häviääkö makuaisti vanhetessa?
Minä olen yrittänyt maiskutella ja maistuuhan se ruoka, mutta ei siltä miltä aiemmin.
Muistan äidin tekemän kaalilaatikon, lihapullat, en koskaan ole yhtä hyviä osannut tehdä,
kumminkin paljon maukkaampaa olen aikaan saanut mielestäni, mitä nykyään.
Onko vika siis minussa, vai onko raakaaineet huonontuneet?
Kaalilaatikon teen kuten ennenkin, mutta samaa makua en saa ja se olisi herkuani, vähän harmittaa.
Hyvä kumminkin että sen verran hyvältä maistuu, että ruokapöytään mielelläni istun;)
Miten teillä?
Minä olen yrittänyt maiskutella ja maistuuhan se ruoka, mutta ei siltä miltä aiemmin.
Muistan äidin tekemän kaalilaatikon, lihapullat, en koskaan ole yhtä hyviä osannut tehdä,
kumminkin paljon maukkaampaa olen aikaan saanut mielestäni, mitä nykyään.
Onko vika siis minussa, vai onko raakaaineet huonontuneet?
Kaalilaatikon teen kuten ennenkin, mutta samaa makua en saa ja se olisi herkuani, vähän harmittaa.
Hyvä kumminkin että sen verran hyvältä maistuu, että ruokapöytään mielelläni istun;)
Miten teillä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaikka olen kuullut jonkun mainitsevan samoista asioista. Joskus toivoisi, ettei niin hyvin maistuisikaan, mutta kyllä on säilynyt toistaseksi makuaisti.
Ruokaihminen kun olen tunnen mausteet ollessani ulkona syömässä, tarkoitan jos on käytetty yrttimausteita, basiliikka on , oreganosta puhumattakaan ja tavalliset ihan tunnistettavia. Samoin pippurilajit, viherpippuria ja rose'ta myöten.
Varmaan tuo on yksilöllistä alkuaan, mutta jos huomattava ero on, esimerkiksi eri viljalajien maut, ohrapuuron, ruispuuron tattaripuuron hienot maut ei eroitu, saattaa olla myös jonkin lääkkeen vaikutus.
Kaalilaatikko nyt on niin vahvan makuista, mutta voimakkaampi maku siihenkin tulee, jos käristää myös kaalin uunipannulla silputtuna niinkuin jauhelihan. Varsinkin kun reunoilta lähes tummuu uunissa, (lue palaa:D) se antaa laatikkoon ladotessa jauhelihan kanssa vahvan maun.Pannun huuhteluvesi vielä mukaan, niin johan on ettei maistu!
Vahvaahan se kaaliruoka hajuiltaankin, saa sanoa kylään mennessä jos ei tuuleteta,että kukas on kakkinut eteiseen? Läpivedon pidän kyllä kaaliruokien jälkeen, ja paistaessa liesituulettimen käynnissä kakkosella.
Myös polyypit nenäontelossa häiritsevät kuulemma hajun tuntemista, mutta kaipa niissä muitakin haittoja olisi kun ne leikataan.
Mitenkähän yleistä tuokin on, jos ei sitten nuorena ollut niin hyvä nälkä, että ruoka maistui taivaalliselta :DDDDD
Siihen tulee tietysti tottumus. mutta sama ilmiö pätee myös värisekoitusten aistimisessa. Tuli vaan mieleeni kun taivas täällä etelässä on jännän iltaruskon peittämä. Tuo punertava värisävy on saanut harmaan lisän, ollen oudon lilaan vivahtava. Taitaa olla tuhkalannoituksen aika sateiden myötä, etualalla on lyijynharmaa pilvi, ihan jännä kontrasti:D
Kylmä yö kaikesta päätellen on edessä, viime yön ollessa vain 3. Illan lempeyttä toivotan ja lämpöä:D Heippa taas !
Olet kai niin tottunut Kavipirttisi virtuaaliherkkuihin, ettei oikea ruoka ole enää mitään. Toivottavasti ei ihmissuhteille ole käynyt samoin.
herkkuja pirtissä kyllä laitetaan ja maistellaan;)
Ihmissuhteet on kunnossa, mutta eihän sitäkään koskaan tiedä mitä tapahtuu, toivon minäkin että säilyvät.
Teen joskus karjalanpaistin kaupasta ostetuilla lihoilla. Ei siihen tule kuin kalpea aavistus siitä mausta minkä muistan vieläkin lapsena saadusta ja syödystä karjalanpaistista piirakoineen Luadogan maill. Osaan minä sen tehdä kaikkine kommervärkkeineen.
"Onko vika siis minussa, vai onko raakaaineet huonontuneet?" On se molemmissa, päättelen. Tietenkin jo se, että nykymateriaalit ova vähärasvaisia eikä suolaa käytetä kuin nimeksi vievät osan siitä vanhan kansan tavasta tehdä ruokaa.
Tosiasia on, että aistit hiipuvat hiljaa pois. Kaikki aistit.
kun maku muistui mieleeni ja kun luin SkillaNin kirjoittavan tuosta äidin valmistamasta,
sen ihana maku ei tosiaankaan unohdu.
Pidän kaalilaatikon tuoksustakin, ja aivan perinteisesti sen teen.
Puolukkahilloa kruunaa nautinnon.
Mutta tänään on varhainen lähtö kentälle, sieltä tultua on hyvä hetki ruuan tekoon.
Voikaahan hyvin!
ajatelleeksi, onko syy myös uunissa.
Sähköuuni ei ole niin, mitä, en osaa sanoa, onko kuumuus erilainen puilla lämmitettävässä, vai onko siinä joku kosteus, kun puilla lämmitetään.
Perinteisen perunalaatikon saan paremman mökin hellauunissa, mikä lienee taika.
Totta tuo paistikin, kyllä se entisen ajan liha oli varmasti parempaa, eläimet saivat kasvaa luonnon mukaisesti, ei mitään "tehotippa" ruokintaa, tiedettiinkö sian sterssistäkään mitään;)
Puolustelen nyt omia taitojani, laittamisessa ei kaikki vika;)
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että vika on lihassa- Käyppä ostamassa liha jostain luomutilalta, tai siitä R------n liha.autosta, joka ainakin täällä keskisuomessa kiertää, niin johan ruoka alkaa maistua oikealta. Johan se jauhelihakin haisee pahalle, kun sitä ruskistaa, ja sianliha hyppii silmille pannulta, ei ruskistu, eikä tule rapeaksi niinkuin pitäisi. Ja tosiaankin se karjalanpaisti, liemikin on kuin väkevää vettä kaupanlihasta. Ei ole vikaa makuaistissasi, se on varmaan kohdallaan, ja ruokaakin osaat ihan varmasti valmistaa. Se on tämä meidän tehotuotanto joka jyrrää, ja johon tuottajat on ajettu, että elävät. Paljon, ja pian, mausta ei niin väliä.
Meillä ostetaan syksyllä isompi erä lihaa omaan pakkaseen, ja kyllä on tirripaistit, ja joulukinkut kuin toisesta maailmasta!
Minäkin suosin luomulihaa, ja hirvenlihasta valmistan juhlapyhiksi paisteja, jauhelihanakin se on mainiota. Kalastamme jonkin verran itse, joten tiedän hyvin eron esimerkiksi pyyntituoreen ja kaupassa lötköksi pehmenneen silakan maun välillä. Itse ilman teholannoitusta kasvatetut perunat ja rauhassa auringossa kypsyneet tomaatit ovat ihan eri planeetalta raakana varastoihin kerättyihin verrattuna. Keskusliikkeet pilaavat tuontihedelmätkin varastoimalla , leivät tapetaan muovipusseihin ...esimerkkejä on loputtomiin.
Uskon vakaasti myös arinauunin merkitykseen. Äidin paistama perunalaatikko suolamuikkkujen ja rapeiden sianlihasiivujen höystämänä oli leivontapäivien herkku, sitten jälkilämpöön vielä tuntikausiksi muhimaan karjalanpaisti sunnuntaiksi. Keittolihoissa oli luuta, kaalikääryleet ruskistettiin ensin pannulla voissa, sitten uuniin. Kesäkeitto oman maan antimista kuorimattomaan maitoon oli herkkua ja on vieläkin. Kermaa ja voita lisättiin ruokiin sopivasti, silti ei oltu lihavia, sillä kaikkea syötiin kohtuudella, makeaa oli tarjolla vain juhlahetkinä, liikuttiin paljon. Ruoka oli arvossaan, se siunattiin ruokarukouksella, lautanen syötiin tyhjäksi.
Isän piti saada kesällä maitokaalia, se ruoka ei meitä lapsia eikä äitiäkään oikein miellyttänyt. Selitys oli se, että sodassa miehet olivat osuneet kaalipellon reunaan, saaneet jostain maitoa ja se ruoka oli juhlaa ankeiden yksitoikkoisten sotamuonien vaihteluksi.
Joissakin aivovammoissa makuaisti voi kadota. Eräs tuttuni kaatui polkupyörällä sellaisin seurauksin.
Kaiken kaikkiaan ruoka tuppaa kuitenkin maistumaan yleensä liiankin hyvältä, toppuutella pitää ruokahaluaan. Kaalilaatikosta on ollut puhetta, joten taidanpa laittaa minäkin sellaisen muhimaan, kevytversiona tietenkin .Puolukoitakin olen löytänyt , puolukkasurvosta sekin ruoka vaatii. :)
Kirjoituksesi saa veden nousemaan kielelle. Lähdenkin tästä aamulenkille makustelemaan noita kuvaamiasi herkkuja. Saa kerrankin kunnollisen aamupalan - virtuaalisesti tietenkin!
minäkin kun ostaa valmiiksi paloiteltuja Karjalanpaiti aineksia, niin lihamehut on valuneet pohjallea olevaan imukykyiseen alustaan! Kone kun paloittelee ja liha seisoo kylmässä toki, mutta tottahan siitä valuu mehevin pois. Jäljelle jää lihakuidut vähemmällä maulla. Kannattais ainakin ostaa palan sikaa ja nautaa ja leikata itse.
Kauppahallissa tulee niin harvoin käytyä, siellä on kyllä mahdollista saada kunnon palana sikaa ja nautaa, tehdä isompi satsi kerralla uuniin ja sitten pakkaseen! Sen teenkin syksymmällä, kun on muutenkin asiaa H:saan. R:n tai V:n lihamestarit osaa ammattinsa:D
Kyllä se niin on että puuhellan uunissa tuli paremman makuista. Kun uuni vaihtui sähköiseksi, sanoi poikani: ei tää oo samanlaista.,Se toinen oli parempaa.
Samat aineet samoin leivottu, vaan erimaku. Olisiko myös tottumus yksi syy?
Lihanmaku oli muhevaa, suussa viihtyvää. Samoin laatikkojen varsinkin kaalilaatikon maku.
Siispä makuaisti ei ole muuttunut, vaan uunien tuomat aromit. Niin mä kuvittelen.
Kävimme viimesyksynä (lokakuu) mökillä, joka on puulämmitteinen. Siispä jouduimme sitä lämmittämään ja minä pistin sianlapaa uuniin paistumaan. Siellä se muhi aamuun saakka ja totta se on, maku oli aivan mahtava. Ei koskaan sellaista saa sähköuunissa.
Selvästi huomasin myös sen pehmeän lämmön ja tuoksun huoneissa, kuten myös ulkona ilman puhtauden. Yllättävää oli jo kesällä se ilman puhtaus ja hiljaisuus. Vaikka asunkin pikkukaupungissa, jossa luulisi saasteiden olevan olemattomat ja liikennemelukin vaatimatonta, niin ero oli huimaava.
Olen epähuomiossa avannut samansuuntaisen kyhäelmäni.
Makuun liityvistä elämyksistä huomaan,että chiliä laitan ruokaani entistä enemmän,kaiketi makuaisti turtunut Ama
eräällä ystävälläni alkoi Altzheimerin tauti juuri noin. Muutaman vuoden aikana hiipui maku- ja hajuaisti. Asiaa tutkittiinkin, mutta terveyskeskuksessa ei syy selvinnyt. Ei myöskään hoksattu liittää ongelmaa samaan aikaan hiipivään muistin huononemiseen.
olen sitä mieltä että ei kai sille mahda mitään, jos tauti iskee.
Vielä maistan suolan ja sokerikin suussa sulaa, mutta ihmettelin sitä, miksi ei ruuat maistu kuin ennen.
Onko niinkin, että musitot kultaantuu, myös ruokien suhteen.
Onhan tässä kyllä jo monella viestillä todettu, että raakaaineilla on myös vaikutusta, kuten myös uuneilla.
Toki tuo mistä varoitit on varteen otettava varoitus, koskaan ei tulevaa tiedä, toivon kohdallani, että näin ei kävisi.
Ikävä tauti, ei sitä kenellekään toivoisi.
Mukava, että näin paljon vastauksia asian johdosta, kyllähän se ruuan maku on iso asia, toivoisi vaan, hinnat ovat niin mittavia, että ruoka maistuisi. euroille vastineen saisi.
ärtyneisyydellä mieheni Alzhemer alkoi ja saattaa olla niitä taudin oireita meitsilläkin.Tiedän kyllä mitä lusikalla tehdään,ettei kaiketi vielä diaknosoitavissa se sairaus,näi sanoi 85vuotias enoni.
Mausteiden käyttöä pitäis lisätä vanhenevalla iällä se lisää aineenvaihduntaa,joka hidasttuu ikääntyneillä.
Kallistuisin sen vaihtoehdon kannalle, että raaka-aineet eivät enää ole sitä, mitä ne olivat äitiemme kokatessa herkkujaan. Emmekä käytä enää voita ja kermaa ainakaan samassa suhteessa kuin ennen. Niissä epäterveellisiksi julistetuissa aineissa ne aromit piilivät. Lihakin sai mehevän makunsa rasvasta ja myös luista. Jäljelle ovat jääneet vain muistot makunystyröiden muistipankkiin!
Ystäväni äiti menetti 50-luvulla hajuaistinsa siten, että liukastui talvella ja löi takaraivonsa jäiseen maahan. Aisti ei palautunut koskaan. Hänelle ei voinut ainakaan haistatella mitään! Mutta ikävä on elää ilman hajuaistia, sen hän totesi moneen kertaan.