Moikka kaikki joilla on todettu anoreksia tai jotka miettivät muuten vain ruokaa joka päivä...
Aijon tehdä opinnäyte työni Anoreksiasta ja tarttisin nyt teidän apua pikkusen , nimittäin ajattelin tehdä siihen vähän täydennystä tekemällä foorumi kyselyn. Siskoni sairastaa anoreksiaa mutta on onneksi nyt terveemmässä kunnossa, eli hänellä ei ole siihen viittaavia oireita tällä hetkellä, mutta eihän se sairaus lähde koskaan pysyvästi pois ... valitettavasti .Tiedän kuitenkin täst sairaudesta aika paljon, joten haluaisin vastauksia mm, mitä ajattelet ruoasta, miksi se on niin vasten mielistä, pelottaako sinua muuttuminen/parantuminen, mikä sai sinut laihduttamaan ja miettimään ruokaa niin paljon , onko läheisesi huomautelleet painostasi sekä oletko masentunut ja miksi ?
Huomaan myös itse kiinnittäväni huomiota aika ajoin mitä aitan suuuhuni, mutta olen kuitenkin normaalipainoinen.
Toivon että saan vastauksia tähän kyselyyn , sillä siitä olisi apua työhöni ! :)
- Kiitos jo etukäteen !
Aijon tehdä opinnäyte työni Anoreksiasta ja tarttisin nyt teidän apua pikkusen , nimittäin ajattelin tehdä siihen vähän täydennystä tekemällä foorumi kyselyn. Siskoni sairastaa anoreksiaa mutta on onneksi nyt terveemmässä kunnossa, eli hänellä ei ole siihen viittaavia oireita tällä hetkellä, mutta eihän se sairaus lähde koskaan pysyvästi pois ... valitettavasti .Tiedän kuitenkin täst sairaudesta aika paljon, joten haluaisin vastauksia mm, mitä ajattelet ruoasta, miksi se on niin vasten mielistä, pelottaako sinua muuttuminen/parantuminen, mikä sai sinut laihduttamaan ja miettimään ruokaa niin paljon , onko läheisesi huomautelleet painostasi sekä oletko masentunut ja miksi ?
Huomaan myös itse kiinnittäväni huomiota aika ajoin mitä aitan suuuhuni, mutta olen kuitenkin normaalipainoinen.
Toivon että saan vastauksia tähän kyselyyn , sillä siitä olisi apua työhöni ! :)
- Kiitos jo etukäteen !
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ajattelen ruuasta joskus pahoina aikoina että hyi olkoon ja tulee huono olo, se on vain niin oksettavaa tietää että mä söin ruokaa apua mitä sit jos lihon. mutta parempina aikoina syön vailla huolen häivää(viimeksi söin näin kuukausi sitten jolloin olin hyvin lähellä parantua mutta en sitten pystynyt). Parantuminen ei pelota sinänsä mutta lihominen ja mässäily enemmän, tiedän et ne on liitetty toisiinsa kuin paita ja peppu. Laihtumisen sai aikaan se kun olin muka lihava ja olin kateellinen kaikille kavereilleni jotka olivat "laihempia". Läheiset eivät juuri piittaa painostani vaan siitä minkä kokoinen olen. Vanhemmat eivät ole mitään huomannut, mutta opettajat, kaverit ja tutut joita en ole tavannut huomauttelevat tuon tuostakin että ootpas sä laihtunu. Luulen et vanhemmat huomaa vasta ku meen terkkarin tarkastukseen että paino on pudonnut jonku pari kiloo. Haluisin kyl juosta terkkarille ja sanoo et mulla on anoreksia, mut en oo varma ottaisko se sitä edes todesta ja naurais vaa päin naamaa.
On todella hienoa ,että olet yrittänyt parantua! Jopa se, että haluat parantua on jo todella iso asia elämässäsi , joten jatka vain samaan malliin ja suosittelen menemään terkkarille, koska siskollani se ainakin auttoi, sillä hän määräsi menemään psykiatrille puhumaan. Psykiatrikäynnit auttoivat paljon siskoani , sillä hän pääsi purkamaan ulkopuoliselle tunteistaan. Hän ei uskaltanut avautua meille perheenjäsenilleen, mikä oli surullista. Hän ei vieläkään halua puhua aiheesta kasvotusten, mutta ymmärrän häntä täysin, koska en itsekään haluaisi/ uskaltaisi puhua sairaudestani jos minulla sellainen olisi. Ulkopuoliset ammatti ihmiset osaavat eritavalla kuunnella kuin läheiset. Myös äitini vahva halu suojella tytärtään auttoi siskoani, sillä äitini pakotti hänet menemään terkkarille ja sitä kautta siskoni sai hoitoa. Olen iloinen, että äitini oli niin valveutunut sairaudesta ja sai siskolleni mahdollisimman pian hoitoa.
Tsemppiä sulle anoana ja älä mieti liikaa mitä muut ajattelevat sinusta/ ulkokuorestasi, sillä elämässä on tärkeempiäkin asioita kuin muuutaman kilon tarkkaileminen ;) !
vähän tarkemmin itsestäsi. Ja paikasta mihin teet opinnäytteesi.
Haluisin itsekin kuulla tarkempaa tietoa opinnäytetyöstä (ja miksi et esim. vain lue aiheen hoitokokemuskirjoja?), ennen kuin alan mitään elämäntarinaani sepustaa. Lisäksi kirjoitusvirheet tekstissä eivät oikein vakuuta (ei pahalla :)
Elikkä opiskelen Sky- opistossa(suomen kosmetologien yhdistyksen opisto,kauneudenhoitoalan pkt) kolmatta eli viimeistä vuotta. Opintoihimme kuuluu myös syömishäiriöt joten sain sentakia idean tehdä tästä aiheesta työn. Läheiseni sairastuminen auttoi myös päättämään aiheen.
Olen -92 syntynyt nuori nainen joka haluaisi sisältöä työhönsä. Ymmärrän hyvin jos et halua kertoa omista tuntemuksistasi, mutta täällä kuitenkin esiinnytään nimettömänä, joten kukaan ei varmaankaan tule tunnistamaan sinua tekstistä. Voin myös antaa msn osoitteeni, jos haluat/ haluatte mesen välityksellä vaihtaa tuntemuksia/ mielipiteitä. Haluaisin haastatella siskoani/läheistäni, mutta se on liian arka aihe, joten en aijo haastatella heitä.
Kiitos kuitenkin mielenkiinnostanne :)
Hei , jos sulla on joku hyvä hoitokokemuskirja tiedossa, niin kuulisin mieluusti siitä lisää !
Käytäpä lähikirjastosi tietokannan hakua laittamalla haun kriteeriksi asiasanan anoreksia tai syömishäiriö, ehkä kannattaa laittaa haun rajaus myös vain tietokirjoihin. Löytyy esim. Painajainen puntarilla : syömishäiriöt ja niiden ehkäisy / Lotta Hällström, Tapa minut, äiti! : äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä / Marianne Käcko ; [suomennos: Jaana Nikula], Tunteet ja syöminen / Irene Kristeri
Ei ole niin vaikeaa.
Lisäksi esimerkiksi sylin keskustelufoorumilta löytyy enemmän paranemishaluisia ihmisiä, kokemuksia niin Pauliinan palstalta kuin muilta keskustelualueilta ja käsittääkseni siellä on myös kypsempääkin väestöä. Suosittelen ehdottomasti! http://www.syomishairioliitto.fi/foorumi/
Olen itse aina ajatellut, että minun pitää olla yliluonnollinen olento, joka ei tarvitse ruokaa. Niin kauan kuin muistan olen kieltäytynyt syömästä tiettyjä ruokia. Nykyäänkään ei voi kaupassa käydä kun ajatuksen piinaa.. Myyjä pitää liian isona ja tuomitsee jos ostan vaikka ihan kaurahiutaleita. Annettuna voin kyllä syödä kiellettyjänkin aineita jos joku pakottaa, mutta vapaaehtoisesti en syö. Ruoka tuntuu pahalta, kuin synniltä. En sanoisi laihduttavani, mutta en halua lihotakaan ja olen täydellisyydenhaluinen peilikuvani suhteen. Käyn myös vaa'alla joka aamu, mutta en kai halua myöntää laihduttavani.. Eikä vain tee mieli syödä, en halua, se on ällöttävää, ruoka on vastenmielistä.
Läheiset ovat sanoneet minun laihtuneen paljonkin, mutta se ei mielestäni näy itselleni ainakaan peilistä, vaatteista tai vaa'an lukemasta. En kuitenkaan enää ole alipainoinen niin eivät suuresti huolissaan ole, paitsi yksi, jolle olen kertonut näistä ajatuksista.
Parantua haluaisin, mutta se on hiukan hankalaa kun ei yksin tästä yli tunnu pääsevän, enkä apuakaan halua. Kovin masentunut en ole, mutta huonokuntoisuus fyysisesti (heikko ja huono olo, päänsäryt jne) ei anna mielialan nousta kovin korkealle. Nyt kyllä taisin liian avoimesti kertoa asioita terkkarin lomakkeelle, saa nähdä mitä käy..
Kiitos kertomuksestasi :) ! Voi hyvinkin olla että läheisesi ovat huomanneet sinun painonlaskusi,mutta itse et pidä sitä vielä hälyyttävänä. Suosittelen kuitenkin ottamaan kommentit vakavasti. En usko että he tarkoittavat mitään pahaa sanomisillaan, haluavat vain auttaa :) . Oletko koittanut saada apua alakuloisuuteesi ? käymällä esim, juttelemassa terkkarille ? Hänellä on vaitiolo velvollisuus, joten asioistasi ei kerrota eteenpäin .
Jaksamisia ja voimia syksyyn ;) !
Terkkarille puhuminen ei auta mitään. Viimeksikin kun masennus ja viiltely paljastui niin heti oltiin vanhemmille ja lääkärille soittamassa kun ei hän oikein tiennyt miten toimia kanssani.. Nyt eri koulu, eri terkkari enkä edes asu kotona.
Tämä alakuloisuus voisi olla pahempikin, siksi en ole siitäkään huolissani, mutta varmaan se terkkari jtn motkottaa siitäkin jos siitä tarkastuksessa kerron. Ei kai siitä mitään haittaakaan ole..
Huutomerkin ja sanan väliin ei tule väliä! Ei näin ! Vaan näin!
Myös pilkun kanssa ei tule tällaisia , välejä! Pilkku tulee laittaa sanaan kiinni näin,
:O