On kohtuutonta haukkua vanhempia uusavuttomuudesta ja kaikesta mahdollisesta, kun 20 viime vuoden suunta on ollut oikean avun puute, suomeksi sanottuna lakien rikkominen niin, että oikein kohdennetut tuet, jopa osa lasten peruspalveluista, on lakkautettu tai siirretty pelkästään ls:n hoidettaviksi. Ihan kuin odotellaan lumipalloilmiön käynnistymistä, jolloin perhe saadaan leimattua moniongelmaiseksi ja ls:n järeät toimet voidaan ottaa muka lain sallimina käyttöön.
Laajat, rehelliset ja puolueettomat tutkimukset huostaanottojen syistä puuttuvat, joten on niin helppo ollut leimata vanhemmat mitä törkeimmällä tavalla, mikä jopa ihmisoikeusjulistuksenkin valossa on saanut jo uskomattomia sävyjä.
Seuraavassa HS:n yleisönosastolta erään äidin kertomus, jossa kuvataan hyvin se, miten ajallaan tarjottu oikea apu olisi säästänyt koko perheen paljolta.
Laajat, rehelliset ja puolueettomat tutkimukset huostaanottojen syistä puuttuvat, joten on niin helppo ollut leimata vanhemmat mitä törkeimmällä tavalla, mikä jopa ihmisoikeusjulistuksenkin valossa on saanut jo uskomattomia sävyjä.
Seuraavassa HS:n yleisönosastolta erään äidin kertomus, jossa kuvataan hyvin se, miten ajallaan tarjottu oikea apu olisi säästänyt koko perheen paljolta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"3,5 vuoden valvominen lapsen kanssa ajoi ahdinkoon ja kariutti parisuhteen
Ennen ensimmäisen lapsen syntymää olin varautunut noin vuoden valvomiseen. Sehän on perheissä aivan tavallista. Todellisuus oli toista. Valvominen alkoi jo odotusaikana, kun iso vatsa painoi keuhkoja ja sydäntä niin, etten pystynyt nukkumaan.
Kerroin ongelmasta neuvolassa, mutta siihen ei reagoitu millään tavalla. Kävin töissä normaaliin tapaan aina äitiysloman alkuun saakka. En kehdannut vaatimalla vaatia sairaslomaa, olinhan "vain raskaana", niinpä olin valmiiksi uupunut jo vauvan syntyessä.
Ensimmäisenä vuotenaan lapsi herätti minua 10-15 kertaa yössä. Toisena vuotena sain apua lapsen isästä, kun en enää imettänyt, silloin lapsi herätti jompaa kumpaa meistä 6-10 kertaa yössä ja kolmantena vuotena 3-5 kertaa yössä.
lapsi itse ei välttämättä herännyt kähinäänsä ja pyöriskelyynsä, mutta lasta tassuttava vanhempi takuula heräsi. Jos lapsen jätti tassuttamatta, hän heräsi kokonaan - sitten ainoa keino oli äkkiä taputella lapsi takaisin höyhensaarille.
Neuvolassa on oltu tietoisia tilanteestamme ja pyysimme usein apua. Ainoa neuvo, jonka saimme oli lapsen itkettäminen vanhanaikaisella kotiunikoulu -menetelmällä.
Emme kuitenkaan halunneet hylätä lasta öisin, sillä tiesimme, että kiintymyssuhteiden näkökulmasta vuorovaikutuksen torjuminen on ongelmallista. Kun lapsen yöllinen itku torjutaan, lapselle välittyy sanoma turvattomasta ympäristöstä. Turvallisen kiintymyssuhteen kehittyminen ja säilyminen sen sijaan edellyttää, että lapsen tarpeisiin vastataan ymmärtäen ja johdonmukaisesti.
Ongelmaamme korosti vielä sekin, että meillä oli valitettavasti sama tilanne kuin monella lapsiperheellä nykyisin: isovanhemmista tai sukulaisista ei syystä tai toisesta ole apua. Niinpä saimme pyristellä uniongelmiemme kanssa ihan keskenämme.
Lapsen uniongelmien takia jouduimme myös taloudelliseen ahdinkoon, sillä työssäkäynti ilman nukkumista ei minulta kerta kaikkiaan onnistunut. Jouduimme turvautumaan hoitovapaaseen paljon paljon pitempään kuin alun perin olimme suunnitelleet. Niinpä velkaannuimme entisestään.
Huonosti nukkuvan lapsen vanhemmilleen aiheuttama unenpuute on karmeaa, paljon pahempaa kuin ikinä etukäteen osasi kuvitellakaan. Valvominen aiheuttaa tutkitusti ajattelun ja tunne-elämän muutoksia, kyky kommunikoida ja ratkoa ongelmia vähenee, empatiakyky heikkenee, ärtyvyys lisääntyy ja itsehillintä vaikeutuu. Hoida siinä sitten ja lasta ja parisuhdetta.
Meiltä se ei onnistunut. Parisuhteemme ajoi karille kuten niin monen muunkin pienen lapsen perheessä käy.
Olenkin jälkeenpäin ollut todella vihainen suomalaiselle neuvolajärjestelmälle. Miksi tukea ei ole riittävästi saatavilla? Miksi saamme neuvolassa ravitsemusohjeita muttemme uniohjeita? Miksi meitä tulevia vanhempia ei voitaisi valmentaa valvomiseen? Miksi meille ei voitaisi opettaa positiivisia menetelmiä saada lapsi nukkumaan? Miksi parisuhteen ylläpitoon ei neuvolan kautta voisi saada apua?
Monihan salaa perheensä ongelmia, mutta me kyllä kerroimme kaikesta avoimesti, muttemme siltikään saaneet apua. En voi olla miettimättä, kuinka kalliiksi yhteiskunnalle tulee korjata näitä nuorten perheiden ongelmien seurauksia - jälkikäteen.
Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, mutta kolmesta ja puolesta kuluneesta vuodesta, hänen ainutlaatuisesta lapsuudestaan, josta olisin halunnut nauttia, en väsymykseltäni muista mitään. Lohtua tilanteeseen olen saanut lähinnä ytäviltäni, pienten lasten vanhemmilta, jotka hekin ovat valvoneet itsensä henkihieveriin.
Parhaansa yrittänyt äiti
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä"
ymmärtävän, mitä avun tarjoaminen jälkikäteen tarkoittaa ja miten kaliiksi se sitten tulee. Ls:n asiakkuudesta ei silti mainita, mutta toisaalta se voi olla hyväkin. Näyttää nimittäin ihan kuin joillain tahoilla on automaattinen reaktio heti vastustaa kaikkia huostaanottovanhempien mielipiteitä ja kirjoituksia. Ihan kuin kielletään asioiden rehellinen tarkastelu ja halutaan vain ottaa vastaan tarjottu julkinen valhetieto, jota niin mielellään moneltakin taholta ylläpidetään.
Lasten etu se ei ainakaan ole. Mutta ehkä viesti tavoittaa useamman lukijan kun se tarjotaan tällaisessa muodossa. Ei ainakaan pääse sanomaan, että huostaanottovanhempi se vain puolustelee itseään :) eikä ymmärrä huostaanoton todellisia syitä :) :)
minun kirjoittama, on niin samanlainen kokemus tuosta aiheesta. Luulin vain, että olen ainut, joka ei muista valvotusta ajasta mitään.