on ohittanut sen potentiaalisimman pariutumisiän (15-22) niin on tavallaan jo hyväksynyt, että tulee luultavasti olemaan loppuelämänsä yssin. Vähän haikeetahan se on mutta yritetään selvitä.
Kun
kohtaloni.
9379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis mitä? Moni menee naimisiin 1. kerran vasta yli 40-vuotiaana. Äh, tota teiniangstia.
Suurin osa mun kavereista viettää rankkaa sinkkuelämää 18-25, ja pitempään.
Siinä 25v voi jo alkaa kuulostelemaan jos olis joku oikein hyvä ketä jaksaa katella pitempään. Mut eiköhä se pariutuminen ole nykyään enemänkin tuolla 30v iässä. Synnyttäjienkin keski-ikä on nykyään reippaasti päälle 30v.
Et ei sul mitään hätää viel ole. En pienemmist paikkakunnist sit kyl tiedä, jos siel on tapana 18v ottaa loppuelämäks kumppani.
olet nyt?
Kyllä sen parin voi löytää missä iässä vaan...
Minä olen "vasta" 57 ja en ole toivoani menettänyt, ja kun se oikea löytyy niin pidänkin oikein kirkkohäät ja kunnon kemut päälle!
Oikea asenne sulla!
oon nyt.
En ole ikinä kuullutkaan, että pariutumiselle on joku ikäraja.
Olen ilmeisesti mädäntynyt haudanpohjalla jo monta kertaa.
Kyllä siinä sikäli on, että kun opikeklut on opiskeltu, niin suurin osa ihmisistä käyttää enimmän osan ajastaan töissä ja ei yksinkertasesti enää tapaa ihmisiä samaan tapaan kuin ennen.
ei kannatte turhaa rasittaa noilla sydämen suruilla tuossa ijässä enää
eiköhän sullakin ole niitä ollut ihan tarpeeksi ,ota rennosti ja nauti vapaamasta elämästä.