Heips!
Pakko purkautua jonnekkin, sillä anoppi on minulle aivan kamala. Raskauden aikana kaikenmoista huutamista/kiukkuamista minulle on tullut milloin hemoglobiinistani, milloin lapsen nimestä (sukunimi tulee minun mukaani) ja nyt sitten eilen ihan huutamalla huusi minulle puhelimessa, että toivottavasti saat hyvät kummit lapsellesi, kun hänen poikansa kieltäytyi kummin pestistä. Sanomista tuli myös siitä, kun hänen tytärtään ei pyydetty sylikummiksi ja poikaansa kummiksi, vaikka yritin kauniisti selittää että onhan hyviä kummeja hyvä säästää seuraavillekkin lapsille.
Laskettu aika on tänään ja ja tämä odotus ja anopin hiillostus ja kaikki mahdollinen stressaa. Odotan synnytystä ja lapsen ulos saamista kovasti, mutta samalla melkeen itkettää ajatella, että se tulee tänne, meidän kotiimme ja aivan varmasti löytyy sanomista miten en osaa ollenkaan hoitaa lasta yms yms.. Kyllä minä jo ajattelin että jos tosiaan ei ala löytymään mitään positiivista sanomista niin pyydän heitä poistumaan, sillä kukapa haluaisi majottaa vieraita, jotka vain haukkuvat yms?
Miten olette tulleet toimeen anoppienne kanssa? Mistä tämmöinen viha minua kohtaan voi johtua? Eikai enää vuosien jälkeen mustasukkaisuutta? Tuleeko mummeista monstereita aina ensimmäisten lapsenlapsien kanssa?
Pakko purkautua jonnekkin, sillä anoppi on minulle aivan kamala. Raskauden aikana kaikenmoista huutamista/kiukkuamista minulle on tullut milloin hemoglobiinistani, milloin lapsen nimestä (sukunimi tulee minun mukaani) ja nyt sitten eilen ihan huutamalla huusi minulle puhelimessa, että toivottavasti saat hyvät kummit lapsellesi, kun hänen poikansa kieltäytyi kummin pestistä. Sanomista tuli myös siitä, kun hänen tytärtään ei pyydetty sylikummiksi ja poikaansa kummiksi, vaikka yritin kauniisti selittää että onhan hyviä kummeja hyvä säästää seuraavillekkin lapsille.
Laskettu aika on tänään ja ja tämä odotus ja anopin hiillostus ja kaikki mahdollinen stressaa. Odotan synnytystä ja lapsen ulos saamista kovasti, mutta samalla melkeen itkettää ajatella, että se tulee tänne, meidän kotiimme ja aivan varmasti löytyy sanomista miten en osaa ollenkaan hoitaa lasta yms yms.. Kyllä minä jo ajattelin että jos tosiaan ei ala löytymään mitään positiivista sanomista niin pyydän heitä poistumaan, sillä kukapa haluaisi majottaa vieraita, jotka vain haukkuvat yms?
Miten olette tulleet toimeen anoppienne kanssa? Mistä tämmöinen viha minua kohtaan voi johtua? Eikai enää vuosien jälkeen mustasukkaisuutta? Tuleeko mummeista monstereita aina ensimmäisten lapsenlapsien kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun anoppini on myöskin aivan kaamea..sen jälkeen kun aloin esikoista odottamaan niin joka asiasta puukotetaan selkään.kuinka lapsella pitäisi olla kehto ja mikään muu sänky ei mukamas kelpaa.Kuulen jatkuvasti kuinka laiska olen kun en jaksa joka päivä ns.himosiivota tms.kummitkin suunnilleen sanottiin että ketkä tulevat lapsemme kummeiksi ja omat ehdotukseni eivät tulleet kuuloonkaan.hirvittää vaan kun lapsi syntyy ja anopilla kun on meille vara avaimet,että näinköhän hän tulee kutsumatta meille aina..kun nykyäänkin meidän poissaollessamme hän itsenäisesti vierailee asunnossamme vaikka olen sanonut hänelle että vara avaimet eivät ole tarkotettu itsenäistä vierailua varten jos lupaa ei anneta.
Voi, ikävää tuommoinen. Meillä onneksi anoppi asuu satojen kilometrien päässä, ei pääse vierailemaan ilman lupaa.. Jaksuja sinne!!
Mikä siinä on, ettei aikuinen ihminen saa sanottua sille anopille takaisin jos anoppi tölväisee...? Vielä parempi jos pistää sen puolison laittamaan sen äitinsä sille omalle kuuluvalle paikalleen. Itse olen ainakin jo vuosia sitten lakannut miellyttämästä ihmisiä, jotka eivät kunnioitusta ansaitse. Oli sitten kyse sukuilaisista ja muista tuttavista.
Seuraavan kerran kun se anoppi soittaa ja päästää taas sammakoita suustaan, keskeytä se ja sano kuinka pahalta hänen sanomisensa tuntuvat. Selitä, että tässä on nyt kyse sinun perheestäsi ja sinä teen miehesi kanssa yhdessä päätökset. Anoppi on tervetullut kertomaan omat mielipiteensä ystävälliseen sävyyn, mutta hänellä ei ole mitään asiaa komennella tai määräillä aikuisia ihmisiä.
..Ja jos tulee sanottua sille anopille takaisin vähän turhan tylysti, niin aina voi jälkeenpäin syyttää niitä raskaushormoja ;-) Yritä kuitenkin tuoda kantasi esille rakentavasti.
Tsemppiä ja jaksamista
Huh! Onneksi oma anoppini ei oo tommonen! Se meinaan asuu 300m päässä....
Toivottavasti teillä on etäisyyttä. Se vielä "muutta" teille ja yrittää omia vauvankin. Luultavasti on sitä mieltä että et todellakaan osaa hoitaa vauvaa ja sen on aina oltava vahtimassa. Ja ainut oikee tapa hoitaa on se sama jota se käytti aikoinaan, kaikkine sokerivesipulloineen...
Tämmönen anoppi on yhdellä tutullani.... Yritä puhua sille että jos käytökses ei muutu, ei tarvi tulla vauvaa ja poikaansa kattomaan. Mustis se luultavasti on. Ja reppana tajuaa tulleensa vanhaksi...
Mulla oli aivan sama. Jouduin lopettamaan imetyksenkin kun olin lopulta niin stressaantunut ja haukuttu :( Suosittelen puhumaan asiasta miehellesi ja hän puhuu anopille ja asettaa rajat. Meillä mies tuli puolelleni tai siis tajusin miten hankalaa mulla oli. Mutta silloin oli jo monessa asiassa liian myöhäistä.
Aina voi sulkea oven ja puhelimen ja sanoa että haluaa rauhaa ja haluaa rauhassa tutustua vauvaan. Ole vahva ja älä välitä. Tsemppiä :) Deletoi se anoppi nyt aivoistasi ja keskity vauvaan.
Huh huh, kuulostaapa hyvältä.. Ilmoita sille anopin tekeleellesi, että pojallasi ja sinulla on nyt ihka oma perhe, jonka asiat päätätte miehesi kanssa yhdessä. Vauva huutanee anopinkin edestä, joten ette tarvitse häntä teille kitarisojaan esittelemään.. Hommatkoon anoppisi vaikka koiran jota voi koulia! Jos se tuppautuu omilla avaimillaan teille, niin pyydät avaimia takaisin, ja jos ei anna niin vaihdat lukot. Toivon siulle jaksamista ja voimia pistää se ihminen ruotuun! Ja miehesi rinnallesi tässä asiassa!!! Itsellä anoppi enemmänkin kaveri, kuin miehen äiti..
siis hänen pojallaan :P tulin aivan kiihtyneeseen tilaan kokemasi johdosta...
asuu naapurimaassa ja olen nähnyt hänet kerran. Raskaudesta ei vielä tiedäkään :) Kerrotaan sitten netin välityksellä, saas nähä mitä tuumaa :D
Kauheeta, ku lukee teidän toisten juttuja hirmuanopeista ! Onneks itelläni ei tätä vaivaa oo ! Ei tollasen kanssa oo kiva olla ja elää ! :(
Koittakaa kestää ja jaksaa ! :)