielä ylös.
Mistä ihmeestä saadaan sellainen hallitus, joka tosiaan haluaa vähentää huostaanottoja panostamalla perheiden tukiin? Perheiden tuet olisi palautettava samalla tasolle, millä ne olivat 80-luvun lopulla.
Ja melkoista mannaa olisi saada myös toimivat terveyspalvelut takaisin niin, että niiden puutteen takia ei lapsia huostaanotettaisi. Samoin peruskoulu vaatii panostamista samasta syystä.
Aivan järkyttävää, mitä tälle mallivaltiolle on tapahtunut parissakymmenessä vuodessa!
Toisaalta, Helsingin Sanomissa nähtiin hyvin pian takaisku, backlash, ja palautus takaisin ruotuun.
http://en.wikipedia.org/wiki/Backlash
Ehkä toimittaja Marjut Lindbergin näkökulma lastensuojeluun oli liian myönteinen lapsiperheille, eli kannusti koneiston mielestä liikaa auttamaan perheitä avohuollon tukitoimin. Suomessa vaikuttava vauras ja vaikutusvaltainen huostaanottoklusteri lienee kokenut kirjoituksen vaaralliseksi.
Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon Lindberg sai palautetta lastensuojelun toimintaa kauhistelevasta mielipidekirjoituksestaan suoraan koneistolta, sen lukuisilta erilaisilta sosiaalirouvilta (sosiaalirouvien armeijalta), jotka työskentelevät kuntien ja kolmannen sektorin palveluksessa. Sosiaalirouvat ovat aina valmiudessa taisteluihin, jos rouvien omaa etua ja asemaa uhataan. Lindbergin kirjoitus varmasti koettiin uhkaavana.
Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan 13.9.2010 otsikolla
"Lapsiperheet saavat apua liian myöhään".
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Lapsiperheet saavat apua liian myöhään/1135260099329
Mielestäni tuota pääkirjoitusta sietää hieman tutkia. Siitä voinee lukea linjoja, joita pitkin lastensuojelu jatkossa tässä maassa kulkee. Ainakin pikku lasten huostaanotot kasvanevat. Siihen viittaa sekin, että sijaishuoltoa keskitetään koko ajan Perhehoitoliitto ry:lle ja perhehoitajille. Sehän on nykyisen keskustavetoisen hallituksen hallitusohjelmassakin. Sitä ei varmasti Perhehoitoliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Aila Paloniemi väsy toistamasta.
Helsingin Sanomat sai innoituksensa pääkirjoitukseen Kelan julkaisemasta kirjasta "Perhepiirissä" (2010). Se on Kelan tutkimusyksikön yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa toimittama teos.
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/060910100422NS?opendocument
Pääkirjoitus toteaa:
"Lastensuojelun asiakkaaksi pääseminen tai joutuminen voi pelastaa monen lapsen tulevaisuuden, kunhan sijoitus kodin ulkopuolelle tehdään lapsen ollessa vielä alakouluikäinen. Teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista, varsinkin pojista, vain harva yltää samalle koulutustasolle, jolle niin sanotussa ydinperheessä nuoruutensa viettäneet nuoret yltävät."
Eli ajoissa huostaan. Pienenä. Sitähän Perhehoitoliittokin haluaa. Ja kaikki muutkin sijaishuollossa ja lapsikaupassa toimivat.
HS Mielipiteissä Sunnuntaidebatin otsikolla "Yhteiskunnan kahtiajako lietsoo muukalaisvihaa".
Mielipidekirjoituksiin ei ole linkkiä, mutta katkelmia tässä:
"Tuloerot ovat nyt samalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Reaalitulot kasvoivat suhteellisesti 1970- ja 1980-luvuilla sitä enemmän, mitä alempaan tuloryhmään ihmiset kuuluivat.
1990-luvulla ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kehitys oli täsmälleen päinvastainen - huipputuloisten eli tulonsaajien ylimmän prosentin tulot kasvoivat moninkertaisesti muihin verrattuna. Samaan aikaan tuloryhmien väliset terveys- ja kuolleisuuserot ovat kasvaneet hälyttävästi. "
Hiilamo kertoo Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super julkaisi heinäkuussa TNS Gallupilla teettämänsä kyselyn, jossa kartoitettiin suomalaisten kokemia uhkia. Eniten suomalaisten olivat huolissaan sairastumisesta, rikollisuudest aja omasta toimeentulostaan.
Perussuomalaisten kannattajista 56 % oli eniten huolissaan toimeentulosta.
Sdp:n kannattajista noin 40 %
Kokoomuksen, keskustan ja vihreiden kannattajista kolmasosaa huolestutti oma toimeentulo.
"Syrjäytymisen pelko on kytköksissä taloudelliseen asemaan. Yhteiskunnallinen kahtajakautuminen on edenny7t huolestuttavalla vauhdilla 20 viime vuoden aikana. Edellisen laman jälkeen vahvistuneen kannustamisen ideologian mukaan perusturvaa ei ole muka voitu parantaa, koska se houkuttelisi ihmisiä - etenkin alaluokkaa - laiskottelemaan.-- Yhteiskunnan eriarvoistuminen kanavoituu nyt perussumalaisten - ei vasemmiston - kannatukseen. Ennen edellistä lamaa töitä oli niin paljon, että köyhäkin saattoi viettää kunniallista elämää.
Nyt muuakalaisvastaisuutta ruokkii se, ettei työtä riitä kaikille. Jakomäki-ilmiö eli toivottomuuden, näköalattomuuden ja työttömyyden kolmiyhteys on laajentunut ja levinnyt. Köyhät on pantu kiistelemään rikkailta jääneistä muruista.... Heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat kilpailevat perussuomalaisten kannattajien kanssa samoista koulutus- ja työpaikoista sekä asunnoista. Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei tämä johdu maahanmuuttajista, vaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta. Olennaisinta on parantaa täälä asuvien heikoimmassa asemassa olevien asemaa, olivatpa he syntyperäisiä suomalaisia tai maahanmuuttajia."
Vaan lapsia! Tässähän se ristiriita juuri onkin.
Ja ketkä suurempaan ääneen toitottavat lapsen mielipidettä silloin kun se on HEILLE MIELEINEN.
Eli lapsi myöntää tai hänet on aivopesty puhumaan, miten hienoa oli päästä parempiin oloihin rikkinäisestä kodista. Sen sijaan huonosta kodista HUONOON sijoitukseen joutuneiden lasten mielipiteet eivät ole lapsikauppiaiden tai "asiantuntijoiden" TOIVOMIA lasten mielipiteitä.
Ja silloin, kun lapsi rajusti vastustaa hyvästä kodista pois siirtämistä, HÄNTÄ EI KUULLA OLLENKAAN.
Silloin hänen puheensa ovat epäsopivia lapsikauppiaille ja asiantuntijoillekin. Eihän sellaista ihanassa lastensuojelussa voi tapahtua muka ollenkaan. Silloin lasta ja hänen mielipidettään vähätellään, vaikka laki edellyttää lapsen kuulemista kaikissa tilanteissa. Mutta mitäs sen kuulemisen väliä on, jos lapsi "puhuu epäsopivia" ls:n julkisuusmaineen näkökulmasta.